Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Mieheni sanastosta se häkäränälkä on kotoisin.
    Katsoin Nykysuomen sanakirjasta, että häkärä on auer, sumu ja usva.
    Sillä perusteella voisi kai sanoa, että on niin nälkä että näköä haittaa. Se ei kuitenkaan yksin riitä, vaan esim. joskus kotiin tullessa pitää olla niin nälkäinen ettei jaksa odottaa ruoan valmistumista ja pitää haukata jotakin häkäränälkään ja vasta sitten ruveta ateriaa kokkailemaan.
    Olikohan tuo nyt riittävän monimutkaisesti selostettu? Tuppaavat minun selostukseni olemaan enemmän tai vähemmän selkeitä. Yleensä vähemmän.

    Tässä vaiheessa haluan ensiksi kiittää Muoria ystävällisestä viestistä. Usko tai älä, niin tuli iloinen yllätys jo juuri ennen sinun sähköpostiasi: meillä on halutessamme mahdollisuus edestakaiseen Hki-Berliini-Hki lentoon n. 333 eurolla. Hinta on siis kahdelta henkilöltä ja pitää sisällään kaikki verot ja liitännäiskulut.
    Tietysti halutaan, mutta täytyy ensin tietää, tuleeko ja missä tahdissa noita medikaalisia kutsuja. Niistä kun ei koskaan tiedä muuta kuin että tulossa ovat.

    Toiseksi haluan yllä mainitulta henkilöltä kysyä seuraavaa: Miten ihmeellä pääset ylös konttailtuasi pitkin permantoa ja sängyn alla?
    Kyllä minäkin silloin tällöin konttaan, kun sänkyjen alla on ns. sängynaluslaatikoita täynnä tarpeellista ja tarpeetontakin tavaraa. Lattiatasosta pystyyn pääseminen ei millään onnistu ilman riittävän korkeaa tukea. Niinpä en hetken päähänpistosta alakaan kamoja kaivella. Pitää aina tarkistaa, että tuki ei ole lähtenyt kauppaan tai piipahtanut jonnekin muualla.

    Nyt kyllä voisi kontatakin, kun ukko katselee Kymppitonnia.
    Taidan kuitenkin kontata pelkästään petin päälle ja peiton alle.

    Hyvät yöt ja kauniit unet!
  2. Joku on löytänyt taikasanan, kun tänne jo pääsee tuttuja moikkaamaan. Olipa hyvä, etten räksyttänyt Elisalle, että niillä on taas häikkää härveleissä.

    Kuule, Marja-Liisa, minulle kävi samanlainen väärinymmärrys kuin Meri-kukalle. Onhan niissä 50 parissakin puikottelemista, mutta ihan myötätunnosta päästin helpotuksen huokauksen. Työn iloa vain sinulle!

    Ilmat ovat olleet upeita! Kelpaa nyt silakkamarkkinoilla käydä.
    Vähän elättelen toiveita, että mekin menisimme. Tosin kiireiseltä näyttää aikataulu, ja lohdutukseksi meillä on tänään paistettuja silakoita ja vähän savusilakoitakin häkäränälkään.
    Toivottavasti häkään kuolleet ovat kunnollisia eivätkä puolimärkiä ilmeisesti pakasteena säilytettyjä.
    Silakkamarkkinoilta todennäköisesti saisi ihan ehtaa böklinkiä...

    Minulla on ollut inventaariopäivä.
    Kolusin vaatekaappini ja totesin kauhukseni, että kaikki kamppeet ovat ilmeisesti venyneet, koska miltei jok´ikinen oli liian suuri. Pari jakkua saan vielä suht.koht. sopiviksi nappeja siirtämällä, mutta varsinkin siinä toisessa on kova homma, sillä siinä on kaksirivinen napitus.
    Yhden puolihameen aion kelpuuttaa sinällään, vaikka sen pituudesta kylläkin pitäisi ottaa pois ainakin viisitoista senttiä.
    Mr. G yritti lohduttaa, että parempihan näin päin on, ja kysyi, mitä sitten tekisin, jos kaikki olisivat liian pieniä.
    Siinähän ei mitään ongelmaa olisi: kiertäisin päivän vaatekaupasta toiseen ja palaisin illalla masentuneena kotiin, kun mitään ei kuitenkaan olisi löytynyt! Sitten vain vanhoja saumoja ratkomaan!
    Toinen inventoinnin kohde oli lääkevarastoni. Pakko on ihan ruveta kirjanpitohommiin:
    tämä on ostettava, tämä on uusittava j.n.e.
    Huomenna joka tapauksessa on apteekkireissu, että syötävää riittää.

    Vaan nyt menen syömään niitä silakoita.
    Meillä on herkkuja, teille lähetän terkkuja!
  3. Seurasin tänään "Inhimillistä tekijää".
    Siinä keskustelivat aktivisti Akuliina Saarikoski, kansanedustaja Minna Sirnö ja tutkijatohtori Päivi Tiilikka.
    Aiheena oli netin pimeä puoli. Nettikiusaaminen. Kaksi ensiksi manittua olivat joutuneet todella törkeiden hyökkäysten kohteiksi.
    He eivät kuitenkaan vastustaneet sananvapautta netissä. Sananvapaushan on oikeus.
    Kukaan heistä ei kuitenkaan maininnut sanaakaan siitä, että oikeuteen liittyy - tai ainakin pitäisi liittyä - vastuu.

    Sirnö ja ilmeisesti hänen kanssaan jotkut jotkut muut olivat tehneet rikosilmoituksen, ja tekijä oli tuomittu kahdeksi vuodeksi vankeuteen.
    Saarikoski oli myös yrittänyt tehdä rikosilmoitusta, mutta hänelle oli sanottu, että niitä kirjoittajia on niin paljon, ettei poliisilla ole resursseja jutun selvittämiseen.

    Vaikka kuinka kirjoitettaisiin vaikkapa kirjastoista ja nettikahviloista, kyllä kirjoittajat pystytään selvittämään. Itse asiassa yhteiskäytöissä olevilla laitteilla kirjoittajat pitäisi listata: Henkilötiedot ja kirjoitusaika. Sekin jossakin määrin varmasti hillitsisi niitä, jotka
    nimettömyyden turvin kirjoittavat törkeyksiä.

    Kirjoittajan mielipiteitä saa arvostella, mutta niitä ei saa vääristellä, eikä jonkun kunnian loukkaaminen tai tappouhkaus mahdu sananvapauden puitteisiin.
    Myös aivan tavallisella rivikansalaisella pitää olla oikeus saada rikosilmoituksensa tutkittavaksi ja selvitetyksi.

    Sananvapautta en vastusta nettikirjoittelussa, mutta korostan vielä kerran vastuuta sanoista.
  4. On pakko heti toivottaa SkillaNille levollista lentomatkaa. Ota pienet nokoset, niin olet yölentosi jälkeen heti aamulla valmis humputtelemaan. Nauti koko rahan edestä ja vaikka korkojenkin kanssa lomastasi.
    Huomasin yllyttäneeni Sinua nauttimaan korkokenkien kanssa lomastasi ja korjasin sanan, mutta tottahan niille korkokengillekin käyttöä löytyy...

    Päivä on taas jumalaisen kaunis. Taivaalla ei ole muuta vaaleaa kuin nenälleen kaatuva kuun puolikas.

    Savolaisuuteen otan sen verran kantaa, että kunnolla olen tuntenut vain anoppini, joka nuorena flikkana lähti Etelä-Suomeen piikomaan ja tapasi täällä kohtalonsa, jonka kera kertyi lapsia peräti yksi toista tusinaa.
    Hänellä ei ollut akateemista loppututkintoa, vain elämän kova koulu, suruja ja raatamista, sillä hän jäi leskeksi, kun nuorin oli kolmevuotias.
    Hän oli hiljainen ja vaatimaton, ja kuitenkin hän oli intelligentein ihminen, jonka olen tuntenut. Vielä vanhanakin hän seurasi kaikenlaisia asioita, luki paljon ja osasi keskustella ja omasi mielipiteen mistä aiheesta tahansa. Ainoa, minkä hän taidoistaan hukkasi, oli hänen "äidinkielensä". Siitä ei ollut jäljellä edes nuottiakaan.
    Siitä johtuen se ensimmäinen toisesta tusinasta ei myöskään hallitse savolaista aksenttia, vaikka onkin puolisavolainen. Huumorintajua hänellä on aina ollut, mutta muuten hän on ollut asiallinen ja rauhallinen, seurallinen tosin.
    Viime vuosina hänessä on joko puhjennut vilkkaalta isältä peritty hämäläisyys tai sitten se on sitä savolaisuutta, josta sanotaan, että vastuu on kuulijalla:
    Kun mies ilmoittaa keittäneensä vähän kahvia, ja minä menen muki kourassa köykkiin, on pannu tyhjä. Siis sananmukaisesti vähän!
    Voi myös käydä niin, että hän sanoo keittäneensä vähän kahvia, ja minä mutisen vastaukseksi joo-joota. Puolen tunnin päästä alkaa seisoneen kahvin lemu tunkea nenääni, ja kas! Kahvipannu on miltei puolillaan kahvia.
    Elä siinä sitten ristillisesti tällaisen kotikoomikon kanssa!
    Onneksi sentään hän(kään) ole ympäristölle vaarallinen. Jos hän lukisi tämän, saattaisi kommentti kuulua: - Akka on kantensa valinnut...

    Terve! Nautitaanpa taas ihanasta syyspäivästä!