Vapaa kuvaus

Vanha karvanaama Suosikkibändit/artistit: Pekka Simojoki Suosikkileffat: Maalaiskomedia Lempikirjat: Raamattu Vapaa-aikanani: nikkarointi Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Treffit Katson tv:stä mieluiten: --- Kotieläimet: kissat En pidä: löhöily, vaikka laiskottelenkin Parhaat matkakohteet: Aland Ruoka & juoma: Makaronilaatikko? Koulutus: Melkein valmistunut Koulut: Opistotaso, teologia Ammatti: Muu Työskentelen: Seurakuntatyöntekijä Ase tai siviilipalvelus: Jääkäriprikaati / "kessu" Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi Hakusanat: Jeesus on Herra!

Aloituksia

0

Kommenttia

146

  1. Ketjun aloittajalla on oma vastuunsa lapsestaan, samoin 'isällä'. Aloittaja sanoo, ettei edes juurikaan tunne lapsen isää ja vahinko sattui.
    Jos rakkaus ei riitä avioliittoon asti, niin vanhanaikaisena uskovana sanon, että olette inhottavassa tilanteessa.
    Avioliitto ja lapsen hankinta ovat teidän, ei miehen vanhempien asia. Jos mies vanhempiensa mieliksi pyrkii elämään heidän uskonnollisen perimänsä ja sääntöjensä mukaan vielä sitouduttuaan sinuun, ei hän ole kykenevä vastaamaan perheestään. Miehen on valittava joko sinut ja lapsesi tai vanhempiensa helmoissa oleminen.
    Suositan aloittajalle, että isyys tunnustetaan ja isä maksaa elatusmaksut, vaikka ette avioon menisikään. Pidä puolesi, että appivanhemmat eivät pääse määräämään sinun ja lapsen (+isän) elämää.
    Uskovaisuus itsessään on positiivinen ja elämää rikastuttava oikein ymmärrettynä mutta aloittajan kokemuksessa pahasti vääristynyt.