Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Komppaan cf:ää,monessa...

    "Eikös se ole..." Kyllä.Tai sanotaan näin,että on ns.avoimuutta.Ja toiset on ihmisten suhteen perusluonteeltaan avoimempia,toiset taas vähemmän.Toki silti kannattaa seurata koiraa,ja huomioida koko ajan,miten suhtautuu ihmisiin,koska se saattaa muuttua (tai sitten ei,riippuen perusluonteesta) jonkun verrankin.Koska esim.puolustavilla ja vahtivilla roduilla nämä ominaisuudet tulee usein esiin vasta myöhemmin,ja saattaa joskus sekoittaa pakkaa.

    Puliukko juttua en näe itse niinkään puolustuksena,vaan iän huomioiden lähinnä epävarmuutena.Puolustusviettiä kun tuossa iässä ei niinkään pahemmin ole.
    Ja jos/kun omani reagoisi noin,niin itse puuttuisin siihen.Ja lähinnä tyyliin,annas nyt olla.Eli tekemättä asiasta numeroa,mutta viestimällä koiralle,ettei ole tarpeen(ihan tulevaisuutta ajatellen).

    Se sitten taas,miten reagoi lajitovereihin,on/voi olla ihan eri juttu,ja omansa.
    Ja käytös kertoo epävarmuudesta,aika selkeästi.Ja sen kanssa kannattaa olla tarkkana,ettei "saa"syytä kääntyä iän tullessa päinvastaiseksi,kompensoidakseen tuota.

    "Jaa,minä kun olen..." Täysin eri mieltä.itse lähden siitä,että koirani ei saa yhtään selkeästi alistavaa tai edes dominoivaa käytöstä keltään.Ihan eri asia on leikkipaini,mutta ei siinäkään sa olla alistamista,vaan se on oltava kahden kauppa.

    Koirapuistot ei saa minulta kannatusta.Turhaa veren kaivuuta nenästä.Eri asia on,jos se tapahtuu vaan tuttujen,varmasti hyvien koirien kanssa.
    Koirille riittää muutama hyvä koirakaveri aivan mainiosti.
    Itse antaisin leikkiä vaan muutaman oikeaoppisesti leikkivän koiran kanssa(tässä tapauksessa tärkeääkin),joiden kanssa näkisin,että koira on rento,eikä ylireagoi.
    Tuo miten käyttäytyy koirapuistossa on liioiteltua käytöstä,joka johtuu mielestäni epävarmuudesta ja paineesta.Joka taas ei ole hyväksi siksi,että se voi kostautua vanhempana,kun itseluottamusta tulee,saati jos tulee rotkuille tyypillistäkin "vähemmän rakastavaa" suhtautumista muihin koiriin(lähinnä omaan sukupuoleen).
    Karvojen nostelu voi olla monesta syystä.Ihan puhtaasta kiihtymyksestä,innostumisesta,puhtaaseen stressaavaan tilanteeseen liittyvää asti.
    Riippuen koirasta...

    "Onhan koirat lähtökohtaisesti..." Noh,itse käännyn enemmän sen puoleen,että ei,vaan kertoo perusluonteesta.Varovaisempi voi toki olla,epäileväisempi,kun ei vielä ole kokemusta.Siis yleisesti ottaen.
  2. "Voisiko tämä..." No minusta ei.Kun ei ne pienet tuossakaan ole yhtään sen ihmeempiä kuin isot.Yksilöeroja kumminkin päin.Kyllä ne arkuudet tulee ihan samoin kuin isoilla epätoivottavat piirteet pääasiassa joko A.jalostuksesta(tai lähinnä sen puutteesta...),ja/sekä narun toisesta päästä.

    Tuo luovutusikä on kyllä ihan mielenkiintoinen aihe.Itse sanoisin,että puolensa ja puolensa.
    Minulle nuorin tullut on ollut itseasiassa pari päivää allekkin 7 viikkoa.Tuli kun halusin heti lomani hyödyntää,ja riiviö oli siihen valmis :D.Kasvattaja oli pulassa sen kanssa,kun aina oli hävinnyt pentulaatikosta omille reisuilleen :D Vanhin ottamani oli noin 11 viikkonen tuonti.
    Jos voi sanoa,niin paras koirani on ollut tuo hyvin nuorena tullut.Elämää suurempi otus,jonka taitoa muiden koirien kanssa kunnioitan koko loppuikäni ja oppimisesta sen kautta...Maailman parhaimpia otuksia,suurisydäminen otus kaikintavoin...
    Itseltäni nuorin lähtenyt on ollut yksi 7 viikkonen ja vanhin (pari kappaletta)noin 10-11 viikkoa(sovittiin lomia vasten).Ja vakaasti olen miettinyt,haluanko enää tuohon asti pitää...
    Ja syy siihen,että pennut alkoi leimautua tänne hyvin voimakkaasti,kulki perässä,kuin vanhat konkarit ja oli aika sydäntäriipaisevaa luopua sitten enää niistä,kun oli kuin omat koirat...

    Pääasiassa kannatan tuota 8 viikkoa.Minusta passeli.Koska ne nopean oppimisen viikot olisi hyvä päästä hyödyntämään uusi omistaja.Toki jos kasvis niitä jo hyödyntää,mutta tuskinpa kaikki... Moni emä on kyllä aika kypsä myös,jos varsinkin iso pentue.Jos vielä melkoisia riiviöitä,niin emä voi olla aika kypsä.Mutta yksilöjuttuja nämäkin.Mutta eroa on,jos vaikka kyseessä melkoinen lauma isoja,kuin muutama pikkutirri...
    Toisaalta,jos ei tulevassa perheessä ole koiraa,niin jos on kärsivällinen emä(ja tai muita hyviä koiria kasviksella),niin niiltä saa taas hyvää koiramaista oppia,mikä on hyvä juttu.
    Saman pitkälti voi kyllä saada,jos on uudessa paikassa jo hyvä koirakaveri ja/tai on tuttavapiirissä muutama koira,jonka kanssa jatkaa heti koiran kieltä.

    Puolensa ja puolensa on siis tässäkin.

    Toki mikään ei estä käyttämästä pelisilmää,luovutuksessakin.Emot on erilaisia,pennut on erilaisia,roduissakin ehkä eroja.Tilanteetkin.
  3. Itseasiassa en pyörry minkään "térveysajatuksen puolesta".Kun omat ajatuksenikaan noista kolestrooleista ei ihan valtavirtaan mene...
    Lähinnä kyse vain siis makuelämyksenä :D

    Muuten meillä tuo ruokapuoli on hyvinkin samanlaista ja hiilarit ja sokerit vähiin.Kevyttuotteita olen itse aina vähän vierastanut,mauttomiakin suurinosa.
    Tosin senverran makealle perso,että surutta /joskuskyllä uppoaa kyllä makea/hiilaripommit.
    Miksikään absolutistiksi en kyllä rupea.