Rotikkani (7,5kk) on arkajalka kohdatessaan muita koiria.

Tätä minäkin epäilisin. Koira on muuten päästään täysin terve ja rohkea ihmistenkin kanssa, vaan muiden koirien kanssa ressukka pelkää ja jännittää.

"hyvä että on, mutta ole tarkka siitä, että ei koira, ei paikka vieraiden kautta omaa epävarmuuttaan, josta nyt hieman voisi käytös kieliä..."

Olemme kasvattajan neuvosta tutustuttaneet koiran moneen eri ihmiseen ja tuntemattomatkin saavat silitellä, näin pääsääntöisesti. Eikös se ole normaalia koiran sosiaalista käyttäytymistä jos tykätään ihmisten rapsutuksista ja hellittelyistä? Isoa kuvaa katsellessani, en näe koiraani epävarmana itsestään, vaan veljien ja sisarien kohtaaminen vaan jännittää.. Olisiko se tosiaan mahdollista että vielä on niin nuori eikä tiedä oikein kuka on?

"minä en antaisi muiden koirien alistaa, koska en ymmärrä mikä sen hyöty koiralle olisi, mutta ymmärrän mitä se voi koiralle myöhemmin merkitä, tai tilanteessa mikä muuttu nopeasti..tuo on aika herkkä ja suuntaa antava ikä rotikalle miten käytös muodostuu.. (seuraavat 6kk)"

Jaa, minä kun olen käsittänyt tämän asian niin että koirien välienselvittelyyn ei pidä mennä väliin. Tottakai jos joku koira agressiivisena hyökkää kimppuun satuuttaakseen, niin menen mutta eikös tuo koirien paini ole aika normiasia jossa katsotaan juuri tuo järjestys, kuka on kuka ns.?

Lisäksi: Koirapuistossa jos joku koira härnää, puree korvaa jne., pentu nostaa karvat pystyyn ja painii takaisin, mutta ei missään nimessä ole vihainen. Mutta karvat pystyssä. Mistä tämä voisi kieliä?

"en ymmärrä miksi ikä tekisi epävarmaksi? Onnistuneet ja kannustavat kokemukset luo itseluottamusta ...ei alistuminen (noin yleisesti)"

Onhan koirat lähtökohtaisesti arempia nuorena kuin aikuisena. Niin kuin ihmisetkin. Lähinnä vaan mietin että missä iässä tuo rohkeus saapuu koiramme luokse? Tosiaan mikään muu kuin toiset koirat eivät pelota.

Puliukko tuli uhmaavasti kohti, näen tämän rodulle tyyypillisenä käytöksenä kun puolustaa emäntäänsä.. Eikö?

Kiitos paljon jo neuvoista, lisää otetaan vastaan!

aapppee kirjoitti:

"hyvä että on, mutta ole tarkka siitä, että ei koira, ei paikka vieraiden kautta omaa epävarmuuttaan, josta nyt hieman voisi käytös kieliä..."

Olemme kasvattajan neuvosta tutustuttaneet koiran moneen eri ihmiseen ja tuntemattomatkin saavat silitellä, näin pääsääntöisesti. Eikös se ole normaalia koiran sosiaalista käyttäytymistä jos tykätään ihmisten rapsutuksista ja hellittelyistä? Isoa kuvaa katsellessani, en näe koiraani epävarmana itsestään, vaan veljien ja sisarien kohtaaminen vaan jännittää.. Olisiko se tosiaan mahdollista että vielä on niin nuori eikä tiedä oikein kuka on?

"minä en antaisi muiden koirien alistaa, koska en ymmärrä mikä sen hyöty koiralle olisi, mutta ymmärrän mitä se voi koiralle myöhemmin merkitä, tai tilanteessa mikä muuttu nopeasti..tuo on aika herkkä ja suuntaa antava ikä rotikalle miten käytös muodostuu.. (seuraavat 6kk)"

Jaa, minä kun olen käsittänyt tämän asian niin että koirien välienselvittelyyn ei pidä mennä väliin. Tottakai jos joku koira agressiivisena hyökkää kimppuun satuuttaakseen, niin menen mutta eikös tuo koirien paini ole aika normiasia jossa katsotaan juuri tuo järjestys, kuka on kuka ns.?

Lisäksi: Koirapuistossa jos joku koira härnää, puree korvaa jne., pentu nostaa karvat pystyyn ja painii takaisin, mutta ei missään nimessä ole vihainen. Mutta karvat pystyssä. Mistä tämä voisi kieliä?

"en ymmärrä miksi ikä tekisi epävarmaksi? Onnistuneet ja kannustavat kokemukset luo itseluottamusta ...ei alistuminen (noin yleisesti)"

Onhan koirat lähtökohtaisesti arempia nuorena kuin aikuisena. Niin kuin ihmisetkin. Lähinnä vaan mietin että missä iässä tuo rohkeus saapuu koiramme luokse? Tosiaan mikään muu kuin toiset koirat eivät pelota.

Puliukko tuli uhmaavasti kohti, näen tämän rodulle tyyypillisenä käytöksenä kun puolustaa emäntäänsä.. Eikö?

Kiitos paljon jo neuvoista, lisää otetaan vastaan!

Lue lisää

Niin, mielikuva tulee siitä, minkälaisen kuvan saa luetusta, joten keskustelukin on yleisellä tasolla käytävää jupinaa.

"että vielä on niin nuori eikä tiedä oikein kuka on?"...vahva epäilys että tietää, mutta ei välttämättä missä on ja miksi.

"mutta eikös tuo koirien paini ole aika normiasia jossa katsotaan juuri tuo järjestys, kuka on kuka ns.? "...tätä ajattelua en ymmärrä, että miksi pitäisi -en edes silloin, jos kotona asuu useampi koira...mutta jokainen näkee asiat eri tavalla ja näkökulmasta. Tuo ajattelu voi kostautua, jo yhden epäonnistuneen tilanteen jälkeen...tai on ainakin entistä vaikeampi korjata. Liian sattuman varaista minulle.

"Mistä tämä voisi kieliä?"...epävarmuudesta ja/tai kokemuksesta/kokemattomuudesta...kaikki ei ole koirapuistokoiria.

"Onhan koirat lähtökohtaisesti arempia nuorena kuin aikuisena"..ei ole. Ei jos koira saa kerätä kasvattavaa kokemusta turvallisesti ja turvallisessa ympäristössä...itse luottamus tulee onnistumisien ja positiivisten kokemuksien kautta..

" näen tämän rodulle tyyypillisenä käytöksenä kun puolustaa emäntäänsä.. Eikö?"..rotuun katsomatta koira toimii, joka vaistopohjaisesti tai koulutus pohjaisesti..Koulustusvaiheessa, jota tuossa iässä on, määrää se miten mikäkin kokemus ohjataan meneväksi...Ja kohtahan ne vietitkin nousee pikkuhiljaa pinnalle ja niitä sitten tasataan/lasketaan tai nostetaan..käytön mukaan.

Rodunomaisuus, ei tarkoita muuta, kuin että mihin on taipuvainen...Se hyödynnetään sitten koulutuksessa käyttöttarkoitukseen...Koti tai harrastus käyttöön -kuka mitenkin.

aapppee kirjoitti:

"hyvä että on, mutta ole tarkka siitä, että ei koira, ei paikka vieraiden kautta omaa epävarmuuttaan, josta nyt hieman voisi käytös kieliä..."

Olemme kasvattajan neuvosta tutustuttaneet koiran moneen eri ihmiseen ja tuntemattomatkin saavat silitellä, näin pääsääntöisesti. Eikös se ole normaalia koiran sosiaalista käyttäytymistä jos tykätään ihmisten rapsutuksista ja hellittelyistä? Isoa kuvaa katsellessani, en näe koiraani epävarmana itsestään, vaan veljien ja sisarien kohtaaminen vaan jännittää.. Olisiko se tosiaan mahdollista että vielä on niin nuori eikä tiedä oikein kuka on?

"minä en antaisi muiden koirien alistaa, koska en ymmärrä mikä sen hyöty koiralle olisi, mutta ymmärrän mitä se voi koiralle myöhemmin merkitä, tai tilanteessa mikä muuttu nopeasti..tuo on aika herkkä ja suuntaa antava ikä rotikalle miten käytös muodostuu.. (seuraavat 6kk)"

Jaa, minä kun olen käsittänyt tämän asian niin että koirien välienselvittelyyn ei pidä mennä väliin. Tottakai jos joku koira agressiivisena hyökkää kimppuun satuuttaakseen, niin menen mutta eikös tuo koirien paini ole aika normiasia jossa katsotaan juuri tuo järjestys, kuka on kuka ns.?

Lisäksi: Koirapuistossa jos joku koira härnää, puree korvaa jne., pentu nostaa karvat pystyyn ja painii takaisin, mutta ei missään nimessä ole vihainen. Mutta karvat pystyssä. Mistä tämä voisi kieliä?

"en ymmärrä miksi ikä tekisi epävarmaksi? Onnistuneet ja kannustavat kokemukset luo itseluottamusta ...ei alistuminen (noin yleisesti)"

Onhan koirat lähtökohtaisesti arempia nuorena kuin aikuisena. Niin kuin ihmisetkin. Lähinnä vaan mietin että missä iässä tuo rohkeus saapuu koiramme luokse? Tosiaan mikään muu kuin toiset koirat eivät pelota.

Puliukko tuli uhmaavasti kohti, näen tämän rodulle tyyypillisenä käytöksenä kun puolustaa emäntäänsä.. Eikö?

Kiitos paljon jo neuvoista, lisää otetaan vastaan!

Lue lisää

Komppaan cf:ää,monessa...

"Eikös se ole..." Kyllä.Tai sanotaan näin,että on ns.avoimuutta.Ja toiset on ihmisten suhteen perusluonteeltaan avoimempia,toiset taas vähemmän.Toki silti kannattaa seurata koiraa,ja huomioida koko ajan,miten suhtautuu ihmisiin,koska se saattaa muuttua (tai sitten ei,riippuen perusluonteesta) jonkun verrankin.Koska esim.puolustavilla ja vahtivilla roduilla nämä ominaisuudet tulee usein esiin vasta myöhemmin,ja saattaa joskus sekoittaa pakkaa.

Puliukko juttua en näe itse niinkään puolustuksena,vaan iän huomioiden lähinnä epävarmuutena.Puolustusviettiä kun tuossa iässä ei niinkään pahemmin ole.
Ja jos/kun omani reagoisi noin,niin itse puuttuisin siihen.Ja lähinnä tyyliin,annas nyt olla.Eli tekemättä asiasta numeroa,mutta viestimällä koiralle,ettei ole tarpeen(ihan tulevaisuutta ajatellen).

Se sitten taas,miten reagoi lajitovereihin,on/voi olla ihan eri juttu,ja omansa.
Ja käytös kertoo epävarmuudesta,aika selkeästi.Ja sen kanssa kannattaa olla tarkkana,ettei "saa"syytä kääntyä iän tullessa päinvastaiseksi,kompensoidakseen tuota.

"Jaa,minä kun olen..." Täysin eri mieltä.itse lähden siitä,että koirani ei saa yhtään selkeästi alistavaa tai edes dominoivaa käytöstä keltään.Ihan eri asia on leikkipaini,mutta ei siinäkään sa olla alistamista,vaan se on oltava kahden kauppa.

Koirapuistot ei saa minulta kannatusta.Turhaa veren kaivuuta nenästä.Eri asia on,jos se tapahtuu vaan tuttujen,varmasti hyvien koirien kanssa.
Koirille riittää muutama hyvä koirakaveri aivan mainiosti.
Itse antaisin leikkiä vaan muutaman oikeaoppisesti leikkivän koiran kanssa(tässä tapauksessa tärkeääkin),joiden kanssa näkisin,että koira on rento,eikä ylireagoi.
Tuo miten käyttäytyy koirapuistossa on liioiteltua käytöstä,joka johtuu mielestäni epävarmuudesta ja paineesta.Joka taas ei ole hyväksi siksi,että se voi kostautua vanhempana,kun itseluottamusta tulee,saati jos tulee rotkuille tyypillistäkin "vähemmän rakastavaa" suhtautumista muihin koiriin(lähinnä omaan sukupuoleen).
Karvojen nostelu voi olla monesta syystä.Ihan puhtaasta kiihtymyksestä,innostumisesta,puhtaaseen stressaavaan tilanteeseen liittyvää asti.
Riippuen koirasta...

"Onhan koirat lähtökohtaisesti..." Noh,itse käännyn enemmän sen puoleen,että ei,vaan kertoo perusluonteesta.Varovaisempi voi toki olla,epäileväisempi,kun ei vielä ole kokemusta.Siis yleisesti ottaen.