waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Nykyään "kansallisuus"-ilmaus herättää monenlaisia reaktioita. Meille täällä Suomessa on tuoreimman parin vuosikymmenen aikakudelta tullut tutuksi EU-uskovaistahon operoima suomalaiskansallisuuden vähättelyn politiikka. Kun EU-uskovaisilla on ilmeisen hirmuinen hinku niitata Suomi "ikusiiksi ajoiksi" EU-kytkökseen, niin kansallisuusnäkökulma näköjään koetaan esteeksi ja haitaksi sen operaation kannalta. Kansallisuudesta ja suomalaisuudesta on tullut liki negatiivinen termi. Tarvitsee vain viitata ilmauksiin "änkyrä" ja "impivaaralaisuus", jotka on liitetty yksiin suomalaisuus-käsitteen kanssa.

    Kansallisuus on käsitteenä totta kai periaatteena myönteinen käsite. Ja vallanpitäjät tietysti voivat kokea sen kielteiseksikin. Kun aikoinaan Itävallan habsburgien hallitsemassa keisarikunnassa johtavat virkamiehet ehdottivat muodostetttavaksi "kansallisuuksien liittovaltion", niin se olisi hyvinkin saattanut pelastaa keisarikunnan siltä tuholta, jonka Itävalta-Unkari kohtasi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Keisarihan sen ajatuksen tyrmäsi eikä kansallisuuksien keisarikuntaa syntynyt. Kuitenkin omia kieliään puhuvat kansallisuudet halusivat itselleen omakielisiä oikeuksia ja sen uudistuksen torppaaminen johti sitten kohtalokkaisiin konflikteihin. Kansallisuusaatteen hyväksyminen olisi voinut pelastaa keisarikunnan. Kansallisaatteen näkeminen uhkana ja haittana tuhosi keisarikunnan.
  2. Työeläkerahaa on valtavia määriä koossa ja tuossa keskusteluketjussa nimimerkki "Tallessa" toteaa tilanteen aivan oikein. Eläkkeitä maksetaan minun ymmärtääkseni noitten eläkerahojen tuotoilla siitä "korkojen kertymästä", jonka pohjana ne varsinaiset miljardit ovat. Ongelmana on siis eläkevakuutuslaitosten sijoitustoiminnan viisaus tai osaamattomuus. Koska kyseessä ovat suuret rahat, niin hinku niillä pelaamiseen maailman rahamarkkinoilla on suuri. Rajoituksia on monet kerrat ehdotettu väljennettäväksi ja osittainhan niin on taidettu tehdäkin.

    Kun on puhuttu eläkepommista ja siitä, että mahtavatko eläkevarat riittää aikaa myöten eläkkeitten maksuun, niin se on yksi seuraus tuottokertymän vaikeasta arvioimisesta. Ennustaminen on hankalaa. Eikä väestökehityksen ennakoiminen ihan yksinkertaista ole. Nyt sota-ajan pienet ja sodan jälkeisen kauden suuret ikäluokat ovat siirtyneet ja siirtymässä eläkkeelle ja ilmeisestikin heidän osaltaan elinikä on huomattavassa määrin pitenemässä. Eläkkeitäkin pitäisi siis riittää yhä pitenevälle aikajaksolle.

