Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. No tuossa Koiramme-lehdessä oli juttua siitä,miten tietoa laitetaan eteenpäin.
    Oota niin näet :)

    Ja tuo tarinasi on tosi tuttua.Taitaa olla tyyppiesimerkkejä suoraan sanottuna.
    Omista harrastamistani niitä löytyy niin,että hitaampia hirvittää.Tosin tuon toisen ison kohdalla täytyy sanoa,että siinä on menty melkoisesti parempaan suuntaan,kun vertaa mitä oli 90-luvulla.
    Erkkarissakin oli tosi kauniita,hyvin liikkuvia koiria.Ylityypit oli pitkästä aikaa harvinaisia.
    Ja tuomarikin teki aikas rohkean vedon.Pisti junnukoiran ropiksi.Joka vielä kaikenlisäksi näytti ihan ikäiseltään :)

    "Silti toivon..."Ihan samat on ajatukset :)

    ps.Ja ei niissä pikkuisissakaan tarttis väkisin vääntää pelkkää miniatyyria,näyttävyyttä kun sekin nykyään on,varsinkaan kun rotumääritelmässä on selvät kokomitat,eikä kehoteta missään kohtiin siihen...
  2. Oiskohan niin,että ylipäätään on silmä hämärtynyt rotumääritelmiin jotenkin siinä vaiheessa,kun jotenkin alettiin lipsua kohti enemmän showmeininkiä näytelmissä?
    Eli kaiken tavoin enemmän näyttävyyttä,myös koiriin.Eli mitä näyttävämpi,sen parempi.
    Josta osaltaan sitten jakautuminen näyttöön ja käyttöön,kun sitten näyttävyys on heikentänyt toimintapuolta,tavalla tai toisella.Tosin onhan niitäkin kasvattajia,joilla ei pahemmin tunnu itseään edes kiinnostavan oman rodun kyky käyttöön ym.ja vähän ehkä syystä tai toisesta toisinkin päin.
    Luulen,että jokusiakin syitä löytyy,ko.omien rotujen harrastajat ehkä ovat parhaat kommentoimaan omien rotujen kohdalta kumminkin.
    Oma henk.kohtainen mielipide,korostan henk.kohtainen,että jokaisen käyttörodun pitäisi pystyä myös työskentelyynsä,ja olla ulkomuodoltaan sellainen,että ei olisi jakoa.
    Myöskin olen sitä mieltä,että ei pahitteeksi olisi kasvattajalta harrastaa niitä lajeja,rodun omia,joissa näkyy sitten myös kunnolla se fyysinen kestävyys tarkoitukseensa,ja osaltaan myös ehkä henkinenkin.

    Toi viimeinen kappale on ihan tosi.Mutta toisaalta jotenkin maalaisjärkinenkin juttu,jos se vaan haluttaisiin niin nähdä.
    Eli toisin sanoen,jos vaikka ajattelen omia rotujani,niin eiköhän jokainen terveellä maalaisjärjellä pysty sanomaan,mikä on liioiteltua ja mikä epätervettä.
    Esim.iso rotu on siitä selkeä esimerkki,vähän kuin Davan mainitsemassakin.
    Mitä isompi,raskaampi eli näyttävämpi,niin sen vähemmän selviin raskaisiin virheisiinkään kiinnitetään huomiota.
    Eli karkeat esimerkit kyllä näkyy,jos ne vaan halutaan.

    Tosin muutosta ainakin yritetään jossain tasolla.
    Mm.rodun kotimaan erkkarissakin on männävuosina tuomarit palkinneet pienempiä koiria ihan kärkeen.Ja pienemmällä tarkoitan kokonaisuutta,harmoonisuutta,ja ulkonäköä,jolla pystyisi hoitamaan ilman sydäriä vaikka vanhat historian hommansa ;=)
  3. No tää nyt on tällainen sataan kertaan kaluttu aihe,jota löytyy...

    Mutta jos kumminkin vastaan :D

    Perusteluja ei-sanalle.Jos ajattelee,kuinka paljon uusia tilanteita tulee vaikka noin alle vuotiselle,koirahan ei suinkaan osaa suhtautua niinkuin me haluamme.Kaikki asiat pitää opettaa.Kuitenkin,kuten tiedämme,niin varma toiminta vaatii paljon toistoja ja harjoituksia.
    Tuskinpa moni saa/ehtii opetettua kaikenmahdollisen ja nimenomaan varmaksi tuossa ajassa.
    Mutta jotain perusjuttuja toki saa,ja ainakin minä valitsen ne niin,että ne ovat mahdollisimman monipuolisia ja sopivat moneen tilanteeseen tarvittaessa.
    Ei-sana on yksi tällainen.

    Otetaan vaikka esim.Koiran edestä sen vapaana ollessa singahtaa pupu.No,jokainen tietää,mitä useimmat koirat silloin haluaa tehdä...
    Mitä siinä tilanteessa tekee,koska koiran reagointi on rajua ja nopeaa.
    Ja kun on ollut ehkä vähän hankala ollut opettaa tilanteeseen oikeaa mallia,kun tilannetta ei ole ollut.En näe sitä Ei-sana ollenkaan huonona,koska kun se on koiralle opetettu niin,että lopettaa jonkun toiminnan,ja annettu sitten esim.vaihtoehto,niin kyllä katson tuon aika tehokkaaksi.Siinä samallahan tilanteeseen voi,ja pitääkin alkaa opettaa oikeaa käytösmallia,kuten sitä,että sen pupun perään ei lähdetä.
    Tuossa nyt yksi esimerkki.
    Noin meillä on jokainen koissu opetettu,ja eipä ollenkaan huonosti toimi ;)

    Ja noit mainitsemasi esimerkit.
    Tokihan noihin tilanteisiin opetetaan koiralle oikea käytös.Sehän on selvä.Mutta miksi ei voi jossain tilanteessa keskeyttää ei-toivottua käytöstä,jos sen toimivuus on vielä varmempi ja nopeampi ?

    Taas esimerkki.Meillä ei koirat saa luoskuttaa aidoilla.Tien puolella koiria menee silloin tällöinkin.
    Kyllä lähden opetttamaan koiralle alusta asti,ettei niin tehdä,mutta ei ole kaikkein nopein ja helpoin homma,varsinkin vahvan vartiointivietin omaaville.
    Joskus olen mm.huudellut Ei-sanan ikkunasta,kun nuori kuumapää on aidalla ollut kommentoimassa.
    Eli kyllä siinä tilanteessa tuo kielto on kaikkein näppärin ;)

    Juu,ja meillä jokainen koira on OPETETTU EI-sanaan.Ne tietää mitä se tarkoittaa,olipa tilanne uusi tai vanha.Mutta lähtökohtahan on aina se,että opettaa koiralle toivotut käyttäytymismallit niin hyvin,ettei kieltoja tarvita.
    Kaikki vaan ei käy hetkessä,ja joittenkin rotujenkin kanssa on sitä rautalankaa enemmän väännettävä ;D

    Ja itseasiassa luen paljonkin kirjoja.Osaltaan ihan mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta,mitä milloinkin on keksitty.Tiedonhaku on aina hyväksi :)ja avoin kannattaa olla.
    Mutta,kokemushan se parasta on,varsinkin jos hommat toimii :)