voh
Vanha karvanaama
Suosikkibändit/artistit: Pekka Simojoki
Suosikkileffat: Maalaiskomedia
Lempikirjat: Raamattu
Vapaa-aikanani: nikkarointi
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Treffit
Katson tv:stä mieluiten: ---
Kotieläimet: kissat
En pidä: löhöily, vaikka laiskottelenkin
Parhaat matkakohteet: Aland
Ruoka & juoma: Makaronilaatikko?
Koulutus: Melkein valmistunut
Koulut: Opistotaso, teologia
Ammatti: Muu
Työskentelen: Seurakuntatyöntekijä
Ase tai siviilipalvelus: Jääkäriprikaati / "kessu"
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Hakusanat: Jeesus on Herra!
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 146 kommenttia
- Ketjun aloittajalla on oma vastuunsa lapsestaan, samoin 'isällä'. Aloittaja sanoo, ettei edes juurikaan tunne lapsen isää ja vahinko sattui.
Jos rakkaus ei riitä avioliittoon asti, niin vanhanaikaisena uskovana sanon, että olette inhottavassa tilanteessa.
Avioliitto ja lapsen hankinta ovat teidän, ei miehen vanhempien asia. Jos mies vanhempiensa mieliksi pyrkii elämään heidän uskonnollisen perimänsä ja sääntöjensä mukaan vielä sitouduttuaan sinuun, ei hän ole kykenevä vastaamaan perheestään. Miehen on valittava joko sinut ja lapsesi tai vanhempiensa helmoissa oleminen.
Suositan aloittajalle, että isyys tunnustetaan ja isä maksaa elatusmaksut, vaikka ette avioon menisikään. Pidä puolesi, että appivanhemmat eivät pääse määräämään sinun ja lapsen ( isän) elämää.
Uskovaisuus itsessään on positiivinen ja elämää rikastuttava oikein ymmärrettynä mutta aloittajan kokemuksessa pahasti vääristynyt. - 10% hintalapusta pois, kun ilmotin, ettei vaihtoa ja rahalla maksetaan muutaman tonnin auto. Määräaikaishuolto vielä kaupanpäälle, jolla sai katsastettua. Ystävällinen palvelu, vaikkakin huomasin myyjää 'otattavan' .
- Usein kai pariskunnilla ne puhumiset vähenee vuosien myötä, jos ei ole avoimuutta puhua kaikesta peittelemättä.
Meillä minä miehenä oon se hiljainen hissukka ja vaimo luvannut erota, jos en ala puhumaan. Monenlaista parisuhdeviestinnän terapiaa on saatu papeilta, kirkon perheneuvonnasta ja jopa mielenterveystoimistojen ja seksuaaliterapian kautta. En lähde moittimaan mitään em. auttajista.
Kannattaa ainakin yrittää, jos tuntuu, että hehkua vielä piisaa. Älä hellitä vähällä, kun hyvän olet löytänyt! - Tutustuin muutamaan kirjoitukseen tässä blogissa.
Kenties vierailen toistekkin! - Merkinnöistä en tiije mittään. Eka kertaa menossa työttömänä työkkäriin 61 vuotiaana. Mielenkiintoista nähdä, mitä tarjoovat muuta kuin lausunnon työttömyyskassalle. 2-vuotista koulutusta ei ajanvarauskeskustelussa suositelleet, kun eläkeikä tulee vastaan ja opiskellessa sieltä sais ilmasen asunnon ja arkisapuskat.
- Arvostan tyttöystäväsi muuttunutta (?) asennetta. Jos teillä aiemmin on ollut seksiä keskenänne, varmaan tiedät mitä se on.
Erilaiset maailmanne saattavat tuoda enemmän ajateltavaa m.yöhemmin kuin seksistä nyt pidättyminen.
Rakkaus jaksaa odottaakin ja kunnioittaa toisen näkemyksiä. Molemminpuolisesti - Aloittajalle osoitan ajatukseni monen muun tavoin, että perhesopu on paljon isompi asia perheen kannalta kuin kastaminen tai sen jättäminen lapsen omaan harkintaan hänen asiasta jotain ymmärtäessään.
Jos kasteriita särkee liiton, kyllä silloin on jossain mätää.
Jos perheessä toinen on ns. uskovainen ja toinen pakana, se tietysti synnyttää erimielisyyttä elämässä tehtävien valintojen kannalta. Kaikessa ei yksi osapuoli voine olla aina voittaja. Kompromissejakin on tehtävä ja keskustellen päästään pitkälle, jos se onnistuu. - Ei pitkästä suhtreesta eroaminen kai helppoa ole. Miehenä olen ollut tyytymätön liittooni hyvin kauan. Huono olen ollut ongelmasta puhumaan, kun kierrokset keskustelussa nousee ja niellyt kipuni. Terapioissa käyty kirkon neuvonnassa, sielunhoitajilla, seksuaaliterapeutilla. Ainoa, mitä saatu aikaan on vaimon vetäytyminen vielä erakommaksi suhteessa. Masennus vei loputkin halut seksuaaliseen kanssakäymiseen hänellä, joka ollut minulle aina tärkeä puoli suhteessa.
Lapset ei enää esteenä, mutta oma saamattomuus lähteä etsimään vihreämpiä nurmikoita.
Eroa miettiviä en osaa neuvoa, kun omakin retuperällä. - Antaa lopun tulla kun on sen aika. Turha täs on nyt hättäillä, eletään rauhassa huominen, käyvään saunassa ja ootellaan pyhhää.
Jos Luoja suo, niin luvetaan ens viikon lehdistä miten se loppu suju näiltä kiireisiltä. Kun ei polta kyntteliään molemmista päistä, voip kestää kauemman tätä maallistakin hyvää. - Maailmanloppu ei tule 21.05.2011!
Tulee kyllä, älkää hättäilkö! - Tänä aamuna ensimmäisenä äänestäjänä sain olla todistamassa uurnan olevan tyhjä ja katsomassa sen lukitsemisen kahdella eri avaimella.
Ei ainakaan ollut virkailijoitten ennen äänestystä tekemiä kolttosia. - Jos läheisten keskuudessa ei löydy ymmärtäjää ja ammattiavun haku vaikkapa papilta tai terveyskeskuksen psykologin kautta tuntuu ylivoimaiselta, uskon että täälläkin löytyy ihmisiä, jotka ovat kykeneviä opastamaan eteenpäin.
Eikös omalla nimimerkillään kirjoittaville voi lähettää viestiä? - Onko monista miehistä näin, että vaimo ja miehen kaveri ekaks osottaa kaveruutta seksillä. Musta tuntuu, että täs monet ukiot on vaan mustasukkasia ja siks akoille kenkää.
Meillä ainakin on ollut yhteisiä kavereita ja ainakin mää oon tykänny emännän kavereista ilman sänkyvertailujakin. Tosin mun juttuja on kaikunut vaimolle, mutta se on kestetty. - Yhden illan suhteitten hausta en tiedä mitään. Kuitenkin kun tämänkin sivuston terffi-ilmoituksia lukee, huomaa monen naisen etsivän ihan vakiseuraa.
Vaatimukset ovat kyllä kovia usein.
Millaisia lienevät sitten naispuoliset etsijät? Sosiaalisia, itsensä elättäviä, fiksuja, ...ihannemimmejä kelle hyvänsä suurin osa ainakin omasta mielestään.
Mistä sitten ne eronneet tai erotetut sinkkunaiset tulevat? Suurin osa eronneita keski-ikäisistä. Eihän kivaa emäntää kukaan hylkää, jos vielä seksikin pelaa???
Ihmettelyä kyllä riittää, kun yrittää summata noita treffi-ilmoitusten ansioita. Kenties suurin pointti nykyihmisellä on, että vaihtaa pitää kumppania määräajoin ja maalaisisännälle niitä vaihtotarjokkaita ei niin paljon löydy, kun pitäis sitoutua työntekoon.
Omasta käytöksestä riippuu paljon.
Siistinä ja huoliteltuna markettiin vihannesten ostoon. Hymyä huuleen, pää pystyyn ja lämmin katse, ehkä muutama huomaava sana niin saat hymyn takaisin.
On muuten iso ero sillä, että käyt arkisesti puettuna lenkin ostossa kaupassa tai juhlareissulla. Viime tapauksella olen huomannut, että saa kyllä huomiota!!! - Aiemmin tuolla joku minuutti sitten laitoin viestin.
Mää itte oon paikalla ihan ihmishenki omassa ruumiissani.
Ihmeellisiä tapahtuu. Ja aina vain enemmän, kun henkijuttuja etsitään vaikka Pottereista tai muista paholaisen korkeakouluista.
Jeesus, Jumalan poika vapauttaa häneen turvaavat pahan vallasta. - Ennen oltiin kokemattomia, ei kiertokamaa ja siksi arvostan vieläkin sitä, että maltetaan hetki odottaa ennen sänkyhommia.
Nykyään nainen koeajetaan nk. auto, täällä mainittu. Onko ihmisen moraali vaipunut niin alas, että seksillä testataan ja muutaman vuoden välein vaihdetaan toiseen moneen kertaan käytettyyn?
Kyllä ehta on ehta, ei heitä monelle riitä.
Henkiseen tuntemiseen menee aikaa ja jos se puoli ei pelaa niin vaihto tulee liian pian pelkän seksin varassa.
En silti halua olla moralisti, vaikka mielellään lämmittelisin ennen sänkyyn menoa. - Jospa riitahakuisuutesi on saanut toisen pelkäämään, ettet ehkä olekaan turvallinen seuralainen. Ajan kuluessa tällaiset merkit saattaa lisääntyä vaaleanpunaisten unelmien hiipuessa?
- Kyllä ainakin mulla avautui kalakuolema-artikkelia kuvien kanssa yllåolevasta ---5.1.2011 19:31
- Keskisellä poikkean silloin tällöin, joskus jotain ostaen ja usein hyvin viihtyen ja hyvin syöden.
Herran huomionkipeys ja siihen liittyvä julkisuus ärsyttää - Jeesus on elämän antaja, ainakin minulle.
Jos sulla on kantavampi pohja omalle elämällesi, iloitse siitä!
Viitattiin alussa muistiin 2000vuoden taakse. Kirjallisia todisteitakin löytyy vielä kauempaa, joihin tutkijat perehtyvät. Ei tarvita tarinankerrontaketjua todisteeksi.