    Kun tuosta eläkepommista puhutaan, niin yleensä jätetään kokonaan käsittelemättä eliniän mahdollinen vaihtelevuus. Suurien ja tervettä elämää vietäneitten ikäluokkien jälkeen ovat vuoroon tulossa ja eläköitymisikää lähestymässä pullamössö- ja roskaruokasukupolvet, joitten kohdalla elinikä mitä ilmeisemmin lyhenee verrattuna nykyisiin eläkeläisiin. Kun pullamössö- ja roskaruokaporukat kuukahtelevat jo nuorempina, niin eipä silloin eläkemaksuvelvoitteitakaan pääse kertymään pommiksi asti.
  3. Ajan myötä muokkaantuvat merkittävät tapausten kulut. Niin on ollut myös lopulta itsenäisyyden saavuttaneen Suomenkin kohdalla. Kansakunnan syntyperä on jossain paljon, paljon etäämmällä kuin 1800-luvulla. Ymmärtääkseni kieli on yksi olennainen suomalaisen kansan tunnusmerkki. Vaikka heimokuntien aikaan ei vielä ollutkaan yhtenäistä suomalaisuutta, niin kieli oli kuitenkin olemassa ja eri heimolaiset pystyivät kommunikoimaan keskenään. Pitkä prosessi ja saavutuksena sentään nykyinen suomalaisuus. Sinänsä suomalaisuuteen kuuluu myös vivahteikkuus eli ajatellaanpa karjalaisuutta ja hämäläisyyttä - ulottuvuutta on olemassa.

    Suomalaisuutta ja meidän omaa valtiotamme sopii hyvinkin vertailla vaikka Saksaan tai Italiaan. Nekin valtiot muodotuivat 1800-luvulla, kun valikoima erillisiä valtapiirejä ja ruhtinaskuntien liittyi yhteen. Kun sinä Commentaattori tämän keskusteluketjun aloituksessasi viittaat 1800-luvun kansalliseen prosessiin meillä Suomessa, niin yhtä lailla on paikallaan tarkastella kansallisia prosesseja esim. Saksassa ja Italiassa vai pitäisikö sanoa, että niillä maantieteellisillä alueilla, jotka tunnetaan Saksana ja Italiana. Ja löytyhän niitä noita muitakin maita maailmalla, joihin verrattuna suomalaisuus ja Suomi nyt eivät näyttäydy mitenkään kummajaisina.
  4. Saksan entinen liittokansleri Helmut Kohl totesi kansanäänestyksen merkityksen tismalleen oikein, kun hän kertoi Saksan liittymisestä euroraha-alueeseen. Kohl kertoo nyt (tänään 10.4.2013 lehtien uutisissa), että hän toimi kuin diktaattori. Jos euron valitsemisesta olisi järjestetty kansanäänestys Saksassa, niin D-markka olisi sen äänestyksen voittanut. Siinä Kohl kertoi samalla inhorealistisen totuuden, miksi EU:n päätöksenteossa on tapana suhtautua kielteisesti kansanäänestyksiin. Jos kansanäänestyksiä järjestettäisiin EU-maissa olennaisista ratkaisuista, niin silloin kansojen tahto toteutuisi eikä EU-sanelupoliitikoilla olisi sitä valtaa, jonka ne ovat itselleen omineet.
  5. Minä en ole yhtä lailla "uskossa väkevä" kuin Sinä arvoisa "puttesetä". Rohkenen epäillä, että myös yhtä pörssissä noteerattavaa osaketta kohti jaettava osinko voi vaihdella ja nimen omaan osinkoa voidaan jakaa myös vähemmän moniseikkaisen harkinnan vuoksi. Minä tarkastelen asiaa ja tilannetta pelkästään osakesijoittajan saaman nettotuoton mukaan. Minun saamani nettotuotto on pienenemässä osinkoveron kiristymisen vuoksi. Tuo Sinun esittämäsi (ja toki monen muunkin esittämä) laskelmakaava voi osoittautua pelkäksi toiveajattelun kuplaksi. Tietysti se sopii tähän aikaan, kun hallituksen ja sen kannattajien pitää yrittää selittää osinkoverotuksen kiristäminen oikeastaan yhdentekeväksi osingonsaajan kannalta. Uskokoon ken tahtoo, mutta minä tosiaankin rohkenen olla omaa epäileväistä mieltäni. Samalla arvelen osakesäästäjien alkavan harkita sijoituksiensa vetävämistä pois pörssistä. Ja jälleen näkökulmani on yksipuolisesti osakesäästäjän näkökulma. Tälläkin näkökulmalla on merkitystä ja myös käytännön vaikutusta eli toisin kuin Sinun ilmeinen ksätyksesi on "puttesetä".
  6. Kataisen-Urpilaisen halltuksen eilinen 4. huhtikuuta nähty osinkoveropäätösten "korjaaminen" jäi vajavaiseksi ainakin pienosakesäästäjien näkökulmasta katsottuna. Kun osinkovero laskettaisiin 85 prosentista osinkojen määrästä, niin se lähtökohta tarkoittaa 30 prosentin verolla 25,5 prosentin verotusta. Siis melkoinen veronkiristys 21 nykyisestä prosentista ja vielä ankarampi, kun vertailupohjana käyettään vielä joku aika sitten voimassaollutta alle kahdenkymmenen prosentin veroa.

    Pienten osinkojen verottomuus jäi sekin toteuttamatta. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sentään piti sitäkin asiaa esillä mm. eilisessä sananvaihdossa eduskunnassa. Verottomuuden alarajaksi voitaisiin hyvin perustein ajatella myös korkeampaa rajaa eli vaikkapa 5000 euron vuosittaista osinkotuloa. Edelleen portaana voisi voisi olla 5001-10.000 euron osingoissa jokin alempi prosentti eli esim. puolet osingoista olisi verotonta, jolloinka 30 prosentin vero laskettaisiin 50 prosentista osinkojen arvosta kalenteri- ja verotusvuosittain, jolla tavalla määriteltynä vero olisi 15 prosenttia tuossa osinkorahahaarukassa. Ja sitten yli 10.000 euron osingoista menisi tuo 25,5 prosentin vero.
  7. Meikäläinen aprikoi osinkoverotusta nimen omaan tavallisen henkilösäästäjän näkökulmasta. Siis kun esim. minä olen hankkinut vähillä säästörahoillani hiukan pörssiin listautuneitten yhtiöitten osakkeita. Nyt sitten niistä mahdollisesti maksettavien osinkojen verotukseni pomsahtaa 21 prosentista 30 prosenttiin, sikäli mikäli Kataisen-Urpilaisen hallituksen varstahutkinta toteutuu. Tuo "mahdollisesti" tarkoittaa sitä, että joka vuosi ei osinkoja makseta eli esim. Nokia ei maksa viime vuodelta osinkoja laisinkaan nyt tänä keväänä.

    Mediassa näkyy osinkoverotus olevan esillä ennen muuta yhtiöitten ja yritysten näkökulmasta. Sinänsä on kiinnostavaa tarkastella tilannetta myös sen mukaan, kuka mahdollisesti hyötyisi, jos hallituksen kaavailut toteutuisivat. Ainakin pankeille kelpaisi se raha, mikä on nykyään pörssin kautta listattujen yhtiöitten osakkeiden omistajilla, yksityishenkilöilläkin. Onhan pörssi rahoitusmarkkinoilla pankkien kilpailija. Pörssisäästäminen on vaihtoehto pankkitalletuksille ja pankkien pylörittämille mitä moninaisimmille rahastoille.
  8. Kun googletin "Postisäästöpankin", löysin tiedon postisäästöpankin perustamisesta 1887-1888 vuosien aikoina. Minulla on semmoinen muistikuva, että kun viime sotien jälkeen 1940-luvun lopulla Suomeen luotiin lapsilisäjärjestelmä, niin lapsilisien maksaminen olisi määrätty tapahtuvaksi Postisäästöpankin kautta. Lapsilisäthän maksettiin nimen omaan äideille ja sitä varten heillä piti olla postisäästötili. Sillä tavalla Postisäästöpankista muodostui koko kansakunnan pankki. Tuohon käytäntöön, että lapsilisät maksettiin äideille, niin siihen liittyi arviointi, jonka mukaan perheen isät olisivat saattaneet käyttää lapsilisärahat johonkin aivan muuhun kuin lastensa hyväksi. Äitejä pidettiin varmempina rahan vastaanottajina. Saattoihan siinä asetelman arvioinnissa olla perääkin ja erityisesti silloin sodan jälkeisinä aikoina. Sekin tiedetään, että monissa perheissä miehiä suoraan sanottuna jurppi, kun äidit saivat käyttöönsä lapsilisärahaa miehien päätösvallan ohitse. Tietysti oli runsaasti ja varmaan enemmistö perheitä, joissa raha-asiat hoidettiin hyvässä yhteisymmärryksessä.
  9. Tuohon "l.eonia"-aloittajan kertomaan ritirampsuun pitää vielä lisätä se aivan ensimmäinen nimike "Postisäästöpankki" ja siitä lyhennemuoto PSP. Se "säästö"-osa oli pankin nimessä mukana vielä 1960-luvulla. Olin itsekin opiskelijana yhden kesän v.1965 töissä nimen omaan Postisäästöpankissa.
  10. Diskuteeraamisen ja fundeeraamisen tuloksena lienee todettavissa, että hallituksenvähemmistö on rökittänyt hallituksen enemmistön. Yhteisöveron roima alennus aikaansai ison aukon valtion budjettilaskelmiin. Sen aukon täyttämiseksi leinee ajateltu riittävän pörssiin listattujen yhtiöitten osinkojen verotuksen ankara kiristäminen 21 prosentista 30 prosenttiin eli melkein 50 prosentilla. Käytäntö taitaa kuitenkin mennä sillä tavalla, että tuota 30 prosentin veroa tulevat maksamaan lähinnä tavalliset pienosakesäästäjät eli yksityishenkilöt. Vaikka heitä on lukumääräisesti paljon, niin pörssiosakkeittten isot omistajat pitävät hallussaan rahallisesti erittäin suurta osaa pörssiosakkeista. Ja suuromistajat osaavat välttää tuon 30 prosentin veron. Valtio ei tule saamaan pienosakkeenomistajilta niin suurta verokertymää, että sillä paljoakaan mitään valtion budjettia paikattaisiin. Siis myös pörssiin listattujen yhtiöitten osinkojen verotuksen kohdalla Iso Raha pääsee helpolla ja tavallinen kansa maksaa veron rankimman mukaan. Ja valtiovarainministeri joutuu näkemään saman ilmiön kuin autoverotuksen kohdalla eli teoria ja käytäntö eivät ole yksi ja sama asia. Yksi selkeä seuraus kuitenkin on mitä ilmeisin eli yleinen ilmapiiri kääntyy yhä enemmän ja enemmän hallitusvastaiseksi. Hallituksen teot puhuvat ja vaikuttavat.
  11. Hämmentyneen olotilan aiheuttavat hallituksen valinnat. Kysymys on valinnoista, sillä ainahan on olemassa myös toisia vaihtoehtoja, mahdollisuuksia. Televisiossakin on kuultu talousasiantuntijoitten taholta kummeksuntaa, että miksi hallitus ei puutu valtion talouden menopuolella oleviin karsintamahdollisuuksiin kuten esim. valtion tukiin elinkeinoelämälle. Itse ihmettelen valtion ulkomaille kylvämän verorahan määrää, jota sinne syydetään aika lailla suruttomasti. Mm. kehitysapurahoista huomattava osa katoaa avustettavien kaukomaitten vallanpitäjien taskuihin.

    Mitä enemmän menopuolella tuhlausta saataisiin kuriin, sitä vähemmän jäisi tulopuolelle tasapainotettavaa, jos laisinkaan. Valtion menojen perkaamista riittäisi, vaikka lainkaan ei puututtaisi koulutukseen, terveyspalveluihin, maanpuolustukseen. Semmoista tervejärkistä karsintaa hallitus ei ilmeisesti halua tehdä.

    Tuo kilpailutilanteen tarkastelu onkin kiinnostava näkökulma. Juuri pörssiin listautuneitten yhtiöitten osinkojen verotus sopii siihenkin tarkasteluun. Nyt hallitus suosii pankkeja eli velkarahoitusta ja rankaisee yritysten suoraan pörssistä hakemaa velatonta rahoitusta. Samalla rankaisemisen kohteeksi joutuu kaikki se säästäväinen väki, joka harjoittaa pitkäaikaista sijoittamista pörssiosakkeisiin. On aivan olennaista, että pörssiin tulee myös tavallisen kansan säästörahaa. Muistamme hyvin, mitenkä Nokian johtaja Steve Elop kiitteli suomalaisia osakesijoittajia yhtiön tilanteen auttamisesta. Suomen hallitus puolestaan läiskäisee tässä tilanteessa märkää rättiä suoralle osakesijoittamiselle. Kokenut pörssisijoittaja Erkki Sinkko on todennut, että hän pelkää koko Helsingin pörssin kuihtuvan lähitulevaisuudessa Kataisen hallituksen päätösten takia.
  12. Enenevä luottamuspula kuuluu luontaisetuihimme tätä nykyä. Tuon murheellisen ilmiön mainio esimerkki on mm. euroraharyhmän puheenjohtajan Alankomaitten valtiovarainministeri Jeroen Dijsselbloem lausuntoineen (Reuters, FT). Hänen ensimmäinen lausuntonsa, jonka mukaan Kyproksen pankkituen malli on pohjana uusissa pankkitukitapauksissa, niin se lausunto oli mitä ilmeisimmin oikeaa informaatiota, jonka hän kokemattomana euroraharyhmän puheenjohtajana "lipsautti" julkisuuteen eli puhui niin kuin asia ilmeisestikin on. Kohta perään hän joutui tekemään "oikaisun" ja se sitten on mitä todennäköisimmin lipsausmokan peittelyn yritystä. Luottamuspulaahan semmoinen yhä vain enentää.

    Alle 100.000 euron talletusten verottaminen oli esillä Kyproksen pelastuspaketin ensimmäisen vaiheen yhteydessä. Nyt on Ranskan valtiovarainministeri "todistanut", että hän oli ainoa euroraharyhmän valtiovarainministeri, joka ei tuota alle 100.000 euron talletusten verotusta hyväksynyt ja hänen selkeän jyrkän vastustuksensa ansiosta sitä ei toteutettu Kyproksen kohdalla. Tämän tiedon myötä herää kysymys, miten olikaan meidän oman valtiovarainministerimme Jutta Urpilaisen kanta, sillä olihan hän osallisena juuri niissä samoissa kokouksissa, joissa Ranskan valtiovarainministeri pelasti alle 100.000 euron talletukset? Vai päteekö luottamuspula myös Ranskan valtiovarainministerin lausuntojen suhteen?
  13. Oisnkoveron porrastus oli muistaakseni esillä toissakevään hallitusneuvottelujen väännön yhteydessä, mutta mitään porrastusta ei ole tehty. Porrastus olisi todellakin aiheellista ja varsinkin nyt, jos ja ilmeisesti kun osinkojen verotus kiristyy suunnilleen 50 prosentilla.

    Kun pörssiosakkeisiin ja osakkeisiin liittyvä verotus on esillä, niin myyntivoittojen verotus on sekin aiheeseen kuuluva asia. Myyntivoittojen verotustakin olisi aiheellista porrastaa myös pörssiosakkeitten kohdalla. Pikavoittojen hamuajat voitaisiin perustellusti pitää täyden verotuksen piirissä.

    Jos taas osakekauppaa tehdään vuoden tai kahden omistamisaikajakson jälkeen, siitä voitaisiin antaa verohyötyä esim. 5 prosenttia. Ja viidesta vuodesta vaikkapa 10 prosenttia. Sekä kymmenen vuotta ja sitä pitempään omistettujen osakkeitten myyntivoitoista voisi vero jäädä kymmeneen prosenttiin eli siihen antiikkiseen keisarin kymmenykseen. Tämä porrastus olisi perusteltua siitäkin syystä, koska rahan arvo muuttuu vuosien mittaan.

    Osakkeitten myyntivoittojen verotuksen sitominen omistamisaikaan on helppoa, koska sekä osakkeitten ostamisen ajankohdat kuten myös myymisen ajankohdat ovat tarkasti tiedossa.
  14. Mieleen kyllä juolahtaa mahdollisen lobbaamisen vaikutus. Ilman mitään varsinaisia todisteita on mahdollista kuitenkin harrastaa aikaisemman kokemuksen perusteella tehtävää arvailua. Ensimmäisenä lobbaustahona listalla ovat pankit, joitten rahastomarkkinointi hamuaa myös niitä rahoja, jotka ovat suorassa osakesijoittamisessa. Niin kuin yleisesti pitäisi tietää, nimen omaan "rahasto- ja johdannaismaailma" pelaa keskeistä roolia siinä kriisiytymisessä, jonka "tuloksista" saamma parasta aikaa nauttia mm. eurorahakriisin muodossa. Kyllä tavallisen kansan rahakin sinne siihen maailman kelpaa ja mahtuu. Tuhkatkin häviävät pesästä, jos semmoiseen sauma ilmaantuu.

    Kun kyseessä on SDP, niin aina on paikallaan tsekata pohjoismaisen lobbaamisen taho. Onhan "nordismi" demareille ikään kuin uskonto. Tietysti sielläkin tulevat pankit esille eli mm. Nordea, Danske Bank. Kun vielä tiedämme, että "pohjoismaiset ystävämme" mielellään tykkäisivät alistaa Suomen talouden tytäryhtiötaloudekseen mahdollisimman pitkälle, niin ehkä on mahdollista arvioida skandinaavilobbauksen onnistuneen erinomaisesti. Ehkäpä Tukholman ja Kööpenhaminan pörssien tahoilla katsotaan, että Helsingin pörssin hiipuminen olisi niitten etujen mukaista.
  15. Pörssin johtaja Lauri Rosendahl toteaa Kauppalehdessä, että Suomessa on 820.000 piensijoittajaa, joilla on listattuja pörssiosakkeita. Rosendahl pitää käsittämättömänä hallituksen päätöstä kiristää osinkoverotusta 21 prosentista 30 prosenttiin. Kokenut sijoitaja Erkki Sinkko pelkää Helsingin pörssin kuihtuvan kokonaan.
  16. Murheellista aikaa oli todellakin 90-luvun lama ja juuri niinhän siinä tapahtui, että ahdingossa "tapettiin yrityksiä kuin sääskiä kesällä eikä taloudellinen toiminta ole koskaan palannut 80-luvun tasolle". Mahtoivatko poliitikotkaan tajuta, mitenkä helppoa on asettaa yritys konkurssiin eli se on helppo homma panna toimeen hetkessä. Konkurssiin tuomitsemisia tapahtui tietysti monista syistä. Verottaja peri saataviaan armottomasti ja samoin pankit laittoivat velkoja kokonaan perintään jo avan pienistäkin maksuviiväkeistä. Yritysten pelastusjärjestelyjä ei pidetty tärkeänä. Armoa ei helpolla annettu.

    Sinänsä tuo 80-luvun tilanne sisältää myös velkaantumiskuplan syntyvaiheen. Kun rahamarkkinat vapautettiin, siinä samassa saumassa olisi pitänyt laittaa Suomen markka kellumaan, mutta eiväthän meidän vallanpitäjämme semmoista osanneet eivätkä ymmärtäneet.

    Konkurssi leimasi 90-luvulla niin kuin aikaisemminkin yritäjän polttomerkinnällä kohtuuttomalla tavalla "perinteiseen suomalaiseen maan tapaan" toisin kuin useissa läntisissä sivistysmaissa on tapana. Konkurssit hävittävät työpaikkoja "tehokkaasti", mutta uusien työpaikkojen luominen onkin sitten aivan toisenlainen tehtävä ja se vaatii aikaa. Hävitystyö käy sukkelasti, rakentaminen on hidasta.

    Tuossa aloituksessani yritän painottaa juuri kestävien ja järkevien toimintapuitteitten lomista yritystoiminnalle ja taloustoiminnalle yleensä. Eikä nyt riitä se, että betonoitaisiin nykyiset toimintaraamit eli säädöspykälät. Olisi muutettava säädöksiä nykyistä paremmiksi, sikäli mikäli todella haluttaisiin (poliitikot haluaisivat) yrittämisen edellytyksiä kohentaa. Huonolta näyttää. Esim. osinkojen verotuksen kiristäminen vaikuttaa olevan kovasti muodissa, vaikka viisaampaa olisi keventää osinkoverotusta. Kysymys on yritysten lisäksi myös tavallisen kansan yleisesti harjoittamasta säästämisestä, jossa osakesäästäminen on yksi olennainen kokonaisuuden osa.
  17. Parempi pienikin parannus kuin ei ollenkaan eli jo muutaman hoitajan palkkaaminen jo työllistettyjen lisäksi olisi ilman muuta paikallaan. Kyproksen kreikkalaisalueen gastronoima kuplakeitos on nyt saamassa venäläistä Kremli-merkkistä lisäryytiä. Lieneekö nähtävissä jo piakkoinkin EU:n euroraha-alueen ja Venäjän otatus?
  18. Aikoinaan maalla posti tuli tuvan pöydälle ja siinä olivat sulasssa sovussa niin maalaisliittolaiset, kokoomuslaiset kuin kansandemokraattisetkin sanomalehdet. Minä nuorena pojan alkuna olin oppinut lukemaan ja sarajkuvien lisäksi tutkin tarkkaan kaikkien lehtien urheilusivut. Olihan niissä lehdissä jo silloin sivukaupalla tekstiä ja minä ajattelin, että ne on niitä isojen ihmisten juttuja eikä ne minua kiinnostaneet. Kylläkin ihmettelin, kun aikuiset katsoivat kuolinilmoitukset ihan ensimmäiseksi, jotta onko kuolleita tuttuja.

    Urheilun merkeissä olen havainnut, että ansioitunut kepakon nakkelija Seppo Räty on koonnut oman tiiminsä, jonka nimi oli jokin "Roti-ryhmä" tai sinne päin.

    Kun meidän hieno hallituksemme asettaa puolustuslaitokselle aina vaan tiukkenevia säästäntäraameja, niin kohta ei jää jäljelle edes kenraaleita. Mutta onhan meillä vielä siinäkin vaiheessa mahdollisuus vapaasti kepakkoja nakella. Siitä voisikin kehitellä uuden urheilulajin eli tarkkuusnakkelun. Kun pusikkovitelikosta löytyisi ilmaiseksi sopivia kepakoitakin, niin siitä semmoisesta maanpuolustuksesta ei aiheutuisi mitään kustannuksiakaan. Havunoksa lippikseen olisi sekin ihan ilmainen. Kun kepitysjoukoista ei koituisi kustannuksia, niin sitäpä ei olisi sitten mahdollista myöskään juustohöylätä eikä alasajaa. Meillä olisi monen miljoonan vahvuinen naisten ja miesten "Roti-Kaarti". Vot sie!

    Nykyään eläkeläisenä tulen säännöllisesti lukeneeksi lehtien kuolinilmoitukset, josko siellä joukossa olisi tuttuja kuolleita.
  19. Me suomalaiset voisimme ottaa asiaksemme kyrilllisten aakkosten opettelemisen. Mahtanenko olla oikeassa, kun muistelen niitten alkuperäpaikaksi kreikkalais-bulgarialaisen kulttuurin. Ja Venäjällä liikkuessahan kirjaimiston osaaminen on oivallinen aputaito. Liian usein kuulee valituksia siitä, että eihän noista nimistä saa mitään tolkkua, kun kirjaimetkin ovat väärin päin. Ei tuo ole iso oppimäärä kyrillisten kirjaimien opettelu ja sitten alkaa jo nimistäkin tulla tolkkua. Itse sain ensi kosketuksen kyrlllisiin kirjaimiin jo nuorena postimerkkien keräilyn ansiosta. Ei siinä tullut mieleenkään liittää asiaa politiikkaan, vaikka nurinpäin olevia kirjaimia monet luonnehtivatkin ryssän kirjaimiksi, jollaisten kanssa ei pitäisi olla missään tekemisissä. Semmoisiakin aikoja ja asenteita.
  20. Toissavuoden 2011 eduskuntavaalien tulos aiheutti paniikkireaktion niin sanotuissa EU-myönteisissä piireissä. Siinä tilanteessa syntyi Kataisen hallitus, jonka olennaisena ohjelmallisena perusjuonteena on EU-myönteisyys. Eihän myönteisyys inhimillisenä piirteenä ja ominaisuutena sinällään ole vika eikä vamma. EU-myönteisyydestä tulee kuitenkin ongelma, kun se julistetaan ainoaksi vaihtoehdoksi. Siihen yhteyteen sitten ei mahdu myöskään muunlaista kriittisyyttä kuin EU-kriittisyyden matalaksipaneminen. Samalla tavalla uskovaiset seulovat väärässä olevia kerettiläisiä.

    Kun perinteisesti on luonnehdittu median roolia, niin median on ajateltu toimivan vallan vahtikoirana. Suomalaisella medialla on kuitenkin ollut toisenlainen rooli. "Journalistien" itsensä taholta on myönnetty, tunnustettu, että v:n 1994 EU-kansanäänestyksen edellä median toimittajat olivat porukalla katsoneet missiokseen Suomen viemisen EU-jäsenmaaksi. Siinä hommassa oli vallan vahtikoiruus yhtä kaukana kuin yö päivästä.

    Nykyään sentään jossain määrin on alkanut ilmaantua EU-kriittisyyttä myös valtamedian keskuudesta. Ehkäpä tervejärkisyys alkaa taas vähitellen saada jalansijaa myös median sisällä. Kun Galilei joutui kirkon inkvisitiotuomioistuimen edessä vastoin tahtoaan "tunnustamaan" olleensa väärässä, niin hänen kerrotaan kuitenkin jupisseen itsekseen: "Se pyörii sittenkin". Siis maapallo toisin kuin kirkko ja paavi "tiesivät".

    Suomen EU- ja euroraha-"uskovaiset" ovat toimineet ja puhuneet kuin kirkkouskovaiset eli EU-ideologia muistuttaa hämmästyttävällä tavalla uskontoa. Vaikka sanotaan, että jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, niin Suomen EU-uskovaisuus on kuitenkin päätymässä haitalliseksi ongelmaksi. Se on kuin käenppoika, joka ottaa pesän haltuunsa ja nakkelee varsinaiset poikaset pesästä pois. EU-myönteisyyden nimissä Suomen valtio on sitoutunut valtaviin taloudellisiin vastuisiin ulkomaille. Kotimaan asioitten hoitamisen kohdalla taas sitten "on pakko" leikata ja juustohöylätä.

    Kun ajatellaan kriittistä journalismia, niin onko sillä kotisijaa esim. Suomen Yleisradiossa? Kun Yle pestaa esim. yhden uuden toimittajan, niin onko tehtävään pätevällä ja tervejärkisellä sekä myös EU:n tekemisiin kriittisesti suhtautuvalla sitä työtä hakevalla toimittajalla mitään mahdollisuuksia tulla valituksi? Vai onko Yle määritellyt ensimmäiseksi valintaperusteeksi EU-myönteisyyden, EU-uskovaisuuden?
    21. 29 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt