elämä menee päin.....

Oletko pihdannut tai ollut sängyssä muuten vaan lahna?

Usein kai pariskunnilla ne puhumiset vähenee vuosien myötä, jos ei ole avoimuutta puhua kaikesta peittelemättä.
Meillä minä miehenä oon se hiljainen hissukka ja vaimo luvannut erota, jos en ala puhumaan. Monenlaista parisuhdeviestinnän terapiaa on saatu papeilta, kirkon perheneuvonnasta ja jopa mielenterveystoimistojen ja seksuaaliterapian kautta. En lähde moittimaan mitään em. auttajista.
Kannattaa ainakin yrittää, jos tuntuu, että hehkua vielä piisaa. Älä hellitä vähällä, kun hyvän olet löytänyt!

Sinuna, Susse, yrittäisin saada avointa keskustelua aikaiseksi puolisosi kanssa. Varmaan olet yrittänytkin, mutta älä anna periksi. Sinulla on OIKEUS saada tietää REHELLINEN ja AVOIN vastaus siihen, miksi kumppanisi on muuttunut etäiseksi, mikä oikein on tilanne.

Mielestäni kertomasi tilanne voi kuitenkin johtua hyvin monesta eri syystä, eikä syy välttämättä tarvitse olla se, että hänellä olisi "toinen".

Kerro, että asiat on nyt puhuttava selviksi. Vaadi avointa keskustelua.

Raha. Muut on pelkkää paskan jauhantaa

Enää, kultaseni. Ei enään. Hrrr... Ei parisuhde voi onnistua jos tuon vertaa ei tiedä eikä osaa yhdyssanoja :-)

Milloin 'enää' on muuttunut yhdyssanaksi?

Pitkä parisuhde koostuu kahdesta asiasta. Toisen kunnioittamisesta ja ymmärtämys asiasta, että se toisen naama vaan rupee vituttaa ajan myötä, ihan puolin toisin.

Hei, elämä on vuoristorataa. Ei se vaihtamalla parane. Teillä pitää olla yhteistä aikaa. itse olen sen huomannut elämässäni, meillä tulee täyteen 10v ja vielä naimisissa :) Teemme yhdessä matkoja mahdollisuuksien mukaan, ei mitään etelänmatkoja, vaan ihan lähimaissa, ruotsinlaivalla, Tallinnassa, ihan vaan ulkona lähibubissa, tai kaupungissa, enimmäkseen vietämme aikaa yhdessä toki kotona. Mutta yhteinen aika on mielestäni kaiken a ja o. Kävelyt ulkona, ruuan teko. Kait se on sitä elämää, ei sen mitään kliseetä, kallista tarvitse olla. Pärjäile. PS: uskottomuus on sitten taas eri juttu, sitä en itsekään sulattaisi.

Kyllä hyvä suhde perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja haluun rakastaa ja yrittää yhdessä. Kaikenlainen kyttäily, tenttaaminen ja muu rajoittaminen ja ahdistelu johtaa vain toisen etääntymiseen entistä enemmän.
Jos jokin asia painaa, otettava esiin asiallisesti ja rauhassa asiaan paneutuen, ei syytellen ja epäillen. Jos toisen on vaikea puhua, voi sanoa että tämä asia on minulle tärkeä ja haluaisin puhua. Sovitaanko aika ja päivä jolloin molemmille sopii istua rauhassa alas ja puhua ilman painostusta ja riitaa?
Parisuhde vaatii hoitoa ja huoltoa, paneutumista. Aina ei tanssita ruusuilla, välillä tulee niitä vaikeita päiviä jolloin sitä rakastamisen tahtoa vaaditaan! Ei heti saa heittää hanskoja naulaan, avoimuus ja luottamus on kaiken A ja O.
Vasta jos todella on kaikkensa yrittänyt mutta toinen ei vain enää sitten halua, se on sitten hyväksyttävä. Sekin kuuluu elämään. Sitten mennään eteenpäin, ei elämä siihen lopu vaikka kipeää tekee!

Minä olen sitä mieltä, että kannattaa yrittää kaikkensa suhteen eteen. Uskonkin, että olet yrittänyt. Voisit yrittää hälle puhua ja jos vaikka päätyisitte yhteiseen tulokseen mitä teette suhteenne kanssa? Sinulla on oikeus tietää toisen menoista ja etenkin jos epäilet että hällä on toinen pyörityksessä. Ei sinun kannata myöskään loputtomiin olla onnettomassa parisuhteessa, ellei muutosta tapahdu.

Itse olen joutunut suhteessa kokemaan kaikenlaista, ero on meinannut monesti tulla. Olemme kuitenkin puhuneet kaikesta mahdollisesta, pienimmistäkin asioista mikä kiikastaa suhteessa ja se on aina tehnyt hyvää. Tiedän missä puolisoni menee ja hän tietää minun menoistani. Kunhan ei liikaa ala tivaamaan, kun täytyy toiseen luottaa. Rehellisyys ja luottamus on parisuhteessa tärkeintä. Tärkeää on arjen pienetkin asiat. Suhteessa täytyy tehdä yhdessä kaikenlaista mukavaa, käytte kävelyillä, kokkailette, teette isompia sekä pienempiä reissuja. Kokkailuun voi myös lisätä erotiikkaa, sehän virkistää makuhuoneen puolella ja muutenkin virkeä seksielämä on tärkeää kummankin kannalta :)

Toivon, että teillä alkaisi asiat selkiintymään. En voi muuta toivottaa kuin tsemppiä ja jaksamisia!

No joo, aika selvää pässinlihaa vaikuttaa sitten olevan. Jos olet kaikkesi yrittänyt, hyvällä ilman nalkuttamista ja kyttäilyä, eikä toinen utle vastaan on mielestäni aika lyödä hänelle faktat pöytään! Joko puhutaan asiat NYT halki poikki ja pinoon ja katsotaan mihin tulokseen tullaan; joko hän ryhdistäytyy kuin mies ja molemmat on halukkaita antamaan suhteelle vielä mahdollisuuden, sitten tehdään niin! Mutta siinä on molempien todella tultava vastaan, oltava raa\an rehellisiä ja oltava 100% valmiita tekemään kaikkensa suhteen eteen.
Sinun ei tarvitse taipua, nöyristellä ja sietää. Sinulla on oikeus tietää missä mennään ja sitten voit sanoa että tässä on kaksi valintaa: se toinen tai minä!
Voit myös tehdä selväksi, että jos hän ei suostu puhumaan ja homma jatkuu näin, on suhde myös loppu. Ja tehdä siitä myös loppu! Sinulla on oikeus ja velvolisuus rakastaa ja tykätä itsestäsi niin paljon ettet anna itseäsi noin kohdella!!!
On kipeää ja tuskallista tehdä se ratkaisu. Tulee olemaan raastavan kipeää!
Mutta se menee ohi! Sinulla ei ole mitään menetettävää, vain voitettavaa!
Sinulla on kokonainen elämä edessäsi uusine mahdollisuuksineen ja se oikea onnikin odottaa jonkin nurkan takana, mikä ja minkälainen se sitten tulee olemaankin! Opettele itsesi rakastamisen vaikea läksy, opettele näkemään miten arvokas ja korvaamaton olet, joka ikinen on! Se on vaikeaa mutta ei mahdotonta.
Voimia sinulle, kyllä se aurinko paistaa vielä sinne risukasaankin! Jaksa sitkeästi uskoa!!

jos olet liian lihava niin sitä saattaa ärsyttää eikä kehtaa sanoa suoraan..