waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Ensin ajattelin kirjoittaa uuden aloituksen StoraEnson toilailusta Kiinassa, mutta tässähän on oivallinen pohja keskustelulle toissa keväältä, joten jatkan juttua tästä. Nyt siis elämme lokakuuta 2010. Boris Pillhard kiinnitti asiaan huomiota siis jo liki puolitoista vuotta sitten. Ilmeisesti StoraEnson Karvinen neuvonantajineen ei ole tilanteen tasalla vieläkään, kun sama asia on edelleen "hoitamatta". Vai olisiko "hoitaminen" heidän mielestään pelkästään hiljaista hautaamista?

    Mahtaisikohan kysymys olla yrityksen linjasta? Jos StoraEnsin ideologinen ja toiminnallinen linjavalinta on ylikävely perinteiseen suomalaiseen tapaan, niin jälki on juuri tällaista. Tuo aivan sama siirtomaakolinialismin kaudelta saakka periytyvä linja on yleisenä ohjesääntönä mitä moninaisimmissa muissakin suuryhtiöissä ja ikävä kyllä pienissäkin. Mieleen tulee mm. Monsanto, joka tekee paikallisten vallanpitäjien kanssa sopimuksia, joitten voimalla paikalliset pieneläjät häädetään pois vanhoilta kotisijoiltaan. Ja menetelmä on tosiaankin ollut myös StoraEnson työkalupakissa mm. Brasiliassa.

    Jos StoraEnso todella aidosti haluaisi katua tekojaan ja parantaa tapansa, niin uudeksi moraaliseksi ohjesäännöksi olisi valittava oikeudenmukaisuus. Pelkkä ns. laillisuus ei riitä, sillä olihan orjuuskin aikoinaan laillista monissa kulttuureissa ja maissa, vaikkakaan ei moraalisesti oikeudenmukaista. Kiinan osalta on todettavissa, etä StoraEnso näyttää lähteneen syyhyttä saunaan. Paikallista yhteiskunnallista asetelmaa siellä Kiinassa ei liene vaivauduttu tutkimaan eikä paikallisen pieneläjäväen kohtelun oikeudenmukaisuutta ole otettu ohjesäännöksi. Siis StoraEnso ei ole niin tehnyt. Jos olisi, niin tilanne ei olisi nyt tämä, mikä se on.
  2. Tämän päivän (27.9.2010) Kauppalehden nettisivuilla uutisoidaan, että uraanilla spekulointi taisi olla toisarvoista verrattuna nikkelin hinnan vaihteluun alkuvuoden kansainvälisillä markkinoilla. Siis samaan aikaan, kun nikkelin hinta nousi talven taittuessa kevääksi, niin siihen samaan aikaan Talvivaaran osakkeen hinta nousi sen minkä nousi. Ja kun sitten kesäkuussa nikkelin hinta alkoi alentua, niin samaan aikaan alkoi laskea myös Talvivaaran osakkeen pörssikurssi. Edelleen Kauppalehdessä korostetaan, että Talvivaaran arvosta noin 80 prosenttia on yhteydessä nikkeliin.

    Mitä opimme kaikesta tästä? Ensinnäkin opimme sen, että suomalaisen median piirissä tuntuu vaikuttavan edelleen sama sopuli-ilmiö, josta presidentti Mauno Koivisto puhui jo aikaa sitten. Toiseksi opimme sen, että suomalaisen median pintapuolisuus ja helppojen selitysten hakemistarve on olennaisempi työtapa kuin asioitten syvällinen penkominen ja tarkastelu, joka vaatii sekä tietämystä, asennetta että vaivaa. Ja vielä kaikesta tästä paistaa läpi kytkös, jonka hedelmänä on jonkun henkilön poliittisperäinen matalaksi panemisen tarve, vaikka moiseen menettelyyn ei olisikaan varsinaisia asiaperusteita. Tilanne kuvastaa suomalaisen ns. puolueettoman median statusta aktiivisena poliittisena tekijänä.
  3. Tämmöistä aikakautta elämme tasavallan nimikkeellä mainitussa Suomessa, että kohtuuttomia etuoikeuksia omalle kielirymälleen hankkinut ruotsinkielinen vähemmistö yrittää esittää järkyttynyttä, kun me suomenkieliset peräämme kohtuullista ja tasapuolista kohtelua itsellemme. Ruotsinkielisen väen taktiikkanahan on ollut olla mukana kaikissa tasavallan hallituksissa ja sitä kautta lehmänkaupoilla hankkia vähän kerrallaan etuisuuksia, jotka yhteen nippuun laitettuna olisivat täysin mahdottomia läpivietäviksi.

    Otetaanpa esille muutama kiinnekohta lähimenneisyydestä. Kun meille Suomeen tehtiin peruskoululaitosta, niin RKP ajoi läpi Johannes Virolaisen ja Keskustapuolueen kanssa lehmänkaupalla sen, että ruotsi tuli pakolliseksi kieleksi kaikkiin peruskouluihin tässä maassa. Sitä ennen ruotsi oli keski- ja oppikouluissa pakollisena kielenä. Kansakouluissa ei ruotsi ollut oppiaineena. RKP siis onnistui häikäilemättömyydellä eskaloimaan oman kielellisen jalansijansa aivan uudelle tasolla maassa silloin yli 40 vuotta sitten. Keskustastapuolueesta ei ollut suomalaislasten etujen puolustajaksi.

    Toinen olennainen muutos tapahtui vuosikymmenen verran myöhemmin. Silloin ruotsinkielinen opetusministeri sai juoniteltua läpi lainmuutoksen, jolla ruotsin ns. virkamieskurssi tehtiin pakolliseksi kaikkiin maamme yliopistollisiin loppututkintoihin. Aikaisemmin yliopistolliset tutkintovaatimkset eivät sisältäneet ruotsin pakkokurssia akateemiseen loppututkintoon kuuluvana. Nyttemmin sama vaatimus on laajennettu koskemaan myös ammattikorkeakoulujen tutkintoja.

    RKP:n kielipoliittinen etuilu on konkreettisesti arvioituna ollut huippuluokan poliittisen taituruuden näyte. Vastaavaa vähäisen vähemmistön saavutusta saa maailmalta hakea. RKP:n menestyksellisen politiikan hinnaksi on muodostumassa suomenkielisen väestön herääminen ja vastaisku. Ei olisi mitään ihmettelemistä, jos ensi kevään eduskuntavaaleissa nimen omaan Perussuomalaiset saavuttaisivat huomattavan vaalivoiton, jonka yhtenä olennaisena elementtinä on suomenkielisen väestön itsepuolustus ja tasa-arvoisen aseman aikaansaaminen omaan tasavaltaamme Koti-Suomeen. Ei voi olla niin, että meidän suomenkielisten suomalaisten täytyy loputtomiin nöyrtyä ruotsin kielen etuoikeusstatuksen eskaloimisen edessä. Nyt mm. Kokoomus näkyy käntäneen selkänsä suomenkielisen väestön yhdenvertaiselle asemalla isänmaassamme. Keskustahan sen on tehnyt jo aikaa sitten, samoin SDP ja Vasemmistoliitto vihreistä puhumattakaan.

    Kansainvälinen vertailu lienee sekin tässä paikallaan lyhyesti todettuna. Neljän kielen Sveitsissä ei ole samanlaista pakko-opetusta kuin meillä on ruotsin kielen kohdalla. Belgiassa ei ole toisen valtakielen pakko-opetusta niin kuin on meillä pakkoruotsi. Ruotsissa ei ole suomenkielisellä väestöllä edes alkeellisiakaan kielellisiä oikeuksia ja siitä asiasta meidän ruotsinkielisemme vaikenevat visusti. Asetelman omituisuutta luonnehtii osuvasti myös se, että tosiaankin meidän ruotsinkielisemme nostavat paniikinomaisen äläkän, jos heidän etuoikeuksistaan yritetään edes ohimennen keskustella puhumattakaan tilanteen korjaamisesta.
  4. Sekalaiseksi ja isolta osaltaan sekamelskaiseksi on paljastunut euro-porukka kovan paikan tullen. Välimeren euromaat ovat viettänet finanssiensa kanssa menoa ja meininkiä, jota voi luonnehtia porsaitten tohellukseksi pellossa. Eihän semmoista pitänyt ilmetä laisinkaan, kun euroraha luotiin ja euromaitten kimppa tehtiin. Nyt sitten Ranska ja Saksa ovat hätäännyksissään vedättäneet koko euro-blokin yhteisvastuulliseen pelastusoperointiin, vaikka vastuitten piti sopimusten mukaan alun perinkin olla maakohtaisia. Juuri siihen seikkaan kiinnitti Sauli Niinistökin huomiota nyt jälkiviisastelussaan. Ja totta kai Suomen hallitus ja sen päätouhuilijana valtiovarainministeri painaltaa pää kolmantena jalkana Ranskan ja Saksan kelkkaan mukaan.

    Mitä opimme tästä? Ilmiselvästi laadittujen ja juhlallisesti allekirjoitettujen sopimusten arvostus on euromaitten alueella enimmäkseen pelkän sopimusten kiertämisen ja sopimuksista vähätvälittämisen aihe. Myös Suomen hallitus lähti mukaan siihen "hällä väliä"-suhtautumiseen. Jos meidän hallituksemme olisi kunnioittanut solmittuja sopimuksia, niin Kataisen-Vanhasen hallitus olisi todennut vastuun olevan maakohtaista ja korostanut sitä, että mikään yhteisvastuullinen pelastuspalvelun rahoitus ei kuulu kuvioon. Samanlainen sopimusten rikkoja on ollut Suomen hallitus kuin euro-porukan rupukkasakkikin ynnä suurvallat Ranska ja Saksa. Heipparallakkaa! Ja meidän verorahojamme heitellään Kankkulan kaivoon.
  5. Suomen kunnallishallinto kehittyi 1800-luvulla. V.1865 annetulla asetuksella luotiin maaseudellekin kunnallishallinto. Maalliset asiat erotettiin seurakunttahallinnosta. Kaupunkien oma paikallinen hallintohan oli ollut olemassa jo kauan sitä ennen. Sitä koskien v.1873 annetulla asetuksella porvariston etuoikeutettu asema kaupunkien hallinnssa lakkautettiin ja paikallista hallintoa parannettiin myös kaupungeissa.

    Euroopan unionissa paikallisen hallinnon taso on erityisen tärkeässä asemassa ja paikallisen hallinnon merkitystä ja arvoa korostetaan. Tiettävästi Suomikin on EU-jäsenmaa, mutta joskus vaikuttaa siltä, että paikallisen kunnallishallinnon ollessa kyseessä Suomi sijaitsisi aivan eri planeetalla kuin EU. Meillä kunnallishallintoon on haluttu lyödä haitakkeen ja hidasteen poltinmerkki. Siltä tosiaankin usein vaikuttaa.

    Aikojen saatossa asiat ovat myös muuttuneet. Varsinkin kulkemisen yhteydet ovat muuttuneet suuresti, kun verrataan nykyisiä liikkumisen mahdollisuuksia vaikkapa tuohon vuoteen 1865. Entisaikoina kuntien välisten rajojen määrittämiseen saattoi vaikuttaa olennaisesti mm. vesitse tapahtuva liikkuminen eli soutuveneitten käyttö sisäveillä ja purjehtiminen rannikoilla. Talvella ajeltin jääteitä myöten ja tasaisilla vesistöjen jäillähän se oli sujuvaa paitsi kelirikkoaikoina alkutalvella ja kevään lähestyessä. Maitse kulkemisen keskeinen kyytineuvo olivat hevosvetoiset kärryt ja reet jalan patikoimisen ja hiihtämisen lisäksi. Ratsastaminen oli sekin arvossaan liikkumisen muotona.

