tublat
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia27 aloitusta · 5230 kommenttia
- Onko ne olleet kokoajan huonoja syömään, kun on kiinteälle vaihdettu? Jos koko porukka, niin voi olla vaan että ruoka ei maistu mitä saa. Eli olisi kannattanut vaihtaa. Nytkin toki voi, mutta pikkuhiljaa.
Jotkut kääpiörodut alkaa syömään kiinteätä vähän heikommin. Eli jos on täntyyppisille alettu kiinteälle "liian aikaisin", niin on voinut tehdä sitä, että ei nyt oikein maistu. Nyt jos näin onkin, niin kannattaa luovuttaa pennut myöhemmin, vasta kun on opittu syömään hyvin. Porukkasyöminen kuitenkin vähän avittaa syömishalua.
Jotkut pennut ei myöskään jostain syystä halua syödä turvotettuja, eli haluavat kuivana syödä (sen mössötotutuksen jälkeen).
Myöskin jos syö kuivaa, niin kannattaa muistaa, että nappulat on hyvä olla riittävän pieniä ja helposti pureksittavia pikkuhampaille.
Nuot pussin lukemat on ohjeellisia. Usein on yläkantissa. Eli määrällä ei kannata ruokahalua mitata. Se on mitta, miten hanakkaasti syö sen mitä syö. Jos syö hanakkaasti, näyttää hyvältä ja voi hyvin, niin nou hätä.
Jos taas selkeästi ei porukalle maistu, niin joku mättää.
Mainittujen lisäksi voi kokeilla lisätä kuten mainittu jotain joukkoon. Jauhelihan voi kypsentääkkin, jos tarvii maistuvuutta lisää. Mutta pikkuhiljaa vähän kerrallaan uutta.
Ps. oletko alkanut antaa kiinteää oikein? - Vähän nyt täytyy viilata :D
Viimekädessä sen likipysymisen, opettamisen helppouden ym.liittyvän ratkaisee laumavietti. Mitä laumaviettisempi, sen helpompi noissa asioissa.
Ja kun puhutaan seurakoirista, niihinhän lasketaan aika paljon erilaisia rotuja, kääpiöistä jätteihin, niin noihin kuuluu kyllä melko pitkälti rotuja, joilla se laumavietti ei ihmeempi ole. Sen lisäksi, niihin kuuluu paljon rotuja, jotka ei ole tehty suoraan toimintaan ihmisen kanssa, vaan itsenäiseen. Tai sitten ei varsinaisesti mihinkään. Siihen kun lisää vielä, että saattaapi löytyä saalisviettiä reippaasti (riistaviettiäkin), niin ei todella ole helpoimmasta päästä opettaa, varsinkaan jos eiole ihan nöyremmästä päästä rotu myöskään.
Toisinsanoen, jättäisin tuon seurakoiran pois ja vaihtaisin sen vaikka tiettyihin paimenkoiriin.
Eli miää...nimimerkille, ei se ratkaise, onko rotukoira vai sekis, vaan se osaltaan, mitä rotua on tai mitä rotuja ja missä määrin on sekiksessä ;) - Nyt on pakko sanoa, että mikä tässä nyt se ongelma on? Ei oikein nyt napannut.
Otettu pentu, jolla pennut "kujeet", ja aloittaja yrittää koiraa myös kasvattaa tavoille, niinkuin pitääkin tehdä. Kaikkihan aikansa ottaa, ja pentu on vasta alkutaipaleella. Ja pentu kirjoituksen perusteella tuntuu vielä reippaalta ja rohkealta. Niin mikä tässä on se ongelma?
Ei kai se ole ongelma, jos pentu ei ole luonteeltaan mikään helmoissa roikkuja...
Jos sellainen on ykkösprioriteetti ollut, niin silloin olisi pitänyt ottaa rotukoira ja rodusta, jolle on tyypillistä sellainen. Eli oletusarvo asialle suuri. Kun sen sekarotuisen ottaa, niin selvä asia on, että oletusarvo mitä tulee, on tietysti pienempi.
