Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Sory,mutta vähän tumpelolta lekurilta vaikuttaa,jos ei ole eliminaatiodietin vaihtoehdoista kertonut...

    Kannattaa ehdottomasti tehdä.Jos kuitenkin on ruokapuolella aiheuttavaa.Aloitusaine pitäisi olla sellainen,mitä ei ole mielellään saanut.Eli mieti onko riisiä.Riisikin voi hyvin allergisoida.
    Sitten lisätään yksi aine kerrallaan.
    Onko verinäytteestä otettu allergeenit?Ruoka-aineet on epäluotettavia,mutta esim.homeet,pölypunkit ym.kannattaisi tarkastuttaa.
    Jotkut sisätaudit,kuten kilpparikin voi aiheuttaa oireilua.
    Mutta tuo,että olette noin usein flunssassa,on kyllä aika huolestuttavaa.Voi olla merkki ongelmista sisätiloissa.
    Homeet ehkä kannattaisi tsekata.Homekoira on noissa asioissa tehokas ;)

    Sterilointi voi myöskin olla paikallaan.Jollakin hormoonimyllerrykset kun saataa laukasta tai ylläpitää oireilua myös.Kuin myös,jos ravinnosta ei saa tarpeeksi rasvahappoja ym.joita iho-oireiset tarvii normaalia enemmän.
    Erikoislääkäri voipi olla myös ihan paikallaan.
  2. No enpä kumoa enkä vahvista :D,kun viimekädessä tuskin kukaan voi sanoa,miten tuo menee.

    Itselläkin on siinä mielessä ristiriitainen kuva,että jos pohtii teoreettisesti,niin tulee eri kuva,kuin esim.käytännössä tai verraten muuta toimintaa .
    Toisaalta,kun puhutaan koiran elämästä sadasosananoissa,niin onhan koiralla kuitenkin muistijäljet,muutenhan oppiminenkaan ei päässä pysyisi saati esim.vahvat tunnetilat johonkin tapahtuneeseen liittyen.

    Toki esim.reagointi voi olla ihan joskus omistajastakin johtuvaa,eli koira tulkitsee vaan ihmisen eleitä.Ja siitä sitten ne yhdistyykin tilanteisiin.
    Siitä kyllä olen aika varma,että koiran reagointiin on kuitenkin aina jokin opittu syy noissa asioissa.Tai se ainakin yhdistää sen johonkin vastaavaan.
    Eli koira ei siis osata "hävetä",jos sille ei ole jostain tullut,mitä kautta sitten onkin,tullut se asia "hävettäväksi".

    Itse kun tällainen kukkistäti olen,eli puutarhanhoito kuuluu harastuksiin :DDD,ja puhunkin pääasiassa positiivisesta vahvistamisesta,niin kyllä minä myös sitä mieltä olen,ettei ihan pelkällä positiivisella vahvistamisella pelkästään voi mennä.Tai noh,mihin kukakin pyrkii ja mihin on tyytyväinen...

    Meillä ei koirat ota mitään pöydiltä.Ei edes lattialta,jos siihen jotain puuttuu.Ei edes silloin kun on yksin,ja grillimakkaran jämät on sohvapöydälle yön yli jääneet :D
    Mutta noitten opettelussa on kyllä ihan kiellon kautta varmuus haettu,vaikkakin makupaloja onkin käytetty vahvistamisena käskyille.Tuossa siis esim.asiasta,joihin itse katson ihan selkeästi kiellon mukanaolon aiheelliseksi.
  3. Siis muistuttaminen on sen verran yksilöllistä,että ei sitä oikein voi sanoa,miten pitää.Vielä vähemmän näin netin kautta,kun on ihmisiä muutenkin,kun lukee asioita,kun piru raamattua ja olettaa,että pelkkä kieltokin on traumauttavaa väkivaltaa...

    Joten kun ei näe,eikä tunne,niin negatiivistä palautetta jätän siitä syystä määrittelemättä.

    En tukista koiraa.Minun ei ole tarvinnut mitään sellaisia muistutuksia tehdä.Yksikään koira ei ole lähtenyt pakoon vielä minua.Se,että koiraa jollakin tavalla muistuttaa,ei ole sama kuin väkivalta ja koiran saaminen tottelemaan pelosta,vaikka joku niin kärjistääkin.
    Jos nyt ajattelee vaikka koiraa,joka toista ojentaa tervepäisesti,niin useinmiten se on pelkästään niin vaikuttava ele ja vakuuttava,että ei siinä sen ihmeempää ;).Ja senjälkeen taas ok.

    Niin siitä vaatimisesta.Minulle se tarkoittaa sitä,että jos jonkun käskyn/pyynnön,miksi niitä nyt sanookin koiralle annan,niin se aina toteutetaan.Koskaan tilanne ei pääty siihen,että koira saa päättää,tekeekö vaaditun vai ei.Eli puhuisin sanasta määrätietoinen.
  4. "Ns.miellyttämishaluiset kestää..." Kyllä,juuri näin.Eli "vaikeammin" motivoituvat yleensä myös kyllääntyy nopeammin.Mikä on ihan loogistakin.Eli yksi,mikä kannattaa muistaa,niin toistoista ei tee liian pikiä,kun treenaa jotain tiettyä.Eli tutkat pitää itsellä olla koko ajan tarkkana :D,ettei päästä siihen pisteeseen,että joudutaan lopettaa,kun koira ehtii kyllääntyä.

    Tuo oma-aloitteisuus on sellainen,mitä kannattaa jo pienestä kannustaa.Esim.pelkkä kontaktinotto on sellainen,joista pentua aina kehun.Eli jätetään kaikki huomionhakupomotushömpötykset ihan omaan arvoonsa :D

    No rodut,jotka ei ole ns.miellyttämishaluisia,niin niillä harvemmin jää nauha päälle.Se on toisen pään juttuja pikemminkin.
    Mutta,oli rotu mikä tahansa,niin minulla on loppumerkki koiralle,jolloin se tietää,että nyt hommat loppu.
    Eli kun lopetan,niin viiminen palkkatuokio,lelu jää koiralle ja sanon vaan simppelisti "loppu" ja sen jälkeen olen passiivinen tai rupean "touhuamaan" omiani.Jos palkkaan ruualla,niin sama juttu.
    Kyllä ne pian oppii,mitä sana tarkoittaa.Kuumempana käyvä toki saattaa alussa varsinkin tarjota vielä tekemistä,mutta jätän sen vaan huomioimatta.

    Vapaana ollessa näkyy myös tuo rotujen erot.Mitä "palvelusalttiimpi"rotu ja monet paimenet mm.niin sen helpommin luonnostaan ne pysyy lähellä.
    Ja sitten taas toinen ääripää ja toisinpäin.Niiden kanssa voi kovemminkin joutua työstämään,ennekuin oppivat rajat,mihin asti irrota ja kontaktinpidon.Ja sitten,jos vielä vähän kovapäisemmästä rodusta kyse,niin kyllä se ihan voi vähän työstäkin käydä :D,että saa ne oppimaan yleensäkin vapaanaolon säännöt.Kaikin tavoin.
  5. Aloitetaas näin...

    Minulla on ollut ilo seurata koiria,jotka todella pitävät toisistaan kovasti.Kiva seurata niitä myös lenkillä.
    Kun toinen liukenee "liian kauas",niin toinen toimiii.
    No mitä se tekee? Se ei juokse toiseen suuntaan,se ei heitä toista purkilla,eikä se missään nimessä karkoita toista.Se menee vauhdilla sen toisen luo,riippuen koirasta,vähän vauhdissa tönäsee tai muulla tavoin huomauttaa,että "hei,nyt menet liian omias".

    Noh ihmisethän ei osaa puhua koiraa,valitettavasti,mutta jotain voi koirilta oppia :)

    Viimekädessä koirien tottelevaisuus on kokonaisuus.Kun kaikki mallaa,niin voipi sanoa,hommat toimii.
    Eli mitä paremmin koira kunnioittaa ylipäätään omistajaa,kunnioituksenhan omistaja joutuu ansaitsemaan ;),niin sen paremmin se toimii.

    Ja sitten opetetaan kaikki halutut toiminnat,ja KUNNOLLA.
    Suorituksissa minun lähtökohtani on ihan kaikissa,OPETETAAN asia kunnolla,PALKITAAN kunnolla,HARJOITELLAAN kunnolla,kun osataan,niin tarpeen vaatiessa VAADITAAN myös kunnolla.Ja aina toimitaan määrätietoisesti.Siinä se.

    Jos koira tekee jotain kiellettyä noista huolimatta,tai ei ehkä vielä toimi ,niin pääpaino on aina oikeaan ohjaaminen,mutta joskus myös tarvittaessa kielto/asiasta ojennus.MUTTA aina harkiten,koska se on paikallaan vai ei.

    Siitä koiralaumasta...
    Jos minulta lähtee nuori käsistä,niin se on kerran ei.Jos toimii,niin toinen käsky on mikä se onkin (eli jo ohjaava) heti perään minkä haluan sen tekevän,ja palkka päälle oikeasta työstä.
    Jos se yksi kieltokäsky ei toimi,niin sitten mennään ja annetaan se muistutus.

    Luoksetulossa vähän samoin,paitsi ei kieltoa,ellei koira siis ole lähdössä livohkaan.Toki varsinkin nuorelle käskyä voi toistaa,jos se vaan ei ihan ole vaikka kuulolla ym.mutta "silkastä tottelemattomuudesta" mennään vaivihkaa ja huomautetaan asiasta.Sitten heti perään luokse pyyntö ja hurjat kehut ja palkka.

    Mutta aina pitää miettiä,MIKSI joku homma ei toimi.Useinmiten se lisätyöstäminen tai jossain tapauksessa ihan uusikin työstäminen kun riippuu nimenomaan siitä miksi joku ei toimi.
  6. Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe :)

    Eli kokemusta löytyy hyvinkin erilaisista roduista,niin henk.kohtasesti,kuin kouluttajan ominaisuudessa.
    Ja ihan suht faktanakin :D voi sanoa,että kyllä ne rotuominaisuudet on kaikkein merkitsevämmässä asemassa.Poikkeaamia toki rodussa löytyy,mutta jos puhutaan aina siitä tyypillisestä.

    Lyhyesti voi sanoa,että mitä kiinteämmin ihmisen kanssa toimimaan jalostettu rotu,ja mitä vielä enemmän niitä ominaisuuksia pidetty yllä,niin sen helpompi kouluttaa ja tehdä tuloksia.Ja sitten toisinpäin.
    Mitä vaikeammin koulutettava (koulutettavuus),sen enemmän painoa tulee kouluttajan taidoille.
    Jos henk.koht.sanoisin,niin noita vaativampia rotuja verrattuna helpompiin,niin jo siinä,että saa koiran kisakuntoon,varsinkin jossain pilkunviilauslajissa,kuten toko,joka ei ole ns.koiralle lajityypillinen,niin on melkein kovempi homma,kuin saada helpompi rotu ylempiin.
    Koska minusta itse liikkeiden opettelu on puhtaasti tekniikkaa,mutta se,mikä on se vaikein,niin motivointi ja sen ylläpito,varsinkin tilanteissa(kokeissa),jossa sitä ei viritellä suorituksen aikana.
    Jos sitten mennä myös vaativuudeltaan rotuihin,jotka ei ole erityisen sosiaalisia lajitovereitaan kohtaan,niin siinä vielä joutuu tekemään töitä senkin eteen,että koira ei "häiriinny" edes kisajännityksessä muista koirista,vaan pystyy keskittymään tekemisiinsä ja ohjaajaan.

    Ja juu,koiranetistä näkee kaikkea jännää,siis ihan positiivisestikkin :)
    Eiköhän sekin kerro jotain koulutettavuudesta osaltaan,jos on rotuja,jossa vain muutama koetulos kautta historian.Tosin on niitäkin rotuja,jotka mielestäni ei ole erityisen vaikeita kouluttaa,mutta niille on lyöty vaan leima otsaan,että ei niistä ole kuin pelkiksi seurakoiriksi.Lähinnä monet pienet kääpiöt esimerkiksi.
    Sieltä kun hyvinkin löytyisi potentiaalia,jos vaan osuisi oikeisiin ja ennakkoluulottomiin käsiin :)