o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Miä olem mustavanani, et se Kuikka-Koponen oli joku silmänkääntäjä tai joku verenseisauttaja. Muistankoham miä nyv väärin?
    Likan nimen pituures se kyl hävii Ilmari Kiannolle, jos tyäkaveri ei viiskymmentluvulla valehrellu. Se väitti, että yksi Kiannon likka oli Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka.
  2. Uskon että oppisimme rakastamaan lastemme sijaislapsia siinä kuin rakastamme biologisia lapsenlapsiammekin.
    Asiasta ei ole kokemusta, mutta eräänlainen tuntuma on, sillä ensimmäiset lapsenlapsemme ovat miniän ensimmäisestä avioliitosta, ja he valloittivat meidät ensi tapaamisella.
    Pienempi ei silloin vielä puhunutkaan kuin kaksi sanaa. Isompi alkoi heti omatoimisesti puhutella meitä mummuksi ja vaariksi, ja vieläkin saamme halata näitä melkein aikuisia, vaikka paikalla sattuisi olemaan heidän kavereitaankin.
    Omia he ovat siinä kuin kaikki muutkin!
  3. Itse kuulun suuria ikäluokkia vanhempaan sukupolveen, mutta en edusta yleistä mielipidettä. Esitän vain oman käsitykseni.
    Anoppi-miniä -suhde alkaa siitä, että äiti ymmärtää poikansa ottavan vaimon itselleen eikä äidille.
    Tämä sulkee pois mahdollisen kissanhännävedon siitä, onko poika edelleen äidin poika vai vaimonsa mies.
    Koti ja erityisesti äiti on antanut pojalle elämän eväät, joista tärkein on se, että ihmisen on pystyttävä itse tekemään valintansa ja kantamaan siitä vastuu. Siis myös yhdessä vaimonsa kanssa vastaamaan lastensa kasvatuksesta.
    Kulunut, mutta hyvä vertaus avioliitosta on se,että kaksi särmikästä kiveä hioo toisiaan, ei murskaa. Tällöin muodostuu onnellinen perhe.
    Sama vertaus pätee myös anopin ja miniän suhteeseen silloin, kun kysymyksessä on kaksi ns. "normaalia" ihmistä.
    Tältä pohjalta lähtee myös isovanhempien ja lastenlasten suhde. He ovat vanhempiensa lapsia, mutta isovanhempien aarteita, joita mummu ja vaari saavat sekä hemmotella että pitää aisoissa mummulan sääntöjen mukaan.
    Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, ettei kenelläkään ole oikeus saada kunnioitusta vain ikänsä perusteella. Jokaisen on omalla elämällään ansaittava kunnioitus.

    En koskaan unohda sitä, mitä tuleva anoppini sanoi nuorimmalle pojalleen, kun tämä vei jännityksestä ja pelosta jäykän kihlattunsa ensi kertaa näytille: - Muista sitten, että olet kiltti tälle tytölle, kun hän on niin pienikin.
  4. Luimme meidän vaarin kanssa kirjoituksesi, uskalsimme nauraa sille. (Anteeksi, jos huumorimme on kieroon kasvanutta.)

    Kyllä meidänkin yökyläilijämme joskus ottavat yhteen ja painuvat kantapäät kopisten eri suuntiin. Onneksi se on hetken kuluttua ohi, eivätkä he enää muistakaan, mistä tussahdus syntyi. Kyllä me vaarin kanssa joskus joudumme sanomaan ehdottoman EIn ja palauttamaan lapsenlapset päiväjärjestykseen, mutta ei siitä ole ongelmia syntynyt jälkikäteen. Mukuloilla on viisaat vanhemmat, jotka tietävät sen, minkä lapsetkin: kotona ovat voimassa kodin säännöt ja mummulassa mummulan.
    Aina on ihanaa, kun lapsenlapset ovat tulossa yökylään, mutta kyllä me vanhoina ihmisinä osaamme taas nauttia omasta rauhastamme sitten, kun viikonvaihde on ohi!
  5. Juuri näin olisin kirjoittanut itsekin.
  6. Juuri tänään on sellainen päivä, että virtuaalimaailma on saanut minut itkemään ja sitten kuumenemaan.
    Yritin itseni ulkopuolelta kirjoittaa Rakkaus-otsikon alle, mutta eihän se onnistunut. Poruahan minä väänsin niin että piti välillä pyyhkiä silmiäkin. Siinä rytäkässä hukkasin rillitkin.
    Kun ne sitten taskusta löysin, eksyin Agricola-palstalle ja melkein poltin päreet, kun ajattelin nykypäättäjien arvostusasteikkoa.

    On se merkillistä, että juuri kun uskoo muuttuneensa luonteeltaan tasaisen vakaaksi, tulee tuollaisia tulva-aaltoja ja tulivuorenpurkauksia.
    Nyt on pakko ihan viertuaalikonkreettisesti ottaa kahvikuppi kouraan. Kiitos, että olette pitäneet pannun kuumana!
  7. Joskus tuntuu kuin "kulttuuripalatsit" olisivat tärkeämpiä kuin kulttuuri! Rakennetaan upeita kirjastotaloja ja varojen puutteessa lopetetaan sivukirjastot eikä kirjastoihin pystytä tekemään riittävästi uusia kirjahankintoja tai palkkaamaan henkilökuntaa.
    Kuitenkin tässäkin on kysymys priorisoinnista: onko kulttuurillemme ja sivistyksellemme tärkeämpää se, että suomalaisilla on mahdollisuus lukea paljon, vai se, että päästään esittelemään arvovieraille ja turisteille paikkakunnan kolossaalista kirjastorakennusta. (Mieluummin vain ulkopuolelta, jos tämä suuntaus jatkuu.)
  8. Maalaismiehellä ei ole mitään kaduttavaa. Omalta kohdaltamme muutan tekstiin vain yhden sanan: "naisen" sijaan "ihmisen", sillä olimme silloin melkein lapsia.

    On surullista, että unelma vanheta yhdessä ei kaikkien kohdalla toteudu. Ehkä ei meidänkään, mutta niin kauan kuin voimme kulkea käsi kädessä, olemme onnelliset onnessamme ja pidämme kiinni unelmastamme.

    Lähetämme lämpimät ajatukset heille, joiden unelmasta on jäljellä vain muistot. Todennäköisesti toinen meistäkin jää - ennemmin tai myöhemmin - yksin muistojensa kanssa...

    Venlastiina ja elämäntoveri
  9. Miä ruvin kelamaa uurellee tätä murreppalstaa, ja miäleen tuli monellaisii miättei. Yks P-kolmone opiskeli Seinäjojen kiälen tulkiks ihal luannommenetelmäl.
    Nym minun om pakko tunnustaa, ettei tää murre om minun äirinkiäli. Miä opein sen kakarana leikki- ja koulukavereilt ja talollisilt. Mut kotona puhuttiiv vaa yleiskiältä.
    Nyk ku miä olen rupenu kirjottamaa tänne murreppualelle, miä tarvim pualääneel lukeet tekstii samal. Siit on ollus semmonen seuraus, et miä huamaam puhuvani meiräm miähellekki murteella.
    Sil on kans sama kiälitausta ku minullaki, ja nys seki on saanu tartunnan!
    Meitil on ny uus kotikiäli ihan nuattii myäre. Sekiv vaa tuli, ja nyp pitää jo julkisel paikal rupee varomaa, jos meinaa latylikee prassii.
    Lauvantakina käytiil lähikaupunkis yhres putiikis, ja miä olin tällänny itteeni. Olim miälestäni oikee hiano rouva, ja sit minult lipahti: - Päivää. Nym miä tarviin uuret housut tai henkselit näihi.
    Sihem meiräm miäs: - Mitäs siä ny olet puhuvanas!
    Kyl se myyjä meittii vähä ourosti katto, mut housut miä löysin!
  10. "Rakkaus on ainoa asia, joka lisääntyy, kun sitä tuhlataan."
    Tuon olen lukenut jostakin. Jos siitä puuttuisi sana "ainoa" olisin valmis allekirjoittamaan sen.

    Äidinrakkautta pidetään puhtaimapana ja pyytettömimpänä. Mihin unohdetaan isänrakkaus? Isä rakastaa lapsiaan varmasti yhtä paljon kuin äitikin. Se ehkä ilmenee eri tavoin mutta ei ole vähäisempää kuin äidinrakkaus.

    Ensimmäisessä vakinaisessa työpaikassani minulla oli sympaattinen työtoveri, jolla oli yhteinen asunto toisen miehen kanssa. Molemmat olivat hyvin tavallisia, fiksuja ihmisiä. Ei olisi tullut mieleenkään kartella tai paheksua heitä. Miksi olisikaan? He ovat edelleen yhdessä, kaksi vanhaa herraa. Mielestäni kysymyksessä on aito rakkaus.
  11. Olen ajatellut, että isänmaa juontaa juurensa siitä, että miehet yleensä omistivat maat ja mannut, jotka sitten siirtyivät isältä pojalle...

    Äidinkieli taas johtunee siitä, että äidit puhuivat lapsilleen omaa kieltään, ja lapset omaksuivat sen.
    Olen jopa pystyvinäni todistamaan asian:
    Kun suomalainen avioituu erikielisen kanssa ja muuttaa puolisonsa kielialueelle, eivät suomalaismiehet puhu lapsilleen suomea vaan maan tai alueen kieltä.
    Suomalaisnaisten lapset sen sijaan oppivat myös suomen, koska äidit puhuvat heille suomea, vaikka miestensä ja muitten ihmisten kanssa puhuvatkin kielialueen kieltä.
    Suvun ja ystäviemme kohdalla tämä pitää poikkeuksetta paikkansa, ja itsekin olen tällainen tapaus.
  12. Viimeisiä kaapiessani tulvi mieleeni lapsuusmuistoja.
    Pikkusiskon kanssa seisoimme varsiluutinemme kolmen tien risteyksessä keskiyöllä riukuaidalla. Yhtäkkiä pikkusisko horjahti, luuli lähtevänsä lentoon ja kiljahti innoissaan. Ei onnistunut lentomme. Äitihän oli nimenomaan sanonut, että lentoon pääsee vain, jos malttaa olla hiiskumattoman hiljaa.
    Aamulla olimme niin väsyneitä, että jäi toteamatta sekin, tanssiiko aurinko noustessaan pääsiäisaamuna.
  13. Minä toivotan kaikille iloista ja tunnelmallista pääsiäistä.
    Kortissani on pajunkissoja, värikkäitä pääsiäismunia ja äidin tekemää mämmiä, jonka päälle on kohonnut ihana kerros siirappia.
    Siinä myös tanssii aurinko pääsiäisaamuna noustessaan, ja noidat lähtevät luudillaan lentoon kolmen tien risteyksestä.
    Taustalla soi hyvin hiljaa "Yöperhonen" Iris Kangasniemen laulamana.
  14. Koettakaapa sanoa sama englanniksi oikein sillä kunnon leveällä ällällä! Sehän on tyly mälähdys.
    Ruotsiksi se on niin kapea ja terävä että kuulostaa suorastaan ivalliselta. Kovin paljon hellyyttä ei lauseessa ole saksaksikaan, intohimoa ehkä, kun rakastuntut puhaltaa ensimmäisen ja viimeisen sanan lopuksi haa-kirjaimen koko keuhkojensa voimalla. Venäjänkielinen rakkaudentunnustus on pehmeä ja pyöreä kuin vauvalle lepertelisi.
    Romanian ´jeutejubesk´it ja unkarin ´särätläk´it ovat niin omaa luokkaansa, että takuulla ainakin minulla olisi naurussa pidättelemistä.
    Suomeksi nuo kolme sanaa voi sanoa eri sävyin lapselle, äidille, rakastetulle, ystävälle ja jopa sarkastisesti vihamiehelle.
    Olen onnellinen, että äidinkieleni on näin monimuotoinen ja -vivahteinen ja että voin purkaa ajatuksiani sitä kirjoittamalla.
    Kunnioittevan työn ovat tehneet niin Agricola kuin fennofiilit ja -maanitkit sekä tietysti myös se Venäjän keisari, joka arvosti kansalaisten oikeutta heidän omaan kieleensä.
  15. Köyhyysrajast miä en tiärä mitääm, mut köyhyyrem poistamine oj jo alakanu.
    Alottivat Eruskunnast.
  16. Pual päivää olen taas tapellu tän värkin kans.
    Enstet tulee ilimotus, ettei sivuu voin näyttää.
    Ku miä vaa yritänj ja yritän nij joham pääsen Elisan sivuun. Siält kestää piänen ikusuuren ennenku olen suami24:ssä. No siält ov viäl vaikeempi päästä eteempäin.
    Meitil on tää vekotin enempi ja vähempi yhteiskäytös. Yks kirjotti jotakim, muttei se tullup palstalle. Ku se yritti postittaa sen uurelleen, tuli ilmotus, että se oli jo lähettäny sen. Se kirjotti uurej, ja sillon sille tiarotettii, et nyt or ruuhkaa tai muuta häiriöö.
    Se pisti laitteet kiinni ja yritti muutamaa tuntii myähemmin uurelleen. Enstes se kyllä katto tarkkaan, ettei se ensimmäinej juttu om missää.
    Ku se oli saanu sen uuren kirjotukses läpi, nii se huama, et se ensimmäinenkin oli tullu!
    Onneks se oli rekisteröity, ni se pysty poistamaa sen uusimma.
    Miä oler rupenu ajattelee, ettei se Elisa tykkäm minusta ja ryppyilee sen takii. Se vissiil luulee, et miä olen ainoo ku tär rakkineen aukaa.
    Onneks tää ei ol läppäri, ni ev voi heittää tätä kiukkupäissäni seinään!
  17. Minä olen se kalkkilaivan kapteeni, joka ei tiedä mistä saisi riittävästi suurentavan pelin että näkisi paklata. Huulipunaa joskus käytän, kun sen siveleminen onnistuu rillipäällekin.
    Vuonna 1969 innostuin kerran laittamaan turkoosia silmäluomiini, ja silloin innostuivat miespuoliset työtoverinikin. Koko päivän he kulkivat ihmettelemässä, oliko työhuoneeni kostea, kun silmäluomeni olivat vetäneet homeeseen.
  18. Sillehän ei mahda mitään,
    että oorninki olla pitää.
    Ylemmältä piti alkaa,
    kun hierarkia polki jalkaa.

    Viivin osa surettaa.
    Iitu sentään hatut saa,
    kun karkuun juossut musta mies
    ne palmurantaan kuskaa kukaties.

    Vielä yksi oisi hattu tässä.
    Olin sitä pois jo heittämässä.
    Kai tekee siitä jotakin
    Iitu käsin taitavin.
  19. Meidän naapuristossamme oli melkein maansuru, kun virpojat eivät käyneet. Lapsenlapset ovat kukin vuorollaan käynet virpomassa, ja jo viime vuonna oli vain yksi trulli, kun toinen oli sairastunut.
    Se ainokainen ei kehdannut mennä naapuriin, kun siellä oli poikia, ja naapurin poika oli tosi pettynyt, kun hän oli ihan vartavasten ostanut suuret suklaamunat.
    Tänä vuonna niitä nameja jäi sitten joka perheeseen, eikä kukaan saanut niitä komeita virpomisvitsojakaan.
  20. Onnistu se. Kirjotiv vahinkossa yleiskiältä, ku toivoin, et monica sais kunnon klasit.
    Meitin klasit on jo vuasii ostettuv Virost. Hyvät on saatu ja niim paljo erullisesti, et rahan takii on kannattannu naapuriir reissata.
    Siin on sittes saanuk kulttuurii, historiaa, tunnelmallisis kellareis erullisesti hyvää ruakaa ja kaupam päällek kunnonkohennust, ku on käveltyp paljo.
    Viroskiv vaa or rupenun nousemaa hinnat tasatahtii. Eläkeläisem palkoil saattaa reissut mennäv vähii ennekul loppuu.
    Em miä rahallep perso o, mut sais sitä sev verran olla, et kohtuullisest eläis. Täs maalimas on kyl monta paljo tärkeempääki asiaa.
    21. 153 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt