Kreikka-avun käsittelyn kritiikki

Kreikka luovuttaa elinkelpoisen saaren. Se saattaa tulla tarpeeseen jos täällä poksahtaa atomivoimala ja Suomi saastuu. Turha väittää ettei niin voi käydä, räjähtihän tärpättitankkikin Oulussa vaikka lapsikin ymmärtää ettei tulella saa leikkiä.

Sekalaiseksi ja isolta osaltaan sekamelskaiseksi on paljastunut euro-porukka kovan paikan tullen. Välimeren euromaat ovat viettänet finanssiensa kanssa menoa ja meininkiä, jota voi luonnehtia porsaitten tohellukseksi pellossa. Eihän semmoista pitänyt ilmetä laisinkaan, kun euroraha luotiin ja euromaitten kimppa tehtiin. Nyt sitten Ranska ja Saksa ovat hätäännyksissään vedättäneet koko euro-blokin yhteisvastuulliseen pelastusoperointiin, vaikka vastuitten piti sopimusten mukaan alun perinkin olla maakohtaisia. Juuri siihen seikkaan kiinnitti Sauli Niinistökin huomiota nyt jälkiviisastelussaan. Ja totta kai Suomen hallitus ja sen päätouhuilijana valtiovarainministeri painaltaa pää kolmantena jalkana Ranskan ja Saksan kelkkaan mukaan.

Mitä opimme tästä? Ilmiselvästi laadittujen ja juhlallisesti allekirjoitettujen sopimusten arvostus on euromaitten alueella enimmäkseen pelkän sopimusten kiertämisen ja sopimuksista vähätvälittämisen aihe. Myös Suomen hallitus lähti mukaan siihen "hällä väliä"-suhtautumiseen. Jos meidän hallituksemme olisi kunnioittanut solmittuja sopimuksia, niin Kataisen-Vanhasen hallitus olisi todennut vastuun olevan maakohtaista ja korostanut sitä, että mikään yhteisvastuullinen pelastuspalvelun rahoitus ei kuulu kuvioon. Samanlainen sopimusten rikkoja on ollut Suomen hallitus kuin euro-porukan rupukkasakkikin ynnä suurvallat Ranska ja Saksa. Heipparallakkaa! Ja meidän verorahojamme heitellään Kankkulan kaivoon.