Ja jos katsoo aloituksen rotuja ja vielä lukee mm. eli ilmeisesti vielä takanakin mitä sattuu, niin eipä mikään ihme ole, ettei oletusarvoa ole luonteesta. Ja se mitä mainituista voi sanoa, ja sekoitettuna, niin ei mielestäni mitenkään järkevä sotku. Monennäköistä, vaativaakin ja paljon läntätty yhteen. Ja ihan ekana ei mieleen tule mitenkään helmoissa roikkuvaa tyyppiä...
Toisinsanoen, ei nuot mistään itsevarmuudesta vielä ihmeesti kerro. Ja sitä liikaa nyt ei kellään ole :D Reipas koirantaimi, jolla on riittävästi itsevarmuutta (ainakin tässä iässä), ja joka vaikuttaa helmoissa roikkujan sijaan itsenäisemmältä.
Se tarkoittaa nyt vaan sitä, että itsenäisen rodun/yksilön koiran kanssa pitää enemmän tehdä työtä, kivaa yhteistyötä kuten jotain harrastusjuttujakin, auktoriteettiä riittävästi ja jämpttiyttä, ja siis nimenomaan yllämainitun hyvän suhteen luominen. Kun nuot kaikki on kunnossa, niin silloin voi itsenäisemmästäkin koirasta saada sen "kainaloisen", niin halutessa. Mutta se pitää ansaita.
Kyllä noit ovista luvan kanssa kulkemiset ym. ihan hyviä on. Siinä oppii tarkkaivaisuutta ja auktoriteettä mm. Mutta ne on vaan yksi tekijä. Eli siis pakettiin pit'' liittä kaikki mainitsemani. - Noh, kasvattajahan voi löytää sen uroksen vaikka toiselta puolen maapalloa...
Ja se taas pitää tiedostaa, kun sijoitukseen ottaa.
Onko pentujen syntymäpaikka kirjattu sopimukseen? Jos on, niin ei sitä voi yksipuolisesti muuttaa. Kasvattaja saa siis pitää koiran, kuten mainittu, tietyn ajan, mutta sitten se pitää palauttaa.
Kaikki kulut liittyen pentujuttuun kuuluu kasvattajalle. Eli siis jos hän hakee ja tuo, hän maksaa. Jos sovitaan, että haltija hoitaa homman, niin kasvattaja maksaa kaikki kulut.
Jos alunperin ei ole sovittu, että haltija hoitaa astutuskeissin, niin oletusarvo on se, että luovuttaja hoitaa. Mutta kuten mainittu, ei ole oikeutta päättää siitä yksipuolisesti kuinka kauan koiraa pitää.
Ei sinulla ole mitään vastuuta toimittaa koira mihinkään, jos siitä EI ole sovittu erikseen. Mutta se mitä täytyy, niin koiran pitää olla luovutettavissa. Tässäkin kohtiin hakijan pitäisi ajoissa asiasta ilmoittaa.
Pakko taas sanoa, etä sijoituskeissit on erinomaisia, kun ne tehdään järkipäässä ja vastuullisesti, molemminpuolin.
Mutta jos noin ei ole, niin ihan turhaa mielenharmia saadaan aikaiseksi... - Minulla on ollut periaatteena, että kun pentu pystyy kunnolla portaan nousemaan ja helposti alas, niin aletaan KOHTUUDELLA portaita mennä. Jos ajatellaan, että pentua pitää monia kertoja päivässä viedä ulos, niin kyllä minusta on liika rasitus, varsinkin alas ja etupäälle, jos monia kertoja päivässä portaita ihan pienenä rampataan, varsinkin useampaa. Eli kohtuudella, ei alussa joka kerta rampata, kun ulos mennään.
Roduissakin on eroja, ihan eri, kun joku kääpiö menee portaat, kun iso koira. Ihan ero myös, jos on kyseessä luustoltaan haastava rotu, kun sellainen kun ei ole.
Portaissakin on eroa, ihan turvallisuudessakin.
Kyllä meilläkin saa ulkoportaat, jokusia askelmia ja puusta, ruveta kulkemaan paljon aikaisemmin, kun taas yläkertaan meneviä sisäportaita myöhemmin. - "Peitsaaminen on tyypillistä..." Taitaapi enemmän olla yksilöllistä viimekädessä.
Hyvärakenteisilla voi peitsaamista olla siis aivan hyvin myös, johtuen muista syistä kuin rakenteesta.
Aloittajan koiralla selkä siis kuvattu, mutta onko muuten. Kannattaisi kuvata kokonaan, koska syy voi olla muualla kuin selässä. Jos hyvä jumppari ei löydä mitään, niin kannattaisi silloin ainakin tsekata kokonaan läpi.
Minulla alkoi aikoinaan yksi edesmennyt koira peitsaamaan, ja syy löytyi niskasta. Tosin onneksi ei luuperäistä, vaan lihaksistosta. Ja loppui peitsaus. Noilla systeemeillä ja sitten jumpalla.
Peitsaamiseen kannattaa puuttua. Eli pysäyttää koira ja lähteä uudelleen sopivalla vauhdilla liikkeelle. Jotkut pätevät jumpparit osaavat myös tarvittaessa ohjeistaa virittämään "sidehärpäkkeen", jolla voi auttaa.
Tuo erilaisissa maastoissa rämpiminen on hyvä juttu, ja varsinkin, jos ei voi auki liikutella.
Joillain koirilla tosiaan se vauhtikin voi tehdä. Pitäisi vaan yrittää löytää sopiva vauhti, kummallekkin narunpäälle. - Nyt on vähän vaikea vastata, kun aloitus on vähän epämääräinen...
Eli siis, mikä diagnoosi tarkalleen oli? Mikä on paranemisennuste? Kaikkein oleellistahan olisi tietää, että tuleeko koira leikkauksella kokonaan kuntoon tai siinä määrin, että pystyykö elämään kivutonta elämää lääkkeiden ja hoitojen varassa edes. Eli elämänlaatuhan tässä merkitsee.
Jos ennuste on siis hyvä, koira tulee elämään ok elämää, niin toki siihen rahaa "uhraa". Onhan niitä koiria erikoisruuilla ja lääkityksillä elämänsä muitakin. Ja jos jo leikkaus tehty, niin kunnon hoitosuunnitelmalla ei kulut nyt enää päätähuimaavia pitäisi olla.
Kuten tuolla jo joku kirjoittikin, niin hoidotkin on huimasti kehittyneet ja eri vaihtoehtoja on.
Jos taas koiraa ei saa kuntoon millään, elämänlaatu on huono, kuten nyt pysyvästi, niin sanomattakin selvää, että koira pitäisi laittaa pilvenreunalle. - En minäkään kaikkea ymmärrä, mutta en tätäkään :D
Eli miksi kasvattaja pyysi brindlestä enemmän? Brindle tosiaan on yleisin väri ja muita sallittuja taasen on aika vähän... Toki hulluhan ei ole se, kuka pyytää ja niinpoispäin :D
Tuo ylempänä mainittu 4000 ja 5000 taisi olla vitsi... - Siis onko tuo väliaikaista vai pysyvä olotila?
Jos on väliaikaista, niin kyllä pärjää pienemälläkin liikunnalla. Tuonne 4h dogsittereihin kannattaa ottaa yhteyttä.
Et maininut ikää, mutta jos ei yhtään pääse lenkille, niin kunto voi mennä äkkiä huonoksi ja tulla paino-ongelmia.Eli kerran pvässä lenkki olisi kyllä hyvä saada ainakin. Ulkoilu on kumminkin henkistäkin aktiviteettiä, ja jos on arka koira, niin voi tulla ongelmia myöhemmin "mökkihöperöityessään".
Tsemppiä teille ! - Kipuja... Lumi on kylmempää, kuin hanavesi ja jos sillä on jotain vaivoja, jotka helpottyy kylmällä, siis oikein kylmällä. Kurkussa, nielussa ym.
Koita laittaa jäitä veteen ja vesi oikein kylmäksi, muuttaako se asiaa. Tosin välttämättä pitemmän päälle einoin kylmä hyvää ole.
"Olisi helppo..." Ei välttämättä. Joku koira voi olla vaan tarkempi.
Voihan tuo olla vain tavaksi tullut myös. Ja kun riittävästi lunta syö, niin ei muuten janota enää. Vanhoilla koirilla kun voi tulla omituisia tapojakin, kuin ihmisilläkin :D - Jos vanhalla koiralla ei ole pahemmin kokemusta nuorista ja omasta takaa on yksi epäonnistunut yritys toisen nartun/koiran kanssa, niin miksi ihmeessä siihen on otettu toinen koira vielä? Ja vielä niinkin vilkas ja "voimakkaasti" leikkivä rotu kuin bostoninterrieri... Ja vanhalla koiralla vielä aistitkin heikentyneet.
Nyt on pakko sanoa, että olisi ehkä kannattanut hieman harkita...
Ensinnäkin, mielestäni noin vanhan koiran paikka ei ole ulkona. Paitsi lämpimimmillä keleillä, jos se itse haluaa. Sille on myös suotava rauha, jos se sitä kaipaa.
Toisekseen, ei mitään järkeä tuossa, että pentu pidetään jossain kiinni, jossa se näkee toisen, ja sitten kun se alkaa käyttäytymään huonosti, niin palkaksi pääsee toisen luo.
Bostoninterrieri on muutenkin vahva luonne, joten ei sitä ehdointahdoin kannata päästää ottamaan kalifin paikkaa.
Ja kyllä, pieni koira varsinkin kehittymätön voi mennä rikki. Eli todellakin sen ison koiran PITÄÄ osata kohdella pientä riittävän varovasti, vaikkakin se sitä komentaa.
Tuo, että bostoni laittaa jalkaa toisen päälle, on aivan rotutyypillistä. Bostonin tapa leikkiä on hyvin fyysistä ja rajua. Se siis pitäisi tietää, kun bostonin ottaa. Ja se nimenomaan on tärkeää, jos taloudessa on muita koiria.
Teillä on siis erittäin hankala yhtälö. Nuori koira, joka on rodusta vielä, joka on hyvin "fyysinen" ja seurallinen. Ja sitten vanha, ehkä jo raihnainenkin, joka ei kestä sitä. Itse asiassa vaarallinen yhtälökin, ottaen kokoerot huomioon.
Vaihtoehdot on vähissä. Joko opettaa pieni olemaan menemättä kokonaan toisen luo. Joka vaatii hyvää auktoriteettiä ja taitoa. Pienellä pitäisi sitten vastaavasti olla joku jonka kanssa leikkiä/jotain hyväpäisiä tuttuja, koska muuten noin tehdessä vaara, että pieni ei osaa olla muitten kanssa, jos sillä on vaan huono kokemus/malli.
Tai sitten pitää ne vaan erikseen. - On kyllä ihan yksilöllistä. Saman pentueen koirissakin eroa voi olla tuplaten ruokamäärässä...
Mutta jotain osviittaa saa, kun katsoo nappulapussin kyljestä "suositusmäärät". Viitteellinen sekin on kuitenkin.
Normipennulle voi ruokaa antaa ihan niin paljon kuin haluaa syödä. Erikseen on sitten ne, joiden elämäntapa on syöminen :D Kyllä sen oppii huomaamaan, onko pentu hoto ja täytyykö silloin ruokaa säännöstellä.
Sama määrä kuin aikuiselle ei minusta kyllä oikein toimi. Kun ne aikuiset koirat on erikokoikoisiakin. Joissakin roduissa huimastikkin. Myöskin energian kulutuksessa on suuret erot.
Jos esim. omiani ajattelen, niin kyllä kasvun huimimmassa kohtiin menee selkeästi runsaiten ruokaa, enemmin kuin aikuisena.
Ihan pikkupennut meillä syövät 4 kertaa. Siitä pudotus sitten 3 ja lopuksi kahteen kertaan.
Ja kun koiran ottaa hyvältä kasvattajalta, niin näihinkin kysymyksiin saa heti ohjeistusta ja arviota ;) - Sallittua paimemmusta tuskin voi sallia, jos koira ei osaa paimentaa...
Myöskään aloittaja ei ole vastannut, mitä rotua koira on eli onko kyseessä pelkkää voimakkaan saalisvietin toteuttamista, eikä siis mitenkään tekemisessä paimennushalujen kanssa.
Enemmän vaan minusta viittaa koiraan, jolla on vahva saalisvietti ja taistelutahto, jota sitten on vaan vahvistettu nyt ongelmaan saakka ( vahvistettu turhaan).
Ja jos se koira on jo "saanut" itseään toteuttaa, ja noit on vahvana, niin ei saaliiden saaminen enää käytöstä muuta.
Ainut on riittävän hyvä hallinta ( myös riittävästi sopivaa tekemistä) tai sitten jos ei onnistu, niin vaan estää, ettei koira "pääse itseään toteuttamaan". - Hyvää pohdintaa pohattapohdiskelijalta. Jonkun verran olen myös noihin tutustunut. Tosin, se sitten, missä menee raja, mikä on koirasusi ja mikä on ihan vaan sekarotuinen. Noh, hienompi sana on varmaan koirasusi :D
Itse ihmettelen vaan sitä, että miten voi noinkin vaativilla tehdä useampia pentueita vuodessa? Jokainen hyvä kasvis kun tietää kokemuksesta, että ihan helppoa ei ole löytää hyviä kotia, varsinkaan nykypäivänä. Ja vielä vaativampaa on löytää hyviä koteja vaativille roduille...
En myöskään ymmärrä, mikä kiire on käyttää alle kaksivuotiaita. Isot koirat kun harvemmin on "päästään" valmiita alle pari vuotta, kun kehittyvät hitaammin.
Noh, ihmisillä on erilaisia käsityksiä "jalostamisesta". Mutta määrä ei koskaan korvaa laatua, vielä vähemmän koirankasvatuksessa... - Mitähän rotua koira on? Lähinnä vaan, että olisi kannattanut jo alussa miettiä, minkä ottaa tai ohjata selkeästi oikeaan voimakkaammin.
Ei tuossa paljon vaihtoehtoja ole. Joko koira saatava hallintaan tai aitaus. Tuo, että koira on "saanut" leikkiä jahtausleikkejä urakalla, mutta ei ole kunnolla kuitenkaan hanskassa, on huono juttu. Saattaapi olla, että kun on saanut niitä liikaa tehdä, niin on jo tullut vähän neuroottiseksi koko homma sille.
Huonoa on myös se, että on "saanut" sinne juoksuttamaan mennä. Se olisi pitänyt tyssätä heti pentuna alkutekijöihinsä. Nythän tuo toiminta jo palkkaa jo itse itseään.
Lopettaisin jahtaamisleikit kokonaan. Tilalle tottelevaisuutta, nenänkäyttöä, jotain temppujuttuja, ja riittävän kokoiset lenkit. Eli täytyy saada kunnolla nyt vaihtoehtoista toimintaa.
Sitten vaan treenaamaan vaikka pitkässä narussa. Oikeasta palkka, väärästä riittävä palaute. Jos ei riittävää auktoriteettiä saa, eikä homma lähde pelittämään, niin sitten vaan kunnon kokoinen aitaus pihalle. Vaikka niin iso, kun on sinne mahdollista tehdä. - Ensinnä, tuosta painosta. Tuolla joku kirjoitti rotumääritelmän. Niin painohan on vähän ylikin. Eli jos koira ei ole normaalia skrodempi ja/tai isompi, niin ei se painon puolesta laiha ole.
Kasvava/nuori koira saa hoikka ollakkin ja pitäisikin. Sitä vaan jostain kummasta syystä ihannoidaan, että koiran pitäisi näyttää jo nuorenakin kuin aikuinen koira. Yleensä tyypillisintä tuo on ns.massaroduissa.
Ennenvanhaan oli jo hyvä määritelmä. Kylkiluut pitää tuntua kasvavalla hyvin, mutta ei saa näkyä. Nykyisinkin se on minusta pätevä. Pitkäkarvaisella ei ihan helposti näe :D, mutta siis voi tuntea. Pääasia, että ei koira ihan "nahalta" tunnu luitten päältä, vaan on edes himppasen tavaraa.
Toiset kehittyy toosi hitaasti. Mikä ei ole ollenkaan huono. Vaikka söisikin ok. Jotkut kääpiötkin voi olla valmiita vasta 3-4 vuotiaina. Sitä ennen näyttää niin hoikalta, kuin kehittymättömältäkin.
Ruokahalu onkin oma juttunsa. Toiset tulee hyvin pienellä toimeen, ja on ns.syö elääkseen tyyppejä, toisille mikään ei riitä eli pikemmin elää syödäkseen.
Jos on selkeästi huono syömään, niin kannattaa muistaa, että varsinkin kääpiöillä pienetkin makupalat voi silloin myös vaikuttaa. Eli ne kannatta tarkoin huomioida.
Toinen on se, että voi myös olla jotain vaivoja. Vatsavaivat ei aina helposti näy päällepäin, ja esim. närästys ei aina ole helppo huomata, ellei tunne "pienempiä" merkkejä. Koira siis voi oireilla huonolla syömisellä.
Jos koira vaan on huono syömään, niin itse kyllä toimisin niin, varsinkin kasvavan kanssa, että sille mahdollisemman maistuvaa yritän saada. Että varmasti saa riittävästi hyvään kasvuun. Vaikkakin joutuisi jotain herkkuja joukkoon laittamaan. Mitä sillä on merkitystä, jos se ei epäterveellistä ole...
Jotkut koirat myös haluaa syödä vaan kerran pvässä. Ja tuonikäiselle se on jo ihan ok.
Liha kannattaa kypsentää, silloin se on maukkaampaa. Nykyisin on myös saatavilla esim. eläintarvikeliikkeistä hyvänlaatuisia purkkisafkoja, joita voi laittaa ruuan joukkoon. Ne on sellaisia, (sopiva maku vaan), että yleensä kelpaa nirsommallekkin.
Jos mainostaa saa, niin esim. Profinella on. - Minulla on täällä samanikäinen melkein ja ihan tutulta kuulostaaa, tai pikemmin kuulostaisi, jos sille mahdollisuus annettaisiin. Eli junnu on ääreis itseppäinen, kaiken huomaava ja kaikki suuhun laittava tapaus. Kaapitkin saa auki, jos vähänkään joku on huonosti kiinni, ja mielellään niitäkin järkkäisi uuteen uskoon... Eikä ole edes yksinäinen koira.
Mutta ihan simppeliä ;) Yksinkertaisesti kun koira on yksin, niin sen tila rajataan ja eliminoidaan niin, että se ei yksinkertaisesti saa mitään kiellettyä. Kunnon isot puruluut, ym. purtavaa, mutta kaikki oltava turvallisia kaikintavoin.
"syö siis vaikka olisimme kotona..." Ei se kieltosana voi kovin hyvin olla hallinnassa, jos silloinkin tekee, kun kotona ollaan. Tuohan olisi tosi kätevää, jos koira yrittää valvonnan alla tehdä omiaan, koska silloin on kaikkein tehokkainta myös puuttua ja nopeimmiten saa menemään jakeluun.
Mutta juuri noin kun yllä neuvottiin. Kielletystä AINA palaute, kielto. Jos ei, ja harvemmin varsinkin kovakalloiselle riittää pelkkä sana, niin sitten yksilölle sopiva jonkinsortin fyysinen palaute. AINA siis sovellettava yksilön mukaan. Ja minä myös aina tottelemisen jälkeen kehun ja useasti palkkaan vielä makupalallakin.
En tajunnut tuota jonkun kouluttajan neuvoja lainkaan. Tai no, pointin taisin napata, mutta mielestäni siinä on turhan paljon myös, mitä voi mennä pieleen.
Muutenkin turha tehdä simppeleistä asioista kovin monimutkaisia. - Jos ei olisi mitään, missä mittauttaa ulkonäköä, niin äkkiä rodut ulkonäöltään olisi mitä sattuu. Kaikille ei kuitenkaan ole väliä jalostuksessa, kuin että rahat kouraan. Eli kun ei missään näy, niin pahemmin rakennevikaisia ym. voi "huoletta" käyttää.
Myöskin jonkinnäköisesti luonnetta myös mittaa. Jos ei näyttelyssä käytetä, niin ei mitään osviittaa ole välttämättä luonteestakaan. Eli mitä vaan voi käyttää.
ja kuten yllä kirjoitti, rotua harkitsevat pääsevät näkemään koiria, kuin myös tutustumaan kasvattajiin ja millaisia heidän koiransa on esim. luonteeltaan (noilta osin).
"Itse en tykkää..." Aivan samaa mieltä. Tuo on jalostuksen lieveilmiöitä. Kyllä käyttörodusta pitää olla niin käyttöön, kuin "näyttöönkin". Eli samassa paketissa niin toimivuus, kuin rotumääritelmän mukainen ulkonäkö.
Näyttelyt on myös mukava harrastus. Tosin aina löytyy niitä, jotka ottaa sen liian vakavasti, syyst' jos toisesta, jolloin homma vääristyy.
Jos ei kasvattajalla ole mitään tuloksia (rotuun liittyen ym. jotain kertovaa) koirillaan, edes näyttelytuloksia, niin pistää ihmettelemään miksi ei... - Noh, jos se kaveri vielä kunnolla jaksaa lenkkeillä, niin kyllä sen manttelin kannattaa hankkia. Se pipin ilmaaminen tarkoittaa toki lähinnä, ettei se koko ajan "haudu".
Muutenkin vanhalle koiralle, vaikka pitkäkarvainen onkin, on ihan hyväksi reilummilla pakkasilla ainakin nuttu päälle pistää. Kun saattaapi olla jo vähän raihnaisempia, niin saa kylmääkin herkemmin.
Kalaöljy on ihan ok, mutta kannattaa varovasti aloittaa ja katsoa miten sopii. On sen verran tujua, että varsinkaan jos ei ole ennen saanut tai rasvaista kalaa, niin voi mennä pakki sekaisin.
Jos ei sovi, niin kannattaa kokeilla ihmisten kylmäpuristettuja öljyjä. Toki muutenkin voi antaa. - Tuo kuvaus ihottumapläntistä ei millään tavalla kerro hot spotista. Eli sillä tuskin on sen kanssa yhtään mitään tekemistä. Hot spot on märkäinen iho-oire, ei kuiva, ja useinmiten menee niin nopeasti pahemmaksi, että jos ei ole kokemusta sitä alkaa heti hoitamaan, niin se nopeaan lekurin paikka...
Se mitä aloittajan koiran on, on vaikea sanoa, kun voi johtua monestakin. Joten jos ei lähde paranemaan tai lähtee laajenemaan, niin kannattaa käydä lekurilla näyttämässä.
Tuskin tuon ikäisellä on ruuasta kyse, ellei nyt sitten ole suurinpiirtein eka kertaa saanut jotain, mikä ei sovikkaan. Mutta helppo on jäljittää sitten.
Jos koira on noin iäkäs, eikä mitään ihojuttuja ennen ole ollut, niin tuskin on mistään geneettisestäkään kyse.
Kaikissa ihojutuissa EI missään nimessä kannata peittää millään lailla kohtaa, vaan nimenomaan ilmata se. Hot spotissa se on jo tärkein mitä heti pitää tehdä.
Eli aina kannattaa pikemmin ajaa ne karvat pois ympäriltä ja niin paljon, että tervettä ihoa on ympärillä selkeästi.
Muistaakseni tuo asept on antiseptinen ? Jos on, niin kannattaa olla varovainen sen kanssa, ettei sitten kuivata mahdollisesti vielä enemmän ihoa, jos se ennestään on kuiva, siis se pipi alue.
Voi se olla ihan kuivasta huoneilmastakin alkunsa saanut. Vanhat koirat muutenkin voi jotain ihan pikkujuttuja viimekädessä saada joskus helpommin kuin nuoremmat.