kysyn nyt koiraa omistamattomana

nimissä on kyllä sanottava että monesti se koiran nostaminen suojaan on aivan tarpeenkin heille. He nimittäin ovat menettävä osapuoli kun sekopää-sakemanni tai pitt- tai ambulli tulee ja vähän ravistelee, opetusmielessä kuulemma. Isoja koiria kun on niin ihmeellisten sekoboltsien käsiin luovutettu että oikeastaan ihme ettei koiranvihaajia ole yhtään enemmän.

Tuosta aloittajan asuinseudusta nyt en tietysti voi sanoa juuta enkä jaata, mutta useimmiten tuo räköttäminen on nuoren koiran tyyppiominaisuus joka väistyy tai ainakin lieventyy ikääntymisen myötä. Toisaalta - jotkut yksilöt vaan ovat puheliaampia kuin toiset.

Yksi asia varmaan kanssa mikä vaikuttaa siihen äänekkyyteen on että nykyään on sekoboltsieläinsuojelijoita ilmaantunut vähän joka nurkalle. Henkilöitä joilla ei ole itsellä koiraa mutta jotka tietävät koirista omasta ja äitinsä mielestä aivan kaiken. Tästä suorana seurauksena on sitten se että monet ihmiset häpeävät estää koiriansa metelöimästä ja jotkut jopa hyökkimästä. Sillä koskaan ei voi tietää siitä vastaantulijasta onko hän juuri tällainen ikiymmärtäjä jonka mielestä koiralle ei saa sanoa poikkipuolista sanaa eikä missään tapauksessa estää.

Tasapuolisuuden kirjoitti:

nimissä on kyllä sanottava että monesti se koiran nostaminen suojaan on aivan tarpeenkin heille. He nimittäin ovat menettävä osapuoli kun sekopää-sakemanni tai pitt- tai ambulli tulee ja vähän ravistelee, opetusmielessä kuulemma. Isoja koiria kun on niin ihmeellisten sekoboltsien käsiin luovutettu että oikeastaan ihme ettei koiranvihaajia ole yhtään enemmän.

Tuosta aloittajan asuinseudusta nyt en tietysti voi sanoa juuta enkä jaata, mutta useimmiten tuo räköttäminen on nuoren koiran tyyppiominaisuus joka väistyy tai ainakin lieventyy ikääntymisen myötä. Toisaalta - jotkut yksilöt vaan ovat puheliaampia kuin toiset.

Yksi asia varmaan kanssa mikä vaikuttaa siihen äänekkyyteen on että nykyään on sekoboltsieläinsuojelijoita ilmaantunut vähän joka nurkalle. Henkilöitä joilla ei ole itsellä koiraa mutta jotka tietävät koirista omasta ja äitinsä mielestä aivan kaiken. Tästä suorana seurauksena on sitten se että monet ihmiset häpeävät estää koiriansa metelöimästä ja jotkut jopa hyökkimästä. Sillä koskaan ei voi tietää siitä vastaantulijasta onko hän juuri tällainen ikiymmärtäjä jonka mielestä koiralle ei saa sanoa poikkipuolista sanaa eikä missään tapauksessa estää.

Lue lisää

Koiraa ei saa koskaan, missään tapauksessa nostaa syliin kun vastaan tulee toinen koira!
Räköttäminen ei ole mitään "puheliaisuutta", se on useimmiten arkuutta, epävarmuutta ja pelokkuutta. Se on lopputulos tavallisesti myös siitä, kun koiraa ei kasvateta.

Tasapuolisuuden kirjoitti:

nimissä on kyllä sanottava että monesti se koiran nostaminen suojaan on aivan tarpeenkin heille. He nimittäin ovat menettävä osapuoli kun sekopää-sakemanni tai pitt- tai ambulli tulee ja vähän ravistelee, opetusmielessä kuulemma. Isoja koiria kun on niin ihmeellisten sekoboltsien käsiin luovutettu että oikeastaan ihme ettei koiranvihaajia ole yhtään enemmän.

Tuosta aloittajan asuinseudusta nyt en tietysti voi sanoa juuta enkä jaata, mutta useimmiten tuo räköttäminen on nuoren koiran tyyppiominaisuus joka väistyy tai ainakin lieventyy ikääntymisen myötä. Toisaalta - jotkut yksilöt vaan ovat puheliaampia kuin toiset.

Yksi asia varmaan kanssa mikä vaikuttaa siihen äänekkyyteen on että nykyään on sekoboltsieläinsuojelijoita ilmaantunut vähän joka nurkalle. Henkilöitä joilla ei ole itsellä koiraa mutta jotka tietävät koirista omasta ja äitinsä mielestä aivan kaiken. Tästä suorana seurauksena on sitten se että monet ihmiset häpeävät estää koiriansa metelöimästä ja jotkut jopa hyökkimästä. Sillä koskaan ei voi tietää siitä vastaantulijasta onko hän juuri tällainen ikiymmärtäjä jonka mielestä koiralle ei saa sanoa poikkipuolista sanaa eikä missään tapauksessa estää.

Lue lisää

Niin. Niinhän niitä KOIRAvihaajia syntyy, kun OMISTAJAT ovat dillejä eivätkä osaa koira pitää ja hallita.

näin on kirjoitti:

Koiraa ei saa koskaan, missään tapauksessa nostaa syliin kun vastaan tulee toinen koira!
Räköttäminen ei ole mitään "puheliaisuutta", se on useimmiten arkuutta, epävarmuutta ja pelokkuutta. Se on lopputulos tavallisesti myös siitä, kun koiraa ei kasvateta.

Lue lisää

Kyllä se räköttäminen vaan muuten ON puheliaisuutta vaikka kumpuaakin epävarmuudesta.

Jos itse olet pelokas, epävarma ja arka, niin etköhän sinäkin yrittäisi ensimmäisenä selvitä tilanteesta puhumalla? Siis sanotaan vaikka tilanteesta jossa tulee luoksesi sellainen 2metrinen bodari pilleri- ja viinaspäissään pummaamaan tupakkaa, jota ei sinulla ole. Matkan päästä jo lähestyessä tuijotat sitä tulijaa ja mietit sen aikomuksia. Jos aikeet eivät ole arviosi mukaan hyvät, pyrit ensin pakenemaan, sitten välttelet ja mikäli arvioit että voit jopa voittaa niin mottaat turpaan jo ennen uhan laukeamista. Ja viimeisenä sitten alat kunnolla tapella kun olet jo joutunut tappeluun sen kanssa.

Aivan samoin toimii koira, tuijottelua jolla arvioidaan uhka ja väistyykö se, jos on pakko kohdata annetaan sanallista palautetta uhoamalla ja viimeisenä keinona sitten aletaan tapella.

näin on kirjoitti:

Koiraa ei saa koskaan, missään tapauksessa nostaa syliin kun vastaan tulee toinen koira!
Räköttäminen ei ole mitään "puheliaisuutta", se on useimmiten arkuutta, epävarmuutta ja pelokkuutta. Se on lopputulos tavallisesti myös siitä, kun koiraa ei kasvateta.

Lue lisää

"Koiraa ei saa koskaan..." Kyllä se nyt jossain tapauksissa ihan kannattaakin nostaa syliin.Jos vaikka isompi vieras koira on tulossa jostain syystä irti iholle,saati vaikuttaa vähänkään "epäluotettavalta",niin parempi se tirriäinen syliin nostaa,kun odottaa ja katsoa,miten "tapaamisessa" käy.

molossi kirjoitti:

"Koiraa ei saa koskaan..." Kyllä se nyt jossain tapauksissa ihan kannattaakin nostaa syliin.Jos vaikka isompi vieras koira on tulossa jostain syystä irti iholle,saati vaikuttaa vähänkään "epäluotettavalta",niin parempi se tirriäinen syliin nostaa,kun odottaa ja katsoa,miten "tapaamisessa" käy.

Lue lisää

Niinpä tilannetaju ei ole pahasta samaa mieltä kuin molossi.. :)

Ja normaali hallinnassa oleva koira ei reagoi sylissä olevaan koiraan..ei minun ainakaan. Ehkä tuokin on koulutuskysymys..sillä jos lapsen otat syliin niin komennat heti koiraa että pois..mutta jos koira sylissä niin pitäisi tehdä samoin.
Itsellä sekä iso että pieni ja kyllä sitä pientä pidettiin sylissä vaikka isokin oli siinä.

Pikkukoira ei ole pikkulapsi, kuten pikkulapsikaan ei ole vain pienempikokoinen aikuinen, jonka voi olettaa käyttäytyvän joka tilanteessa kypsän mallikkaasti. Pikkukoiriakin on erilaisia, mutta rotujen ja yksilöiden väliset luonnolliset vaihtelut humioiden voidaan kuitenkin sanoa, että sama Canis lupus familiaris sieltä kutistetummastakin pakkauksesta löytyy, se tarvitsee samalla lailla laumanjohtajan, selkeät rajat ja johdonmukaisen koulutuksen, kuin isompikin koira. Jokaisen koiran perusoikeus tulisi olla lajinmukainen kohtelu. Remmirähjääviä pikkukoiria vain on omistajankin helpompi käsitellä kuin isompia otuksia. Kasvattajalle toki kuuluu vastuu valita pennuilleen hyvät kodit, mutta noita saa niin liian helposti nykyään etelä- tai itänaapurista ja kaikenmaailman pentutehtaista, että ei ihmekään jos tuntuu "sikiävän tyhjästä".

Kukaan ei ottanut kantaa siihen, että omistaja antaa koiransa ikään kuin hyökätä hanmpaat irvessä vastaantulijaa, jolla itsellään ei siis ole koiraa! Mitä! Ottaa sitten viime hetkessä hihnasta lukitusotteen ... No, on minua kerran mäyräkoira päässyt puraisemaan... Että ei siinä mitään.

Minä olen sitä mieltä itse, vaikka en ole mikään eläinsuojelija tai muu fanaatikko, enkä liiemmin koiria vihaakaan, mutta jo tuo, että antaa koiran hyökkiä, on omistajan persoonakysymys! Mitäs hän sitten tekee, jos se koiraa iskee ne hampaansa siihen vastaantulijaan? Luultavasti pakenee paikalta, niin kuin teki se mäyräkoiraihminenkin, tai siis ei vastannut kun kysyttiin yhteystietoja, lähinnä siinä mielessä, että jos se haava tulehtuu tai jos olisi menty jäykkäkouristusrokote hakemaan terkkariin niin maksumies minun mielestäni on se koiran omistaja. Tuossakaan tapauksessa minä en tehnyt mitään koiraa vastaan... Vai kokeilevatko nämä urheilijat, josko koiraton vaikka potkaisee liian lähelle tullutta koiraa - että saisivat sitten itse vaatia yhteystietoja jne. No? No, se purema, ei se tulehtunut, mutta pirun kipeä ja mustelmainen se kohta oli pitkän aikaa!

vai niin.... kirjoitti:

Kukaan ei ottanut kantaa siihen, että omistaja antaa koiransa ikään kuin hyökätä hanmpaat irvessä vastaantulijaa, jolla itsellään ei siis ole koiraa! Mitä! Ottaa sitten viime hetkessä hihnasta lukitusotteen ... No, on minua kerran mäyräkoira päässyt puraisemaan... Että ei siinä mitään.

Minä olen sitä mieltä itse, vaikka en ole mikään eläinsuojelija tai muu fanaatikko, enkä liiemmin koiria vihaakaan, mutta jo tuo, että antaa koiran hyökkiä, on omistajan persoonakysymys! Mitäs hän sitten tekee, jos se koiraa iskee ne hampaansa siihen vastaantulijaan? Luultavasti pakenee paikalta, niin kuin teki se mäyräkoiraihminenkin, tai siis ei vastannut kun kysyttiin yhteystietoja, lähinnä siinä mielessä, että jos se haava tulehtuu tai jos olisi menty jäykkäkouristusrokote hakemaan terkkariin niin maksumies minun mielestäni on se koiran omistaja. Tuossakaan tapauksessa minä en tehnyt mitään koiraa vastaan... Vai kokeilevatko nämä urheilijat, josko koiraton vaikka potkaisee liian lähelle tullutta koiraa - että saisivat sitten itse vaatia yhteystietoja jne. No? No, se purema, ei se tulehtunut, mutta pirun kipeä ja mustelmainen se kohta oli pitkän aikaa!

Lue lisää

Aloituksessa kysyttiin,missä vika...
Ja yhä siis edelleen kukaan ei voi sanoa,miksi joku muu tekee,mitä tekee,ylesestikkin.
Sitä voi kysyä siltä,jonka toiminta arveluttaa tai kiinnostaa.Se sitten,mikä on vastaanottavan reagointi,sitäkään kukaan ei voi täältä heittää...

Mutta itse toiminnaasta voin oman mielipiteeni kyllä antaa.
Jokaisen,niin koirallisen,kuin koirattoman oli fiksua ja hyviin käytöstapoihin jo kuuluvaa huomioida myös muut.
Eli jos siis tahallaan antaa hyökkiä,puuttumatta asiaan,niin ei,ei ole fiksua toimintaa millään muotoa.Varsinkaan jos puhutaan vielä selkeästi muiden häiritsemisestä.

joku mainittua lepertelyä koiralleen kaipaa, niin onko se nyt sitten ihan liikaa vaadittu että tekisit vastaantulijan tyytyväiseksi? Siis jos nyt ei mikään kiire ole tai muuta, niin tällaisilla pikkueleillä voit saada mielen hyväksi jollekin ja ehkä jopa itsellesikin.

Jos kaikki rapsuttelisivat koiraa edes minuutin päivässä, niin maailmassa tuskin sodittaisiin.

Minulla on kaksi pikkukoiraa, toinen rohkea, toinen tosi arka ja herkkähaukkuinen.
Arka tuli minulle 10kk iässä, ei oltu kunnolla sosiaalistettu ja oli tavannut vain muutamia pikkukoiria. Ja vielä vuodenkin päästä on vaikeaa kun tulee vastaan uusia ihmisiä tai koiria, varsinkin isot mustat koirat. Alkureagointi näissä tilanteissa on se pelokas räksytys, jonka lopetan heti alkuunsa, en missään nimessä nosta syliin ja palkitse pelkokäyttäytymistä! Ja aina kun on mahdollisuus niin jään juttelemaan jos vastaantulija suostuu. Nykyään ei enää koskaan räksytä, eikä siis aja itseään sillätavalla vielä pelokkaanseenpaan mielialaan. Usein siinä jutellessa tulee haistelemaan isojakin koiria, toki varoen. Ja toinen koira vaistoaa useimmiten että koirani on arka, näkeehän sen korvien ja hännän asennosta, sekä nöyrästä asennosta. Ja ilman sitä stressaavaa räksytystä sekä minun että vastaantulijan koiralle tilanne on helpompi. SEN NÄKEE ETTÄ KOIRALLANI ON PAREMPI OLLA NYT KUN OPETIN HÄNELLE TAVAN TOIMIA ILMAN RÄKSYTYSTÄ! Kokeilkaa, mutta se vie aikaa ja kärsivällisyyttä, ja koiranne kiittää, sekä vastaantulijat!

Ja vielä syliinnostamisesta. Sehän vaan kiihdyttää lisää hyökkäävää koiraa! Yleensä hyökkäävä koira pysähtyy viimeistään kun pikkukoira heittäytyy selälleen. Räksytys ja syliinnosto on ne pahimmat jotka laukaisevat toisessa koirassa hyökkäysreaktion. Minun rohkea koirani toimii juuri niin. Kävelisi muuten rauhassa ohi, mutta jos toinen aloittaa räksytyksen niin koirani hyökkää! En toki salli sitä! Ja kehitymme asiassa kokoajan.

Tämä rohkea helposti reagoi noin, mutta uskoo heti ja muutenkin on oppinut tavat joilla saa toisen koiran rauhoittumaan. n.1kk sitten juoppojengin staffi hyökkäsi vapaana hampaat irvessä meitä kohti. Ei välittänyt arasta koirasta vaan hyökkäsi tottakai dominoivamman eli rohkean koirani kimppuun! Onneksi en nostanu syliin, vaikka se käväisi mielessä. Rohkea koirani luimisti korvansa nöyrään asentoon ja seisoi paikallaan. Stffilla meni pasmat sekaisin kun toinen vain seistä nökötti. Ja kun minä otin itsevarmana askeleen kohti staffia, se rauhottui ja käveli pois tilanteesta!

Jos ja kun kirjoitti:

joku mainittua lepertelyä koiralleen kaipaa, niin onko se nyt sitten ihan liikaa vaadittu että tekisit vastaantulijan tyytyväiseksi? Siis jos nyt ei mikään kiire ole tai muuta, niin tällaisilla pikkueleillä voit saada mielen hyväksi jollekin ja ehkä jopa itsellesikin.

Jos kaikki rapsuttelisivat koiraa edes minuutin päivässä, niin maailmassa tuskin sodittaisiin.

Lue lisää

Entä jos vaan ei kiinnosta-hyvän mielen voi saada itselleen niin monesta muustakin asiasta kuin rapsuttelemalla jokaista vastaantulevaa koiraa

2pikkukoiraa kirjoitti:

Minulla on kaksi pikkukoiraa, toinen rohkea, toinen tosi arka ja herkkähaukkuinen.
Arka tuli minulle 10kk iässä, ei oltu kunnolla sosiaalistettu ja oli tavannut vain muutamia pikkukoiria. Ja vielä vuodenkin päästä on vaikeaa kun tulee vastaan uusia ihmisiä tai koiria, varsinkin isot mustat koirat. Alkureagointi näissä tilanteissa on se pelokas räksytys, jonka lopetan heti alkuunsa, en missään nimessä nosta syliin ja palkitse pelkokäyttäytymistä! Ja aina kun on mahdollisuus niin jään juttelemaan jos vastaantulija suostuu. Nykyään ei enää koskaan räksytä, eikä siis aja itseään sillätavalla vielä pelokkaanseenpaan mielialaan. Usein siinä jutellessa tulee haistelemaan isojakin koiria, toki varoen. Ja toinen koira vaistoaa useimmiten että koirani on arka, näkeehän sen korvien ja hännän asennosta, sekä nöyrästä asennosta. Ja ilman sitä stressaavaa räksytystä sekä minun että vastaantulijan koiralle tilanne on helpompi. SEN NÄKEE ETTÄ KOIRALLANI ON PAREMPI OLLA NYT KUN OPETIN HÄNELLE TAVAN TOIMIA ILMAN RÄKSYTYSTÄ! Kokeilkaa, mutta se vie aikaa ja kärsivällisyyttä, ja koiranne kiittää, sekä vastaantulijat!

Ja vielä syliinnostamisesta. Sehän vaan kiihdyttää lisää hyökkäävää koiraa! Yleensä hyökkäävä koira pysähtyy viimeistään kun pikkukoira heittäytyy selälleen. Räksytys ja syliinnosto on ne pahimmat jotka laukaisevat toisessa koirassa hyökkäysreaktion. Minun rohkea koirani toimii juuri niin. Kävelisi muuten rauhassa ohi, mutta jos toinen aloittaa räksytyksen niin koirani hyökkää! En toki salli sitä! Ja kehitymme asiassa kokoajan.

Tämä rohkea helposti reagoi noin, mutta uskoo heti ja muutenkin on oppinut tavat joilla saa toisen koiran rauhoittumaan. n.1kk sitten juoppojengin staffi hyökkäsi vapaana hampaat irvessä meitä kohti. Ei välittänyt arasta koirasta vaan hyökkäsi tottakai dominoivamman eli rohkean koirani kimppuun! Onneksi en nostanu syliin, vaikka se käväisi mielessä. Rohkea koirani luimisti korvansa nöyrään asentoon ja seisoi paikallaan. Stffilla meni pasmat sekaisin kun toinen vain seistä nökötti. Ja kun minä otin itsevarmana askeleen kohti staffia, se rauhottui ja käveli pois tilanteesta!

Lue lisää

Itse asiassa, aloittaja tässä vielä, minä melkein luulen, että sillä pienellä räksyttävällä koiralla lyö kyllä sydänkin niin nopeaa tahtia, että sehän on stressissä vähän väliä lenkillään. Se haukkuu muut koirat ja koirattomatkin ihmiset.

Niin, joku sanoi, että päästää tutustumaan ja näykkimään jne. No, minä olen sitä mieltä, että se ei ole mikään näykkäisy, jos mäyräkoira pomppii persauksissa ja iskee naskalinsa kiinni...
Olen minä nähnyt sellaisiakin kääpiö- ja isompiakin koiria, jotka eivät ole moksiskaan toisista koirista tai koirattomista ihmisistä. Eikä se taida olla koiran iästä kiinni...

entä jos kirjoitti:

Entä jos vaan ei kiinnosta-hyvän mielen voi saada itselleen niin monesta muustakin asiasta kuin rapsuttelemalla jokaista vastaantulevaa koiraa

jos ei kiinnosta niin kävelee ohi. Ei kai siitä sen kummempaa showta tartte nostaa ja heti kiirehtiä keskustelupalstalle haukkumaan toisia erit. pienten koirien omistajia, vai?

No näyttää täällä jotkut tosiaan saavan elämänsisältöä provoilemalla ym.

No silloin kirjoitti:

jos ei kiinnosta niin kävelee ohi. Ei kai siitä sen kummempaa showta tartte nostaa ja heti kiirehtiä keskustelupalstalle haukkumaan toisia erit. pienten koirien omistajia, vai?

No näyttää täällä jotkut tosiaan saavan elämänsisältöä provoilemalla ym.

Lue lisää

Vaikea vähän kävellä ohi jos tutustumaan ja leikkimään innokas koira hyppii kintuissa ja näykkäilee ja omistaja vaan katselee ihastuneena. Ja jos erehtyy sanomaan jotain että ei tykkää niin saa kimppuunsa murisevan ja räyhäävän koiranomistajan-oot sä joku koiranvihaaja vai-kommenteilla.

ohikävelijä kirjoitti:

Vaikea vähän kävellä ohi jos tutustumaan ja leikkimään innokas koira hyppii kintuissa ja näykkäilee ja omistaja vaan katselee ihastuneena. Ja jos erehtyy sanomaan jotain että ei tykkää niin saa kimppuunsa murisevan ja räyhäävän koiranomistajan-oot sä joku koiranvihaaja vai-kommenteilla.

Lue lisää

jos kerran erehtyy sen sanaisen arkkunsa kerran avaamaan joutuu niin voisi sanoa jotain posetiivista kuin sylkäistä myrkkyä pahoittamaan toisen mieltä?

Eikös sitä kirjoitti:

jos kerran erehtyy sen sanaisen arkkunsa kerran avaamaan joutuu niin voisi sanoa jotain posetiivista kuin sylkäistä myrkkyä pahoittamaan toisen mieltä?

Niin ettäkö koiranomistajan mieli pahoittuu jos pikku lemmikki ei saa toteuttaa itseään hyppimällä ohikulkijoita päin, räkyttämällä ja näykkimällä. Vapauksia vaaditaan mutta missä on vastuuntunto?

Jos ja kun kirjoitti:

joku mainittua lepertelyä koiralleen kaipaa, niin onko se nyt sitten ihan liikaa vaadittu että tekisit vastaantulijan tyytyväiseksi? Siis jos nyt ei mikään kiire ole tai muuta, niin tällaisilla pikkueleillä voit saada mielen hyväksi jollekin ja ehkä jopa itsellesikin.

Jos kaikki rapsuttelisivat koiraa edes minuutin päivässä, niin maailmassa tuskin sodittaisiin.

Lue lisää

Tätäkin palstaa kun seuraa niin vähän toisiin ajatuksiin tulee. Melkoinen sota tuntuu olevan koiranomistajilla keskenään isojen omistajat vastaan pienten omistajat ja eri rotujen omistajat keskenään sekä koiranomistajat vastaan koirattomat. Eikä noita kiistoja tiettävästi koirat aloita eikä lopeta (jos nyt sitten eivät ole kehittyneet jo ihan kirjoitustaitoisiksi)

vastuuntuntoa kirjoitti:

Niin ettäkö koiranomistajan mieli pahoittuu jos pikku lemmikki ei saa toteuttaa itseään hyppimällä ohikulkijoita päin, räkyttämällä ja näykkimällä. Vapauksia vaaditaan mutta missä on vastuuntunto?

Lue lisää

kä jos, mutta siitä huolimatta kuten edellä esitettiin niin tartteeko silti myrkkyä sylkeä? Eikö sinulle opetettu koulussa tai kotona lainkaan käytöstapoja? Jos opetettiin, niin missä ne ovat nyt?

vapaa kasvatus. kirjoitti:

Itse asiassa, aloittaja tässä vielä, minä melkein luulen, että sillä pienellä räksyttävällä koiralla lyö kyllä sydänkin niin nopeaa tahtia, että sehän on stressissä vähän väliä lenkillään. Se haukkuu muut koirat ja koirattomatkin ihmiset.

Niin, joku sanoi, että päästää tutustumaan ja näykkimään jne. No, minä olen sitä mieltä, että se ei ole mikään näykkäisy, jos mäyräkoira pomppii persauksissa ja iskee naskalinsa kiinni...
Olen minä nähnyt sellaisiakin kääpiö- ja isompiakin koiria, jotka eivät ole moksiskaan toisista koirista tai koirattomista ihmisistä. Eikä se taida olla koiran iästä kiinni...

Lue lisää

Kyllä, sydän lyö räköttäjällä tuhatta ja sataa, muutenkaan stressaantunut olotila ei ole koiralle mukavaa. koiranomistajalla, eli laumanjohtajalla on velvollisuus auttaa laumansa jäsentä pääsemään yli epämukavasta olotilastaan! Pelokkaalla ihmisellä on mahdollisuus mennä vaikka psykologille puhumaan tai ystäville jos se riittää, koiralla ei ole muuta kuin luottamus lauman johtajaansa!

Eikös sitä kirjoitti:

jos kerran erehtyy sen sanaisen arkkunsa kerran avaamaan joutuu niin voisi sanoa jotain posetiivista kuin sylkäistä myrkkyä pahoittamaan toisen mieltä?

Mitähän positiivista sulle tulisi yhtäkkiä mieleen sanoa jos vieras ihmislapsi hyppisi jalkojasi vasten kurarukkasissaan ja nenä räässä-tai jokun toisen omistajan koira ryntäisi sinua kohti hampaat irvessä leikkiäkseen tai tutustuakseen