waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Helsinki ja koko pääkaupunkiseutu on luonteeltaan väestöllinen "sulatusuuni". Toki muuallakin maassamme kaupunkiseuduille on muuttanut väkeä maaseudulta, mutta Helsingin seutu on siinä suhteessa suurin väestömagneetti suomalaisittain katsottuna. Luonnollisesti muutoliikkeen mukana maan eri osien kulttuuriperinteet ovat nekin siirtyneet Helsinkiin, Espooseen, Vantaalle ja koko keskiselle Uudellemaalle. Samalla väestöllinen monisorttisuus on muotoutunut monipuolisuudeksi ja sehän on kaikinpuolinen voimavara. Suvaitsevaisuus kuluu sekin siihen kokonaisuuteen.

    Yhteiskunnallisen väestörakenteen kokonaisuudessa muuttoliike kaupunkeihin on ollut toinen suuri siirtymä suomalaisittain katsottuna. Ensimmäinen oli 400.000 karjalaisen siirtoväen sijoittaminen ja sijoittuminen uusille asuinseuduille sotien seurauksena. Silloinkin koettiin monilla tienoilla yhteiskunnallinen piristysruiske, kun vilkaat ja aktiiviset karjalaiset alkoivat osallistua paikallisiin rientoihin ja myös päätöksentekoon. Toki karjalaiskansa joutui kokemaan myös ennakkoluuloista karsastusta toisenlaisuutensa vuoksi verrattuna paikalliseen kantaväkeen.
  2. Vesiliikennettä ja satamatoimintaa harjoitetaan Järvi-Suomessakin. Siitä on nykyäänkin hyvänä näyttönä Saimaan kanavaa hyödyntävä liikenne. Vesitse päästään Saimaan kanavan kautta Kuopioon ja Joensuuhun sekä edelleen Pieliselle saakka. Siis vaikka ulkomailta asti. Mahdetaanko esim. Länsi-Suomessa kovinkaan yleisesti tietää, mitenkä Saimaan kanavan valmistuttua v.1856 Joensuusta kehkeytyi erityisen vilkas satamakaupunki 1800-luvun loppupuoliskolla. Ja jo sitä ennen Arppe rakensi ensimmäisen suomalaisen höyrylaivan Kiteen Puhoksessa v.1833.

    Paikkakuntien väestömäärät muuttuvat aikakausien myötä. Kun tässä on tullut tarkasteltua ennen viime sotia vallinnutta tilannetta, niin mainitsen semmoisen tilastollisen seikan, että Sortavalan maalaiskunta oli ennen Talvisotaa Suomen runsasväestöisin maalaiskunta ja huomattavasti runsasväkisempi kuin esim. Espoo silloin siihen aikaan. Näin se maailma muuttuu. Sinänsä olen itse semmoisella kannalla, että kissanhännänveto rannikon ja sisämaan tai Helsingin seudun ja muun Suomen välillä voisi jäädä vähemmällekin. Kaikkia tienoita tarvitaan. Olennaisinta on yhteisistä asioista, koko tasavallasta ja sen kaikkien väestöryhmien parhaasta huolehtiminen.
  3. Jatkan vielä sisämaan asujamiston osalta juttua. Tämän keskusteluketjun aloittaja mainitsee, että järvelle olisi matkaa sata kilometriä. Sitä tilannetta ei liene aiheellista yleistää ainakaan Järvi-Suomessa. Ja onhan niitä pienempiä järviä Pohjanmaallakin.

    Sitten nimimerkin "Hunksz" peräämään asioitten taloudelliseen puoleen ja sen tarkasteluun. Sitä varten on aiheellista luoda silmäys historiaan. Muinaisina aikoina suomalaisheimoiset "Pohjoisen" asukkaat sisämaassakin olivat vaurasta väkeä erityisesti metsästämisen ja turkiskaupan ansiosta. Kurjuutta esiintyi luonnonolojen vaihtelun ja suhdanteitten takia enemmänkin maanviljelysseuduilla etelämpänä.

    Pohjois-Karjalan tunnen minäkin kohtalaisen hyvin. Kun v.1721 Pietari Suuren toimien johdosta Venäjä onnistui laajentamaan reviiriään uuden pääkaupungin länsi-, luoteis- ja pohjoispuolella, niin uusi Venäjän ja Ruotsin välinen raja vaikutti myös mm. nykyisen Pohjois-Karjalan alueeseen. Pohjois-Karjalassa oli tuotettu kaskiruista ja tervaa kannattavina elinkeinoina ja vienti ulkomaille veti Viipurin kautta. Viipuri oli Suomen suurin tervanvientisatama. Pietari Suuren raja katkaisi tämän taloustoiminnan kuin veitsellä tai suorastaan miekalla leikaten. Tilanne muistutti hämmästyttävällä tavalla viime sotien jälkeistä aikaa. Olihan Talvisotaan saakka junamatkaa tehty Joensuusta pääkaupunkiin Helsinkiin Sortavalan ja Viipurin kautta, sillä muuta rautatieyhteyttä ei ollut olemassa. Uusi raja katkaisi yhteyden Viipuriin vastaavalla tavalla kuin 1700-luvulla.
  4. Muutama pukinsorkkakommentti rannikkolaisten rentoimmuusolettamukseen tai -näkemykseen. Hiukan olen saanut havaita semmoista, että jossain määrin nimen omaan meren rannikon asujamiston keskuudessa esiintyy "paremmuusasennoitumista", jonka mukaan sisämaan väki olisi henkisesti vähän köyhempää ja rajoittuneempaa. Rohkenen olettaa, että siitä juontuu useitten rannikkokaupunkien ilmapiirissä havaittava piirre, johon kuuluu tietynlainen selän kääntäminen sisämaalle. Voisin kuitenkin kuvitella, että Viipuri oli erilainen paikka siinä mielessä ja Viipurissa ymmärrettiin arvostaa tasavertaisesti koko Karjalaa sisämaata myöten. Viipurinlahti ulottuu syvälle sisämaahan.

    Rentoutta sitten esiintyy sinällään myös sisämaassa. Tuossa mm. "korpikirjailija" on todennut itäsuomalaista rentoutta vallitsevan niin Kainuussa kuin Pohjois-Karjalassakin. Varmaankin rentoon väkeen mahtuvat myös kaikki karjalaiset ja savolaiset riippumatta heidän nykyisistä asuinpaikoistaan. Saattaa olla, että Hämeen ja Pohjanmaan sisämaitten väki voi ehkä olla vähemmän rennon porukan maineessa, mutta lieneekö semmoinenkaan yleistys perusteltua? Ylipäätään en ole valmis yhtymään väittämään, jonka mukaan rannikon asukkaat olisivat yleisilmeeltään rennompia kuin sisämaan asukkaat.
  5. V.1990 kesällä istuin päivittäin samassa hotellin päivällispöydässä erään siinä viisikymppisen pariskunnan kanssa Italian kesälomareissulla. Markan arvossa oli todella runsaasti kuplaa siinä vaiheessa, kauppatase oli miinuksella tuhoisassa mittakaavassa ja Suomen hallitus, tasavallan presidentti ja Suomen Pankki pitivät tinkimättömästi kiinni kovan markan poltiikasta. D-kirjaimella alkava devalvaatio-sana oli liki tabu puheenaiheena.

    Siinä päivällispöydässä silloin kesällä v.1990 ajattelin ääneen, että nyt on meidän suomalaisten hyvä käydä ulkomailla, kun se on edullista ylikorkean markan arvon johdosta ja että kohta sitten devalvaation takia ja sen jälkeen ulkomaile matkustelu tulee kallistumaan. Siitä hetkellisestä lausahduksestani ruokapöydän pariskunnan mies sai liki sätkyn ja tuumasi, että ei devalvaatiota voi tulla. Ilmeisesti hänellä oli valuuttamääräistä velkaa. Minä rupesin puhumaan säästä.

    Kun markan arvossa oli ilmaa kymmeniä prosentteja, niin v:n 1992 lopulla tapahtunut "pakkodevalvaatio" aiheutti suoranaisen katastrofin niille, joilla oli ulkomaitten valuuttamääräistä velkaa. Kyllä joustamaton kovan markan finanssipolitiikka oli olennaisen keskeisenä syynä Suomen talouden syöksymiseen laman syövereihin devalvaation ollessa kyytipoikana. Markan kellutus olisi ollut luonteva menettely, jolla kauppatasetta olisi hoidettu juohevasti etukäteen ilman devalvaatiota eivätkä ulkomaan valuttoissa olleet velatkaan olisi kaatuneet syliin yhdellä rysäyksellä.
  6. Kyseinen Värmlannin hoitokoti on ryhtynyt käytännössä soveltamaan juuri niitä samoja käytäntöjä, joitten noudattaminen on ilahduttavasti yleistynyt meillä Suomessakin. Samalla kysymys on paljolti paluusta vanhaan. Luonnollisesti ravitsemuksen monipuolisuus on itsestäänselvyys.

    On erittäin ikävää, että meille on monien intomielisten kohkaajien värkkäämänä syntynyt ravitsemusbarrikadi, Maginot-linja, jonka bunkkereihin linnoittautuneet kiihkomilitantit tykittävät kaikkea lihaan, voihin ja kermaankin liittyvää ja jopa Tyynen meren saarien huipputerveellinen kookoskin on muka turmiollista ravintoa! Sinänsä supisuomalaisena totean: - Heja Värmland!
  7. Tämän keskusteluketjun aloittajalle lyhyt tiivistelmä:
    - Mahdollista Suomen uudelleen käyttöönotettavaa rahaa ei missään tapauksessa ole järkevää sitoa arvoltaan euroon yhtä ohikiitävää käynnistyssilmänräpäystä pitemmäksi ajaksi. Siis heti aloittajaisiksi uudelle "Suomen Rahalle" täytyy merkata jokin vertailuarvo johonkin nähden eli esim. euroon, USA:n dollariin, Sveitsin frangiin, tms. nähden, mutta sen jälkeen saman tien uusi rahamme olisi säädettävä kellumaan eli elämään "omaa elämäänsä". Olisi sitten meidän omien finanssipäättäjiemme harjoittaman taloudenhoidon varassa, ettemme kansantaloutena alkaisi liikaa rallitella ja velkaantua globaaleilla rahamarkkinoilla. Talouttamme viisaasti hoitamalla pärjäisimme hyvin. Olisiko meidän vallanpitäjillämme siihen riittävää valveutuvaisuutta ja pystyvyyttä sekä moraalista ryhtiä?
  8. Kun näkyvät vanhat ja mahdolliset uudestisynnytettävät markat menevän herttaisesti sekaisiin, niin olisi ilmeisesti viisainta nimetä Suomen rahan nimike joksikin muuksi kuin markaksi, sikäli mikäli eurosta luopuisimme. Mikä sitten nimeksi? Oravannahka on liian monikirjaiminen sana. Kiihtelys olisi jo parempi. Ropo olisi lyhyen nasakka, mutta antaisimmeko me suomalaiset itse sille riittävästi arvostusta, kun mielessämme taustalla on se "lesken ropo"? Nimikekilpalu voisi olla tuottoisa operaatio, jonka tuomaristo olisi sitten kysymys sinänsä. Pitäisikö raatina olla Kielitoimiston ja Keskuskauppakamarin yhteistyöryhmä?

    Joka tapauksessa olisi päivänselvää, että uusi "Suomen Raha" olisi heti alusta asti laitettava kellumaan. Siitä markan kellumisen alkamisesta käynnistyi myös 90-luvun kansantaloutemme elpyminen murheen laakson pohjamutelikosta. Jos markkamme olisi pantu kellumaan ja kovan markan politiikasta olisi luovuttu jo 80-luvulla samaan aikaan, kun rahamarkkinat vapautettiin, niin ulkomaitten valuuttojen kanssa velkaantuminen olisi jäänyt varsin vähäiseksi eikä valuuttakuplaa eli markan arvon vääristymistä olisi lainkaan syntynyt. Silloin ei olisi tarvittu mitään devalvaatiotakaan eikä myöskään revalvaatiota. Tuhoisa 90-luvun lama olisi jäänyt pelkäksi laskusuhdanteeksi kelluvan markan ansiosta. Ne, jotka säikyttelevät devalvaation möröllä kelluvan valuutan asetelmassa, ne säikyttelijät ovat joko tietämättömiä tai harhaanjohtajia, vääristelijöitä.

    Lieneekö kaiken kansan mielissä itsestäänselvyytenä tiedossa, että niin USA:n dollari kuin meidän euromme ovat kelluvia valuuttoja kuten myös liki kaikki merkittävät valuutat nykyisenä maailman aikana.
  9. Asenteellisena ongelmana näkyy nousevan esille vallanpitäjien haluttomuus nostaa kissa pöydälle ja suhtautua tilanteeseen realistisesti ja kaukokatseisesti. Jokamiehen oikeuksien päivittäminen on tärkeää ja se pitäisi tehdä kohtalaisen pian. Tuolla "kohtalaisuudella" tarkoitan sitä, että uudistus ja ajan tasalle muokkaaminen pitäisi suorittaa huolellisesti eikä pikapikavauhdilla. Toimeen olisi kuitenkin tartuttava nopeasti eikä säädösten korjaamisen aloittamista ja konkreettista valmistelua saisi lykätä jonnekin myöhempiin aikoihin, vaikka kyseessä onkin vaativa tehtävä.

    Kun yritän hakea vertailukohtaa tälle ulkomaalaisten marjastajien tuomiselle liiketoiminnan ilmiönä tänne meille, niin otan esille ulkomaalaisten tekemien tonttikauppojen tilanteen. Kun aikoinaan meidän ministerimme ja eduskuntamme päättivät avata tonttikaupankäynnin kaikille ulkomaalaisille ja samalla myös EU:n ulkopuolisille, niin asiaa ei nähty silloin siinä päätöksenteon tilanteessa ja sinä aikana merkittäväksi eikä tärkeäksi. Nyt myöhemmin vuosien myötä tilanne on muuttunut ja varsinkin venäläiset ovat ostaneet varsin runsaasti maata meiltä Suomesta. Meidän valtiojohtomme on kuitenkin aikaisemman päätöksensä panttivanki eikä arvovalta oikein anna periksi tehdyn päätöksen virheellisyyden myöntämiseen eikä säädösten korjaamiseen.

    Marjastusasiassa on jokamiehenoikeuksien kohdalla syntynyt ja laajenemassa vastaava asetelma kuin tonttikaupoissa. Nyt pitäisi puuttua vanhaan lakiin. Kun ilmiö, ulkomaalaisten harjoittama marjastus, mitä todennäköisimmin laajenee laajenemistaan, niin paineet kasvavat, vaikka päätöksentekijämme eivät tykkäisikään tilanteen realistisesta tarkastelusta ja sen korjaamisesta. Kyllä meidän vallanpitäjämme on valittu hoitamaan myös "ikäviä asioista".
  10. Lieneekö meikäläisellä aivan väärä muistikuva, mutta eikö sen yhteispohjoismaisen sähköpörssin pitänyt taata meille tasaiseen tahtiin edullista ja samahintaista sähköä Ruotsin ja Norjan kanssa? Muistaakseni sen suuntaisilla argumenteilla perusteltiin Suomen liittymistä mukaan pohjoismaiseen sähköpörssiin. Tosiaan aivan aiheellinen kysymys: Huijattiinko meitä suomalaisia?
  11. Sinä "Laamakuiskaaja" mainitset yhden aivan olennaisen seikan, kun toteat, että "Jotkut maat kuten Venäjä vaativat voimassa olevan vakuutuksen kun viisumia haetaan."! Tämä asetelma tulee eteen karjalaisjuuristen suomalaisten itärajan tuolle puolelle suuntautuvan kotiseutumatkailun kohdalla. Seurasin kesällä Kouvolassa messutapahtumassa Tapiola-yhtiön esittelypisteessä käytyä keskustelua, jossa vanhempi naishenkilö valitti juuuri tästä tilanteessta. Vakuutusyhtiön messuesittelijät, nuoret mieshenkilöt, antoivat vanhalle rouvalle palautteena ainoastaan sen kannan, että näin on eikä matkavakuutusta tipu. Tämä tilanne siis tarkoittaa käytännössä sitä, että yli 80-vuotiaat karjalaisheimolaiset eivät pääse enää käymään sukunsa vanhoilla kotisijoilla.
  12. Korvan taustan hienoisen rapsuttamisen myötä mieleen palasi jossain dokumentaatiossa näkemäni linjavalinta, jonka mukaan "Suomi on kytkettävä Lännen yhteyteen niin peruuttamattomasti, ettei siitä ole enää paluuta!". Juuri siitä on nähtävästi kysymys, kun on todettavissa Venäjän kanssa harjoitettavan vuorovaikutuksen vieroksuntaa ja Murmanskin suunnan kanssakäyminen siinä mukana. Sama toimintalinja näkyy myös mm. suomalaisittain ilmaistuna Itä-Karjalan eli Petroskoin suunnan kanssa harjoitettavan yhteistyön kuihduttaminen.

    Venäjän ja samalla Murmanskin kanssa käytävän kontaktoinnin vähäisyys on siis mitä ilmeisimmin Suomen valtiojohdon tietoinen ja tarkoituksellinen, päämäärähakuinen linjavalinta. Yksinkertaisesti asetelma on niin, että Suomen Länteen kytkijät kumartavat Länteen ja pyllistävät Itään eli Venäjän suuntaan. He eivät edes halua harjoittaa monitahoista ulkopolitiikkaa, sillä sehän vaarantaisi heidän yksisuuntaiset pyrkimyksensä Suomen niittaamisesta kiinni Lännen yhteyteen.
  13. Laman aikakaudella pärjäävät ne, jotka ovat pystyneet ja ymmärtäneet rakentaa itselleen pelivaraa jo ennen lamaa. Kaikillahan siihen ei ole ollut edes mahdollisuuksia. Joka tapauksessa huonoina taloudellisina aikoina pärjäävät ne, joitten talous on reilassa ja pysyy kunnnossa myös laman aikana.

    Erityisen kiinnostavaa on varallisuuden "uusi isojako", jollaista laman aikana tapahtuu. Kun tulee vararikkoja tai velkoja ajautuu perintään muutoin, niin silloin tapahtuu omaisuuserien siirtymisiä uusiin käsiin. Voimme vain toivoa, että uudet omistajat haluaisivat ja osaisivat toimia viisaasti.

    Yhtenä ilmiönä laman aikana on omaisuuserien siirtyminen ulkomaisiin käsiin ja laman aikana se voi tapahtua alle normaalien taksojen pilkkahintaan. Muistamme hyvin 1990-luvun ja silloin tapahtuneet omistuksen siirtymiset suomalaisilta ulkomaalaisille. Jopa valtiovallan taholla hölmöiltiin ja myytiin pilkkahinnalla mm. Sonera eli entinen telelaitos ruotsalaisille ja tietenkin silloisen meiningin mukaisesti halvalla pilkkahinnalla. Siinä Sonera-paketissa meni myös omaan kansalliseen infrastrukstuuriimme kuuluva ja strategisesti tärkeä Soneran kiinteä verkko ruotsalaisille. Silloin meni myös yksityisen elinkeinoelämän taholla olennaisen tärkeä liikepankki Merita ruotsalaisille. Se oli laman "jälkihoitoa", jolloin kasvu Suomessa oli jo itse asiassa käynnissä, mutta monenlainen myytäväksi kelpaava ikään kuin poltteli suomalaisomistajien hyppysissä. Eroon piti päästä jopa omasta pörssistä.
  14. Mieleen tulee erityisemmin haeskelematta kysymys:
    - Saattaisiko olla rinnastettavissa toisaalta uskonnollinen uskovaisuus, mikä ei voi edes kuvitella asettavansa uskonkappaleita epäilyksenalaisiksi ja toisaalta mm. meidän pääministerimme ja hänen kumppaneittensa edustama euroraha- ja EU-uskovaisuus, mikä ei voi edes kuvitella asettavansa eurodogmejaan epäilyksenalaisiksi?

    Tuoreimpana näyttönä asetelmasta on komissaari Olli Rehnin kielto olla laatimatta euroraha-alueesta eroamiseen liittyviä suunnitelmia. Suomen euroraha- ja EU-uskovaiskonklaavi muistuttaa hämmästyttävällä tavalla Vatikaanin harjoittamaa dogmien noudattamista eli jos niitä ei noudata, joutuu kadotukseen. Brysselin käsikassarana on myös oma inkvisitionsa, jonka yksi uutteroija vaikuttaa olevan komissaari Rehn.

    Ainoa käytännön menetelmä lienee nostaa meillä Suomessa valtaan voimat, jotka kykenevät ajattelemaan rationaalisti ja harjoittamaan Suomen ja kansakunnan etujen mukaista politiikkaa. Kokoomuksen kohdalla on tehtävissä diagnoosi: "Toivottoman patologinen tapaus".
  15. Oman ravitsemuksen sortteeraus aiheuttaa aprikointia. Aikoinaan tuonne 45-vuoden ikään saakka olin hoikka poika ja söin mitä milloinkin ja sama päti juomispuoleen. Siihen saakka kulkuneuvona ainakin lyhyemmillä pätkillä oli Apostol de Luxe eli välillä piti katsoa, millaisiin kenkiin jalkansa laittaa. Sitten tuli työn vuoksi vakituinen autolla liiikkuminen mukaan elämiseeni ja kiloja alkoi kerääntyä, vaikka siihen saakka olin kuvitellut, että enhän minä liho, vaikka mitä suuhuni mättäisin. Siinä vaiheessa ja vielä viisikymppisenäkin lääkäri totesi verisuonieni olevan hyvässä kunnossa "kuin nuorella pojalla".

    Nyt eläkeläisenä kolesteroli on hiukan koholla enkä ole lääkkeitä huolinut, vaikka niitä on joku tohtori suositellut. Verenpaine heittelee rasituksen mukaan, mitä en ole pitänyt hälyttävänä vaan pikemminkin normaalina elimistön reagointina rasitustilanteissa eli kun kone on käynnissä, jolloinka puhtia tarvitaan. Paino ei kutenkaan suostu oikein kunnolla laskemaan, vaikka olenkin yrittänyt muokata ravintopolitiikkaani "kunnon raiteille".

    Sinänsä en pidä tavoitteena kovaa laihduttamista. Jonkun verran kuitenkin olisi hyödyllistä saada kiloja tippumaan eli tuommoinen kymmenkunta kiloa sadasta alas päin alkaisi jo riittämään. Erityisesti polvet ovat alkaneet vähän reistailla viime aikoina. Hiilihydraatteja olen vähentänyt ja rasvoja valikoinut Antti Heikkilän suosittelemaan tapaan. Perunaa en ole kokonaan jättänyt pois enkä täysjyväleipää.

    Asiaan liittyen silmään pistää viime päivien julkinen keskustelu, jossa kookosrasva on ollut esillä. Virallinen taho luokittelee kovat rasvat turmiollisiksi ja siinä samalla niihin luetteloimansa kookosrasvan. Miten siellä Tyynem meren saarilla alkuperäisväki on voinut olla terveyden perikuvia, vaikka he ovat iät ajat käyttäneet kookosrasvaa ja kookosöljyä ravinnossaan? Jotain vikaa on Suomen virallisissa ravitsemussuositusten määritelmissä.
  16. Monenlaiset seikat vaikuttavat pariskunnan elämään, joka parhaimmillaan lienee luonnehdittavissa kumppanuudeksi. Te nuoret aikuiset eli minua liki puoli vuosisataa nuoremmat olette varttuneet ja eläneet kovin toisenlaisessa Suomessa kuin minä aikoinani sodan jälkeen 1940- ja 50-luvuilla. Minun henkilökohtainen heikkouteni elämisen osaamisen suhteen oli, että vielä siinä teidän iässänne nuorena aikuisena on osannut katsoa riittävästi peiliin enkä siis arvioida itseäni realistisesti.

    Ehkä rohkenen mainita pari seikkaa, näkökulmaa. Elämä on ikuista opiskelua olipa koulusvistyksen taso ihmisellä mikä tahansa. Jos ihminen katsoo olevansa "valmis" vaikkapa hiukan alle kolmikymppisenä, niin silloin elämässä ilmaantuu eteen ongelmia. Vielä eläkeläisenäkin on hyvä arvioida itseään ja yrittää kehkeytyä entistä myönteisempään suuntaan ihmisenä.

    Sukulaiset ja ympäristön muu lähiväki saattaa suhtautua koulutukselliseltaan erilaisen pariskunnan suhteeseen kovin "analyseeraavasti" ja heillä saattaa olla myös taipumsuta ja mieltymystä kommentoida kahden erilaisen ihmisen parisuhteen kestävyysnäkymiä. Kun parisuhde on myönteisellä perustalla puolisoitten itsensä kesken, niin on sitten sukulaisten vika, jos he alkavat heitellä neropattiviisauksiaan kalikkoina rattaisiin. Koulutetumman kumppanuuspuolen sukulaiset voivat vieroksua ja vähätellä vähemmän koulutettua puolisoa. Vähäisemmän koulutuksen käyneen puolison sukulaiset ja henkiystävät taas saattavat sortua naljailuun hekin omassa "viisaudessaan". Tulivatpa sivullisten kommentit kummalta suunnalta tahansa, niin niitten mahdollinen esiintyminen todistaa, että lähimmäiseltä ja ihmiseltä yleensäkin pystyy puuttumaan viisautta koulutuksesta riippumatta.
  17. Hämmentävää on hallinnon jatkuva veivaaminen. Tämän "pitkäjänteisen" toimintalinjan alku voitaneen ajoittaa Paavo Lipposen pääministeriyden aikaan, jolloin ministeri Jouni Backman sai vapaat kädet ryhtyä mestaroimaan lääninhallinnon "uudistusta". Silloin Kouvola menetti Kymen läänin hallintokeskuksen statuksen. Jäihän tänne kylläkin piirihallintoa, jonka sen jälkeistä uuteen asentoon vääntämistä on sitäkin nähty liian kanssa. Nyt Kuopioon siirtyvä hallinto-oikeus on lääninoikeuden perillinen.

    Huomiota kiinnittää, etttä nyt päätöksiä tekevä Jyrki Kataisen (Kokoomus) hallitus on koostumukseltaan varsin vastaavanlainen kuin Paavo Lipposen hallitukset. Vallanpidon valta-akselina ovat SDP ja Kokoomus. Eikä sitten myöskään voi jäädä huomiotta havainto, joka kertoo RKP:n eli ruotsalaisten ministerien "kunnostautuneen" kassaroijina niin aikaisemmin kuin nykysinkin. Onko jo etukäteen suunniteltu niin, että kun rankat ratkaisut tapahtuvat RKP:n ministerin mestauskirveen iskulla, niin Kokoomus ja SDP selviäisivät julkisuuden valossa ja vastuusta kuin koirat veräjästä?

    Mitä on ministeri ja juristi Jyri Häkämies tehnyt tässä Kouvolan hovioikeuden ja Kouvolan hallinto-oikeuden asiassa? Hän on Kymenlaakson ylin ja vaikutusvaltaisin edunvalvoja. Onko hän uhannut erota hallituksesta, jos Kouvolaa kohdellaan kaltoin ministeri Henrikssonin toimesta? Kun meillä on nykyään tapana antaa yksittäisten ministerien ja ministeriöitten "hoitaa" ikävät asiat ilman mm. pääministerin puuttumisia tilanteisiin, niin eikö alkaisi olla aika tehdä siihen menettelyyn ja toimintatapaan muutos? Katsooko päämnisteripuolue, ettei se ole millään tavalla vastuussa oikeusminsiterin ratkaisuista?

    Keskustan kohdalla viime vuoden huhtikuun eduskuntavaaleissa pääministeripuolue Keskusta koki kannatuksen menetyksen Kouvolassa ehkä isolta osaltaan Käännöstieteen laitoksen Helsinkiin siirtämisen takia. Keskusta oli pääministeripuolue. Ja menettihän siinä kokoomuslaisen opetusministerin Kouvolan puoluekumppani parlamenttipaikkansa hänkin.

    Mielenkiintoinen ja varsin mieluiselta vaikuttava on tämän keskusteluketjun aloittajan asenne ja idea, jonka mukaan kaikenlainen nykyisen hallituksen tukeminen näillä Kouvolan tienoilla olisi perusteltua lopettaa. Kunnallisvaalit ovat lokakuussa.
  18. Joopa joo, kiinnostava ja vaikeasti ennakoitava tilanne. Minun Nokian osakkeitten omistukseni on tosiaan varsin vaatimatonta suuruusluokkaa eli varsinaiset rahamiehet ovat muualla. Kun Nokian pörssikurssi on alentunut, niin samalla on syntynyt houkutus osataa Nokian osakkeita lisää, "kun niitä nyt saa halvalla". Tälläkin hetkellä on juuri se tilanne. Myönnän, että Nokian osakkeitten lisähankinta on mielessä minullakin ja otollinen aika saattaisi olla juuri nyt. Sitten on olemassa sekin mahdollisuus, että Nokian osakkeen kurssi alenee vielä lisääkin. Ennakoimisen vaikeus on luontaisetu.

    Pitkän sihtaamisen ideana on tietysti se, että yhtiön pörssikurssin mahdollisen nousun myötä, "osakesalkun" arvo nousisi ja se tarkoittaisi toisaalta osinkotuoton enenemistä ja toisaalta myös myyntivoittoa, jos osakkeita jossain vaiheessa alkaisin myymään. Monet piensijoittajat ovat sillä kannalla, että yleensäkin osakkeet, siis "oman salkun yhtiövalikoiman osakkeet", säilytetään ja uusia hankintoja tehdään osinkotuotoilla. Vähäisin rahavaroin toimiva piensijoittaja joutuu kuitenkin miettimään, että juuri myyntivoitoilla voisi kartuttaa pääomaansa ja sitten sopivassa saumassa ostaa lisää jonkin yhtiön osakkeita. Vastuu on aina itsellä eikä sitä voi sälyttää millekään muulle taholle.
  19. Konjunktuureihin liittyvää pärjäämisvaihtelua perusteellisempaa tai syväsyntyisempää pärjäämisen heilahtelua on toki nähty muuallakin kuin Nokian kohdalla. Mieleen tulee mm. IBM, joka oli maailman johtava tietotekniikkafirma aikoinaan ja sitten alkoi jäädä "taustalle". Nyt sitten kuitenkin IBM on tullut takaisin vahvana yhtiönä.

    Toisena Jenkkilän esimerkkinä sopii mainita General Mortors. Sen menestys on ollut pitkä eli jo 1920-luvulla GM nokitti Fordin. Vasta viimeisen vuosikymmenen aikana Toyota ja Volkswagen onnistuivat pääsemään GM:n rinnalle ja hiukan ohikin. Nyt GM on taas palannut kilvoittelemaan maailmanmarkkinoitten kärkipaikasta.

    Nokian uudelleenelpyminen saattaa hyvinkin olla alkamassa jo tänä vuonna. Monia myönteisiä merkkejä on nähtävillä. Toivotaan, toivotaan, sanoo muutaman osakkeen omistaja. Nokian riittävä pärjääminen kelpaisi saavutukseksi ainakin minulle. Maailman markkinoitten johtopaikan määrittelykin on suhteellinen asia. Mitä seikkoja painotetaan? Nykyisin tuntuu olevan tärkeää menestyminen Pohjois-Amerikan markkinoilla ja se näyttää jopa ylikorostuvan. Toisaalta saattaa käydä niinkin, että nyt lähitulevaisuudessa Nokia alkaakin saavuttaa kunnon jalansijaa myös USA:ssa. Toivotaan, toivotaan.
  20. Taitaa olla paikallaan todeta tässä yhteydessä omakohtainen kosketukseni reumaan sairautena. Minun tädilläni oli vaikea nivelreuma. Hän kävi aika ajoin eli muistaakseni ehkä kerran vuodessa tai kahdessa Heinolan reumasairaalassa hoitojaksoilla. Hän oli meillä maalla veljensä eli isäni taloudessa niin sanottuna avustavana perheenjäsenenä. Minä olin siihen aikaan (50-luvulla) kansakoululaispoika. Kun tätini tuli reumahoidosta takaisin, niin hänellä oli aina minulle tuliaisena jotain tuomisia ja yleensä jokin ohut satukirja. Hän oli minun lempitätini kuten nykyään voitaisiin sanoa.
    21. 33 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt