tublat

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Nyt en kyllä ihan tajua,miksi otetaan vaativa rotu,ja sitten sen takia leikkuutetaan...
    Eikös olisi järkevämpää ottaa helpompi rotu...
    Ihan jo siksikin,että ensinnä.ei se leikkuuttaminen perusluonnetta poista ja se hormoonitoimintaan vaikuttamisen tulokset tulee "näkyviin" vain niiltä osin,paljonko siitä jokin johtuu.Ja se taas on hyvin yksilöllistä.

    Murkkuikä on toisaalta vähän siinämielessä klisee,että sitä vähän viljellään liikaa ja sen piikkiin pannaan turhan helposti monta juttua,mitä nyt ihan normistikkin koirille tuppaa tulemaan junnuna esiin.Ja osaan vaikuttaa pitkälti nimenomaan ihmisen osuus ennen sitä vaihetta.Ehkä karkeasti sanottuna,mitä vapaammin kasvanut,sen helpommin pukkaa koiralle "omia kuvioita".Ja mitä vaativampi rotu,sen enemmän ja alkaa näkymään niitä tyypillisiä juttuja.

    Viimekädessä siis vaikea ulkopuolisen sanoa,mistä mikä viimekädessä johtuu ja missä määrin.
    Välttämättä ehkä niitä ei kannata edes miettiä,vaan pitemmin pitää keskittyä ja tietää,mitä ylipäätään tehdä koiran kanssa.Ja vaativien rotujen kanssa vielä tärkeämpää.
    Ja sitten vielä,ei pelkästään rotu vaikuta,vaan ne vanhemmat ja linjat.Ja sekarotuisilla vielä sitten ne oletusarvot voi olla vielä kinkkisemmät...

    Nyt vaan noita tomintoja,mitä jo mainittu,riittävästi,mutta ei liikaa.Myös rauhoittumista on hyväksi harjoitella.Liialla aktiviteeteillä vaan taasen kierrokset nousee ja kunto kasvaa.Eli balanssissa toimintaa fyysisesti ja psykkisesti,kuin myös rauhoittumista.
    Ja sitten se kuri puoli.Riittävästi,ei paljon muutakaan voi sanoa.
    Menee kliseeksi,mutta hyvä ja turvallinen "johtaja" koiralle kaikintavoin.

    Ja ihan yleisesti ottaen,silti kannattaa aina tarkoin miettiä,jos kiinnostaa vaativat rodut,että löytyykö varmasti resursseja siihen.Lähtökohtana kun tulisi pitää,että mitä sitten,jos saakin ääripää vaativan.Pärjäänkö silti...

    Ja ihan vaan yllätyksien varalta,niin jos se piha ei ole aidattu,niin kannattaa tehdä se.Vaikka siinä pentuvaiheessa se koissu hyvinkin saattaa moni pysyä siellä pihassa,niin kun kantti kasvaa ja vietit myös,niin välttämättä ja useinmiten ei enää.Turhaa riskinottoa siis aitaamaton piha.
  2. Joo,leikkaus nartulle,hyviä puolia siinä kyllä löytyy,enemmän kuin huonoja.
    Sitten sekin vielä,että jollain nartulla alkaa "pinnaakin kiristämään" noina aikoina,joten nekin koohotukset jää pois.

    Tuo pitää kyllä paikkansa,että onhan siinä puolensa ja puolensa,jos/kun ajatellaan ulkopuolisia myös.Kun on itsellä sekajengiäkin ollut ja taajamassa asutaan,niin onhan tullut monennäköisiä tilanteita...
    Tosin,voi olla osaltaan rotujuttukin,niin oma porukka pitää viimekädessä yhtä,sukupuolesta riippumatta.Ja meillä ainakin ylipäätään isot ottaa jostain syystä pienempiin "suojelevan" asenteen,iästä tai asemasta tai sukupuolesta riippumatta.
    Mutta viimekädessä,tärkein on,että omassa huushollissa jengi pelaa yhteen,jos siis lähtökohta on se,että mitään eristyksiä ym.toimenpiteitä ei haluta tehdä.

    "Tai yleensäkin koiran..." Juurikin näin,valitettavasti...Kaikkein tärkein olisin miettiä,että ottaako sen koiran tai muun elukan ylipäätään...
    Tämä siis ihan yleisesti ottaen.

    Ja paljon kuitenkin se rotu ratkaisee siinäkin,että jos vieras yrittelijä tulee omille apajille.Sosiaalisemmat ei pahemmin ole moksiskaan,kun taas vähemmän on ylipäätään helposti nokka nirpallaan,oli sitten sekaporukka tai ei.
  3. Tuolla jo yhdessä viestissä sivuuttiin,että eri sukupuolet on varmempi valinta.Ja se on varmempi aina lähtökohtaisesti.Poikkeuksia toki on.


    Silloin on asia hieman eri,jos/kun on kyse lajisosiaalisista roduista.Jos ei sitä olla,niin on aina riski ottaa samat sukupuolet.Jos kuitenkin ottaa,niin kannattaa tarkoin miettiä,jos ei homma toimikkaan.Kun sen verran paljon on sitten niitä,kun on on jouduttu pois antamaan.Ja jos koiran ottaa perheenjäseneksi ja kaveriksi,niin ei se välttämättä kivaa ole myöskään,jos eristämään toisistaan joutuu...
    Leikkaus ei myöskään aina jännitteitä poista.Ja siis varsinkin,jos on kyseessä vähemmän sosiaaliset rodut.Riippuu ihan koirien luonteista.Rotuominaisuuksia itsessään ei poista kumminkaan.Joissain tapauksissa auttaa,mutta useinmiten jos kyseessä on kuitenkin sosiaalisemmasta päästä.

    Tuo nartun terveyssyistä kiinnostaa?eli mitä tarkoittaa?
    Itse ei tule leikkaamisesta näin nopeasti mieleen muuta huonoa kuin joillakin pidätysvaikeudet ja joillain kannattaa miettiä luonteen puolesta.Hyviä puolia on sitten,että ehkäistään noita "narttujen vaivoja".
    En tiedä mitä tatrkoittaa juoksun komplikaatiot?,mutta valeraskauksiin ei aina auta.Eikä mitenkään märkäkohtuun ym.tulehduksiin.

    "Mietin vain..."En nyt tuota honaa.Kuitenkin ensisijaisesti kannattaa miettiä,miten oma porukka toimii.Muuhun voi kuitenkin itse vaikuttaa paljon enemmän viimekädessä.
    Ei se ikäero koskaan hullumpi juttu ole.Tärkeämpi tosin silloin,kuin on samaa sukupuolta.Mutta kuten sanoin,rodun oletusarvo merkitsee kuitenkin eniten.Vaikka auttaa,sen minkä auttaa,siinäkin tietystikkin.
  4. Noh,jos et tiedä,etkä osaa päätellä,niin ei sitten mitään voi.Nyt toimii rekkaus,toivottavasti pysyykin.Jos sitten ainakin näkee.

    Ja kirjoituksista selviää,mitä kukin on tarkoittanut viesteissään,muutoksista myöskin...
    Mutta eiköhän sekin asia ole jo selvä :)

    Jäsenmäärän tiukkuudesta saa yhdistykseltä varmaankin parhaiten selvän.Tai liittymällä foorumiin.
  5. Juuri naulankantaan tuo,että pitäisi määrittää,mitä kukakin kovapäisellä tarkoittaa...
    Kun toooosi usein toiset puhuu aidanseipäistä ja toiset aidasta,tai vielä sekaisemmin.
    Mutta lyhyesti,oli kovapäinen tai ei,niin mitä vähemmän miellyttämishaluinen rotu,mitä itsenäisempään työhön tehty,sen vähemmän edes pakotteilla päästään eteenpäin...Varsinkin,kun puhutaan tottelevaisuudesta,joka on suht pilkulleen jo ja vaaditaan pitkää virettä.
    Normielämässäkin kannattaa tuontyypin miettiä tarkoin,jos pakotteita käyttää,niin missä määrin ja osaako prikulleen oikein.Sillä mitä enemmän pystyy hoitamaan hommat motivoinnilla,ja nimenomaan koiran omaan haluamiseen toimia,niin sanoisin,että parempaan tuloksiin pääsee...

    Aloittajan vastaukseen.Minä pidän itseäni kukkiksena.Mutta lähtökohta on aina positiivinen vahvistaminen,kunnon motivointi ja palkitseminen.Eli oikeaan ohjaaminen.
    Jotain pakotteita voi joutua,lähinnä junnuna käyttämään,mutta lähtökohta,ettei pahemmin sitä tee.Koulutuksessa pakotteet ei toimi mainitsemani tyyppisillä.Itse rangaistus on käytössä hyvin harvoin,ja siis pyritään,että sellaista ei tarvitsisi edes.
    Ei-sana kyllä opetetaan.Ja lähtökohta on aina se,että se tehdään ja ripeästi,mitä pyydetään/vaaditaan.Koirat ei siis sovella mitään...
    Mutta vielä kerran,se haetaan "positiivisellä" halulla totella ja "positiivisen" kunnioituksen kautta.
  6. isoisoäiti, veikkaukseen sen verran, että kersat on uskomattoman fiksuja.Ne tuntuu näkevän "pintaa syvemmälle", ja kun niitä kuuntelee, niin tulee mieleen välillä,että kas kun en itse tajunnut. Ihan juuri noin :D

    Elikkä se leijona...
  7. Itse olen juuri tuossa samaa mieltä,että nimenomaan valvontaa.Joku koira-ajokortti systeemi,mutta kaikille.Koosta riippumatta.Ei se koskaan huonoksi olisi,että koirat hyvin käyttäytyisi koosta riippumatta.Eli laki olisi todellakin kaikille sama.
    Ja korttiin myös sisältyisi ihan perusopetusta hyvästä koiranpidosta ylipäätään.Ihan siis koirienkin vuoksi,eläinsuojelullisista syistäkin.
    Kumminkin kielloilla vaan ihmiset siirtyisi toisiin rotuihin,ja selvähän se on,että osaamattomissa/huonoissa käsissä huonosti menisi sitten ihan samoin.
  8. Näkisin,että tuo kulkukoira"kulttuuri" on kuitenkin eri asia,kuin se,että voidaan koiria pitää auki,kuten joissain esim.euroopan maissakin.

    Minä en näe siis rotukielloille täällä perusteita,syyt olenkin jo perustellut.Ja lisäisin siis siihen vielä,että jos puhutaan varsinaisesti mitä "tarvitaan",niin se on aika käsitteellinen.Ihminenhän valitsee rodun pääasiassa mikä miellyttää.Oli kyse mistä kokoluokasta.

    "Noista taistelutahtoisista..." Koirille taistelutahto on synnynnäinen,ihan myös kääpiökoirillakin.Se on yksi luonteen osa-alueista.Ja silti kääpiötkin on pääasiassa seurakoiria ;)
    Jos taas tarkoitat taistelukoirataustaisia,niin kyllä ne on muuttuneet hyvinkin aikojen saatossa ja jalostuksella.Ongelmatapauksia on,koirat väärillä ihmisillä,mutta niin niitä löytyy mm.palveluskoirista,jotka ei ole taistelukoirataustaisia mitenkään.Myös kääpiöissä löytyy taistelukoirataustaisia.Hyvinkin hyviä seurakoiria.Ja ihan jalostuksella siihenkin on päädytty.
  9. En tosiaan ole saanut mitään pakkomiellettä :D,mutta haluaisin kuulla jotain muutakin perustetta,"kun jossain muuallakin on" tyyliin...Suomessahan mennään meidän mukaan,niinkuin muissakin asioissa,tehdään täällä sopivat päätökset ym.
    Ja nythän täällä ei ole edes kielletty mitään rotuja.Ja eiköhän samat asiantuntijat niistä päätä,kuin muuallakin,eikö?Ja kun niitä asiantuntijoihin vetoat,etkä pysty mitään omaa mielipidettä sanomaan,niin eikö nyt ole ok tilanne,kun asiantuntijat on näin päättäneet ;)

    Mutta ilmeisesti et halua luetella mitään rotuja itse eli lähteä perustelemaan oikeasti mitä ja miksi,mikä siis olisi oikea mielipde,vaan vetäydyt mieluummin "muiden taakse".Ja jos jotkut jotain perää tai kertoo omia mielipitetään,lähdet mieluummin henkilökohtaisuuksiin,kun kunnon keskusteluun... Noh,jokainen tavallaan,näemmä...
  10. Kyllä,koirat pitää hallita myös fyysisesti.Tosin lähtökohta on aina se henkinen.Siksi en oikein ymmärräkkään,että miten voi antaa kohtuullisen ison koiran,jolla vielä puolustusviettiä lapsen talutettavaksi. Suoraan sanottuna edesvastuutonta.Jos koiralla vielä on ongelmia jänisten (muun riistan suhteen? ) ja se provosoituu epämääräisistä ihmisistä,niin tuo jos mikä on pelottavaa...

    "mutta entäpä jos.."Lähtökohta on se,että koirat on hallinnassa,eikä pettäisi.Siksi siihen pyritään kaikessa.Mitään ei ajeta.Ja missään nimessä koirilla ei ole mitään oikeutta turhaan käyttää mitään agressiivisia eleitäkään kellekkään.Ei hörhöille,ei puliukoille,ei millekkään.Näin meillä,kuin myös kaikilla tutuilla,kun tosissaan hallintaa haetaan.Myös harrastuskoirien kanssa.Harrastus on harrastus,oli sitten mikä,normielämä sitten normielämää.Kun koira on kunnolla hanskassa,niin ei sen nuppi siitä hajoa,tai harrastustoiminta kärsi,jos se harrastuksessa/työssään saa toimia/kannustetaan siihen,mutta normielämässä on toiset säännöt.
    Meillä myös hallintaan kuuluu se,että mitään riskejä ei oteta.Eli lapset ei koskaan/ikinä taluta ainuttakaan isoa koiraamme,vaikka ne olisi meillä aikuisilla kuinka hyvin hanskassa.
    Riistasta sen verran.jos taas jatketaan hallinnalla,niin en edes pitäisi koiraani auki missään,jos vaara on lähteä riistan perään.Koska silloin hallinta puuttuu.Omat ei ole lähteneet,jos jotain en saisi niin koulutettua,niin hihnassa pysyisi.Ja juu,saalisviettisiä/kuin myös riistaviettisiä repertuaariin on kuulunut ja tälläkin hetkellä...

    Yhä edelleen,olen sitä mieltä,että kaikki koirat koosta riippumatta olisi hyvä tapakasvattaa.Ellei muuten,niin ihan perushallinta,vaikkei pitemmälle hallintaa tähtäisikään.
    Mutta jos hallinnasta ja kouluttamisesta puhutaan,niin enemmän olen huolissani isojen koirien käytöksestä,jotka ei ole hallinnassa,koska siinä on vaaratekijät.
    Eli jos pitäisi käyttää niinkin provosoivaa sanaa keskustelussa kuin f...,niin laittaisin sen ennemmin tähän kohtaan.Ja täytyy sanoa,että jos minulta se sana pääsee,niin se pääsee silloin,kun näen lapsen taluttevan isoa koiraa,varsinkin suojeluviettistä tai/ja vähänkään sosiaalisesti vähemmän sosiaalista lajitovereilleen olevaa rotua/yksilöä...
  11. Viimekädessä koiran on muovannut ihminen.Evoluutiolla kuitenkin vaan oma osuutensa.Villieläimillä e on toki suurempi.
    Koirille ei myös koko merkkaa mitään.Rotuominaisuuksista lähtee osa käytöstä.On se sitten arkuutta,"hyökkäävyyttä",mitä lie,ei koosta.Ja sitten se loppukäden viilaus eli koulutus...
    Nykykoirien,ei vapaana olevien koirien kieli on myös hekompaa,kuin jos joutuisi sen varassa elämään eli elämä riippuisi siitä.Siinä tulee jo sen evoluutionkin vaikutus.On osattava,tai voi henki lähteä.
    Harva on siis pipipää.Ja luonnossa elävät elukat on hyvin kaukana siis kotisessuistamme,joten ei niitä oikein voi verrata enää keskenään.
    Kyllä sanoisin,että koirien suhteen voi pihua itsesuojeluvaistosta,mutta se on paljon käsitteellisempi,kuin ihmisten ja siihen voi vaikuttaa(eli miten näkyy/ei näy YM.) niin moni muu piirre myös siinä koissulissa.
  12. öh,oma koirani on hallinnassa.Noh,tässä ehkä tullaan siihen,MITÄ hallinta kenellekkin on...
    Joillekkin pikkukoirien omistajille ehkä riittää se,että se on fyysisesti hallinnassa.Sinä kerroit oman näkemyksesi hallinnasta,joka taas ei vastaa oma näkemystäni ihan samoin.Omassa hallinnassani pyrin siihen,ettei myöskään jäniksiin turhia reagoida ;)
    Myöskin oma lähtökohtani on se,että koira hallitaan myös ilman pannasta kiinni pitämistä.Jos joutuisin omiani pitämään kaksin käsin,niin sanoisin,että nyt on hallinta kyllä pielessä ja pahasti...Oli kyse suojeluviettisestä koirasta tai ei.Ja juu,hieman löytyy kokemusta niistä puolustavistakin...
    "kuinka iso koira kurittaa..."Siis missä tilanteessa.Miksi koirat kurittaa?Oma koira pitäisi hallita niin,ettei se kurita.Toki eri asia on vahingot,jossa vieras koira tulee sutena iholle ja vastaanottava reagoi jo niin reaktiivisesti,varsinkin jos on tyypiltään vähemmän sosiaalinen.Mutta en sitä näe kurittamisena.Ja koosta riippumatta,minä katson vastuun olevan aina siinä koirassa,joka päästetään/ryntäämään toisen luo.Ja ohjaajassa on aina vika.Puhdas yllättävä vahinko on hieman eri juttu.
    Mutta se,että koira oikeasti puolustaa on ihan eri juttu,kuin se,että se ei halua iholleen vieraita koiria ja reagoi siis siihen.
    Minulla on ollut yli 100 kiloa käsissä(oma paino siitä vähän yli puolet),kuin myös about 6 kiloa.Koirat on hallittu ja lähtökohta on se,että puolustaa/haluan puolustavan/niin kyllä ne on hallittava ihan ilman pannasta roikkumista.Se on minun mielestä hallintaa,saati että lähdettäisiin riistan ym.perään.

    Mutta siis hallinta on käsitteellinen,ehkä...
    Tosin itse en katsoisi ollenkaan pahitteeksi,että kaikki koirat tapakoulutetaan.Koosta riippumatta.Mutta näin ei ole,eikä se ole mikään kokokysymys.Koosta kuin koosta löytyy,tai pikemmin narun toisesta päästä :D,monennäköistä...
  13. Ihan olisi ok aloitus,jos olisi deletoitu nuot kokokymysykset pois...
    Kun se ei ole kokokysymys.Koirat käyttäytyy ihan koosta riippumatta,miten ne viimekädessä on ohjeistettu tai jätetty ohjeistamatta.
    Omien koirieni päälle vuosikymmenien saatossa ei ole esim.tullut yhtään pikkukoiraa niin,että olisin erotumariksi joutunut.On niitä muutama liki tullut mesoomaan,Mutta jokainen matsaava koira tai LIIAN liki tuppautunut on ollut iso koira.Viimeksi vuosi sitten omistajalta käsistä lähtenyt saksanpaimenkoira.Ja juu,pakko sanoa,TAAS yksi saksanpaimennin väärissä käsissä...
    Remmirähjääjiä on nurkilla,joissa lenkkejä teen,ihan koosta riippumatta.Mutta ainoat,jotka kierrän kaukaa,löytyy isoista.

    Koirien viestittämä häiriökäyts ei aina ole rähjäämistä.Toiset rähjää äänellä,toiset näyttää ne eleillä ;)Viimekädessä,jos provoamisesta puhutaan tai koirien keskinäisestä,niin jokunenkin iso taitaa ja saa käyttää eleitä...Viimekädessä se on minusta ihan samaa...
  14. Minusta noit indeksit on hyvä systeemi.Tietyt niistä näkee.Ja luuston kohdalla tuo on erinomainen juttu,vielä enemmän roduilla joilla häikkää on.Kaikilla roduillahan ei vielä ole,vaikka tarvetta olisi,ehkä joskus tulee niillekkin pienemmille roduille kumminkin.

    Toki yksi juttu asiassa,mutta jos indeksit liittyy rodun ongelmaan,vielä suureenkin sellaiseen,niin mielestäni on kyllä yksi tärkeämpiä juttuja huoimioida.
    Itse en oikein usko,että liikaa painotetaan,tai tarttisi saada esimerkkiä.Minusta tuntuu pikemmin,että se on niiden mielipide,jotka niitä vastustaa tai yleensäkin tutkimuksia...

    Indeksit kuvaa niitä vaan mihin tehty,ja on tärkeä tekijä.Toki muutkin asiat pitää ottaa huomioon.Kokonaisuudestahan puhutaan ja sitä tehdään.Mutta kyllä indeksien merkitys korostuu ja on tärkeää,mitä suuremmasta ongelmasta on kyse,rotuun liittyen.
    Noin itse näkisin.
  15. Tuota,vaikea sanoa tähänkin ulkopuolisen...

    Mutta jotain mahdollisia.Liika treenaaminen,josta "burn out".Ei ole mikään harvinainen.
    Jos koira on loukannut/pelästynyt jotain.Joko radalla tai paikalla.Joskus voi olla niin,ettei ohjaaja ole edes huomannut moista.Mutta koiran mieleen jäänyt.
    Joku kommunikointiongelmakin.Joskushan hidastelu on merkki koiran rauhoittelusta.Koira siis rauhoittelee joko omistajaa,itseään,tilannetta ym.Agilityssähän koiraa kannustetaan välillä jotkut hyvinkin voimakkaasti,sekin voi jostain syystä laukaista rauhoittelun.
    Ja sitten,kuten jo mainittu,jokin sairaus.Pienemmilläkin roduilla voi olla luustossa mm.vikaa.Eli ehdottomasti lekurin syyniin.
    Muutenkin voimakas treenaus on aika kuluttavaa,joten terveys olisi hyvä olla tarkastettuna,jo alussa. Ja hyvä olisi käyttää koiraa myös fyssarilla,että pidetään huolta ja tsekataan lihaksisto.Sen jumitkin voi aiheuttaa haluttomuutta.
    Tuossa nyt jotain mielentulevaa.
  16. Se nyt on selvä,ettei sieltä virosta hankita,kuin samoin kun täältä suomestakin.
    Eli ihan perusjuttua,ei mitenkään vaikeata.Tutustutaan mm. jalostustietojärjestelmään tarkoin kasvattajien kohdalta.Jos ei tietoa tästä ole,niin sitten käytetään sitä maalaisjärkeä vaan eli otetaan yhteyttä kasvattajiin,kysellään rodusta,ja hänen koiristaan(terveys,luonne ym.)Ja sitten AINA ennen mitään ostopäätöstä mistään,käydään tutustumassa livenä ja katsomassa millaisissa oloissa koirat on.

    Ensin aina kannattaa ottaa yleisesti rodusta myös selvää.Netistäkin saa tietoa vaikka kuinka paljon.Auttaa myös siihen,mitä kysyy,nimenomaan rotuun liittyen.Terveystuloksista ym. myös aina pitää pyytää faktat näyttämään.
  17. "Koiraa ei saa koskaan..." Kyllä se nyt jossain tapauksissa ihan kannattaakin nostaa syliin.Jos vaikka isompi vieras koira on tulossa jostain syystä irti iholle,saati vaikuttaa vähänkään "epäluotettavalta",niin parempi se tirriäinen syliin nostaa,kun odottaa ja katsoa,miten "tapaamisessa" käy.
  18. Tuohon eka lauseeseen tuskin kukaan osaa vastata...

    Se sitten taas,jos koira remmissä melskaa,niin on puhtaasti viimekädessä omistajasta.Mutta mikään koko kysymys ei tämäkään ole.Ihan samoin niitä löytyy isoissakin.
    Se sitten,miksi joku antaa koiransa melskata,niin tuskin sitäkään voi sanoa yleisesti ottaen.
  19. No ensinnäkin,bostoniuros tuskin rauhoittuu iän myötä.Ehkä sitten pilvenreunalla...Ihan samoin,kun jokunen muukin hyvin nartuista pitävä uros(joillekkin roduille tyypillistä).Että siihen ei kannata tuudittautua.

    Se,millä tuohon voi auttaa,jos pystyy,niin koiralle kunnolla aktiviteettiä ja aivojen käyttöä.SILLÄ se vie puhtia ja ajatukset pois tytöistä.Ja tyttöihin addiktoituminen on myös aika useasti sijaistoimintaa osaltaa,kun vauhtia ei pääse purkamaaa(ja sitähän bostoneilla on...)Jos on omassa perheessä narttuja(ei leikattuja),niin se onkin vaikeampaa,mutta "yksittäisellä" eri juttu.
    Toinen on se marssijärjestys.Eli koiralle ei anneta mahdollisuuksia uhoilla muille(koirapuistoilut ei kaikille edes sovi),nuolla pissoja ym.tehdään asiat ylipäätään selväksi ja vaaditaan ne.Merkkailu on tyypillinen merkki siitä,että marssijärjestys ei ole kunnossa,eli on myös sijaistoimintaa.Bostoni on myös vahva koira päästään,ja jos sille löysää suodaan,niin se voi kehittää hyvinkin itselleen tuollasia sijaisjuttuja.

    Jos ei hommaa saa pelittämään,niin kyllä kallistun enemmän pallien poistoon.Tosin kannattaa muistaa,että välttämättä ei sillä pelkästään käytöstä voi muuttaa.Ja riippuen syistä,ei mitään hyötyäkään aina...
    Mutta se,mikä olisi hyvä puoli,niin eturauhasjuttujen vaara poistuisi.Eli terveyspuoleen sillä olisi hyötyä.
    Itse en kannata noita pistoksia.Vieras aine elimistöön,jolla rukkaillaan hormoonitoimintaa.

    ps.Eikö nykyisin pääse leikatut uroksetkin näyttelyyn,jos on kivestodistus.Saa korjata(isoisoäiti?),jos muistan väärin.Ei jaksa googlettaa :D

    Vanha ketju,mutta aika ajoin noita pohditaan kuitenkin.
  20. Isoisoäitillä hyvä pointti.Eli tuo seurustelujuttu.Tavallaan tuonkin voi ajatella vahvistavan koiran ja ihmisen suhdetta,sekä auktoriteettiä.Kun "johtaja" kontrolloi ruokaa.Monesti vielä,kun liitetään tapahtumaan vaikka joku pienikin juttu,silmiinkatsominen,lupa ruokaan ym.niin se lisää mainittua.Tavallaan tuossa koira joutuu silloin myös edes jotain tekemään ruokansa eteen.

    Itse kyllä tiedän,että kyllä ne ahneet voi viedä toisenkin ruuan,jos safkaa on koko ajan esillä.Oikeasti ruokaan kunnolla persot koirat voi syödä itsensä vaikka "puhki",eikä ne osaa säännöstellä itse.
    Koirissa on myös samoin syöppöjä,kuin ihmisissäkin.Eli koko ajan sitä puputtaisi.
    Kulutus ei silloin pysy enää mukana,ja painoa kertyy.Ellei sitten,jos ihmisestä puhuu,niin ole jo syntymätyypiltään ns.läpip**ko.

    Toisaalta,jos vielä ajattelee,niin voihan se kokoajan ruoan esillä oleminen jollain toimiakkin,kun kyseessä on nappulat.Jos vertailukohdaksi laittaisi itsetehty safka,niin ehkäpä ei niin hyvin toimisikaan...Ihan jo siitä syystä,että ruoka on niin hyvää,että tuskin malttaa olla sitä kokonaan koittamatta tyhjäämättä.
    Nappuloilla voi olla niin,että sille säännöstelevälle koiralle ei ne ylipäätään kunnolla maistu(kuin kunnon safka)tai sitten ei vaan ruoka niin kiinnosta.Kotiruokaa syövillä harvemmin noita esiintyy,joten ei sitä ruokaa voi pitää siksikään koko aikaa esillä :D
    21. 33 / 262
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt