abcxyz

abcxyz profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Elä ja anna toistenkin elää. Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: Sinkku Lapset: --- Email: [email protected]

Liittynyt 20v sitten
0 aloitusta · 154 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Kunhan ymmärrät että termi "mennä kihloihin" tarkoittaa vain ja ainoastaan sopimusta mennä naimisiin. Mitään muuta kihlausta ei ole olemassa.
Kerropas mikä tämmöinen turha avoliitto on?

Minä kun olen ymmärtänyt avoliitolla tarkoitettavan yhteistä osoitetta. Mikä siinä on turhaa? Miksi on turhaa asua yhdessä jonkun kanssa jos molemmat niin haluavat?
Muistini mukaan on vanha tapa, joka oli myös kirjoitettuna vanhaan nyttemmin kumottuun avioliittolakiinkin, että kihlauksen purkautuessa sormukset palautuvat antajalleen. Siis se sormus jota mies käytti kihloissa oltaessa palautuu naiselle ja päinvastoin.

Sama koskee myös mahdollisia muita kihlauksen perusteella annettuja ja saatuja lahjoja. Mikäli on sukulaisilta ja ystäviltä saatuja kihlajaislahjoja tulisi nekin palauttaa antajalleen.

Tapoja voi tietysti noudattaa tai olla noudattamatta.
nimimerkille "maikki-"

Helpottaako sanoa toista sokeaksi, hölmöksi ja henkisesti tasapainottomaksi? Se sinulle suotakoon.

Kasvatus on isovanhenpienkin asiaa mutta ei vanhempien "ohi". Kasvatus on muuta kuin fyysinen rankaiseminen tai henkinen nöyryyttäminen joka on Suomen rikoslaissa säädetty rikokseksi.

Kertomastani tapauksesta on parikymmentä vuotta aikaa. "Selvä tapaus"; noin kuusivuotias osasi ulkona ollessaan omakotitalon pihalla pissata housujaan kastelematta pensaan juurelle kun ei sisälle kerinnyt, mielestäni kehumisen paikka, anopin mielestä selkäsaunan paikka.

Anoppi ja appi ovat jo manan majoilla, eivät tietääkseni sieltä pääse "karsastamaan" minua. Minulla on tuon ikäisiä lastenlapsia. Ei tulisi mieleenikään ryhtyä millään tavalla vastoin lapsen vanhempien linjausta edes toimimaan saati sitten rankaisemaan lasta.

Anopin linjaus oli Raamatun mukainen: "Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan", kirjaimellisesti, oli syytä tai ei. Sillä ja henkisellä hän väkivallalla tuhosi lasteni äidin omanarvontunnon.
Jos jo olet saanut saavillisen jäävettä niskaasi, niin mitä merkitystä sitten on enään lasillisella samaa tavaraa?



Jos jo pettää (=valehtelee), niin mitä merkitystä sitten on enää sivusuhteella?
Lapsen kasvatus on vanhempien asia. Isovanhemmilla ei ole asiaan mitään tekemistä ohi lapsen vanhempien.

Pari neuvoa:
1) Keskustele edellä oleva miehesi kanssa selväksi
2) Selvittäkää asia yhdessä miehesi kanssa appivanhemmillesi
3) Tee selväksi, että mikäli appivanhemmat millään tavalla ruumiillisesti kurittavat lapsiasi sinä teet asiasta rikosilmoituksen. Tarvittaessa myös tee se.

Missään vaiheessa älä korota ääntäsi, muista, että selvität vain päivänselvää asiaa.

Voi kuulostaa julmalta mutta joskus elämä on tuollaista. Kokemusta on, piti vain mennä suoraan kohtaan 3), kun ei kumppanista ollut äidilleen vastaan sanomaan. Anoppi onneksi uskoi minun olevan tosissani mutta vasta ilmoitettuani mikä tulee olemaan toimintatapani mikäli hän toteuttaa uhkauksenssa piiskasta. Lapsi oli viikon vierailla mumminsa luona tuolloin ja keskustelu käytiin puhelimitse.
Sovitaan siitä, että sovelletaan avioliittolainsäädäntöä.

Avioliitto-oikeus säätelee avioliiton kautta syntyneen perheen oikeussuhteita ja avioliitto syntyy vain vihkimisen kautta. Vihkiminen on oikeudellisesti miehen ja naisen välinen sopimus siitä, että heihin sovelletaan avioliittolainsäädäntöä.
Suhteutapa asiaa hieman. Ei se ulkomaanmatka sinänsä mitään mutta:
- mitä kerrot suhtautumisesta sinun matkoihisi,
- ennen kaikea, oli valehdellut matkastaan sinulle.

Jos ei sanaan (tässä tapauksessa: "sukulaisten luo Hämeenlinnaan") voi luottaa niin ei ole suhteella pohjaa. Kaikki muu on sen rinnalla merkityksetöntä. Asiaa vain korostaa tuo kaksinainen suhtautuminen; minä saan tehdä mitä vaan, sinä et mitään.

Ota mieluummin kaveri joka rehellisesti kertoo käyvänsä "naapurinrouvan" kanssa kerran vuodessa seksilomalla riippumatta siitä mitä sanot kuin nykyinen "miesystäväsi". Voi olla mies mutta ei ole ystäväsi; ystävälle ei valehdella. Tosin vanha viisaus sanoo: "Ennen mies maansa myy kuin sanansa syö". Tokkopa siis on mieskään.
Ihan vain ajatuksena, tilannettanne mitenkään tuntematta, tuli mieleen, että maksu voi olla hänen tapansa ilmaista että olette vapaita pyytämään hänen apuaan milloin vaan tarvitsette. Jos kaikki apu olisi ilmaista, saattaisi hän pelätä, että avun pyytäjälle jossain vaiheessa tulee tunne, että hän on hyväksikäyttämässä auttajaansa.
Olipas väite!

Sopimus on asia jonka kaksi (tai useampi) henkilöä vapaasta tahdostaan sopii tapahtuvaksi.

Avioliiton kyseessä ollen Suomessa sopijaosapuolia on nimenomaan kaksi henkilöä. Se, että avioliitto(sopimus) on varsin valmiiksi muotoiltu paketti ei muuta sitä että tämän paketin "ottaminen" ja puolisonsa valinta perustuu vapaaehtoisuuteen ja on sopimusasia; sitä vapaaehtoisuutta ilmaistaan klassisella "tahdon" vastauksella.

Avioliitto on katsottu niin tärkeäksi sopimukseksi, että yhteiskunta on asettanut sen solmimiselle varsin tarkat muodot, "seremoniat". Samoin sopimuksen sisältö on varsin tarkkaan määritetty lainsäädäntötasolla.

Mikäli avioliitosta olisi määrätty esimerkiksi, että avioliittoon määrättäisiin viranomaispäätöksellä ikäluokka kerrallaan asevelvollisten kutsuntojen tapaan esimerkiksi arpomalla tai geneettisen tutkimuksen perusteella määrittämällä sopivat parit, niin silloin ei kyse olisi sopimuksesta.
Aviolitto on sopimus ja siinä on muotomääräyksiä. Suomen laki ei tunne määräaikaista avioliittosopimusta.

Sopimusvapaudesta huolimatta on joitakin sopimuksia joille on määrätty muotomääräyksiä. Avioliiton ohella muotomääräyksiä on esimerkiksi siinä, että kiinteistön kauppa on tehtävä kirjallisesti tai että avioehto on rekisteröitävä maistraatissa. Muotomääräys on myös, että lapsen huoltoa koskeva sopimus on tehtävä vahvistetulle lomakkeella. Nämä siis vain muutamia esimerkkejä.

Sopimusvapaus tarkoittaa sitä, että siitä mistä ei erikseen ole joitain määrättu voi vapaasti sopia.
Vastaukseni ei ehkä ole etiikan kannalta asiaa katsova mutta ehkä jotain perusteita.

Avioliitolla on oma yhteiskunnallinen funktionsa.
Silloin kun ei ole avioliiton paikka ihmissuhteessa ei sitä "väkisin" kannata solmia.

Kannattaa katsoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Avoliitto

Avioliitolle ja muulle kämppäkaveruudelle on molemmille omat tarpeensa ja perusteensa. Valitessaan näiden välillä on yksilön tiedostettava tosiasiat eikä kuviteltava omiaan.

Avioliitolla on yhteiskunnan tukemat raamit mm. avio-oikeuksineen, yhteisen asunnon myynnin rajoituksineen, molemminpuolisine elatusvelvollisuuksineen, lesken turvineen ja pienempine perintöveroprosentteineen.

"Avoliitto" pelkistyy vain yhteiseen osoitteeseen ja eri sukupuolta olevaan asuinkaveriin. "Avoliittoa solmittaessa" ei solmita liittoa. Samanaikaisesti yhteenmuuton kanssa voidaan toki sopia erinäisistä asioista, onhan Suomessa sopimusvapaus.

Ihmisillä on erilaisia syitä asua yhdessä ilman avioliittoa. Se tulisi heille yksilönvapauden perusteella suoda ilman, että heidän valintaansa kyseenalaistetaan vaikkapa vaatimalla heitä joko elättämään toisensa tai kumppanin kuollessa vaatimalla "leskelle" jotain oikeuksia kämppäkaverivainaan omaisuuteen avio-oikeuden tapaan.
Ositus tehdään vain avioliiton päättyessä.
Kämppäkaverusten (mukaan lukien "avopuolisot") muuttaessa erilleen ei mitään ositusta tehdä.
Aviopuoliso maksaa perintöveroa 10-16% riippuen perinnön määrästä.
"Avopuoliso" siinä kun muukin lähisukuun kuulumaton maksaa vastaavasti 30-48%.
Toimit siis sittenkin oikein vaikka kerroit ensin toisin. Parempi niin päin kuin toisin päin.
Valitan epäselvyyttä ilmaisussani. Ei olisi pitänyt käyttää sanaa "pakottaa".

Kirjoitat:


Tällä kumppanisi joutui siihen valintatilanteeseen josta puhun, ja johon tilanteeseen ei rakastamansa kumppania koskaan saa asetaa.

Edelleen:


Tietenkin noin käy. Ei elämä eikä työkään sen jälkeen maistu kun "elämänkumppani" on pannut valitsemaan itsensä ja työn välillä. Molemmat menettävät makunsa valitsi sitten kumman tahansa.

Lue ajatuksella edellinen kommenttini. Mieti itsesi kumppaniehdokkaasi asemaan, vaihda tarvittaessa "työn" kohdalle mikä tahansa sinulle tärkeä asia ja harkitse mitä sinuun vaikuttaisi jos hän edellyttäisi sinun jättävän joko itsensä tai sen "jonkun muun".

Mitä teettekin, niin onnea yrityksellenne ja viisautta valinnoillenne. Ette ole helpossa tilanteessa. Kukaan muu ei puolestanne valintojanne voi tehdä.
Aikamoisen rasitteen olet panemassa parisuhteellenne.

Työ ja parisuhde ovat molemmat ihmiselle tärkeitä asioita mutta eivät ole mitattavissa samalla akselilla. Tuo mahdollinen kumppanisi kertoi juuri tuon työn olevan hänelle tärkeä valitessaan työn kun pakotit hänet valitsemaan. Pakotit sellaiseen valintaan johon ketään jota rakastaa ei pidä pakottaa.

Jos nyt, kun hän kuitenkin kertoo olevansa valmis luopumaan tuosta itselleen tärkeästä sinun takiasi, voit ottaa hänet siten, että tuet hänen pysymistään siinä vanhassa työssään, niin teillä voi jotain mahdollisuutta olla.

Jos et tähän pysty, vaan pysyt vaatimuksessasi työn vaihtamisesta, tuhoat kumppanisi. Tätä myötä ei parisuhteellanne myöskään oikein vaikuta tässä tapauksessa olevan tulevaisuutta.

Parisuhde voi onnistua vain jos hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on. Sinä et tähän mennessä ole hyväksynyt kumppaniasi sellaisena kuin tämä on. Kumppaniehdokkaasi on ilmeisesti valmis venymään yli inhimillisen jaksamisrajan takiasi. Tämä ei kuulosta hyvältä yhteistä tulevaisuuttanne ajatellen.
Ymmärsinkö oikein, että olit sopinut tapaavasi jossain ja ilmoittamatta mitään et tullutkaan paikalle? Siis teit otsikkosi mukaan tieten tahtoen ja tarkoituksella "oharit".

Jos näin teit, niin et ole luottamuksen arvoinen. Sopimukset pidetään tai sitten ei tehdä sopimuksia. Kertomassasi tilanteessa minimi on lähettää viesti ettei tulekaan paikalle. Selittelyjä tai tekosyitä ei tarvitse keksiä. Viestiyhteys teillä kertomuksesi perusteella oli, vaikka et kyseisestä viestitystavasta pitänytkään.

Olettamuksesi "treffikumppanisi" motiiveista voi pitää paikkansa tai voi olla pitämättä paikkaansa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että toimit petollisesti. Et ole "outo" olet pettäjä. Petollisuus ei valitettaasti ole outoa (ilman lainausmerkkejä).

Jos sen viestin, vastoin kertomustasi, sittenkin ennen sovittua treffiaikaa lähetit, niin et siltikään ole "outo". Olet tervejärkinen (Tosin sekin voi olla outoa, ilman lainausmerkkejä.). Vaistoonsa tulee luottaa parisuhdeasiassa ja ainakin katsoa vähän pidemmän aikaa tapausta ennen tapaamista jos siltä vähänkään tuntuu.
Olisikohan tästä jotain apua ihmettelyyn:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Avoliitto

Miksi ihmiset eivät voisi asua montaa vuotta yhdessä menemättä naimisiin? Avioliitolle on oma paikkansa elämässä ja yhteiskunnassa. Jos ei ole avioliiton aika niin silloin kannattaa olla menemättä naimisiin ja asua muuten yhdessä jos siltä tuntuu.
Ei se ole outoa, että nainen kosii....

Outoa on, että tällä palstalla kosiminen saattaa tarkoittaa ihan jotain muuta kuin ehdotusta naimisiinmenosta, jonka ehdotuksen hyväksyminen on kihloihin meno, ja täällä kihloissakin voi muka olla ilman, että on sopinut menevänsä naimisiin.
5 / 8
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt