Olen sitä vain miettinyt tässä että te jotka koulutatte koirianne ns " kukkahattutäti"-menetelmillä ja puhutte että koiraan ei edes hipaista fyysisesti rankaisumielessä eikä huudeta tai koroteta ääntä.... niin miten ihmeessä rankaisette koiraanne jos se tekee jotain väärin?kun kuitenkin sanotte että kuri pitää olla.mitä teidän kurinne on ?
koirien rankaisusta jos kouluttaa pehmein konstein
stuuuv
43
493
Vastaukset
- Palkkiotta
Koira jätetään palkitsematta väärästä käytöksestä ja palkitaan oikeasta käytöksestä. Toimii!
- kääkkis
Itse koulutan, ja pyrin jopa kasvattamaan = kaksi eri asiaa, koiraa positiivisesti. Opettamalla mitä siltä halutaan ja niin toimiessa, koira saa palkan. Toimii luonnollisesti siis uusien temppujen opettamisessa ym. Joissakin arkielämän tilanteissa (joita en koe tempuiksi) joutuu koiraa kyllä kieltämään eli jonkun silmissä rankaisemaan. Koskaan en lyö tai satuta, mutta saatan rauhottaa fyysisesti (pitää aloillaan rauhassa - en siis kyljellään/selättämällä) tai huudahtaa tiukasti. Sanotaan, että koira ei opi pelkästään kieltämällä mitään (miten tulisi toimia) ja olen osittain samaa mieltä - vasta sitten voi vaatia, kun on opettanut
MUTTA ei koira myöskään voi tietää, mikä on kiellettyä tai esim. hengenvaarallista sille itselle (autojen jahtaus) ellei sitä KIELLETÄ! TIlanteen ja koiran mukaan kiellon on tultava. Olen positiivisen vahvistamisen kannalla, mutta herran jumala joku maalaisjärkikin on oltava - koiraa pitää myös kieltää ja laittaa noudattamaan rajoja.
Tässä pahimpia esimerkkejä, joita olen kuullut:
- jos koira puree kenkiä ym., heitä sen viereen namusia ja palkkaat sen täten siitä, ettei se syö kenkiä.. 0_o (palkka tulee siis kenkien jyrsimisestä!!!)
- jos koira käyttäytyy huonosti, laita se etsimään namusia maasta.
- ja yleisesti: jos koira tekee tuhmasti, älä huomioi, huomioi vain silloin kun on kiltisti -> anna koiran varastaa ruokapöytä tyhjäksi ja sitten kun se on sen putsannut eikä jaksa enää varastella, tuuppaa sille sitä hyvästä namusia.
Kääk.- Tästä kohdasta...
"- jos koira käyttäytyy huonosti, laita se etsimään namusia maasta. "
...olen itsekin puhunut täällä ja jos olet sen joskus tältä palstalta bongannut niin seison edelleen sanojeni takana. Jos siis koira hilluu hihassasi tai kengässäsi kiinni ulkona tai leikkii remminsä kanssa, on kyse siitä että silloin matkanteko on (yleensä nuoren) koiran mielestä mälsää. Ja kyseisessä tilanteessa parempi ratkaisu kuin kieltää tai käydä käsiksi, on että annat sille jotain tekemistä vaihteluksi. Siispä heitä nameja tai mitä tahansa nopeasti käsille saatavaa kauas kaarena pois itsestäsi. Ja koissuhan hakee.
Tämän etuna on se että koiralle ei tule paha mieli käskytyksestä. Kyllä niin uskomatonta kuin se onkin, myös koiralla on tunteet. Lisäksi suhteesi koiraan paranee jolloin se täyttää mielellään ne pyynnöt jotka ehdottomina vaadit. Sinusta tulee siis koirasi silmissä heti jumalasta seuraava ellei itse koirasi pääjumala.
Aloittajan kysymykseen kurista: On tärkeätä että koiran ottaessa päättää ennakolta mitkä asiat ovat sallittuja ja mitkä ehdottomasti eivät.
- Koiran oman turvallisuuden kannalta tärkeät asiat ovat niitä joista ei neuvotella vaan niitä totellaan. Siispä katua ei ylitetä juosten, vaan kävellen omistajan vierellä. Tämä esimerkki toteutetaan siten että koiraa ei yksinkertaisesti päästetä, vaan estetään hihnalla pääsy eteenpäin. Samalla kerrotaan koiralle miten mennään(Yli, kävellen).
Sama kun kuljetaan kadulla tai tiellä, koiralle kerrotaan kumpaa puolta, oikea vai vasen kuljetaan ja kaikki muu estetään. Karjaisu ei ole poissuljettua vaan se on erinomainen tehokeino harvoin käytettynä, mutta kärsii nopean inflaation.
- Koira on ihmisen mimiikan verraton tulkitsija. Eli naamanilmeillä voi koiralle jo kertoa paljon palautetta siitä mikä on soveliasta ja mikä ei. Hermostuminen vaikeuttaa tätä koiran suorittamaa tulkintaa ja antaa epäselviä signaaleja, siksi on tärkeää että omistaja on aina rauhallinen.
- Koira kuten ihminenkin pitää ystävällisyydestä ja pitkämielisyydestä ja toimii paremmin sellaisen ihmisen kanssa ja mieliksi. Siksi koiran ihannekumppani ihmisistä on sellainen jolla on huumorintajua eikä ole ensimmäisenä pää punaisena karjumassa tai sitä hakkaamassa. Kuinka kauan kukaan meistä viihtyisi sellaisessa seurassa jossa ei voi olla oma itsensä, jossa vain huudellaan ja vittuillaan sekä hakataan? Koira harvoin voi isäntäänsä valita joten sille on lottovoitto saada isännäkseen ihminen joka ymmärtää sen sielunelämää...
- kääkkis
"Jos siis koira hilluu hihassasi tai kengässäsi kiinni ulkona tai leikkii remminsä kanssa, on kyse siitä että silloin matkanteko on (yleensä nuoren) koiran mielestä mälsää. Ja kyseisessä tilanteessa parempi ratkaisu kuin kieltää tai käydä käsiksi, on että annat sille jotain tekemistä vaihteluksi. Siispä heitä nameja tai mitä tahansa nopeasti käsille saatavaa kauas kaarena pois itsestäsi. Ja koissuhan hakee.
Tämän etuna on se että koiralle ei tule paha mieli käskytyksestä. Kyllä niin uskomatonta kuin se onkin, myös koiralla on tunteet. Lisäksi suhteesi koiraan paranee jolloin se täyttää mielellään ne pyynnöt jotka ehdottomina vaadit. Sinusta tulee siis koirasi silmissä heti jumalasta seuraava ellei itse koirasi pääjumala."
Näinhän minä juuri kirjoitin?! Oletko pipi vai miksi vedät tällaisia tulkintoja? JA lähinnä tarkoitin, että tuo helvetin namujen heittely maahan ei toimi välttämättä esim. pelkoaggressiivisen koiran koulutuksessa esim. ohitustilanteessa - vaan tarvitaan paljon muutakin (pitkäaikaista, rauhallista vastaehdollistamista, siedättämistä ym.) kuin pelkkää namien viskomista. Jos taas koira taas uhoaa ja/tai rähjää ihan vaan uhosta, tuskin kokee heittämäsi namit miellekkäämmiksi kuin sen toisen koiran?
Vai pääjumala.. mitä siellä päässä liikkuu?- Ah ja voi
Loukkasinko sieluasi? Pyydän anteeksi. En ehkä vain huomannut sitä että tarkoitit VAIN tilannetta jossa ohitetaan ja silloin rähistessä heitetään nameja. Ei sellainen tullut edes mieleenkään että joku voisi yrittää sellaista tehdä jos/kun koira on täysillä menossa toisen kurkkuun, siinä kun on kädet täynnä töitä muutenkin rekkua pidätellessä. Ehkä niinkin sitten voi tehdä tai ainakin joku "kouluttaja" sellaista voi ehdottaa.
Kommenttini aloitusosio joka oli suoraan sinulle, lähti tästä lauseestasi: "- jos koira käyttäytyy huonosti, laita se etsimään namusia maasta. ". Siinä ei mainittu kyllä ohitusta missään kohtia.
Sinun viestisi oli hyvin paljon maalaisjärkistä asiaa jonka yhtä ainoata kärjistettyä lausetta lähdin avaamaan ja näkemystä aloittajalle laajentamaan. - kääkkis
Ah ja voi kirjoitti:
Loukkasinko sieluasi? Pyydän anteeksi. En ehkä vain huomannut sitä että tarkoitit VAIN tilannetta jossa ohitetaan ja silloin rähistessä heitetään nameja. Ei sellainen tullut edes mieleenkään että joku voisi yrittää sellaista tehdä jos/kun koira on täysillä menossa toisen kurkkuun, siinä kun on kädet täynnä töitä muutenkin rekkua pidätellessä. Ehkä niinkin sitten voi tehdä tai ainakin joku "kouluttaja" sellaista voi ehdottaa.
Kommenttini aloitusosio joka oli suoraan sinulle, lähti tästä lauseestasi: "- jos koira käyttäytyy huonosti, laita se etsimään namusia maasta. ". Siinä ei mainittu kyllä ohitusta missään kohtia.
Sinun viestisi oli hyvin paljon maalaisjärkistä asiaa jonka yhtä ainoata kärjistettyä lausetta lähdin avaamaan ja näkemystä aloittajalle laajentamaan.Sielu kunnossa. Luin kiireessä, että koet minulla olevan tarve olla koiralleni pääjumala -> käskyttämällä, käymällä kiinni & mitä muuta. Nyt luin ajan kanssa etkä tätä hakenutkaan.
Olen siis samoilla linjoilla, mutta siltikin on tilanteita & koiria, jotka eivät saa esim. ns. kohteen lukittuaan sitä tuijotusta poikki ja vaikka heittelisit sisäfilettä & lempilelua kaaressa joka suuntaan, kyttäys ei katkea. Eli ei toimi jokaisen koiran kohdalla, ei tosin toimi, ainakaan kaikilla, suoranainen komennuskaan, puhumattakaan kiinnikäymisestä (nostaisi vaan kierroksia) vaan aika, toistot, välimatka ja rauhallinen tilanteen haltuun ottaminen.
- harrrrrrrrrrrastaja
En toistele aiempia, mutta olen samaa mieltä tuosta maalaisjärjestä. Samoin edellinen kirjoitus on hyvä. Päätös siitä, mikä sallitaan ja mikä ei sallita, on kaiken a ja o. Jos pentu hihnassa vetää, pysäytetään se heti alkuunsa esim. suunnan vaihto -metodilla. Jos/kun pentuni puri, nousin ylös ja poistuin leikistä, eipä tarvinnut montaa kertaa tehdä.
Jos koirani virittyy vastaan tulevasta koirasta, katkaisen vireen harjoitetuilla käskyillä ja niin sitä vaan mennään ohi. Jos jostain syystä vastaan tuleva koira haastaa niin, etten saa täysin omastani virittyneisyyttä pois, vaihdan suuntaa ja näin saan kontaktin itseeni ja voimme kääntyä uudelleen.
Tässä vain muutama kukkahattutädin juttu :D - ...
"mitä teidän kurinne on ? "
Ohjaamista. Koira tekee jotain mitä ei pitäisi -> se ohjataan toimimaan tilanteessa oikein. Eli sille opetetaan tiettyjä asioita, kuten kontakti, niin varmaksi, että kun se alkaa tekemään jotain ei-toivottua, se pyydetäänkin ottamaan kontaktin tilalle. Se jos koira ei tottelekaan ei ole kurituksen paikka, vaan opetuksen paikka -> toiminta ei ole vielä varmaa ja sitä pitää edelleen treenata. - kukkahattuinen1
Aikas huvittavaa et taida olla perehtynyt kunnolla pehmeään menetelmään.
Itse käyttänyt sitä hyvällä tuloksella.
Plussaa luottamus vahvistuu kontakti vahvistuu.
Ensin tärkeintä on ymmärtää koiran käyttäytymismallit ja eleet jolloin osaat ohjata koiraa oikeaan ja puuttua huonoon käytökseen.
Esim sosiaalistaminen ihminen ohjaa koiraa hyvään koska kun pentu tulee kotiin ei sillä ole vanhempaa koiraa joka opettaa sosiaalistamista..ja koira opetetaan provosoimattomuuteen ja siihen että ei provosoidu.
Koulutuksessa pyritään olemaan erittäin johdonmukainen ja selkeä ja motivoiva.
Eli katsotaan että koira varmasti ymmärtää mitä siltä halutaan ja palkitaan hyvästä suorituksesta. Pyritään siihen että koulutus on innostavaa koiralle jolloin pyrkii tekemään ilosta ei niinkään pakosta.(usein tavalliset kouluttajat vaatii koiralta sellaista mitä koira ei ole edes ymmärtänyt ja stressaantuu vaan ja menee lukkoon ja omistaja alkaa käyttää kovia otteita-huutaa käy fyysiseksi alistaa)
Pakotteet kuuluu mutta on hienovaraisia (äänen alentaminen, asioihin puuttuminen)sillä koiraa koulutetaan pehmeästi pennusta eikä niin että pentu kasvaa rajoitta ja sitten puututaan jo kovalla kädellä.Monet sanoo juu koira meni hyvin kunnes tuli teiniikään..työ pohjustetaan jo ennen niin ongelmia ei edes tule.
Opetetaan hienovaraiseen äänen käyttöön ja pakotteisiinkin tarvittaessa. Mitä hienovaraisemmin koulutat sen hienovaraisemmin koira kuuntelee sinua.
Ei alisteta sillä viedään vain luottamus pois..jne..
Minulla kuri on että tulee toimeen muiden kanssa, ei vedä ei ole remmirähjä, odottaa että menen ensin ovesta, odottaa autosta lupaa tulla, tottelee käskyjä tarvittaessa, osaa paikallaolot ja perusjutut.- kukkahattuinen1
Lisään vielä että en käytä nameja muuta kuin uuden opettamiseen(tokoliikkeet) ja hihnassa vetämättömyydet, sosiaalistamiset koulutan ilman nameja eli ohjaan koiran käytöstä lievin pakottein. Esim. että jos kiskoo ei pääse eteenpäin kunnes odotan toivottua käytöstä eli että hihna löystyy vasta sitten eteenpäin..ja jos rähinöisi mihin en ole itse törmännyt niin kääntäisin pois kohteesta kunnes käyttäytyy ok niin kauan että ymmärtää että rähinöinti tarkoittaa sitä että joutuu kääntämään selän kohteelle mitä ei mieluusti tee ..Samoin tekisin jos koira ulos lähtiessä alkaa haukkumaan innokkaana ja siten komentaa että mennään jo..niin odottaisin rauhassa kunnes rauhottuu ja vasta sitten mentäisiin..eli en palkitse koiraa huonosta käytöksestä menemällä sen mukaan.
- Ainainen harjoitteli
Miksi pitäisi rankaista?
Ensi opetetaan KUNNOLLA se oikea tekeminen ja jos ON OSANNUT KOULUTTAA koiraansa, niin eihän se tee useinkaan väärin, toki eläinkin erehtyy, mutta tarviiko erehtymisestä sitten aina fyysisesti rankaista?
Se OIKEA KOULUTTAMINEN sitten vaatii kovaa kuria, varsinkin kouluttajalta itseltään, jotta jaksaa ja jaksaa kouluttaa, kunnen se koira OIKEASTI osaa.
Aina kouluttamisessa on palkkio ja rankaisu.
Tässä "kukkahattuilussa" koulutus perustuu ohjaajan taitoihin, taitavaan palkkiion käyttöön. Rankaisuna on se pelkkion menettäminen. Koira saa valita, ottaako pankkion vai menettääkö sen, koira tekee mielellään palkkion toivossa.
Vähemmän taitavat perustavat kouluttamisensa rankaisun käyttöön, jolloin koira saama palkkion on se, että sitä rankaisua ei tule. Jos koira saa valita, niin ei se rankaisua halua. Koira tekee "oikein" koska sen on pakko tehdä niin välttääkseen rankaisu, tai koira ei tee yhtään mitään koska kokee sen parhaana tapana välttää rankaisu (jos ei tee mitään, ei voi tehdä mitään josta rankaistaisiin).
Minä tykkään että koira on parhaimmillaan silloin kun se haluaa palkkion toivossa tehdä jotain, ei silloin kun sen on rangaistuksen pelossa pakko tehdä jotain. - huh ja hei
Jos aggressiivinen iso koira haluaa tappaa vastaantulevat koirat niin siinä ei todellakaan ole mitään apua vaikka tosiaan heittelisi sisäfilettä sen eteen. Se aggressio ja räyhääminen on OIRE eikä itse ongelma. Eli pitää selvittää oireen aiheuttaja ja puuttua siihen.
Mikään karjaisu tai ei-sana ei koe ikinä inflaatiota jos johtajuus on kunnossa.En yhtään ihmettele jos nakkeja heittelevän emännän tai isännän pyynnöt ja käskyt eivät tehoa! Laumanjohtajan vastuulla on suojella lauman jäseniä, ja koirakaan ei ole niin tyhmä että uskoisi että sen johtaja pystyisi namipaloilla estämään vieraan koiran hyökkäyksen... Koira luottaa ihmisen henkiseen vahvuuteen, ei nakkeihin.- Tdjaah?
"Koira luottaa ihmisen henkiseen vahvuuteen, ei nakkeihin. "
- Herätit vastakysymyksen: Voiko ihminen olla henkisesti pätevä laumanjohtaja jos hänen koiransa haluaa toisen pois päiviltä?
Jos ihminen on henkisesti riittävän vahva, niin hän kyllä pystyy nakilla tai millä tahansa muullakin tavalla ohjaamaan koiraansa pois tilanteesta.
Oikein toimivana laumanjohtajana hänen koiralleen ei nimittäin tule edes mieleen että se toinen pitäsi saada päiviltä. - 2+13
Tdjaah? kirjoitti:
"Koira luottaa ihmisen henkiseen vahvuuteen, ei nakkeihin. "
- Herätit vastakysymyksen: Voiko ihminen olla henkisesti pätevä laumanjohtaja jos hänen koiransa haluaa toisen pois päiviltä?
Jos ihminen on henkisesti riittävän vahva, niin hän kyllä pystyy nakilla tai millä tahansa muullakin tavalla ohjaamaan koiraansa pois tilanteesta.
Oikein toimivana laumanjohtajana hänen koiralleen ei nimittäin tule edes mieleen että se toinen pitäsi saada päiviltä.Paitsi jos kyseessä kodinvaihtaja ja sen kanssa elämän alkumetrit.
- Sotamies!
Tuttavaperheen 2 koiraa haukkuvat kaikki, myös omat, sisääntulijat noin 5 minuutin jatkuvalla hakkaavalla haukulla. Isäntäperhe hiljentää ne antamalla namit molemmille koirille. :) Se on kuulemma positiivista kouluttamista kun hiljentyvät saadessaan namia.
- jhjjhjkjhk
Toimiihan tuo mutta hiljaa olo aikaa on koko ajan pidennettävä..ja katsottava että ajoitus täsmää että palkitsee oikealla hetkellä. Moni palkitsee väärin ja koira ymmärtää että haukutaan ensin sitten hiljaa ja sitten nami. ;)
Omistaja ei saa antaa koirien rynniä ovelle ja komennettava ne pois ovelta heti kauemmas..eikä ovea avata ennen kuin ovat hiljaa.
Itse enole käyttänyt kylläkään namia ja hiljaa silti mutta ei myöskään ole sallittu vauhkoontua.
Ja olen vain istunut tuolissani ja odottanut että hiljenee mikä toimii minusta parhaiten..eli alkaa ihmettelemään mistä kyse miksi ei isäntä avaa ovea..avaan vasta kun koira rauhallinen eikä häslää. Pehmeää koulutusta sekin ettei toimi koiran oletuksen mukaan. ;)
- Osa-aikakukkis
"Tämän etuna on se että koiralle ei tule paha mieli käskytyksestä" "Karjaisu ei ole poissuljettua vaan se on erinomainen tehokeino harvoin käytettynä" -> aika ristiriitaista tekstiä.....
Joskus tuntuu, että täällä kirjoittajilla "pehmeiden menetelmien"-käyttäjillä ei ihan oikeasti ole ollut kovaluonteista koiraa. Itse käytän aina pehmeitä menetelmiä, kun se vaan on mahdollista. Ja sitten on nämä (huoh) kovapäät, joille ei auta esim. remmissäkulkemiseen mitkään "pysähdy ja odota", "vaihda suuntaa" ym. jutut. Kuukausitolkulla sitä yritin yhden koiran kanssa ja mitään parannusta ei tapahtunut, ainoa toimiva konsti oli karjaisu: "Nyt S*****NA vetämättä" ja kunnon nyppäisy remmistä. Samoin pennun riekkumisen kanssa.... ei auta huomiottajättäminen/poistuminen tilanteesta vaan sille puremiselle täytyi yksinkertaisesti laittaa piste.
Miten se voi olla niin vaikeaa muistaa, että koirat on erilaisia. On pehmeitä koiria, jotka hajoaa jo pelkästä "laumastakarkoitukseen" ja sitten on niitä toisia, joita ei heilauta mikään. Aikoinaan käytettiin vesisuihkepulloa oikein hyvänä konstina koiran "rankaisussa". Yhdelle kovapäälle sitä kokeilin.... ensimmäinen kerta tehosi, toisella kerralla se totesi, että tämähän kiva uusi leikki ja alkoi jahtaamaan suihketta :)
"Voiko ihminen olla henkisesti pätevä laumanjohtaja jos hänen koiransa haluaa toisen pois päiviltä?" Totta kai voi olla. Käypä vähän lueskelemassa villieläinten laumateorioita. Suurin osa villieläimistä käyttäytyy näin (tappaa tai karkoittaa laumaan tunkeutujan). Joo, koirahan ei ole villieläin.... se on kesytetty ja sitä on jalostettu, toisia rotuja jopa satoja vuosia, mutta toisilla roduilla näitä alkukantaisia vaistoja on pyritty säilyttämään ja jopa kehittämään. Rotukirjo on niin laaja, että jokainen ihminen voi valita sieltä omalle elämäntyylilleen sopivan, yltiösosiaalisen tai sitten sen toisenlaisen.... Ongelmia syntyy vasta sitten, kun ihminen suuressa viisaudessaan ei ymmärrä ottaa selvää koiran todellisesta luonteesta, vaan valitsee sen esim. koon, karvan, ulkoisten seikkojen perusteella, kun "se oli niin suloinen/kaunis/ihana".
Ja selvennyksenä vielä, olen kukkis, mutta joskus joku koira vaatii radikaalimpiakin koulutusmenetelmiä kuin nakin työntämistä suuhun. Täällä joku kuulutti maalaisjärjen perään, niin teen myös minä!- gghhgjhgj
"Joskus tuntuu, että täällä kirjoittajilla "pehmeiden menetelmien"-käyttäjillä ei ihan oikeasti ole ollut kovaluonteista koiraa"
Varsinkin kovaluonteinen sinnikäs itsepäinen koira tarvii pehmeän koulutuksen.
Koira halutaan saada motivoituneeksi ja yhteistoimintaan ja se ei tapahdu vanhan ajan luulot pois ajatuksella, jolloin koiraa alistettiin ja se lopulta menee lukkoon ja ei enään tee mitään vaan laittaa hanttiin (varsinkin sinnikkäät rodut ei anna periksi tai omistaja ei erota koiran alistuneisuutta se kun ei ole noutaja tyyppinen vaan vain hakeutuu pois ahdistavasta tilanteesta)koska muuta ei enään osaa omistajan käydessä päälle kuin yleinen syyttäjä..koira hämmentyy ja stressaantuu.
Koiralle opetetaan mitä siltä halutaan niin että se ymmärtää usein omistajat luulee koiran ymmärtäneen ja vaatii mahdottomia ja alkaa haukkua koiraansa huonokoulutteiseksi. Loppukädessä kaikki rodut pyrkii miellyttämään mutta jalostus tehnyt niistä erilaisia ja se pitää ottaa huomioon paimenkoira ja terrieri ihan erilaisia. Paimenkoira ei erkaannu omistajasta luontaisesti kun terrierin on jalostettu peräänantamattomaksi ja kuuluu ottaa etäisyyttä ja toimia itsenäisesti. Kummatkin saa menemään silti hyvin vapaana kun asiat huomioidaan.
Ja kovuus ymmärretään myös usein väärin..eli koira menee lukkoon ja ei ymmärrä mitä siltä halutaan ja silti omistaja painostaa.
Omistajassa vika jos koira ei tottele.
Minä käytän pehmeitä keinoja terriereihini ja olen huomannut että niitä koulutetaan usein liian kovalla kädellä kun oletetaan niiden olevan kovia eikä lueta koiraa ja sen eleitä. :(
- mielensäpahoittaja?
Kyllä komennan koiraani jos tarvis on ja ei-kieltoa pitää totella just eikä ens viikolla. Eikä kyllä siltä näytä, että koira komentamisesta mitenkään itseensä ottaisi, iloisesti heiluu häntä "ojennuksen" jälkeenkin. Ja tulee sohvalle kainaloon rapsuteltavaksi.
- gfhhghhjuytuyuiy
Oletko ajatellut että koirasi haluaa miellyttää sinua siksi että komensit ja se meni hämilleen ja pikkaisen stressaantuu "epätasapainoisuudestasi" ..oma paimenkoirani on herkkä ja jos komennan sitä tiukasti niin sen enemmän se yrittää mielistellä ja tulee aivan liki. Eli tehdään rauhoittelueleitä.
Ja samahan se on ihmisilläkin :)
- nuunhuu
"koiralle tulee paha mieli"
jessus mitä paskaa. ei voi kyllä muuta sanoa :D noin niitä ongelmakoiria syntyy kun omistaja ajattelee " voih en voi komentaa pikku moppea kun sille tulee siitä niin paha mieli!" edelleen koira ei ole ihminen!- No jaa ?
Ei meidän mopesta ainakaan tullut mitään ongelmakoiraa vaikka kodinvaihtajana alkuun vähän sellainen pahapäinen piski olikin. Mutta niin vain taipui hyvän edessä kelpo kotikoiraksi.
Ei kai täällä vissiin kukaan ole sanonutkaan että koira olisi ihminen? Joten mistä tällaisen johtopäätöksen vedit?
- Ainainen harjoitteli
Ensin pitäisi määritellä, mitä tarkoitetaan "kovaluonteisella" koiralla, jotta voisi asiasta keskustella.
Jos "kovaluonteisella" tarkoitetaan koiraa, joka ei pienistä hätkähdä, jonka kanssa tuntuu että kouluttaminen ei tunnu menevän perille, niin vielä enemmän tälläisen koiran kanssa käyttäisin "pehmeitä" metodeja, jotta nimenomaan saisi kasvatettua koiran motivaatiota yhteistyöhän ohjaajansa kanssa.
Tottakait kovempi koira kestää enemmän negatiivista, mutta ei sellainen koiraa motivoi yhtään sen enmpää kuin pehmeämpääkään koiraa.
Se, että koira tuntuu olevan "kovapäinen" johtuu taitamattomasta kouluttajasta. Toiset koirat vaan yksinkertaisesti tarvitsevat osaavamman kouluttajan.
Aivan varmasti monikin sanoo, että ihan pakko on käyttää ensin rangaistusta ja sitten vasta palkkiota, näkeehän sitä kentillä ja koulutuksissa. Mutta ei kyse ole siitä, että koirat sitä tarvitsee oppiakseen (edes ne kovat koirat), vaan kyse on ihan pelkästään osaamattomista ja laiskoista kouluttajista, ei haluta KUNNOLLA panostaa kouluttamiseen ja OMAAN oppimiseen.
Erimieltä saa olla ihan vapaasti, mutta niin kauan kuin et jaksa panostaa itseesi ja kehittyä kouluttajana paremmaksi, on ihan turha väittää koiran käytöksessä olevan vikaa tai jokin ominaisuus, mihin ei KUNNOLLISELLA kouluttamisella pystyisi mitenkään vaikuttamaan.Juuri naulankantaan tuo,että pitäisi määrittää,mitä kukakin kovapäisellä tarkoittaa...
Kun toooosi usein toiset puhuu aidanseipäistä ja toiset aidasta,tai vielä sekaisemmin.
Mutta lyhyesti,oli kovapäinen tai ei,niin mitä vähemmän miellyttämishaluinen rotu,mitä itsenäisempään työhön tehty,sen vähemmän edes pakotteilla päästään eteenpäin...Varsinkin,kun puhutaan tottelevaisuudesta,joka on suht pilkulleen jo ja vaaditaan pitkää virettä.
Normielämässäkin kannattaa tuontyypin miettiä tarkoin,jos pakotteita käyttää,niin missä määrin ja osaako prikulleen oikein.Sillä mitä enemmän pystyy hoitamaan hommat motivoinnilla,ja nimenomaan koiran omaan haluamiseen toimia,niin sanoisin,että parempaan tuloksiin pääsee...
Aloittajan vastaukseen.Minä pidän itseäni kukkiksena.Mutta lähtökohta on aina positiivinen vahvistaminen,kunnon motivointi ja palkitseminen.Eli oikeaan ohjaaminen.
Jotain pakotteita voi joutua,lähinnä junnuna käyttämään,mutta lähtökohta,ettei pahemmin sitä tee.Koulutuksessa pakotteet ei toimi mainitsemani tyyppisillä.Itse rangaistus on käytössä hyvin harvoin,ja siis pyritään,että sellaista ei tarvitsisi edes.
Ei-sana kyllä opetetaan.Ja lähtökohta on aina se,että se tehdään ja ripeästi,mitä pyydetään/vaaditaan.Koirat ei siis sovella mitään...
Mutta vielä kerran,se haetaan "positiivisellä" halulla totella ja "positiivisen" kunnioituksen kautta.
- Osa-aikakukkis
Uusia viestejä lukiessani sain aikamoisia ahaa-elämyksiä ja ennen kaikkea ymmärsin, että oma ulosantini ei ole parasta mahdollista.... oman koirani osalta taisin puhua enemmän aidanseipäästä kuin itse aidasta!
"Koira halutaan saada motivoituneeksi ja yhteistoimintaan ja se ei tapahdu vanhan ajan luulot pois ajatuksella,...." Koko kappale asiaa ja olen täysin samaa mieltä! Olen itse nähnyt koiria, jotka ovat "kovia" eli reagoivat ohjaajan aggressiivisuuteen "heittäytymällä juntturaksi" (eli sulkevat korvat ja jopa ottavat sellaisen asennon "hakkaa mua niin paljon ku lystää, kyllä mä sen kestän") tai pyrkimällä pois tilanteesta. Erittäin ikävää katsottavaa, mutta hyvin vaikea puuttua, koska yleensä ohjaajallakin on jo se asenne, että "älä yritä tänne tulla neuvomaan, ku MÄ tiedän miten koiraa pitää kouluttaa". Ja usein sitä jää miettimään itsekseen, että miten hyviä tuloksia tuonkin koiran kanssa voisi saada, ihan vaan muuttamalla hieman koulutusmetodeja.
"Jos "kovaluonteisella" tarkoitetaan koiraa, joka ei pienistä hätkähdä, jonka kanssa tuntuu että kouluttaminen ei tunnu menevän perille, niin vielä enemmän tälläisen koiran kanssa käyttäisin "pehmeitä" metodeja, jotta nimenomaan saisi kasvatettua koiran motivaatiota yhteistyöhän ohjaajansa kanssa." Tästä tajusin puhuvani aidanseipäästä. Eli hieman selvennystä: Koirani ei ole "kovaluonteinen" termin alkuperäisessä merkityksessä. Toisaalta en keksi parempaakaan termiä. Se ei tosissaan hätkähdä pienistä, ....ja sillä menee uusien asioiden opettelu hirveän helposti jakeluun (välillä tuntuu, että se on jopa yli-inhimillisen fiksu), sillä riittää motivaatiota tehdä ihan mitä tahansa, se on sosiaalinen, (kotona) tottelevainen, "kiltti" (ei räyhää, ei ikinä murise/näytä hampaita/osoita mieltä....), kaikin puolin yhteiskuntakelpoinen koira. Minulla on yli 30 v:n kokemus koirista (ja olen aina ollut erittäin kiinnostunut eläinten käyttäytymistieteistä ym.) ja tämän koiran kanssa olen käynyt erittäin aktiivisesti koulutuksissa, joissa kouluttajat ovat olleet pääsääntöisesti arvostettuja ja nimekkäitä ihmisiä. Ja joka kerran olen saanut "tuomion": "Tosi kiva koira, lätkäse sitä päähän, että se ymmärtää, että sinä olet tosissasi". Uskon siis, että osaan lukea omaa koiraani ja olen samaa mieltä näiden kouluttajien kanssa, että koirani tarvitsee myöskin fyysisiä pakotteita tehdäkseen parhaansa (ja kukkis kun olen, niin ei se minusta hyvältä tunnu, vaikka pakote ei koiraan ihan oikeasti sattuisikaan). Odotan innolla aikaa, kun koira ikääntyy sen verran, että ei enää hötkyile hullunlailla. Meillä motivaation puute ei ole ongelma, vaan pikemminkin yli-innokkuus. Ja sekin voi mennä sille tasolle, että tarvitaan jotain järeämpää kuin hk:n sinistä. Eli pakotteet eivät tätä koiraa saa passiiviseksi vaan päinvastoin, koira ymmärtää, että "ai äiti oli ihan tosissaan" ja alkaa tekemään parhaansa. Se kovapää-termi tuli enemmän siis siitä, että koira tarvitsee kovempia konsteja rauhoittuakseen ja keskittyäkseen "työntekoon" ja yhden treenin aikana jopa useampia muistutuksia asiasta... Uusia asioita meillä opetellaan ainoastaan positiivisesti vahvistamalla.
Äskeiset oli ajatuksia koiran kouluttamisesta. Edelleen olen sitä mieltä, että koira pitää kasvattaa sellaiseksi, että sen kanssa pystyy viettämään hyvää ja onnellista elämää, on se elämä sitten kaupungissa sosiaalisen koiran kanssa tai maalla vaikkapa laumanvartijan kanssa. Tapakasvatuksella ei ole mitään tekemistä koulutuksen ja motivoinnin kanssa. Se on asia, jota koiran tulee noudattaa ilman nakkeja ja kehuja. Ja siitä syystä ihmisen velvollisuus on miettiä tosi tarkasti rotuvalintaa (ei kannata ottaa ajokoiraa, jos ei halua lähteä jänismetsään/malamuuttia, jos ei voi tarjota sille vetohommia jne.)- molossi ei rek
Tiedän mitä tarkoitat...Ennenvanhaan puhuttiin "ravistus ennen käyttöä"koirasta...
Minäkään en myöskään siis hyljeksi pakotteita,vaikka ne onkin toissijaisia.Joskus joku voi tarvita vähän "muistutusta".
Mutta joskus on myöskin sitä,että koiraa hitsataan liikaa/päästetään nostamaan liikaa(tietyn tyyppinen) kierroksia,ei hanskatakkaan enää sitä ja nähdä rajaa,jolloin sitten puututaan "muistutuksena".
"Tapakasvatuksella..." Itse sanoisin,että toisaalta on.Koira ei sitä erottele.Oppimista yhtä kaikki ja opettelua.Eli ihan samoin tapakasvatuksebn joudumme opettamaan,kuin vaikka kilpatottelevaisuuden.Itsestään koira ei sitä osaa.Joten itse en näe sen opettamisessamitään syytä olla käyttämättä motivointia ja makupaloja.Samalla lailla se voi helpottaa mm.vähemmän miellyttämishaluisten kotikasvatusta.Makupalathan ei ole itseisarvo,vaan loppu tulee koko paketista koiran kanssa elämisestä.Toisaalta,esim.vähemmän miellyttämishaluisten,lopulliseen toimivuuten täsmällisessä tottelevaisuudessa plus pitkäkestoisuudessa,vaikuttaa myös suhde.Ei pelkästään motivointi/vireen nosto. - Osa-aikakukkis
molossi ei rek kirjoitti:
Tiedän mitä tarkoitat...Ennenvanhaan puhuttiin "ravistus ennen käyttöä"koirasta...
Minäkään en myöskään siis hyljeksi pakotteita,vaikka ne onkin toissijaisia.Joskus joku voi tarvita vähän "muistutusta".
Mutta joskus on myöskin sitä,että koiraa hitsataan liikaa/päästetään nostamaan liikaa(tietyn tyyppinen) kierroksia,ei hanskatakkaan enää sitä ja nähdä rajaa,jolloin sitten puututaan "muistutuksena".
"Tapakasvatuksella..." Itse sanoisin,että toisaalta on.Koira ei sitä erottele.Oppimista yhtä kaikki ja opettelua.Eli ihan samoin tapakasvatuksebn joudumme opettamaan,kuin vaikka kilpatottelevaisuuden.Itsestään koira ei sitä osaa.Joten itse en näe sen opettamisessamitään syytä olla käyttämättä motivointia ja makupaloja.Samalla lailla se voi helpottaa mm.vähemmän miellyttämishaluisten kotikasvatusta.Makupalathan ei ole itseisarvo,vaan loppu tulee koko paketista koiran kanssa elämisestä.Toisaalta,esim.vähemmän miellyttämishaluisten,lopulliseen toimivuuten täsmällisessä tottelevaisuudessa plus pitkäkestoisuudessa,vaikuttaa myös suhde.Ei pelkästään motivointi/vireen nosto.En ole ennen kuullutkaan tuollaista "ravistus ennen käyttöä" -koirista, mutta on kyllä hyvin osuva sanonta. Toisinaan tuntuu, että se "päähänlätkiminen" pitäisi tehdä jo ennen treeniä, ja sitten homma toimisi..... Joskus 80-90-luvun vaihteessa tuota käytettiin varmasti ihan yleisesti pk-puolella (koiran luonteesta riippumatta). Silloin vaihdoin lajia (senaikaisen) koirani kanssa, koska se ei todellakaan ollut minun juttuni, eikä koirani olisi kestänyt sellaista koulutustyyliä (herkkä, arka narttu).
Nykypäivänä koirilta vaaditaan pk-kokeissa nimenomaa tuota vietikästä tekemistä. Olet ihan oikeassa siinä, että usein koirien "vietit vedetään kaakkoon" ja sitten ollaan lirissä, kun ei niille enää pärjätäkään ihan kukkis-keinoin. Tässä lienee yksi tyypillinen esimerkki siitä :(
Kyllä itsekin opetan koiranpennut tavoille aina hyvällä (ja siis käytän makupaloja tai muuta palkkaa). Tarkoitin kommentillani, että kun koira tietää, että remmissä ei saa vetää, naapurille ei saa haukkua, äitiä ei saa purra jalkoihin, sisälle ei saa pissata, pöydille ei saa hyppiä jne., niin niistä asioista ei tarvitse koiraa erikseen kehua tai palkita, vaan ne kuuluvat normielämään. Siis aikuisen koiran kanssa. Pentuhan on toki ensin opetettava (hyvällä) näihin ihmisten tapoihin!
- gghhgjhgj
"Tosi kiva koira, lätkäse sitä päähän, että se ymmärtää, että sinä olet tosissasi".
Kuulostaa huonolta.. :(
Koira jonka keskittymiskyky on huono ja enemmän sählää kuin olisi toivottavaa ei parane tuolla.
Eli pitää saada koira motivoitumaan ja innostumaan asiasta mutta samalla myös rauhoittumaan.
Eli ennen kuin teet yhtään mitään odota että koira rauhottuu..jossain vaiheessa se alkaa katsomaan että mitä nyt miksi et toimi. Ja kun saat kontaktin niin sitten vasta jatketaan.
Kun alat tuolle linjalle että hermostut huudat tai läimäise saat vain koirastasi hermostuneemman ja sählämmän.
Jos hyvin innokas niin lenkki ensin jolloin energiat oikeammalla tasolla ja sitten koulutus rauhallisesti ja varmasti ohjaten.
Tarkoitus on motivoida oikein mutta rauhallisemmin..jos ympäristö kiinnostaa ota huomioon itseesi keinolla joka koiraa kiinnosta ja sitten jatketaan. Sinun on oltava ympäristöä kiinnostavampi. Ja jos keskittymiskyky huono niin ei junnaavaa koulutusta vaan hetkittäin ja aina lopetetaan hyvään suorittamiseen.
Tälläisen koiran kanssa kannattaa olla tarkempi ja huolellisempi. Ja hyvin rauhallinen.- Osa-aikakukkis
Teoriassa olen samaa mieltä kanssasi, mutta se käytäntö....
Ei tosiaankaan kuullosta hyvältä tuo "lätkäse sitä päähän" eikä sitä sananmukaisesti kouluttajat ole käyttäneet, mutta idea on jokaisella ollut sama. Nämä kouluttajat ovat ihan tosissaan olleet "Suomen parhaimmistoa", arvostettuja kouluttajia ja niittäneet mainetta myöskin kisakentillä.
Se, että koira pitäisi saada enemmän motivoitumaan.... ei tosiaankaan ole kiinnostunut enemmän ympäristöstään eikä innostunut mistään muusta kuin minusta, motivaatio on siis niin kohillaan kuin vain koiralla voi olla. En IKINÄ hermostu (en siis rankaise koiraa oman turhautumisen vuoksi eli "Lätkäse sitä päähän" :) ihan oman kiukkuni takia), päinvastoin, minulta kysytään aina, että miten voi ihmisellä olla noin pitkä pinna....
Lenkit (sekä pitkät että lyhyet) ennen treeniä saa koiran käyttäytymään ainoastaan enemmän hyperaktiivisesti :(, yritetty on. Katsekontakti on meille ihan päivänselvä asia (mitään ei tehdä ilman kontaktia) -> ollaan kisattu jo ihan menestyksellä muutamassakin lajissa (koira ei siis ole mikään pentu enää, vaikka nuori onkin). Asia, jonka olen aina osannut: "Lopetetaan hyvään suorittamiseen" -> Minulla ei ole mitään tarvetta jatkaa samaa asiaa, jos se on mennyt vaikka kertaheitolla hyvin (siitä olen AINA saanut hyvää palautetta).
Ongelma on siis tuon sähläämisen poisto ja mieluiten vielä ilman motivaation kadottamista..... ja tähän mennessä en ole saanut/itse keksinyt ainuttakaan tepsivää konstia, paitsi tuo päähän lätkäisy (voi olla siis myös remmistä nyppäisy tmv.). Josko tähän löytyy kukkisteemalla ratkaisu, niin olen valmis kokeilemaan!
- gghhgjhgj
"Ongelma on siis tuon sähläämisen poisto ja mieluiten vielä ilman motivaation kadottamista..... ja tähän mennessä en ole saanut/itse keksinyt ainuttakaan tepsivää konstia, paitsi tuo päähän lätkäisy (voi olla siis myös remmistä nyppäisy tmv.). Josko tähän löytyy kukkisteemalla ratkaisu, niin olen valmis kokeilemaan! "
Hm..vaikea sanoa periaatteessa sinulla on siis tosi hyvin asiat koira on motivoitunut ja innostunut..voiko kysyä rotua?
Tietyt rodut on sähliä omanikin vaikka meni hyvin tokossa niin sen luonne oli sählä ja ylikiihtyvä ja stressiherkkä..ja opetin sen rauhoittumaan ja katsoin että ei mene ylikierroksille eli lenkit normaalit ei liikaa ja ei liikaa muutakaan äksöniäkään ja rauhottumisen teki vanhana itsekin eli kun kierrokset ferrarissa kiihtyi niin meni maahan ja jos vieläkin aivan mahdottomat kierrokset niin laittoi päänkin maahan..ja odotettiin ja sitten jatkettiin..agilityyn emme menneet koska ihan liikaa kierroksia tuli siinä vaan menimme tokoon jossa rauhallinen kontakti..ja toiminta.
Minä olen ärähtänyt kerran niin laskee kierroksia kaksi kertaa niin menee maahan jos olemme ulkona ottaa rauhallisemmin asiat..ja kolme niin laittaa päänkin maahan. Ja teki tuon automaattisesti tuon kierroksen vähenemisen jos huomasi että menee ylikierroksille jostain syystä.Ulkona ottaa rauhallisemmin ja joskus pidän puhuttelun jos ihan liikaa kierroksia eli pää käsien väliin, katsekontakti ja matala ärähdys(eli pakote)..on painostava ele joka toimii ja kertoo koiralle että ei ole sallittua..ja odotetaan hieman toimii vähän kuin huomautus että kuuntele hetki.. omistajan rauhallisuus rauhoittaa myös eli jos innostunut niin älä innosta liikaa..rauhallisuudesta palkitaan.
eli käytän pehmeitä menetelmiä ohjaamiseen ja huonoon käytöjkseen lieviä pakotteita.
Muuten lyhyitä koulutusjaksoja vaikka lenkkien ohella ei puurtamista.
Luonnekysymys minusta ja se on hyväksyttävä ja otettava sellaisenaan- Osa-aikakukkis
Periaatteessa asiat ON ihan täydellisesti tän koiran kanssa! Se on kakkosryhmään kuuluva molossityyppinen vahtikoira eli ei niinkään jalostettu mihinkään "ihmisenmiellyttämiseen".... Ei pitäisi olla mikään ylisählä (esim. vaikka mali...) vaan enemmän sellainen omia polkuja kulkeva, omilla aivoilla ajatteleva koko perheen puolustaja... Mielestäni sillä on hermot ihan kunnossa eli osaa rauhoittua kyllä jos meillä on treenipaussi tai minä vaikka olen sairaana, enkä pysty muutamaan päivään tekemään mitään sen kanssa.
" ei mene ylikierroksille eli lenkit normaalit ei liikaa ja ei liikaa muutakaan äksöniäkään ja rauhottumisen teki vanhana itsekin". No just tältä tuntuu, että mitä enemmän tehdään, sen enemmän koira käy kierroksilla. Kun on kuitenkin kova halu treenata, niin miten tuohon löytää sen kultaisen keskitien? Tuntuu, että se on niin, että joko treenataan tai sitten ei treenata ollenkaan.... Miten olet opettanut tuon "rauhoittumiskäskyn" koirallesi? Minä käytän maahan-käskyä, mutta en sitä haluaisi käyttää, että se ei tulisi koiralle pakkopullaksi.
Usein teenkin lenkkien ohessa jonkun pikku-tottiksen, mutta meneeköhän sekin mäkehen? Eli ensin lenkkeillään muutama km, sitten koira tulee vaatimaan, että tehdään yhdessä jotain, sitten tehdään pikkupätkä tottista ja palkaksi se saa minulta hanskan kädestä (no oikeasti sekin kai menee niin, että koira haluaa hanskan ja minä annan sen kunhan se tekee jotain käskystä ensin....)
Uskon, että tämä ongelma on enemmän minun itseni aiheuttama kuin varsinainen luonnekysymys (eiköhän suurin osa koiraongelmista olekin). Olen jotenkin kummallisesti "onnistunut" saamaan tästä koirasta yliaktiivisen ja myöskin ylisosiaalisen "hirviön" ja nyt minä niitän sitä, mitä olen kylvänyt.
Haluan vielä tehdä kaikille selväksi sen "päähänlätkäsyn" :). Omia kirjoituksia luettuani huomasin, että se tosissaan kuulostaa ilkeältä.... En ole aggressiivinen enkä käytä fyysistä väkivaltaa koiraani. Ikinä en käyttäisi tällaista "metodia", jos se saisi koirani jotenkin järkyttymään tai tuntemaan kipua. Koirani on minulle rakkain ja kallein ystävä päällä maan ja olen edelleen kukkis.
- gghhgjhgj
"Eli ensin lenkkeillään muutama km, sitten koira tulee vaatimaan, että tehdään yhdessä jotain, sitten tehdään pikkupätkä tottista "
No tuo kiinnitti huomion eli palkitset kun hakee huomiota itse en noteeraisi silloin..isäntä määrittelee treenit ei koira. Eli koiran pitää touhuta myös omiaan itsenäisesti omistajasta erkaantuen eikä vain pitää omistajaa ohjelmatelttanajoka järjestää kaikkea kivaa kun sanoo sille mitäs mnyt tehdään.
ja joka asiaan ei mennä mukaan. Motivaatio pysyy silti. Luulen että tuo on se syy miksi tulee yliaktiiviseksi ja ylisosiaaliseksi koska ei vaadita touhuamaan myös itsenäisesti.
Meni hutiksi rodun arvaus ja jotenkin ajattelin että kyse on perussählästä.. :) Tälläistä tämä on nettikirjoittelu..pala sieltä infoa ja yrtiiää koota asiaa kokonaisuudeksi. ;)
Hyvä että luovuit päälätkinnän ajatuksesta..minusta hyvä kouluttaja ei tarvitse tehdä niin. Pakotteet voi olla henkisiä hieman muttei fyysisiä :)- ...
Itse asiassa postiitivista tapaa kouluttaa koiraa voi kutsua myös koiralähtöiseksi tavaksi, eli silloin kun tehdään juttuja koiralähtöisesti, silloin todellakin treenataan koiran kanssa juuri silloin kun koira itse sitä hakee.
Tuossa edeltävän kuvaamassa tavassa "omistaja määrittää milloin tehdään" menin itse niin kriisiin oman aiemman koiran kanssa, että juuri se sai etsimään jotain muuta tilalle. Ja onneksi! Oli kuin päätä olisi nakuttanut seinään, kun koira ei lähtenyt silloin kun minä halusin ja pian siltä myös kuoli ne omat halut tarjota minulle hommia, se ei siis pätkääkään motivoitunut minusta enää.
Positiivisella tavalla koiraa kouluttaessa koiraa siis luetaan; kun koira käy makuulle haukotellen, silloin se motivoituu parhaiten nukkumisesta ja kun se tuo lelua häntä heiluen sinun käteesi, silloin se motivoituu parhaiten leikkimisestä. Haetaan hyvää suhdetta ja se saavutetaan kun koira motivoituu useita kertoja vuorokauteen ohjaajaansa kohden. Tällä saadaan rakennettua se merkitys koiralle; kannattaa motivoitua omistajansa suuntaan, koska se on aina kivaa (nukkumaan haluavasta koirasta ei ole kivaa alkaa leikkiä) ja kun se on taottu selkärankaan kutsua motivoivaan tekemiseen voidaan harjoittaa myös silloin kun koira ei olisi niinkään halukas; vaan tieto siitä mitä on tulossa motivoi sen jokaisessa hetkessä hommiin.
- gghhgjhgj
"Tuossa edeltävän kuvaamassa tavassa "omistaja määrittää milloin tehdään" menin itse niin kriisiin oman aiemman koiran kanssa, että juuri se sai etsimään jotain muuta tilalle. Ja onneksi! Oli kuin päätä olisi nakuttanut seinään, kun koira ei lähtenyt silloin kun minä halusin ja pian siltä myös kuoli ne omat halut tarjota minulle hommia, se ei siis pätkääkään motivoitunut minusta enää"
Tuo on niin veteen piirretty viiva ja tarkoitus ei ole lytistää koiraa mutta saamaan siitä myös hieman erillään touhuavakin.
Omani oli melkoinen sählä ja herkästi motivoituva joka haki koko ajan huomiota että mitä snyt eli työkoirapohjainen ja silloin on hyvä irrottaa hieman kontaktia ja sitä että koira alkaa dominoimaan.Innokas edelleen oli mutta tasapainoisempi kun osasi touhuta myös omiaan. Ja aloitekyky oli silti äärihyvä. Ja toimi fiksummin..eli jos vaikka löysi jotain menimme molemmat katsomaan mitä löysi ja toisinaan toi minulle jutun jonka löysi tai jos minä tein jotain niin teki saman myös vierellä. Mutta silloin kun haki ohjelmaa minulta niin en reagoinut koska olisin vahvistanut liikaa huomionkipeyttä ja työkoirana oli ihan pohjaton ja ei miettinyt sitten omia juttujaan ollenkaan.
Jos puolestaan on kuten sinun huonosti motivoitunut niin tehdään päinvastoin..
Loppukädessä koulutus on tasapainon etsintää ja yksilön luonteen ymmärtämistä. ja asioiden soveltamisat sen luonteeseen sopivaksi
Ja motivointi on tärkeää omani lähti heti mukaan juttuun kun pyysin jotain (paitsi noutaminen jota inhosi ja teki pakosta) mutta tein aina lyhyen sarjan joka oli intensiivinen ja innostava ei puurtava. Hauskaa olemista koulutuksen lomassa.- ...
Noin juuri olen itsekin kokenut. Tuota aikaisemman koiran kanssa kun ei koskaan ollut mitään vaikeutta siinä, että mentiin minun tahtisesti, silti siitä tuli hyvin motivoitunut ja innokas työskentelijä. Ja sitten seuraavan kanssa meni mahdollisimman paljon penkin alle kun yritin samaa lähestymistapaa.
- Osa-aikakukkis
"Omani oli melkoinen sählä ja herkästi motivoituva joka haki koko ajan huomiota että mitä snyt eli työkoirapohjainen ja silloin on hyvä irrottaa hieman kontaktia ja sitä että koira alkaa dominoimaan." Just näin! Tämä kai se perimmäinen ongelma meilläkin on.... Koirani saa huomiota "vaatimalla" ja kun mennään kentälle, niin se villiintyy täysin (ihan kuin ihmislapsen veisi huvipuistoon :)). Joskus asiat loksahtaa kohdilleen ihan pienilläkin muutoksilla. Esim. tämän kanssa olen tehnyt sillä FH 1:sen ja kun peltojälki mielletään yleensä vähän vanhempien koirien lajiksi ja vaatii koiralta kurinalaisuutta, pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä, niin ei kuullosta minun koirani lajilta. Ja alku olikin hankalaa (todella hankalaa). Sitten sain neuvon, että koirani pitää viedä paalulle "ihan oikeasti" -hallinnassa ja padota sitä vielä siinä ennen kuin päästää ajamaan jälkeä. Ja kun tätä neuvoa noudatin, niin johan muuttui koiran työskentely! Tällaista ahaa-elämystä toivoisin myös tottispuolelle!
Ymmärrän "...":eenkin näkemyksen asiaan. Näkemyserot johtuu useimmiten siitä, että jollain on kokemusta vain tietyntyyppisestä koirasta ja jollain toisella taas ihan erilaisesta. Minulla on myös kv-koira, joka eli elämänsä ensimmäiset 3,5 vuotta vailla minkäänlaista ihmiskontaktia (se oli erittäin arka, syrjäänvetäytyvä ja passiivinen) ja sen kanssa aloitin koulutuksen palkkaamalla sen heti, kun vaan edes vähän osoitti kiinnostusta minuun. Mutta.... kyllä koiran täytyy olla valmis hommiin, vaikka herättäisit sen yöunilta! Ohjaajan tehtävä on tehdä itsestänsä niin kiinnostava ja treeneistä niin palkitsevia, että koira ei epäröi, että viittiskö sitä nyt lähteä! Ja sama provosoivasti: en voisi kuvitellakaan tilannetta, että kisa-aamuna toteaisin, että ei sitä tänä aamuna huvita, ei mennäkään...
Kahden täysin erityyppisen koiran ohjaajan täytyy osata sopeutua ja laajentaa omaa näkemystään koiran mukaan. Minulla on aiemmin ollut herkkiä narttuja (kuten tämä kv-koira) ja niiden kanssa on menty tosi kukkis-linjalla, mikä sopii minun luonteelleni täydellisesti.
Tämän "viettipommin" kanssa olen kuitenkin joutunut uudenlaisten haasteiden eteen ja miettimään asioita ihan eri tavalla. Olen useasti joutunut kävelemään peilin eteen kysymään, että missä mättää? Ja kyllä se vastaus löytyy poikkeuksetta sieltä peilistä. Minun henkiset pakotteet tuppaa vain naurattamaan tätä koiraa (todisteena useat valokuvat tilanteista, joissa olen "uhkaavasti koiran yläpuolella" ym ja koira vaan tuijottaa suoraan silmiin häntä heiluen). Tiedän, että pieleen on menty jo pentukoulutuksessa (silloin minulla oli kaksi vanhusta talossa ja viihdytin itse pentua kaikin mahdollisin tavoin, jotta se ei kiusaisi näitä vanhoja koiria), mutta se ei nykyistä tilannetta ratkaise... Eikä tietenkään sekään, että sydämeni sulaa täysin, kun näen koirani "nauravan naaman" ja hyväntuulisen olemuksen!- ...
"Mutta.... kyllä koiran täytyy olla valmis hommiin, vaikka herättäisit sen yöunilta! Ohjaajan tehtävä on tehdä itsestänsä niin kiinnostava ja treeneistä niin palkitsevia, että koira ei epäröi, että viittiskö sitä nyt lähteä!"
Juuri se minun kiinnostavuus ja treenien palkitsevuus tapettiin tuolta koiralta perusteellisesti juurikin sillä, että koiran tahtia ei huomioitu. Jätin noteeraamatta koiran leikkiin kutsu yritykset; minussa ei ollut enää mitään koiralle motivoivaa. No toki ruoka, ainahan makupalan toivossa jotain teki, mutta kaikki tietävät millainen koira on makupalalla koulutettu; laiska ja passiivinen perässä vedettävä.
Ensimmäinen vuosi perseelleen koiran kansa ja sai sen nyt tokon avoimeen luokkaan siinä perässä vedettyä, mutta kun olisi pitänyt jatkaa intensiivistä treenaamista, niin eihän se mielekästä kummallekaan ollut, kun koira jaksoi kiinnostua vain makupalan toivossa pienen hetken asioista. Toisena vuotenaan se ei siis enää oma-aloitteisesti minulta leikkiä hakenut ja aina kun se nosti virettään sellaiseksi mukavaksi työskentelyvireeksi, se vire suuntautui jonnekin ihan muualle kuin minuun ja tarjoamiini hommiin. Luin ja löysin positiivisen suhtautumisen kouluttamiseen ja pari vuotta siinä sitten meni paikkaillessa välejä sen kanssa. Siksi yritän tätä kertoa mahdollisimman monessa eri saumassa, että ihmiset olisivat minua viisaampia jo lähtiessä, se on nimittäin iso homma jos vasta silloin kun suhde on jo kuollut huomaa ettei homma toimi näin. Nyt mä en vain pätkääkään enää ymmärrä logiikkaa jolla silloin ajattelin, että koiralle olisi muka ihan sama se noteeraanko minä sen antamia vihjeitä, koska eihän se tarjoa varmasti mitään mikä olisi sille merkityksetöntä. Eli jos se haluaa leikkiä sillä hetkellä, niin silloin se todellakin haluaa leikkiä sillä hetkellä, eikä sille ole mikään yksi ja sama leikitäänkö silloin vai ei. Ensimmäinen koirani antoi anteeksi, toinen ei todellakaan ja tämän kolmannen kanssa en ole viitsinyt edes kokeilla mitä se tekisi. Takana nyt vuosi lähes tauotonta leikkiä hereillä yhdessä ollessamme ja nyt puolitoista vuotiaana täytyy sanoa, että koskaan en ole vielä kokenut näin hyvää suhdetta koiraan. Jos nyt olisi ollut jompikumpi aiemmista koiristamme tässä, niin leijuisin varmaan taivaissa, sillä ne olivat jo rodultaan paremmin ihmiseen suuntautuneita, kun tämä nykyinen on niin riistan perään. - Osa-aikakukkis
... kirjoitti:
"Mutta.... kyllä koiran täytyy olla valmis hommiin, vaikka herättäisit sen yöunilta! Ohjaajan tehtävä on tehdä itsestänsä niin kiinnostava ja treeneistä niin palkitsevia, että koira ei epäröi, että viittiskö sitä nyt lähteä!"
Juuri se minun kiinnostavuus ja treenien palkitsevuus tapettiin tuolta koiralta perusteellisesti juurikin sillä, että koiran tahtia ei huomioitu. Jätin noteeraamatta koiran leikkiin kutsu yritykset; minussa ei ollut enää mitään koiralle motivoivaa. No toki ruoka, ainahan makupalan toivossa jotain teki, mutta kaikki tietävät millainen koira on makupalalla koulutettu; laiska ja passiivinen perässä vedettävä.
Ensimmäinen vuosi perseelleen koiran kansa ja sai sen nyt tokon avoimeen luokkaan siinä perässä vedettyä, mutta kun olisi pitänyt jatkaa intensiivistä treenaamista, niin eihän se mielekästä kummallekaan ollut, kun koira jaksoi kiinnostua vain makupalan toivossa pienen hetken asioista. Toisena vuotenaan se ei siis enää oma-aloitteisesti minulta leikkiä hakenut ja aina kun se nosti virettään sellaiseksi mukavaksi työskentelyvireeksi, se vire suuntautui jonnekin ihan muualle kuin minuun ja tarjoamiini hommiin. Luin ja löysin positiivisen suhtautumisen kouluttamiseen ja pari vuotta siinä sitten meni paikkaillessa välejä sen kanssa. Siksi yritän tätä kertoa mahdollisimman monessa eri saumassa, että ihmiset olisivat minua viisaampia jo lähtiessä, se on nimittäin iso homma jos vasta silloin kun suhde on jo kuollut huomaa ettei homma toimi näin. Nyt mä en vain pätkääkään enää ymmärrä logiikkaa jolla silloin ajattelin, että koiralle olisi muka ihan sama se noteeraanko minä sen antamia vihjeitä, koska eihän se tarjoa varmasti mitään mikä olisi sille merkityksetöntä. Eli jos se haluaa leikkiä sillä hetkellä, niin silloin se todellakin haluaa leikkiä sillä hetkellä, eikä sille ole mikään yksi ja sama leikitäänkö silloin vai ei. Ensimmäinen koirani antoi anteeksi, toinen ei todellakaan ja tämän kolmannen kanssa en ole viitsinyt edes kokeilla mitä se tekisi. Takana nyt vuosi lähes tauotonta leikkiä hereillä yhdessä ollessamme ja nyt puolitoista vuotiaana täytyy sanoa, että koskaan en ole vielä kokenut näin hyvää suhdetta koiraan. Jos nyt olisi ollut jompikumpi aiemmista koiristamme tässä, niin leijuisin varmaan taivaissa, sillä ne olivat jo rodultaan paremmin ihmiseen suuntautuneita, kun tämä nykyinen on niin riistan perään.Voit uskoa, että kyllä minäkin olen joutunut töitä tekemään tuon kv-koiran kanssa, että olen saanut sen kiinnostumaan itsestäni. Olen ihan sananmukaisesti juossut, kiljunut, hyppinyt, kierinyt ja heitellyt kärrynpyöriä pitkin pihaa, että olen saanut koiran kiinnostumaan itsestäni. Koira on myös useaan otteeseen haukuttu heikkohermoiseksi, haluttomaksi, taistelutahdottomaksi ym. ym. Ihan sama, minä vien koiraa eteenpäin meille sopivalla aikataululla ja nykyään tuo taistelutahdoton mm. repii patukkaa ihan miehen lailla :) Jossain vaiheessa koiran edistyessä pitää kuitenkin uskaltaa ottaa askel eteenpäin. Tässä tapauksessa juurikin tuo, että tehdään silloin, kun minulle sopii, eikä silloin, kun koiraa huvittaa. Jos se perustyö (koiran motivointi) on tehty hyvin, niin kyllä se pystyy motivoitumaan vaikka sieltä yöunilta herätettäessä.
" mutta kaikki tietävät millainen koira on makupalalla koulutettu; laiska ja passiivinen perässä vedettävä." Miksi koiraa ei voisi opettaa tavoittelemaan sitä makkaraa yhtä intensiivisesti kuin vaikka patukkaa? Nykypäivänä on vaan "päätetty", että ainut "hyvä" koira on se pallolla tai patukalla opetettu. Minä tunnen useita ihmisiä, jotka on saaneet koirillensa varsin hyvän tottiksen treenaamalla pelkästään makupaloilla. Eivät nuo ihmiset kenenkään arvostusta saa, mutta antaa tulosten puhua puolestaan. Koirat ei kyllä tosiaankaan ole laiskoja ja passiivisia (toki ei mitään hurjia viettipommejakaan), mutta tekevät tasaisen varmaa työtä, eikä omistajan tarvitse pelätä, että pysyyköhän se tänään hanskassa....
- gghhgjhgj
Juuri näin itsekin ajattelen koulutus menee yksilöiden tason mukaan ja siten on koirapohjaista kuten aiempi keskustelija puolestaan puhui. :)
Mutta itselläni on tietyt tiukat käsitykset ja kun omaan dominoimiseen pyrkivän otuksen on rajanveto oltava selkeää..mutta yhteistyökykyistä ja innostavaa samalla.
"Tiedän, että pieleen on menty jo pentukoulutuksessa (silloin minulla oli kaksi vanhusta talossa ja viihdytin itse pentua kaikin mahdollisin tavoin, jotta se ei kiusaisi näitä vanhoja koiria)"
Omaani olisin komentanut ja tukenut vanhusten auktoriteettia eli mitä sallitaan ja mitä ei.
Omani tosin kunnioitti vanhuksia ja ei niiden tarvinnut kuin katsoa pentua niin lopetti sähläämisen ja epäkunnioittavuuden niitä kohtaan. Sitten kun tämä koira oli vanha ja puolisokea niin uusi pentu sähläsi ja ei uskonut vanhusta niin opetin sillekin että jos vanhus sanoo että pois niin sitä totellaan.
Rotuni on sellainen joka ei tule niin helpolla muiden kanssa toimeen joten olen ollut ehdoton ettei saa provosoida eikä vastata provoon ja tuli äärisosiaalinen iloinen yksilö joka peräti kertoi minulle onko toinen koira hallitseva vai epävarma..käytti komennusääntään eri vahvuudella jos epävarma toinen niin pehmeästi ja jos kovapää niin todella tiukasti .ja tuota oli minusta mielenkiintoista seurata..koirat kun tuntee koirat paremmin kuin ihminen vaikka itsekin olen
melko hyvin eleet tunteva.
Tämä usein missataan että kun pentu tulee kotiin niin ei olekaan ohjausta sen sosiaalistamisessa ja ei kasvateta sitäkin puolta kunnolla..mutta en usko että peliä on menetettykään ..
"Minun henkiset pakotteet tuppaa vain naurattamaan tätä koiraa (todisteena useat valokuvat tilanteista, joissa olen "uhkaavasti koiran yläpuolella" ym ja koira vaan tuijottaa suoraan silmiin häntä heiluen" Joko niin tai tekee rauhoituseleen sinulle.;)
Muistan joskus penskana eri koira mutta sama rotu niin sanoin äidilleni että komenna koira viereen että osaa sen hyvin. Ja näytin ensin ja sitten äitini teki saman..koirani katsoi äitiini et voi olla tosissasi ja sanoin äidille että sano tiukemmin että tarkoitat asiaa jolloin koirani katsoi äitiin haukotteli ja lähti syömään. (haukottelukin on tavallaan hämilleen mennen rauhoitusele)
Ja kerran tuli tyttö vastaan joka sanoi minulle hennolla äänellä että koiransa ei tottele häntä ainoastaan hänen miestä. No komensin koiraani luokse ja joku haju oli tällä kertaa mielenkiintoisempi kuin minä niin komensin tiukasti jolloin se otti askeleen luokseni mutta tytön koira kerkesi ennen kuin omani sivulle. Hauskaa koirani tiesi etten niin totaalisesti suutu vaikka yhden lehden vielä sanomalehdestään lukee mutta vieraan koiran mielestä olin uskottava ;)
Koirat on hauskoja seurattavia ja aina oppii uutta ja se tekee tästä mielenkiintoisen. :)
Itse asiassa paras esimerkki omaaloitteisuudesta ja koiran kommunikoinnista minusta oli kun koirani vesikippo oli tyhjä. Odotti vessassa että tulen sinne. Sitten teki kaiken heilutti häntää katsoi minuun ja katsoi hanaan ja sitten kippoonsa ja murisi..ok ymmärsin.. - Osa-aikakukkis
Koirien elekieli on tosiaan upeaa seurattavaa! Olen vuosia elänyt koiralaumassa, ja oppinut niiden keskinäisestä kommunikoinnista hirvittävän paljon pelkästään sivustaseuraajana. Minulla on paljon mielipiteitä esim. yleisistä laumanjohtajuusteorioista, joihin en voi yhtyä pelkästään siitä syystä, että olen itse pitkään seurannut, miten lauman jäsenet toimivat keskenään...
Harvemmin tulee ajatelleeksi, että koira lukee myös omia ajatuksiani ihan kuin avointa kirjaa.... Ensimmäinen reaktioni tuohon "Joko niin tai tekee rauhoituseleen sinulle.;)" oli, että no ei tosiaankaan! Pitää mennä sinne peilin eteen taas miettimään, että voisiko tuossa olla joku totuudensiemen! :))- gghhgjhgj
Minusta koiratymmärtää paremmin ihmistä kuin ihminen koiraa..ja ihmettelen usein koiran sietokykyä ihmisen ristiriitaisuudelle.
Tuo että sanoin että voi olla rauhoituselekin riippuu kokonaisuudesta ja ei tosiaan aina päde. :) Ihminenkin yrittää sanoa työkaverilleen joka menee överiksi että älä nyt kake otahan rauhallisesti tai heittää huumoria peliin..jotta saa tilanteen jälleen positiiviseksi ja tasapainon takaisin. Näin ihmismaailmaan saman soveltaen..
Itse huomaan että on hieman rotukohtainenkin reaktio miellyttämishaluiset rodut alkaa mielistelemään kun menee hämilleen ja rodut jotka ei ole taipumus mielistellä niin ottaa takapakkia..tai tosiaan haukottelee muina miehinä ja lähtee syömään kun tilanne muuttuu stressavammaksi ja painostavammaksi..mutta siis tietää en voi koirastasi varmuudella kun en tiedä kokonaisuutta :)
Huomasin meidän mielistelevän paimenkoiran häsläävän vanhan terrierimme kimpussa ja kun terri ei nähnyt kunnolla niin ahdistui ja luuli että paimenkoira tulee päälle ja ärähti sille. Paimenkoira jäi mielistelemään sen nenän alle ihan liki ja edelleen terri luuli että se hyökkää kun ei nähnyt muuta kuin mustan möykyn liian lähellä(oli kipeäkin vielä tuona päivänä joten hyvin herkkä). Eli jouduin opettamaan paimenkoiralle että kun toinen sanoo pois niin mennään kauemmaksi siitä..sen jälkeen terri kun ärähti niin paimenkoira tulikin minua liki kuuliaisen näköisenä korvat takana minua katsoen että menikö oikein. ;). Ja tämä koira muutenkin sellainen jos hämmentyy niin tulee mielistelyeleet. Ja jos painostus liian kovaa niin menee täysin lukkoon ja häipyy paikalta näin teki kerran ennen kuin opimme tuntemaan koiran herkän luonteen koira kun tuli melkein aikuisena. :) - Osa-aikakukkis
gghhgjhgj kirjoitti:
Minusta koiratymmärtää paremmin ihmistä kuin ihminen koiraa..ja ihmettelen usein koiran sietokykyä ihmisen ristiriitaisuudelle.
Tuo että sanoin että voi olla rauhoituselekin riippuu kokonaisuudesta ja ei tosiaan aina päde. :) Ihminenkin yrittää sanoa työkaverilleen joka menee överiksi että älä nyt kake otahan rauhallisesti tai heittää huumoria peliin..jotta saa tilanteen jälleen positiiviseksi ja tasapainon takaisin. Näin ihmismaailmaan saman soveltaen..
Itse huomaan että on hieman rotukohtainenkin reaktio miellyttämishaluiset rodut alkaa mielistelemään kun menee hämilleen ja rodut jotka ei ole taipumus mielistellä niin ottaa takapakkia..tai tosiaan haukottelee muina miehinä ja lähtee syömään kun tilanne muuttuu stressavammaksi ja painostavammaksi..mutta siis tietää en voi koirastasi varmuudella kun en tiedä kokonaisuutta :)
Huomasin meidän mielistelevän paimenkoiran häsläävän vanhan terrierimme kimpussa ja kun terri ei nähnyt kunnolla niin ahdistui ja luuli että paimenkoira tulee päälle ja ärähti sille. Paimenkoira jäi mielistelemään sen nenän alle ihan liki ja edelleen terri luuli että se hyökkää kun ei nähnyt muuta kuin mustan möykyn liian lähellä(oli kipeäkin vielä tuona päivänä joten hyvin herkkä). Eli jouduin opettamaan paimenkoiralle että kun toinen sanoo pois niin mennään kauemmaksi siitä..sen jälkeen terri kun ärähti niin paimenkoira tulikin minua liki kuuliaisen näköisenä korvat takana minua katsoen että menikö oikein. ;). Ja tämä koira muutenkin sellainen jos hämmentyy niin tulee mielistelyeleet. Ja jos painostus liian kovaa niin menee täysin lukkoon ja häipyy paikalta näin teki kerran ennen kuin opimme tuntemaan koiran herkän luonteen koira kun tuli melkein aikuisena. :)"Minusta koiratymmärtää paremmin ihmistä kuin ihminen koiraa..ja ihmettelen usein koiran sietokykyä ihmisen ristiriitaisuudelle." Ja onneksi näin on, aika harva ihminen voi sanoa, että ei ole ikinä tehnyt minkäänlaista virhettä koiransa kanssa. Siitä kai sanonta "ihmisen paras ystävä", kun ne pystyvät unohtamaan ja antamaan anteeksi kaikki "väärinkohtelut". Olen nähnyt koiria, jotka ovat pahoinpideltyjä ja laiminlyötyjä, mutta siitäkin huolimatta täysin uskollisia omistajalleen, sydäntäsärkevää katsottavaa.
Haluan olla koiralleni se kaikkein paras mahdollinen omistaja, siitä syystä olen valmis miettimään myöskin hieman yllättäviä näkökantoja asiaan. Eli tämä rauhoitusele: tämän koiran kohdalla on vaikea uskoa (ja rotukaan ei ole jalostettu miellyttämiseen), mutta laitan vinkin mieleen ja yritän tarkkailla (lukea koiraa uusin silmin) tilannetta uudesta näkökulmasta.
Minäkin olen huomannut, että joskus jopa oman perheen koirat lukevat toisiansa väärin ja silloin voi sattua yhteenottoja. Toisinaan koiran elekieli voi olla myös hyvin hienovaraista: minun kv-narttu ei ikinä edes unelmissaan koskaan painaisi päätänsä mun käden, jalan tai minkään ruumiinosan päälle, kun taas uros voi tehdä sen ihan puolihuomaamattaan ("hyväätarkoittavasti") tai sitten provosoivasti osoittaen kuka meidän talossa määrää.... - gghhgjhgj
Osa-aikakukkis kirjoitti:
"Minusta koiratymmärtää paremmin ihmistä kuin ihminen koiraa..ja ihmettelen usein koiran sietokykyä ihmisen ristiriitaisuudelle." Ja onneksi näin on, aika harva ihminen voi sanoa, että ei ole ikinä tehnyt minkäänlaista virhettä koiransa kanssa. Siitä kai sanonta "ihmisen paras ystävä", kun ne pystyvät unohtamaan ja antamaan anteeksi kaikki "väärinkohtelut". Olen nähnyt koiria, jotka ovat pahoinpideltyjä ja laiminlyötyjä, mutta siitäkin huolimatta täysin uskollisia omistajalleen, sydäntäsärkevää katsottavaa.
Haluan olla koiralleni se kaikkein paras mahdollinen omistaja, siitä syystä olen valmis miettimään myöskin hieman yllättäviä näkökantoja asiaan. Eli tämä rauhoitusele: tämän koiran kohdalla on vaikea uskoa (ja rotukaan ei ole jalostettu miellyttämiseen), mutta laitan vinkin mieleen ja yritän tarkkailla (lukea koiraa uusin silmin) tilannetta uudesta näkökulmasta.
Minäkin olen huomannut, että joskus jopa oman perheen koirat lukevat toisiansa väärin ja silloin voi sattua yhteenottoja. Toisinaan koiran elekieli voi olla myös hyvin hienovaraista: minun kv-narttu ei ikinä edes unelmissaan koskaan painaisi päätänsä mun käden, jalan tai minkään ruumiinosan päälle, kun taas uros voi tehdä sen ihan puolihuomaamattaan ("hyväätarkoittavasti") tai sitten provosoivasti osoittaen kuka meidän talossa määrää....Kaikki on aina tilanteeseen ja luonteeseen sovellettavia.. :)
Eikä kaikki ole dominointia mikä aluksi siltä vaikuttaa ja kaikki murina ei tarkoita samaan ja haukunnassa on eri painoarvoja..siksi täällä ei voi koskaan sanoa mitään ehdotonta koska ei näe kokonaisuutta..eli vain että on tälläinenkin mahdollisuus. :)
Tuo että ihmiset stressaa koiraa liikaa painostamalla silloin kun koira ei edes ymmärrä mitä omistaja vaatii siltä on huonoa ja vaikka koirat antaa anteeksi niin pahaa tekee..omistajat toki tekee virheitä (mutta hyvä kouluttaja oppii niistä ja huono vain jatkaa samalla linjalla)mutta pidän sellaisista kouluttajista jotka perehtyy koiraan ja pyrkii katsomaan sen vinkkelistä asiota ja ymmärtää laumakäyttäytymisen ja eleet. Normi omistajista näin on harvoin.. :(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1361583
- 1691182
- 1011180
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia801064- 188882
- 39799
- 89772
- 78762
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt73694Naantalissa kohahtaa
Yli 4 vuotta puhelimeen, tietokoneelle murtautumista sekä Whatsapp urkintaa Naantalissa hakkeritiimin jäseniä135657