Vapaa kuvaus

"Elämättömästä elämästä ei saa rahojaan takaisin". Elä siis kuin viimeistä kesäpäivää :)

47v mies, 183 cm, 295 kg (17.8.2020) . Housujen kaulus 230 cm.

fP-Kol 5.2 mmol/l
fP-Kol-HDL 1.59 mmol/l
fP-Kol-LDL 3.2 mmol/l

B -Eryt 5.71 E12/l
B -GHb-A1C 8.0 %
B -Hb 173 g/l
B -HbA1c 64 mmol/mol
B -Leuk 7.2 E9/l

Verenpaine Omron RS-7 rannemittarilla mitattuna 170-180 / 110-120 ja pulssi aamuisin mitattaessa 83-86.

Rohkeasti sähköpostia osoitteeseen [email protected]

Linkit: http://kotleetti.angelfire.com

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: Sinkku

Lapset: ---

Email: [email protected]

Aloituksia

1

Kommenttia

2035

  1. Ei ole mitään erityisiä bravuureita. Tärkeintä on, että itselle kelpaa :)

    Erilaisia liharuokia (patoja ym) tulee laitettua porsaan palapaistista ja suikaleesta. Tacot ovat mieleeni kunnon salaatin, juuston (aurajuustoa ym) sekä paprikan ym. kanssa. Monesti tulee laitettua pelkästään 4 osaan siivutettuja perunoita (kuorimattomana) pellille ja niiden päälle tulisesti maustettuja kanansiipiä.
    Uusi mukava tuttavuus on Atrian "härän paahtopaistilastu pehmeän pippurisella kastikkeella". Ruskistamisen jälkeen lisätään vain vettä ja ruokakermaa pakkauksessa olevan kastikkeen lisäksi ja kastike on tehty. Sitten vain ääntä kohden muusin, perunoiden tai riisin kanssa.
    Tässä meinaa tulla nälkä, kun ruuasta kirjoittaa :)

    Eineksiä ei tule pahemmin ostettua. Eineksistä lähinnä lihapullia. Joskus tulee ostettua tuorepakattuja pizzoja (ei kutenkaan pakastepizzoja). En nyt muista valmistajaa.
  2. Painoarvoa on saman verran eli liikkuu 225-226 kg välillä. En näe mitään tarvetta laihduttaa (muuttaa elämäntapaani). Kyllä minun on itse tehtävä työni ja hoidettava talouteni. Ei niitä kukaan muu tee puolestani. Ei minun ole tarvinnut olla tekemättä lihavuuden vuoksi tai lihavuuden nojalla. Vaatia voi vaikka mitä mutta minä teen sen mikä tuntuu hyvältä ja mukavalta. En ole mikään sätkynukke eikä minun tarvitse mielistellä ketään tai yrittää hakea hyväksyntää.

    Riippuvuutta on lähinnä syömisen osalta :) Kokonaan syömättä kun ei voi olla eli se eroaa siten tupakoijasta tai tissuttelijasta yms.
    En ole kokeillut laihdutuslääkkeitä aiemmin enkä nytkään. Laihdutuslääkkeet voivat joillekin toimia tsempparina vaikkei niistä olisi mitään hyötyä ja siten "motivoida" laihtumaan liikuntaa lisäämällä ym.
    Minä voin ihan hyvin sanoa lapselle, että olen syönyt liikaa karkkia ja jäätelöä ym makeaa ja minusta on tullut sen takia näin lihava :)
    En kommentoi tuijottelua. Kyllä siihen tottuu eikä siitä välitä. Toki vuosia sitten sanoin kerrankin piruuttani yhdelle aikuiselle tuijottelijalle, että "tunnetaanko me toisemme?". Siinä meni tuijottelijalla vähän pasmat sekaisin.

    Kaikki eivät toki tuijota ja jotkut voivat sanoa hyvää tarkoittaen, että "siinähän on miehen kokoinen mies". Niinkuin se onkin. Viimeksi vajaa kuukausi sitten yksi taksimies sanoi niin matkalaukkua vastaanottaessa ja oli sen jälkeen ohjaamassa minua taksin etupenkille sillä epäili etten mahdu takapenkille. Mahduin kuitenkin epäilystä huolimatta takapenkille :)
  3. Pärjään toki ilman henkseleitä mutta käytän mieluummin henkseleitä vyön sijaan.
    Ne ovat mukavat käytössä. Eikö saisi olla? Vyön kun pitää vetää sen verran kireälle etteivät housut ajan kanssa valu ja sitten housuja saa olla nostelemassa. Miksi puristavaa tunnetta turhaan? Miksi en muka voisi käyttää henkseleitä vyön sijaan? Mitä henkseleiden käyttö vie minulta pois? En vaan ymmärrä. Ei mahan pienentäminen liity mitenkään siihen käytänkö vyötä tai henkseleitä. Pari kertaa ovat housut meinanneet tippua noustessa (monen monta vuotta sitten).

    En ole muistaakseni nähnyt vastaavanlaista näkyä. Hassulta varmaan näyttivät, jos housut olivat melkein rinnan korkeudella.
  4. Ei ole mitään syytä kaunistella syömistä tai hävetä lihavuutta :)

    On minua arvioitu alaisten sekä ulkopuolisten konsulttien toimesta sekä lisäksi myös oman esimiehen toimesta ja verrattu niitä muiden esimiesten tuloksiin. Lisäksi toki myös psykologit ovat arvioineet sopivuutta esimiestyöhön.
    Ensimmäisellä kerralla työpaikan tulokset olivat muistaakseni alaisten antamien arvosanojen perusteella keskiarvoja huonommat (tosin arviointi oli muutaman kuukauden päästä aloittamisesta jolloin kuhertelukuukaudet olivat jo takana ja eikä alaisilla ollut tarvetta ainakaan mielistellä arviointia antaessa) :) Esimies antoi paremman arvioinnin mutta enemmän minulle merkkaa alaisten antamat palautteet.
    Alaiset eivät silti tuloksista huolimatta osanneet antaa kehitettävää (rakentavaa) palautetta. Kehityskeskustelut ja niiden välillä pidettävistä kahdenkeskisistä juttelutuokioista saa paljon enemmän irti kuin numeraalisista arvioista ja vaadin alaistelta palautetta ja annan sitä myös heille jotta he edelleen kehittyvät työssään ja pääsevät uralla eteenpäin haluamaansa suuntaan. Minä pidän siitä, että alaiset ovat tietotaidollisesti osaavampia. Silloin minä voin ihan hyvin jakaa vastuuta ja olettaa heidän kantavan vastuun hyvin. Muussa tapauksessa saa itse tehdä työt mikäli luottoa ei ole. Minä haluan tekijöitä enkä kyselijöitä.
    Arvioinnit ovat ajan myöden parantuneet keskitasolle ja joskus keskitason paremmalle puolelle. Oli siinä sitten säälipisteitä tai ei :)

    Kaverit eivät ole järjestäneet sokkotreffeille mutta ystävät ja työkaverit ovat toki esitelleet erilaisissa tapahtumissa sinkkunaisia :)