    Motorisoitu liikkuminen niin mailla, vesillä kuin ilmassakin on aiheuttanut kertakaikkisen muutoksen liikkumisen saralla noihin entisiin aikoihin verrattuna. Ei ole mitään ihmettelemistä siinä, että liikenteen muutos on aiheuttanut paineita myös paikallisen hallinnon alueitten ja niitten välisten rajojen määritteleyyn.

    Lähtökohtana ja kulmakiviperiaatteena on kuitenkin aiheellista pitää paikallista hallintoa, sen jatkuvuutta ja olemassolemista, arvostamista. Vaikka liikkuminen onkin nykyään varsin helppa, niin silti ei ole aiheellista määrittää kuntia niin laajoiksi kuin yhdellä auton bensatankillisella pääsee. Alueeltaan "liian" laajat kunnat eivät ole tarkoituksenmukaisia edes nykyaikana. Toisena vaikuttavana seikkana on paikallisen hallinnollisen yksikön väestömäärä. Suomi on laaja maa ja olosuhteet vaihtelevat alueellisesti. Ehkäpä nykyaikaan "sopiva" paikallishallinnon yksikön koko olisi joustavasti määriteltynä tietynlainen vaikutusalueen koko. Esimerkkeinä mm. nykyiset Salo, Kouvola, Raasepori - sen tapaiset kokonaisuudet.

    Helsinki-napaisen keskustelun tuoksinasta huokuu läpi semmoinen ideologinen kamariteoria, jonka mukaan koko Suomen paikkallishallinto pitäisi saada mahtumaan johonkin yhteen kaavioon, sapluunaan, riippumatta väestötiheyden vaihtelevuudesta. Se siis tarkoittaa sitä, että olosuhteitten vaihtelevuus ja erilaisuus halutaan kieltää. Siis olemassaolevaa todellisuutta ei haluta nähdä olevana ja asiaan vaikuttavana faktana.

    Jos minä saisin määrätä, niin ensimmäisenä saattaisin voimaan ohjesäännön, jonka mukaan kaikkien paikallishallinnon yksiköitten, kuntien, kaupunkien, ei tarvitsisi olla kooltaan ja väkiluvultaan samanlaisia. Toteasin, että jo tavoitteena semmoinen ajatustapa ja asenne on virheellinen, suorastaan älytön. Erilaisuus, monenlaisuus on hyväksyttävä ilmiö myös paikkallishallinnon yksiköitten kohdalla. Ja toisena perusseikkana määräisin pakallishallinnon arvon itseisarvoksi niin, ettei valtiovalta pääsisi paikallishallintoa sorkkimaan mielivaltaisesti kulloistenkin oikkujensa mukaan.
  6. Minä nyt en tässä varsinaisesti ole kaavaillut Eduskuntamme supistamista. Kunhan nyt tämä nykyisenkin kokoinen parlamenttimme toimisi kelvollisesti. Kun valtiolliset päällepäsmärimme herkästi käyvät ärhäkästi kaiken kritiikin kimppuun ja vaativat arvostelijoita tekemään konkreettisia esityksiä pelkän räksyttämisen sijaan, niin sitä konkretiikkaa minä tässä justiinsa olen hahmottelemassa. Yksi konkreettinen säästämisen kohde voisi hyvinkin olla noitten edustajiemme turhien kaukomaille suuntautuvien opintomatkojen karsiminen valtion budjetin menopuolen sarakkeesta. Vai osaako joku kertoa, että niistä reissuista olisi ollut jotain todellista hyötyä meille veronmaksajille eli kansanedustajien palkan maksajille? Säästämiskohteena tuloksettoman reissaamisen karsinta tuntuisi luontevammalta kuin esim. peruspalvelujen heikentäminen.
  7. Valitettavasti hiukan alaa itsekin kokeneena joudun toteamaan, että politiikka on harkittua ja suunnitelmallista toimintaa. Jos tämän toteamuksen mukana joittenkin poliitikkojen hahmoista karisee jotain pois, niin antaa karista. "Kahden kärjen" strategia on jo ammoin keksitty menetelmä. Nyt Kokoomuksessa valtiovarainministerinä toimiva puheenjohtaja Katainen ei karsi valtion ulkomaille syytämää rahaa, niitä menoja, vaan ottaa mieluummin velkaa. Se tulee aiheuttamaan "raakoja" leikkauksia vaalien jälkeen ja siihen sopii myös sosiaalisen turvaverkon romutus siinä kuin Nato-jäsenyyden pikainen läpiviemisen yritys.

    Samanaikaisesti nykyisin Eduskunnan puhemiehenä toimiva Niinistö ajattelee ääneen, että valtion velanotto on hankala juttu ja että se tulee eteen aikanaan takaisinmaksun muodossa. Sillä tavalla Niinistö yrittää hankkia niin suurta kansansuosiota, että Hän pääsisi tasavallan presidentiksi v.2012. Tämänhetkinen Kataisen ja Niinistön "erimielisyys" on pelkkää poliittista teatteria ja senhän ne pojat osaavat. Jos sitten pääministerinä olisi Katainen ja presidenttinä Niinistö, niin kaikki erimielisyydet olisivat poispyyhkäistyvjä ja he veisivät Suomea yksissä tuumin ja yhtä jalkaa Natoon. Valitan. Politiikka on raakaa ja inhorealismi on paikallaan sitä tarkastellessa.
  8. Minulla on kunnia olla eri mieltä tilanteen määrittelyn suhteen. Ei ole suinkaan yksi ja sama asia, mitkä puolueet hallituksessa käyttävät vallan valtikkaa. Eikä myöskään tämä valtion nykyinen ylivelkaantumistilanne ole ollut "ainoa vaihtoehto" tai pakollinen välttämättömyys. Valtion talouden kohdalla menoja olisi mahdollista karsia myös järkevällä tavalla.

    Valtiovarainministeri Kataisen yksissä tuumin koko hallituksen kanssa tekemälle valtion velanotolle olisi ollut olemassa vaihtoehtoja, joitten hyödyntäminen olisi ainakin merkittävästi vähentänyt velanoton tarvetta. Niin ei ole haluttu tehdä.

    Perinteiseen tapaan on nostettu esille mm. asuntolainojen korkovähennyksen poistaminen verotuksessa. Semmoinen "uudistus" on nousemassa esille ensi kevään vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa. On erittäin tyypillistä, että toimenpiteitä ajoitetaan vaalien jälkeiseen aikaan ikään kuin sitä ennen ei muka olisi yhtään mitään tehtävissä.

    Kreikalle on katsottu mahdolliseksi antaa miljardiluokan velan takaus ja sitä silmällä pitäen Suomen itsensä pitää ottaa velkaa ulkomailta. Afganistanin sotaan osallistuminen syö Suomelta rahaa yhä enenevästi ja ensi vuodelle ollaan budjetoimassa roimasti lisää rahaa Afganistanin Kankkulan kaivoon. Niin Kreikan rahoittaminen kuin Afganistankin olisi voitu pyyhkiä punakynällä ylitse valtion rahankäytössä, mutta eihän meidän hallituksemme semmoisia säästöjä halua tehdä. Venäjälle annetaan edelleen elatusapua, vaikka Neuvostoliiton romahtamisesta on kulunut ensi syksynä jo kaksi vuosikymmentä. Itänaapurimme alkaisi olla aika pärjätä nykyään jo omillaan ilman meidän verorahojemme kylvämistä itärajan taakse. Jne.

    Valtion talouden säästämiskohteita löytyy runsaasti muualtakin kuin kansalaisten taloudellisen rokottamisen alueelta. Kysymys on politiikasta ja linjavalinnoista. Puolueet eivät ole suinkaan samanlaisia. Eikä ole suinkaan laisinkaan yhdentekevää, mitkä puoueet hallituksessa istuvat asioista huolehtimassa. Valinnat kertovat.
  9. Suomalainen elintarviketeollisuus on menetellyt kelvottomasti aikaisemminkin. Me vanhempi väki muistamme erittäin hyvin mm. margariinisodan, jota Uuden Kuvalehden päätoimittaja Ilmari Turja kävi puoli vuosisataa sitten. Silloinhan suomalainen margariiniteollisuus käytti tuotteisiinsa sopimattomia raaka-aineita. Kissanraadoistakin puhuttiin.

    Sinänsä elintarvikkeitten tuotannossa harjoitettu ja harjoitettava puliveivaus ei ole mikään erityinen suomalaiskansallinen ilmiö, vaan valitettavan yleinen ongelma. Paljon on puhutttu Kiinasta. Britanniassa riehui hullun lehmän tauti, joka johtui vääränlaisesta, kelvottomasta rehusta. Juuri rehuun liittyy moni elintarvikeitten epäkohta.

    Jostain syystä kovin vähän on pidetty esillä norjalaisen kassikasvatuslohen kyseenalaistettua laatua. Liekö sitä tuotetta edes perusteellisesti analysoitu? Esillä julkisuudessa on ollut, että norjalaisten kassikalojen rehuun kuuluu antibioottien ja väriaineitten syöttäminen kaloille, joita sitten myydään pitkin maailmaa ja meillä Suomessakin. "Norjan lohi" on vallannut myös suomalaisten Prismojen ja Citymarketien kalatiskit. Miten lienee suomalaisen kassikasvatuskalan laadun kelvollisuus? Tiettävästi meillä Suomessa syötetään kasvatuskaloille norjalaista rehua eli norjalaiset ovat valloittaneet kalarehunkin markkinat. Vallitseva hiljaisuus on epäilyttävää.

    Kuluttajilla on oikeus saada kelvollista ravintoa, kun sitä rahalla ostetaan kuranttina tavarana. Laatua on oikeus vaatia.
  10. Saattaa olla niinkin,että sosiaalisen turvaverkon romutus ei ole ainoa projekti, jota Kokoomuksen johdolla yritetään viedä läpi, jos vain suinkin mahdollista. Meille Suomeenhan on pesiytynyt poliittisten valanpitäjien terminologiseen kalupakkiin "ainoan vaihtoehdon" menetelmä. Kenties ensi keväänä tosiaan julistetaan, että valtiontalouden pelastamiseksi totaaliselta katastrofilta on ainoana vaihtoehtona säästää sekä sosiaalisen turvaverkon että maanpuolustuksen saroilla.

    Suomen Nato-jäsenyys voi hyvinkin ja jopa todennäköisesti sisältyä valtiontalouden "säästösuunnitelmaan" ensi kevään vaalien jälkeen. Eikä kyse ole pelkästä Kokoomuksen ja Kataisen politiikasta. Muistamme erinomaisen hyvin, kuinka puolustusministerinä toimiessaan Seppo Kääriäinen pelkisti maanpuolustuksemme vaihtoehdot eli hän lausahti: "Joko rahat tai Nato".

    Tuo Kääriäisen muotoilema linjavalintojen vaihtoehtojen pari siis tarkoittaa sitä, että mikäli valtiontalous olisi "riittävän pahasti kuralla" esim. ensi keväänä, niin Suomen Nato-jäsenyys olisi reaalinen valinta myös Kääriäiselle ja ilmeisesti koko Keskustalle puolueena.

    Totta kai Kokoomus muistaa Kääriäisen muotoileman periaatteellisen kannan ja tulkitse sen keskustalaiseksi kannanotoksi. Siis ei tarvita muuta kuin ajaa Suomen valtiontalous velkakurimukseen, niin sitä kautta urkenee suora valtaväylä Naton syliin. Syntyisikö noista operaatioista sitten todellista kansantaloudellista säästöä, niin se onkin siten aivan eri juttu. Eppäilyttää. Vai olenko ymmärtänyt tilanteen jotenkin väärin?
  11. Valion kampanja "GMO vapaa valinta" on erinomainen asia. Kunpa Valion linja olisikin pysyvä ja kunpa se olisikin yleistyvä kanta meillä Suomessa ylipäätäänkin.

    Toisen suuntaisen ja ikävän uutisen saimme tietää juuri tämän päivän uutisten kertomana eli EU on hyväksynyt kolmen tuottajan geenimanipuloidun maissin käytön rehujen raaka-aineena.

    Jos EU alkaa laajemminkin antaa periksi geenimuuntelun ylikansalliselle raha-agribisnekselle, niin meidän on ryhdyttävä kehittelemään boikotointeja. Vaihtoehtona alkaa yhä selkeämmin vahvistua myös se mahdollisuus, että Suomi eroaisi EU:sta, jos vääränsorttiset EU-päätökset jatkuvat ja siinä kokonaisuudessa geenimanipulaatio yksi olennainen asia-alue.
  12. Ensinnäkin arvelen niin, että Kaukasian suunnalla Venäjä huolehtii lähivuosina eli vuoden 2014 talven ylitse Sotshin talviolympialaisten onnistumisen turvaamisen. Varsinkin Abhasian siirto selkeästi Venäjän mielen mukaiseen statusasemaan on ollut olennaista siinä katsannossa. Kun siihen samaan saumaan onnistui myös Etelä-Ossetian järjestely, niin mitäpä tuota olemaan ottamatta, ajatteli Moskova.

    Uskallan väittää, että Venäjä elää ja toimii kuta kuinkin sivistyneen käyttäytymisen mukaisesti ainakin siihen saakka, kunnes Sotshin kisat ovat ohitse. Mitä sitten sen jälkeen tapahtuu, niin sen lähitulevaisuuden ennustamiseen ainakaan minä en rupea.

    Noin niin kuin ylipäätään ja kauskantoisesti hahmotellen annan tässä tukeni Kaukasian alueen asioista huolehtimisen järjestämiselle ratkaisun, joka on esitetty jo monet kerrat julkisuudessa ja joka on Sveitsin malli. Olisi varsin selkeätä muodostaa koko Kaukasiasta Sveitsin kaltainen liittovaltio. Onhan Sveitsissäkin monia kieliä ja uskonsuunnatkin ovat monenlaisia. Siihen samaan kaukasialaiseen perheeseen voisivat mahtua myös Abhasia ja Ossetia. Kun järjestelyn kivijalkana olisi vielä puolueettomuus, liittotumattomuus Sveitsin tapaan, niin enpä ihmettelisi, vaikka Moskovakin saattaisi antaa siunauksensa sellaiselle järjestelylle. Ja käytännössä tämä voisi tapahtua vasta Sotshin kisojen jälkeen, ei sitä ennen.
  13. Sinä "Vapaaoppilas" olet osannut itse rakentaa omaa elämääsi ja taustalla on ollut oma elämänkokemuksesi. Noista Ruotsin vuosistasi tulee mieleen, että matkailu avartaa. Palkkatason huima ero Suomen ja Ruotsin välillä oli yksi olennainen tekijä suomalaisten laajassa siirtymisessä Ruotsin työmarkkinoille 40-50 vuotta sitten. Meillä vaikutti siihen aikaan vielä sodanjälkeinen taloudellinen niukkuus. Sosiaaliturvan rakentaminen oli sekin vasta alullaan. Nykyisinkin kansainväliset vertailut kertovat, että meillä Suomessa ollaan omituisesti jäljessä mm. palkkatasossa muusta Euroopasta. Nykyisin ei voida enää syyttää siitä jälkijättöisyydestä sota-aikaa.

    Joka tapauksessa meillä täällä kotimaassakin on mahdollisuus vaurastumiseen, jonka yksi olennainen tunnusmerkki on omilla jaloillaan eläminen taloudellisesti. Sen tavoitteen saavuttamiseen kuuluu yhtä hyvin kohtuullinen elämäntapa ja ihmisiksi eläminen kuin myös henkilökohtainen osaaminen järkevän kotitalouden hoitamisen perustana. Erityisen ilahtuneena luin kertomasi: "Omat lapsemme opastin rahankäyttöön ja mm. pörssin toimintaan ala-asteikäisinä". Siitä maininnastasi kimmokkeen saaneena muotoilen seuraavanlaisen "säännön": Mitä yleisemmin niin varttunut väki kuin nuorisokin ajattelevat valveutuneesti ja osaavat elää omilla jaloilaan, sitä parempi koko yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta. Samalla suitsitaan myös köyhyyttä.
  14. Muistaakseni on dokumentoitu, että USA:n presidentti Franklin D. Roosevelt kutsui Suomen Washingtonin lähettilään luokseen syksyllä 1939 ja informoi meidän virallista edustajaamme sekä Molotovin - von Ribbentropin sopimuksesta että sen lisäpöytäkirjasta, jotka seikat USA:n tiedustelu oli saanut tietoonsa. Lähettiläämme Pocope laittoi Helsinkiin raportin Rooseveltin kanssa käymästään keskustelusta ja siinä yhteydessä hän (Procope) taisi hiukan "hämärryttää" Rooseveltin anman tiedon yksiselitteisyyttä. Suomessa Procopen raporti hautautui ulkoministeriön byrokratiaan eikä tainnut edes päästä keskeisten päätöksentekijöittemme silmiin eikä tietoon edes suupuheena. Siis itse asiassa meillä Suomessa oli tieto salaisesta lisäpöytäkirjasta ennen talvisotaa ja vieläpä hyvissä ajoin ennen talvisotaa v.1939. Oli sitten oma kuvionsa, missä tuon tiedon kertova raportti oli ja ketkä kaikki asian mahdollisesti tiesivät. Sikäli mikäli muistikuvanomainen käsitykseni vuosien takaisesta julkisuudessakin olleesta Procopen raportin kohtalosta on jotenkin virheellinen, niin toivottavasti te Arvon Keskustelijat kerrotte täsmennyksiä ja korjauksia.
  15. Näyttää siltä arvoisa "Vanha kokki", että Sinun ja minun välillä on suhtautumisero jauhojen kohdalla. Minun käsitykseni mukaan jauhojen koostumus liittyy keskeisellä tavalla myös "roskaruoka"-termiin ja toki jauhojen koostumus liittyy paljoon muuhunkin. Totta on, että kertakäyttöpakkauksista ja astioista kertyy runsaasti roskajätettä. Toisaalta omakohtaisesti olen ymmärtänyt "roskaruoka"-käsitteen liittyvän lähinnä suoraan annoksiin sinänsä. Voitaisiinhan asian kohdalla käyttää muutakin sanastoa. Esim. "terveellinen" ja toisaalta "epäterveellinen" sopisivat kuvaamaan asetelmaa. Suhteellisuudeksi muokattuna jauhovertailun tilanne olisi määriteltävissä esim. näin: "Täysjyväjauhoista valmistetut leivontatuotteet ovat terveellisempiä kuin kuorituista jauhoista valmistetut leivontatuotteet". Sikäli mikäli täysjyväjauhojen käyttö olisi nykyistä yleisempää myös hampurilaispaikkojen tarjonnassa, niin en siitä minäkään mieltäni pahoittaisi. Toisaalta edelleen kysymys ei ole pelkästään jauhoista. Mm. rasvassa uppopaistetut ranskalaiset perunat eivät ole nekään sitä terveellisimmän sortin "ravintoa".

    Liikunnan eli fyysisen rasituksen olennaisuus on asian toinen puoli, jos tarkastellaan ihmisen liikalihomista. Määrittelyseikkahan sekin on. Kovin herkästi nykyään "tavanomainen" tanakkuus ja pyöreys luokitellaan liialliseksi ylipainoisuudeksi. Joka tapauksessa ravinnon ja liikuntarasituksen yhteisvaikutus on olennaista. "Kunnon ihminen" ravitsee itseään sopivassa määrin terveellisellä ravinnolla ja harjoittaa fyysistä rasitusta niin ikään sopivassa määrin. Ravintoa ja liikuntaa on oltava riittävästi. Tasapaino on hyvä tilanne. Kärjistetysti todettuna, jos ihminen ei rasita itseään fyysisesti ja "ravitsee" itseään pelkillä pillereillä, niin semmoinen ihmistapaus päättää lyhyeen tämän maallisen vaelluksensa. Siis ilmeisesti samaa mieltähän me eli Sinä "Vanha kokki" ja minä olemme siitä, että "...jos nautimme sitä (ruokaa) enemmän kuin kroppamme kuluttaa, niin seurauksena on väistämättä lihominen". Kovin minimaaliseksi tuota ruuan ja liikunnan yhdistelmää ei kuitenkaan voida alentaa, jos haluamme olla terveitä.

    Hyvää ja Rattoisaa Juhannusta!
  16. Ehkäpä arvon nimimerkkien "Vanha kokki" ja "porkkanapää" kirjoitukset eivät olleet varsinaisesti suunnatut meikäläiselle, mutta otanpa ja kommentoinpa kuitenkin juuri heidän tekstejään.

    Ensinäkin joudun toteamaan, että Sinä "Vanha kokki" pystyisít varmaankin laatimaan myös hyviä erittelyjä, jos niin haluaisit. Siis vaalean leivän kohdalla on käsiteltävänä kysymys siitä, ovatko jauhot täysjyväjauhoja vai eivätkö ole. Täysjyväjauhoista leivottu vaalea leipä on parempaa ja terveellisempaa leipää kuin kuorituista jyvistä leivottu leipä tai niistä valmistettu pasta, makaroni. Sama pätee kaikkiin viljoihin, myös riisiin. "Hyvyyden" ja "kelvollisuuden" osoittimeksi ei riitä se, että jonkin käytännön yleisyys legalisoisi käytännön. Aikoinaan orjuuskin oli yleistä ja lainmukaista.

    Itse haluaisin virittää keskustelua siitä, että onko vilja ihmisen "luontaista" ravintoa. Mm. Antti Heikkilä edustaa sitä kantaa, että viljatuoteet eivät kuulu ihmislajin "luontaiseen" ja alkuperäiseen ravintoon. Minä taas epäileväisenä jukurapäänä ajattelen niin päin, että kenties jo luolaväkikin keräili luonnosta tähkäpäitä ja jopa kasvatteli niitä luoliensa läheisyydessä, jonne silloiset kurittomat penskat olivat sattumoisin jyviä maahan sotkeneet leikeissään ja sitä kautta hyödyllistä alkoi "sattumoisin" kasvamaan aivan asumuksen äärellä. Mikä on alkuperäistä ihmisravintoa ja mikä ei sitä ole? Ruisleivän hyväksyntä tai hylkääminen viljatuotteena kuuluu samaan yhteyteen. Minä syön ruisleipää ja nimen omaan täysjyväleipää. Siis terveisiä nimimerkille "porkkanapää".

    Minun omaan ravitsemukselliseen kokonaisvalikoimaani käyvät erittäin hyvin täyslihapihvit, rasvainen siankylki, läskisoosi, täysmaito, juustot, peruna yhtä hyvin kuin ravitsemuksen kokonaisuuden osina vihannekset, juurekset, hedelmät eli siis kaiken kaikkiaan monipuolinen ravitsemus. Edelleen haluan mainita kalan ja riistan. Juomina vesi, luonnonmehut ja jo mainittu maito kuluvat ruokapöytääni. Enkä minä vieroksu olutta, sahtia, viinejäkään. Toki alkoholin käyttöni on vähentynyt ja valikoitunut, kun kymmenisen vuotta sitten rupesin sortteeraamaan ravitsemustani aikaisempaa monipuolisempaan ja tasapainoisempaan suntaan. Erityisesti haluan mainita hiilihydraatien tietoisen vähentämisen ravitsemuksessani ja varsinkin "nopeiten" hiilihydraattien radikaalin vähentämisen. Ja suolan käyttöäkin olen supistanut, jonka ansiosta ravitsemusaineitt en luontaiset maut ja aromit ovat taas palanneet makuelämyksikseni.

    Kauppojen elinterviketarjonnan kohdalla asennoidun karsivasti kaikenlaisiin valmiiksi marinoituihin valmisteisiin. Majoneesien kohdalla yritän lueskella tarkkaan ja kriittisesti niitä minimaalisen pienellä tekstillä kirjoitettuja tuoteselostuksia. Se kriittisyyteni on yhteydessä ennen muuta transrasvoihin kohdistuvaan kielteiseen suhtautrumiseeni. Sama negatiivisuuteni pätee myös geenimanipuloituihin tuotteisiin, sikäli kuin siitä asiasta pystyy edes selvyyttä saamaan elintarvikehyllyjen äärellä.

    Arvostan kaikkein korkeimmalle lähi- ja luomuravinnon. Maatilatorit ovat mieluinen asioimispaikka. Toisaalta nykyisenä maailman aikana ei ole käytännössä mahdollista aina toimia järkeviksi arvioitujen ihanteitten mukaisesti. Olen lukenut Atkinsia myös minäkin, tosin häntäkin kriittisellä mielellä. Joka tapauksessa mieleeni on jäänyt, että Atkins on kirjoittanut (suomennettuna): Nykyisin meillä on tarjolla ulottuvillamme ennennäkemättömän laaja tarjonta ravinnon kohdalla ja on sitten omasta viisautemme asteesta kiinni, millaisia valintoja teemme. En juuri nyt tarkistanut kirjasta tarkkaa sanamuotoa, mutta kuta kuinkin noin se meni.

    Kuten jo tuossa aikaisemmin totesin, liikunta on olennaisen tärkeätä, kun ihmisen terveydestä ajatuksia vaihdetaan.
  17. Tosiaan tuo variksiin liittyvä roskaruokauutinen johtaa ajatukset roskaruuan aiheuttamiin seurausvaikutuksiin ihmisille, lapsille yhtä hyvin aikuisillekin. Yleisesti tunnettua tietoahan on roskaruuan joutuminen syntilistalle, kun tarkastellaan ihmisten liikalihavuutta tässä meidän modernissa yhteiskunnassamme niin meillä Suomessa kuin maailmalla yleensäkin.

    Roskaruuan "nauttimisen" yleisyys kertoo siitä, että ihmisaikuiset eivät ole riittävästi tiedostaneet tilnnetta. Se tiedostamattomuus kostautuu sekä aikuisiin itseensä että lapsiin ja nuoriin, terveyteen yleisesti. Väen ylipainoisuuden yleisyys johtuu tietysti osin muistakin seikoista kuten esim. liikunnan vähenemisestä entisiin aikoihin verrattuna, mutta silti ravinnollakin on ilmiön syynä oma iso merkityksensä. Edelleen vääränlainen "ravinto" on olennaisena osatekijänä monissa rappeutumissairauksissa ja vakavissakin taudeissa. Tuhon tiellä on eväänä roskaruoka.

    Varisvanhempien ruokinnan varassa olevien lintupoikasten kohdalla siis näyttää ilmenevän sama todellisuus kuin ihmislastenkin kohtaloissa eli vanhempien tekemien väärien valintojen takia jälkeläisten "ravinto" on vääränsorttista. Variksilla ei ole edellytyksiä samaan ajattelukykyyn, mihin ihmisillä olisi mahdollisuus, jos sitä meidän "Homo sapiens"-nisäkäslajin aivokapasiteettia vain tulisi nykyistä yleisemmin mieleen hyödyntää.

    Ehkäpä käsitykset mm. Suomen eläkepommista tuleekin aikanaan osoittautumaan harhakuvitelmaksi. Toki nykyiset eläköityjät eli sodan ja pula-ajan aikana varttuneet vuosiluokat ovat saaneet jo lapsena kunnollista perusravintoa, joka kylläkin oli monien kohdalla liian vähäistä ja myöskin yksipuolista, mutta roskaruokaa se ei kuitenkaan ollut.

    Kenties nykyiset eläköityjät ovat eläkkeelle siirtyjien viimeinen sukupolvi, jonka määrä kasvaa. Kenties pullamössö- ja roskaruokasukupolvien väestön yhä suureneva osuus ei milloinkaan pääse eläkkeelle, koska he päättävät tämän maallisen vaelluksensa jo ennen eläkkeelle pääsemisen ikärajaa. Siinä tapauksessa eläkerahastojen kassat eivät olekaan tyhjenemässä, vaan ongelmaksi nouseekin eläkekassojen rypeminen rahassa, kun lisääntyvässä määrässä väki ei tosiaankaan saavuta edes eläköitymisikää.
  18. Asiaan syvemmälti perehtymättä olen havainnut, että Soininvaaran kokoonkehittelemässä Päijät-Hämeen "mallissa" Lahden seudun mahdolliseen uuteen hallintosysteemiin oltaisiin luomassa kunnanosavaltuustoja. Muualla maailmallahan osavaltuustot ovat varsin yleisiä isohkoissa kaupungeissa ja varsinkin suurkaupungeissa ne ovat suorastaan välttämättömiä. Meillä Suomessa on kunnanosavaltuustoja kohtaan vallinnut jonkin sortin kammoksunta. Lahden seudun rakenteessa osavaltuustoille kuuluisi myös budjettivaltaa, joka olisikin aivan olennainen seikka.

    Kouvolan seudullekin tämän nykyisen 89.000 asukkaan kunnallisyksikön hallintorakenteeseen olisi ollut paikallaan harkita kunnanosavaltuustojen mukaanottamista. Vastustusta olisi varmaankin ilmaantunut saman tien ja perusteluna olisi esitetty byrokraattisuutta. Juuri sillä argumentoinnilla osavaltuustot onkin yleensä tyrmätty eli on haluttu estää "uuden hallinnollisen lisäportaan" muodostaminen. Todellisena syynä saattaa silti olla kunnallisen keskushallinnon mustasukkainen oman reviirinsä vahtiminen. Osavaltuustothan "söisivät" enemmän tai vähemmän ison osuuden vallankäytöstä.

    Toisaalta ajan oloon kokemusten kertymisen jälkeen osavaltuustot ehditään ottaa Kouvolan hallintorakenteeseen mukaan myöhemminkin. Harkinta-aika voi olla hyväksikin. Jos malli toteutetaan Lahden seudulla, niin sieltä kertyy samalla asiasta kokemusperäistä uutta tietoa.
  19. Vanhuuden määritelmä taitaa venyä ja joustaa milloin mihinkin suuntaan. Nuorempana minäkin pidin yli 65-vuotiaita eläkeläisiä auttamatta vanhoina, siis vanhuksina. Kun nyt itse olen tuossa eläkeläistaipaleeni alkuvaiheessa, niin en minä oikeastaan tunne olevani "vanhus". Kyllähän monia asioita pitää ajatella eri tavalla kuin aikaisemmin. Aamulla ylösnousun jälkeen on ymmärrettävä herätellä kroppaa ennen kuin ryhtyy erityisempiin pinnistelyihin ja ponnisteluihin. Toisaalta verrytteleväthän nuo himoliikkujatkin, siis jos ovat järkeviä. En tee hommia hullun lailla enää kilpatahtiin, mutta itse pidän sitä pelkästään järkevöitymisenä. Kun usein liitetään yhteen vanhuus ja viisaus, niin enpä toisaalta mene sitäkään määritelmää yleisesti markkinoimaan. Kalkkeutunutta asennoitumista ja ajattelua esiintyy niin nuorten kuin ikääntyneittenkin keskuudessa. Jokainen taitaa taaplailla tyylillään. Ja edelleen toisaalta: Kyllä eläkeläisenäkin oppii uusia temppuja.
  20. Kerrankin merkittävä lehti eli Taloussanomat on rohjennut julkaista eurokriittisen kirjoituksen. Ja sitä varten on tarvittu Risto Pennasen laatima teksti. Vaikka noita samoja Pennasen toteamia seikkoja on ollut esillä aikaisemminkin erityisesti keskustelupalstoilla ja eurokriittisten poliitikkojenkin lausumana, niin media on ylisummaan asettunut euromyönteiselle kannalle ja saman tien juuri Pennasenkin mainitsemalla tavalla leimannut eurokritiikin mm. marginaaliseksi populismiksi.

    Käytännössä meillä on vajaa vuosi seuraaviin eduskuntavaaleihin, joka demokraattinen toimitus paalutttaa Suomen suunnan taas moniksi vuosiksi eteen päin. Millä tavalla aikaansaataisiin mahdollisimman laaja-alainen poliittisten voimasuhteitten muutos tähän tasavaltaan?

    Aikaisemmat eduskuntavaalit näyttävät antavan aiheen arvioida, että ainoastaan uhkarohkeat ja rahojaan suremattomat pelurit löisivät vetoa muutoksen voimien huomattavan menestymisen puolesta meidän eduskuntavaaleissamme. Mikähän siinä oikein on? Vaikka epäkohdat ovat räikeitä ja kansa perustellusti tyytymätöntä, niin vaalitulosten laskentailtana aina jatkuvasti on voitu todeta, että kolmen "pääpuolueen" trion menestys antaa niille mahdollisuuden päättää hallituksen muodostamisesta niin, että kaksi on mukana ja kolmas oppositiossa. Tämä asetelma on toistunut jo vuosikymmenten ajan.

    Nyt ensi keväänä näyttää olevan mahdollista, että jonkinasteista muutosta eduskunnan voimasuhteissa voisi tapahtua. Huomio on kiinnitetty erityisesti Perussuomalaiset-puolueen jopa ilmeisenä pidettävään vaalivoittoon. Miten suuri voisi olla Perussuomalaisten menestys? Timo Soini on maininnut, että noin 15 paikan saavuttaminen voisi olla mahdollista eli nykyisen eduskuntaryhmän kasvaminen kolminkertaiseksi. Sillä pärjäämisellä ei kuitenkaan vielä kovinkaan suurta merkitystä ole koko eduskuntaa ajatellen. Tarvittaisiin erittäin paljon isompi "rysäys", jos todellista politiikan suunnan muutosta haviteltaisiin.

    Kovinkaan paljoa ei ole ollut esillä vasemmiston mahdollinen menestys ensi kevään vaaleissa. Tilanne lienee tietymättömissä oleva fiktionaalinen asia vasemmistolle itselleenkin. Historia kertoo sen faktan, että äänestysprosentin aleneminen meillä Suomessa on tapahtunut samanaikaisesti koko vasemmiston kannatuksen hupenemisen kanssa. Äänestysaktiivisuuden nousu saattaisi siis hyvinkin laajentaa vasemmistopuolueiden jalansijaa. Sen haasteen ratkaisemisen viisasten kiveä yrittävät etsiä sekä SDP että Vasemmistoliitto (Vasemmisto) siinä kuin myös muut pienet vasemmistopuolueet.

    Noin yleisesti todettuna vasemmiston ongelmana on politiikan painotusten valitseminen. Menneen perusteella on määriteltävissä, että mitä enemmän vasemmistopuolueet korostavat politiikassaan kansainvälistä "maailmanparantamista" globaalilla tasolla ja mitä enemmän ne samalla jättävät toisarvoiseksi oman kansakunnan vähäväkisen väestön asioista huolehtimisen, niin sitä alemmaksi on vasemmistopuolueitten kannatus luisunut.

    Lisää kysymyksiä: Mahtaisiko äänestysaktiivisuuden mahdollinen paraneminen ensi kevään vaaleissa sisältää myös Perussuomalaisten menestyksen siemenen? Entä muut pienet puoluerekisterissä olevat puolueet? Miten Itsenäisyyspuolue onnistuisi keräämään uutta kannatusta? Esim. viime vuoden europarlamenttivaalien tuloshan oli puolueen kannalta kerta kaikkisen surkea. Myöskään muut pienpuolueet eivät saaneet mainittavaa kannatusta äänestäjiltä. Olisiko mahdollista ajatella, että pienpuolueet kokoaisivat voimansa ja tekisivät laajan vaaliliiton, jolla tavalla ne keräisivät äänensä yhteen ja sitä kautta mahdollisesti saisivat myös menestystä. Mielessä on esim. Itsenäisyyspuolueen, Suomen Senioripuolueen ja Köyhien asialla -puolueen vaaliliitto, johon voisivat tulla mukaan myös muut pienaktivistit.
    21. 41 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt