Marjassa niin ihmiset kuin karhut ja lintummekin

Käsite "Jokamiehen oikeudet" -käsitteen uudelleen määrittely on erittäin aiheellista. Käsite on syntynyt ikimuistoisten aikojen myötä, mutta nyt tänä maailman aikana tilanne on merkittävässä määrin muuttunut toisenlaiseksi siitä, mitä on ollut aikaisemmin. Meidän poliitikkomme kyllä hoksaavat laatia uusia lakeja ja asetuksia monenmoisten vähäistenkin maailman muutosten perusteella, mutta tässä asiassa vallanpitäjämme näyttävät piilottavan päänsä pensaaseen.

Jokamiehen oikeudet on laaja asikokonaisuus. Otan tässä kuitenkin tarkastelun kohteeksi lähinnä marjat, luonnon marjat. Viime aikojen debatti on noussut kotimaisen liike-elämän tänne meille Koti-Suomeen hommaamien ulkomaalaisten marjanpoimijoitten johdosta. Aivan perustellusti näitten kaukaakin tänne saapuneitten marjanpoimijoitten toimintamenettelyissä on kritiikin sijaa. Ja sitten on oma periaatteessa arvioimista vaativa asiansa se, että onko jokamiehen oikeuksien väärinkäyttöä "hyödyntää" marjanpoiminnassa ylikansallisia markkinatalouden käytäntöjä, joitten merkeissä köyhää väkeä värvätään pitkin maailmaa toiselle puolelle maapalloa ja tilanteessa, jossa paikallinen väestö eli suomalaiset kanta-asukkaat suhtautuvat kriittisesti kyseisiin keikkamarjastajiin?

Henkilökohtaisesti kallistun sille kannalle, että jokamiehen oikeuksiin ei saisi kuulua liike-elämän pyörittämä ulkomaalaisten marjastajien kyörääminen meidän metsiimme. Siinä kohdassa lakia ja asetuksia on muutettava, korjattava ajan tasalle eli siis päivitettävä. Päivityksiä tehdään paljon vähäisemmissäkin asioissa.

Lopuksi kiinnitän huomiota vielä luonnon laajaan kokonaisuuteen. Keskustelu on typistynyt aivan liian yksipuolisesti ulkomalaisten marjastajien kohdalle. Ajatellaanpa luontoa ja esim. juuri metsien marjoja kaikkena kokonaisuutenaan. Ei niitä kaikkia marjoja tarvitse eikä pidä sieltä poimia pois. Jos tavoitteeksi yritetään asettaa Suomen metsien putsaaminen joka kesä "marjasadosta", niin se on väärä päämäärä. Samoin on virheellista yrittää kerätä marjoista pois vaatimattomman tavoitteen mukainen määrä eli niin paljon kuin suinkin mahdollista. Luontoon pitää jäädä ja luontoon kuuluu jäädä marjoja.

Koko tässä marjakeskustelussa on jätetty mainitsematta eläimet. Eikö olisi syytä ajatella, että meidän luontomme eläimilläkin on jokaolennon oikeutensa? Kun meidän luontomme karhut valmistautuvat talvihorrostaan varten, karhut tarvitsevat siihen talvilepoonsa runsaasti ravintoa ja metsiemme marjat ovat siinä ruokavaliossa aivan olennainen osa kokonaisuutta. Entä jos liike-elämän tänne tuomat marjastajat ovat putsanneet karhujen perinteiset marjapaikat putipuhtaiksi marjoista, karhujen syysravinnosta? En ole havainnut julkisuudessa, että vihreät ja vihmerät poliitikkomme sen paremmin kuin luontoväki yleensäkään olisi milllään tavalla osoitanut kiinnostusta karhujen talviravintoa kohtaan mesikämmenten jokaotson oikeutena.

Kun juuri äskettäin alkoi sepelkyyhkyn luvallinen metsästyskausi, niin media kertoi, kuinka sepelkyyhkyillä on ollut pulaa ravinnosta eli mm. mustikoista. Sepelkyyhkyt ovat yhä yleisemmin pienikokoisempia eivätkä kaikki poikaset ole kehittyneet niin kuin yleensä aikaisemmin. Metsiemme marjakanta ei todellakaan ole mikään pohjaton runsauden sarvi, jota tyhjentämään voi tänne liike-elämä tuoda massoittain väkeä vaikka ulkomailta.