Vapaa kuvaus

Rauhallinen, asia-asioissa asiallinen, mutta silmäkulmasta löytyy kyllä pilkettäkin, vaimon väittämän mukaan tarpeen vaatiessa huonokuuloinen ja itsepäinen. Nuorempana harrastin aktiivisesti ja jopa tuloksellisesti eri urheilulajeja. Nykyisin muut urheilevat puolestani, ja osallistun telkkarin edessä sohvalla kerien tai venyen. Muut harrastukset:lukeminen, matkailu, tiskaaminen ja kokkaus. Vaimon lisäksi tärkeimmät ihmiset: lapset ja lapsenlapset. Suosikkibändit/artistit: Ruotukaveri Reijo Kallio Lempikirjat: kaikkiruokainen, luen paljon Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Uutiset urheilu Saksalaiset dekkarit Parhaat matkakohteet: Kiinanmuuri Ruoka & juoma: Lasange lihapullat, kun itse teen Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Kotihommat riittää Ase tai siviilipalvelus: Lääkintäkorpraali Santahamina Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset ry. Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

17

Kommenttia

2542

  1. Tuolla ylempänä irkku37 kaipaili miehistä apua, niinhän se on kyllä se yhteistyö on voimaa. Yksin kun jäät, huomaa, kaveri puuttuu, monta kertaa on itse opeteltava ikkunanpesut ja lamppujen vaihdot ja monet muut työt. Moni mies ei ole koskaan oikeesti tehnyt ruokaa, ehkä kaurapuuroa tai paistaa munia Yksin ollessa on opeteltava tai käytävä kuppilassa, niitä miehiä on paljon.
    Minulla tuuri, olemme edelleen yhdessä ja kaikki työt tehdään itse. Kyllähän lapset tai heidän lapsensa auttavat jos asuvat lähellä, meillä siinäkin onni, kaikki olemme kilomertrin säteellä.
    Noissa parvekkeen ikkunoissa on tärkeää että omistaa hyvät tikkaat jotka ovat sopivan korkeat ja paikka pesuämpärille, sellainen tukikaari josta voi pitää kiinni. Sama pätee lamppujen vaihtoon.
    Tuosta ruuan laitosta, kyllä kannattaa opettaa mies myös laittamaan ruokaa, ei sitten ole avuton jos yksin jää.
    Minä eilen puhuin siitä salaatista jonka saksalainen lankoni opetti minulle.
    Ei minulla reseptiä ole ylhäällä, tuskin koskaanon ollutkaan, mutta hyvin on nupissa pysynyt.
    Siis, keitetään viis kuus vanhaa perunaa kuorineen, annetaan jäähtyä ja kuoret pois silputaan kuin salaattiaineet ja pannaan kulhoon, yksi tuore kurkku, kaksi mauste tai suolakurkkua ja yksi sipuli tehdään salaatin tapaan ja kaikki samaan kulhoon.
    Mausteeksi reilu loraus ruokaöljyä lasiin, etikkaa, teelusikallinen suolaa viherpippuria teelusikallinen ja ruokalusikallinen Kaptista, sekoita hyvin ja kaada kulhoon ja sekoita hyvin. Parituntia jääkaapissa, sekoita ja salaatti on valmis. Varmaan moni tehnyt tällaista, meillä jos syödään makkaraa tai nakkeja aina teen tätä ja menestys taattu.
    En tiedä kuinka tuttu, mutta hyvää on.
    Taisi tulla liikaa ohjeita hypätkää yli jos ei kiinnosta, sillä olen: Late Vaan.
  2. Laten tauti vain jatkuu, pahinta siinä on kun ei tiedä mistä se johtuu, tiedän kyllä missä kipu tuntuu ja mitä se vaikuttaa. Omalääkäri sanoo ei mitään vikaa,samoin pari muuta jotka suorittivat tähystyksiä, ja kuvauksia. Onneksi nyt parinviikon päästä pääsen lisätutkimuksiin. aluesairaalaan. Jos tauti on kuolemaksi luulen ettei omalääkäri sentään salaa ja sano, sinä olet terve kuinpukki. Kyllä ne uskaltaa sanoa suoraan jos jokin on vinossa.
    Niin se kesä menee tässä odotellessa, onneksi ei ole mitään kasvimaata tai muita isoja projekteja, jos niitä jotain tulee se on silloin myöhemmin siellä Mujejärvellä.
    Oli minulla pieni homma täällä kotona tänään, vaihdoin pariin palovaroittimeen uudet paristot, onneksi antavat merkin kun paristo vanhenee. Samalla kun tikkaat oli esillä laitoin yhden lampun kattovalaisimen kuvun alle, eihän sitänyt olisi niin tarvinnut, muta kun tikkaat oli esillä. Tuskin tänään muuta teenkään jos en innostu jotain ruokaa laittamaan, se kuitenkin on laji jota harrastan.

    Noista sotajutuista olen jonkinverran kertonut, enkä nyt omia juttuja kerrokkaan.
    Luin paikkakunnan äänenkannattajasta, kun reserviläiset tekivät ikimuistoisen Laatokan kierroksen. Muolaan kirkon mäellä on kirkon rauniot sankarihauta ja muistopaasi Suomen vapaustaistelusta 1918. Siihen nuo reserviläiset laskivat seppeleen. Hyvin tuntemani mies sen laski, ei kai tiennyt, että Suomi oli jo Itsenäinen, ennen kansalaissotaa.

    Kesä tuntuu jo saavuttaneensa lakipisteensä, puuttu vain heinäseipäät pellolla.
    Juhannukseen asti päivät vain pitenee, silloinhan se lakipiste pitäisi olla.
    Täällä vielä tänään kaunis kesäinen päivä, ei satanut moneen viikkon.
    Vietetään kaikki kesää omalla tavallaan, ainakin nyt parempi alku kuin viimekesänä. Ter: Late
  3. Mitä kysytään.
  4. No niin, nythän on suven suloisinta aikaa, harvoin näin kesäistä on vielä tähän aikaan. Ja mitä parhainta sitä piisaa etelästä pohjoiseen.
    Maanantaina kirjoittelin pirttiin, vai sanoisiko kirjoitin, mutta polla pyöri ainakin puolituntia, eikä lähtenyt kirjoitus mihinkään, tuskin edes taivaan tuuliin.
    Harmistuin ja ajattelin jokohan minä olen liian vanha tähän hommaan, tänään huomasin etten enää pääse facebook sivulleni, kai se vanhuus tulee, silti kaikkihan me vanhenemme päivän kerrallaan. Kirjoittelin omasta terveydestäni minun pitäisi olla täysin kunnossa kaikki tutkimukset näyttää vihreää valoa, eli olen kunnossa, mutta kun ei tuo vatsa oikein siltä tunnu. Omalääkäri sanoi, nyt terveyskeskuksen konstit loppui, ja passittaa minut lisätutkimuksiin alluesairaalaan Hyvinkäälle. Minä olin onnellinen, ja ajattelin kyllä se omalääkäri on hyvä.

    Onhan minulla toinenkin syy miksi nämä vierailut pirttiin käy niin harvakseen, olen aika ahkerasti kipujeni lomassa kirjoitellut sitä oman kylän historia kirjaa, omalta osaltani. Olen syntynyt Nurmijärvellä Perttulan kylässä ja nuoruuteni siellä asuin nyt samassa pitäjässä eri kylässä, eli silloin olin paljasjalkainen Perttulalainen.
    Kirjoitin perheestäni meitä oli yksi toista tusinaa minä se 13 toista, Isä muutti Hämeestä ja äiti Savosta, he olivat kumpikin maalaistalon lapsia isoista perheistä, ei silloin työtä riittänyt kaikille vaan oli muutettava muualle. niinpä sattuma toi heidät samaan paikkaan isoon kartanoon Perttulaan. Sattuma kantoi satoa ja niin syntyi meidän perhe. Tuo historia on aika värikäs perheemme kohdalla oli paljon lapsia isä osallistui kansalais-sotaan joutui Tammisaareen vankilaan, mutta säilyi hegkissä, vapautui kun paikkakunnan isännät takasiva armahduslain tultua voimaan. Isä kuoli kun olin kolmen vanha joten isästä en oikeastaan muista kuin hautajaiset ja samana keväänä saadun ison hauen. Enpä nyt historiaa sen enempää kuin, talvisodassa oli mukana kuusi vanhinta veljeä viisi palasi kotiin.

    Tuo kirjoitukseni valmistui, ja tuo historiatoimikunta kuuli ja luki kirjoitukseni, sain hyvät arvostelut, se lämmitti mieltäni.