waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Talvisodan 70-vuotismuistelujen yhteydessä on aivan oikein pidetty esillä niin varsinaisen armeijan taistelua kuin lottienkin toimintaa. Talvisodan äärimmäinen itsepuolustus oli koko kansakunnan yhteistä ponnistusta, jossa kotirintamalla oli silläkin olennainen merkitys. Kotirintamalla naiset, ikääntynyt väki ja nuoriso antoivat oman panoksensa yhteiseen asiaan. Joskus näyttää unohtuvan, että kaikki naiset eivät suinkaan kuuluneet lottajärjestöön ja valitettavasti lottiin kuulumattomat naiset näkyvät jäävän sotaan liittyvissä arvioinneissa kuta kuin täysin unohduksiin. Niin on myös virallisesti. Lottajärjestöön kuulumattomat naisvanhukset ovat tietääkseni jääneet mm. kuntoutustoiminnan ulkopuolelle, vaikka he kotirintamalla tekivät korvaamatonta työtä yhteisen puolustustaistelun hyväksi. Kotirintaman vanhempien sukupolvien väki puolestaan, niin miehet kuin naisetkin, ovat jo poissa keskuudestamme ja heidänkin panoksensa oli ansiokkaasti mukana kansakunnan puolustautumisen kokonaisuudessa.
  2. Entä jos pääministerin tehtäviä tulisi hoitamaan v.N 2011 eduskuntavaalien jälkeen Timo Soini ja jos edelleen toisena uutena valintana Sauli Niinistöstä tulisi tasavallan presidentti v.2012, niin millaisen kannan Keskusta ja Kokoomus ottaisivat siinä tilanteessa? Olisihan tuo soma nähdä, mitenkä Keskusta ja Kokoomus varmaankin johdonmukaisesti taistelisivat leijonan lailla pääministeri Soinin itsestään selvästä oikeudesta edustaa Suomea yksin EU-huippukokouksissa eikä siinä presidentti Niinistöllä olisi yhtään mitään sanan sijaa! Vaikka tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti hankalaa, niin monenlaista voi tapahtua.
  3. Päiväkohtaisissa (tänä aamuna 03.12.09) uutisissa kiinnitti huomiota eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasin (kokoomus) lausunto, jonka mukaan kukaan muu ei ole tulkinnut tilannetta samalla tavalla kuin tasavallan presidentti Tarja Halonen.

    Mieli tekee kysyä, mistä Sasi voi tietää tuon "kukaan muu"-tilanteen? Jos yksikin kansalainen Suomessa tulkitsisi tämän meneillään olevan asetelman presidentti Tarja Halosen kanssa samalla tavalla, niin silloinhan Kimmo Sasia ilmeisesti voitaisiin pitää perättömän tiedon levittämisestä tai ainakin perättömän lausuman antamisesta. Vai mitä? Ja Sasi on sentään valtakunnan perustuslakia tulkitsevan ylimmän elimen puheenjohtaja!

    Mieleen tulee edelleen kysyä, onko eduskunnan perustuslakivaliokunta oikea instanssi tuomaroimaan tässä tilanteessä? Onhan kyseessä kahden "instituution" eli tasavallan presidentti -instituution ja pääministeri -instituution välinen valtasuhdekriisi. Koska pääministerin johtama hallitus pitää koko eduskuntaa ryhmäkurin voimalla ohjaksissaan, niin siihen samaan ohjastuspiiriin kuuluu myös perustuslakivaliokunta, jonka voisi hyvinkin katsoa sen takia olevan jäävin asian käsittelyn suhteen.

    Meillä Suomessa ei ole erillistä perustuslakituomioistuinta, jollainen on useimmissa demokraattisissa sivistysvaltioissa. Kieltämättä perustuslakituomioistuin voisi osoittautua hankalaksi lakien tulkitsijaksi. Olisihan perustuslakituomioistuin saattanut todeta esim. Suomen EU-jäsenyysasian käsittelymenettelyn eduskunnassa v.1994 perustuslain vastaiseksi, sillä EU-jäsenyyshän käsiteltiin valtiosopimuksena, sellaisen tekemisenä, ei perustuslakiasiana. Eduskunnan oma perustuslakivaliokunta toimi ylimpänä tulkitsijana ja tuomarina siinäkin asiayhteydessä.
  4. Puolelta ja toiselta tarkasteltuna kysymys johtaa lähtökohtien periaatteelliseenkin aprikoimiseen. Pitäisikö siis hyväksyä se, että jollakin valtiolla olisi oikeus vaatia rajoja muutettavaksi jonkin kaupungin "turvallisuuden" takia? Ja sama kysymys toisin päin eli pitäisikö hyväksyä se, että jollakin valtiolla eli tässä Talvisodan tapauksessa Suomella olisi "velvollisuus" suostua oman alueensa luovuttamiseen naapurin sitä vaatiessa tai vaikkapa vaihtokauppaankaan? Jos pienempi osapuoli ei kaikesta huolimatta hyväksy ison naapurinsa vaatimuksia, niin onko pienen naapurin suhtautuminen moitittavaa? Entä ison naapurin vaatimusten arviointi eli saako isoa naapuria moittia asetelman aikaansaamisesta?

    Nykyisetkään valtioitten väliset rajat eivät ole kiveenhakattuja. Euroopassakin on rajojen sijaintipaikoista monissa paikoissa erisuuntaisia näkemyksiä. Onko ollut oikein "niitata kiinni" kaikki nykyiset rajat ja tehdä ne koskemattomiksi niin kuin ETYk-sopimuksella tehtiin v. 1975? Toisaalta siihen samaiseen ETYK-sopimuskeen sisältyy kohta, joka mahdollistaa kahden valtion rajojen muuttamisen, jos molemmat osapuolet niin hyväksi katsovat.

    Tuolloin v.1939 ainakaan Suomen taholla ei ollut sellaista myönteistä valmiutta maan rajojen tarkistamiseen. Meille lienee ollut oikeus omaan kantaamme.

    Jos taas ajattelemme tulevaisuutta, niin periaatteessa mm. ETYK-asiakirja mahdollistaisi vaikkapa Suomen ja Venäjän rajan tarkistamiseen. Jos halutaan spekuloida, niin tarkastelun pohjaksi voitaisiin ottaa Terijoen hallituksen ja Neuvostoliiton välinen sopimus, jossa Suomi olisi luovuttanut Neuvostoliitolle kiilamaisen kaistaleen Karjalan Kannakselta aluetta ja Neuvostoliitto puolestaan olisi vastineeksi antanut Suomelle monin verroin laajemman alueen Itä-Karjalasta. Nyt voitaisiin nostaa tuo hyvässä tallessa oleva kartta esille ja todeta, että me suomalaiset olemme aikamme asiaa harkittuamme ajatelleet sittenkin hyväksyä Kuusisen hallituksen ja Neuvostoliiton välisen sopimuksen siltä osin kuin se koskee valtakuntien välistä rajaa. Siihen yhteyteen voisimme todeta vielä lisäksi, että sattuuhan sitä aikojen mukana kaikenlaista naapurusten kesken, mutta mitäs me menneistä.
  5. Lienenkö väärässä, kun minulla on sellainen käsitys, että ei olisi olemassa historian kirjaa, johon olisi koottu juuri näistä perspektiiveistä koottua esitystä menneisyydestämme. Historian kirjahan voidaan julkaista vaikka lopullista kaikkien tutkijoitten hyväksymää tilannetta ei olisikaan käsillä. Niinhän historian kirjoja on julkaistu aikaisemminkin. Jos kaikkien hyväksymää lopullista yksimielisyyttä historian kirjoittamisesta olisi aikaisemminkin jääty odottamaan, niin varsin harvalukusiia olisivat kansien sisään kootut historiateokset. Nykyisin kirjan tekeminen ja kustantaminen on huomattavasti helpompaa kuin aikaisemmin. Hyvän rungon pohjalle olisi sitten myöhemmin tehtävissä täydennystä. Jos tästä "historiantutkijan" tässä esittämästä nakökulmasta laadittuja historiakirjoja on julkaistu, niin olisi mukavaa saada niistä tieto, jotta voisin kaivaa esille ja lueskella.
  6. Venäjän "virallinen perustelu" silloin 90-luvun alkupuolella oli juuri tuo sähkön kulutuksen ongelma. En minäkään ole väittänyt, että siihen uskoisin. Joka tapauksessa tuloksena oli, että peruttu mikä peruttu. Ja perusteena käyttivät sitä mitä käyttivät.

    Mitä tulee Suomen viralliseen aikavyöhykkeeseen, niin meidän aikavyöhykkeemme keskilinja on se 30° itäistä pituutta eli juuri se pituuspiiri on piirretty niin, että linjaus on Joensuun kohdalla. Koska aikavyöhykkeen leveys on 15°, niin keskilinjan molemmin puolin on seitsemän ja puolen asteen kaistale, jotka yhdessä muodostavat sen 15° pituusasteen levyisen aikavyöhykkeen.

    Aika ajoin meillä Suomessa tohkataan Keski-Euroopan aikaan siirtymisestä, mutta onneksi se muutos on jäänyt tekemättä. Onhan sentään liki koko Suomi juuri oikeassa aikavyöhykkeessä. Meidän aikavyöhykkeemme läntinen sauma sijoittuu linjan Piikkiö-Uusikaarlepyy kohdalle eli sen linjan länsipuolinen kaistale läntisintä Suomea sijoittuu meidän virallisen aikamme länsipuolelle, kun oikein tarkoiksi ruvetaan. Edelleen käsivarren Lapissa osa Enontekiötä sijoittuu tuon samaisen linjan länsipuolelle. Sillä perusteella ei koko Suomen virallista aikaa ole aiheellista lähteä vääräksi vääntämään.

    Venäjä tekee tietysti ihan mitä itse haluaa ja jos Venäjä hölmöilee, niin itsepähän hölmöilee.
  7. Kirjoitin kyllä äsken sähköpostini tuohon terveisten perään, mutta ilmeisesti email-osoite häippäsi jonnekin nettitaivaan mustaan aukkoon. Siis sähköpostini on mahdollisia yhteydenottamisia varten: [email protected]

    Terveisin Leiriniekka
  8. Kommentoin hiukan sinun esittämääsi nimimerkki "suomalainen". Erityisesti kiinnittää huomiota tyylivalintasi, josta olen aistivinani sinun vähättelevän suhtautumisesi niin venäjään, tatariin kuin karjalaankin kielinä nimittelyilmauksella, jonka mukaan noitten kielten puhujat kuuluisivat ryssiin. Viestinnässä on aina eri osapuolia. Viestin sisältö ilmaisee aina yhtä ja toista myös viestin lähettäjästä, joka asettaa viestinsä tekijänä aina itsensä arvioimisen kohteeksi.Tuokin sinun laatimasi Suomessa virallisiksi hyväksyttyjen kielten lista kertoo kulttuurisesta runsaudesta ja sehän on aina voimavara. Vuosien ja vuosikymmenien matkassa pääsemme näkemään karjalan käytön määrää kielenä meillä Suomessa. Periaatteessa minä yritän suhtautua yhdenmukaisen tasa-arvoisesti kaikkiin niin meillä kuin muualla maailmalla puhuttuihin ja käytettyihin kieliin sekä niitten puhujiin, käyttäjiin.
  9. Karjalan kielen aseman virallistaminen on erinomainen asia. Kerrankin Suomen hallitus teki hyvän ja myönteisen päätöksen. Kysymyshän on siitä kielestä, jota meillä itsenäisessä Suomessakin puhuttiin Laatokan Karjalan itäisissä osissa. Tiettävästi juuri se Karjalan kielen aunukselainen muoto ja murre ovat nyt virallisen statuksen saaneen kielen perusta.

    Tämä Karjalan kielen hyväksyntä yhdeksi Suomen vähemmistökieleksi keventää samalla meidän suomalaisten syntitaakkaamme Jatkosodan ajalta. Silloin kolmen vuoden aikana Itä-Karjalassa Suomen virallisena kulttuuripolitiikkana oli suomenkielisen suomalaisuuden juurruttaminen alueelle eikä siihen politiikkaan mahtunut Karjalan oman kielen säilyttäminen. Tämänpäiväinen hallituksen päätös korjaa myös sitä historian saatossa tapahtunutta vääryyttä.
  10. Jännä asia nuo aikavyöhykkeet, kun niitten merkeissä putkahtelee aika ajoin puliveivaushaluja. Jos Venäjällä mentäisiin esim. tuohon neljän aikavyöhykkeen kokoonpanoon, niin saattaisipa siitäkin koitua melkoisia ongelmia. Rohkenisin veikata, että itänaapurimme kipin kapin palaisi nykyiseen aikavyöhykejakoon tai sitten pienenä muutoksena nykyiseen tilanteeseen siirtäisivät kaikilla nykyisillä aikavyöhykkeillään kelloa tuntia myöhäisemmäksi.

    Meidän aikavyöhykkkeemme täällä Suomessa on oikea aikavyöhykkeemme pituuspiirijaon mukaan määriteltynä. Baltian maathan ovat samassa aikavyöhykkeessä meidän kanssamme. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän läntisimmät osat olivat nekin jonkin aikaa juuri tässä meidän aikavyöhykkeessämme, jonka keskilinjana on 30° itäistä pituutta ja ajallisesti olemme kaksi tuntia edellä Greenwichin aikaa.Tähän meidän vyöhykkeeseemme tulivat siis 1990-luvulla lyhyeksi ajaksi mukaan mm. Pietari ja Moskova. Venäjällä kuitenkin palattiin takaisin tuntia aikaisempaan systeemiin. Syyksi sanottiin, että sähkön kulutus nousi niin voimakkaasti, että esim. Pietarin ja Moskovan oli taloudellisesti edullisempaa olla kolme tuntia edellä Greenwichin ajasta kahden tunnin sijasta.

    Mitenkähän ne kustannustekijät mahtaisivat mennä laajalla Venäjänmaalla, jos koko iso valtakunta keinotekoisesti jakaa huitaistaisiin neljään aikavyöhykkeeseen? Tulisiko eri aikavyöhykkeitten eroiksi enemmän kuin yksi tunti, sillä' niinhän se ilmeisesti menisi? Tai jos eri vyöhykkeitten välisinä aikaeroina olisi vain yksi tunti, niin silloin läntisellä Venäjällä jouduttaisiin kääntämään kelloja useita tunteja eteen päin ja aikaeroksi mm. Suomen tulisi enemmän kuin nykyinen yksi tunti. Aamut olisivat pitkälti pimeitä ja nukkumaan olisi mentävä valoisana aikana. Vastaavasti Tyynen meren rantamilla tilanne kääntyisi päinvastaiseksi. Aurinko olisi jo korkealla ylösnoustessa aamulla ja päivä pimenisi jo varhain iltapäivällä. Mitenkähän sähkön kulutuksen kanssa tasapainoilu onnistuisi semmoisissa asetelmissa?

    Rohkenen veikata, että sikäli mikäli Venäjällä ollaan vähänkään fiksuja, niin ei siellä mennä keinotekoiseen neljän aikavyöhykkeen järjestelmään. Joka tapauksessa taitavat joutua pitämään itänaapurissamme aika monta mahorkkasätkän pituista mietiskelytaukoa tuon aikavyöhykeasian merkeissä, jos tosiaan edes vakavissaan meinaavat muutosta ryhtyä eteen päin viemään.

    Sinänsähän aikavyöhykejako on kansainvälisesti sovittu systeemi ja kieltämättä tavallaan "keinotekoinen". Kun vuorokaudessa on kuitenkin "keinotekoisesti" määriteltynä 24 tuntia, niin yhtä tuntia kohden tulee 15° verran pituuspiirien kaistaletta eli siitä kertyy 24 tunnin kertoimella maapallon ympärys 360°. Näinhän se menee.
  11. Globalisaation voisi määritellä myös koko maapallon laajuisena kansainvälisyytenä. Sinällään Sinä "Tilja" olet aivan oikeassa, kun kohdistat kritiikkiä EU-taholle. Ehkäpä "ahistusta" kuitenkin helpottaa, kun katsomme globalisaatiota tosiaan koko maapallon laajuisena asiana.

    Paljon olisi korjaamisen varaa myös planeettamme laajuisissa puitteissa. Silti otan esille ne myönteiset mahdollisuudet, joita meille suomalaisille avautuu globaalin ajattelun mukana. Ja globaalilla ajattelulla tarkoitan monipuolista kansainvälisyyttä, jossa me suomalaisetkin voimme olla mukana nykyisin aivan eri mittakaavassa kuin aikaisemmin. Liikenneyhteydet ovat varsin hyvät maapallon eri puolille. Ja netin kautta meidän on helppoa hankkia pohjatietoja maapallon kaikkia kolkkia koskevista asioista.

    Olennainen asia on kielitaito globaalissa toiminnassa. Meillä suomalaisilla ei liene siinä suhteessa edes asenteelllisia esteitä, jollaisia saattaa olla entisissä siirtomaavaltioissa, joita tosiaan on koko joukko myös EU-jäsenmaina. Me voimme estoitta ryhtyä opiskelemaan myös niitä kieliä, joita entisten siirtomaavaltojen kolonialistihenkiset edustajat eivät ehkä "alennu" opettelemaan. Kussakin maassa kanssakäyminen onnistuu parhaiten maan omalla kielellä. Ja niinhän se on meilläkin. Jos meille tulee kauppoja hieromaan suomea osaava japanilainen, niin hän saattaa saada helpommin kaupat aikaiseksi kuin ylemmyydentuntoinen ruotsalainen, joka ei ole katsonut aiheelliseksi suomen opiskelemista.

    Globaalisuus ei siis ole meille suomalaisille välttämättä mörkö, vaan myös suuri mahdollisuus. Meidän pitää kuitenkin lähteä ennakkoluulottomasti myös EU-alueen ulkopuolelle kaikkeen maailmaan. Ja toisaalta varovainenkin pitää ymmärtää olla ja tarkka harkinta on pidettävä mielessä, hoksottimet hereillä.
  12. Perinteinen sosiologinen tarkastelu antaa aiheen nostaa vieraantumisilmiön näkyvälle paikalle, kun suomalaisen yhteiskunnan tämänhetkistä tilannetta yritetään luonnehtia. Voidaan puhua laajojen väestöryhmien vieraantumisesta poliittiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen nähden. Olennaisena syynä asetelmaan on juuri se, että kansa ei enää koe äänestämisen vaikuttavan omien elämisen olojensa parantamiseen. Nukkuvien puolue on kasvanut jatkuvasti jo varsin pitkän aikaa.

    Vieraantumista ilmenee erittäin vakavassa mitassa myös maan vallankäyttäjien keskuudessa. He ovat vieraantuneet kansasta, kansalaisista. Piittaamattomuus kansalaisten asioista huolehtimisen suhteen on lisääntynyt. Ikään kuin liukumalla tai hiipimällä on tapahtunut rakenteellinen muutos. Taloudellinen ja poliittinen valta ovat varsin läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään ja muodostavat valtarakenteen, joka on etääntynyt, vieraantunut siitä maailmasta, jossa varsinainen kansa elää. Tuo valtarakenne on nykyisin kiinteässä kontaktissa EU-rakenteeseen, johon suuntaan suuri osa päättäjien ajan ja aktiviteetin käytöstä kohdentuu. Taustalla on 43 prosentin Ei-äänien osuus v:n 1994 kansanäänestyksessä.

    Nämä kaksi vieraantumisen tasoa liittyvät luonnollisesti toisiinsa. Kun kerran vallanpitäjät ovat katsoneet mahdolliseksi käyttää valtaansa niin, että väestön iso osuus voidaan sivuuttaa vallankäytössä, jättää sen edut huomioonottamatta, niin luonnollisesti siitä aiheutuu seurausvaikutus. Ja se seurausvaikutus on juuri tuon hyljeksityn kansanosan vieraantuminen vallankäyttäjistä. Käytännössä koko kansanvaltainen järjestelmä joutuu vähitellen uhanalaiseksi. Jos äänestysaktiivisuus romahtaa yleisemminkin eurovaalien tapaan alle 50 prosentin, niin on täysin aiheellista huolestua suomalaisen valtiojärjestelmän demokratiasta, sen tilasta. Mahtaako se näkymä edes huolestuttaa taloudellista ja poliittista valtakeskittymää?
  13. Sattuipa somasti, että justiinsa nyt tänään tuon minun kirjoitelmani "Ajopuu ja oma tahto" perään uutiset kertovat, että tuohon tietoliikenteen verkkoa koskevaan kansalliseen turvallisuusongelmaan ollaan tekemässä korjausta. Karjalaistaustaisena poikana (67-v.) sanon, että "Vot sie ja jo on aikakin!". Kun me näitä tekstejä täällä palstoilla kirjoittelemme, niin joskus teksti osuu ihan sattumoisinkin kohalleensa, mutta tietysti yhteisiä asioitahan nämä ovat. Tärkeintä on. jotta me suomalaiset ymmärrämme ja osaamme pitää omastamme huolta!
  14. Tärkeää on tehdä analyysia ja synteesiä julkisen vallan toimintojen yksityistämisestä ja niitten yksityistettyjen toimintojen myymisestä ulkomaiseen omistukseen. Meillä on muodostunut monissa tapauksissa nähdyksi tavaksi toimia ikään kuin ajopuuna ketjureaktiossa. Ensin yhtiöitetään jokin julkisen vallan, siis valtion tai kunnan, toiminto. Sitten yksityistetään tuo kyseinen yhtiö. Ja seuraavassa vaiheessa yksityistetty yhtiö siirtyy ulkomaiseen omistukseen, myydään ulkomaalaisille. Sillä menetelmällä suomalaista julkisen vallan toimintaa on siirtynyt suuret määrät ulkomaiseen omistukseen ja määräysvasltaan. Jos alun alkaen julkisen toiminnan yhtiöittämisvaiheessa ei ollut tarkoituksena myydä toimintoja ulkomaille, niin virhe on tapahtunut yhtiöittämisvaiheessa. Ei olisikaan pitänyt yhtiöittää. Eikä ainakaan olisi pitänyt yksityistää yhtiötä. Vai olisiko ollut mahdollista pitää yhtiö kotimaisessa omistuksessa? Onhan meillä tullut suorastaan liturgiaksi tähdentää, että yhtiön omistaja, esim. julkinen valta, ei saisi puuttua yhtiön strategiseen toimintaan, johtamiseen.

    Kun Sonera meni ruotsalaisille, niin sen takia meni ruotsalaisille myös iso osa suomalaista kiinteää teleliikenteen verkkoa. Nyt jälkeen päin on havaittu, että syntynyt asetelma on suoranainen turvallisuusongelma meille, Suomelle. Lipposen hallitessa maata Soneran myymisen seurausvaikutusten tarkasteluun ei ollut Lipposen itsensä mukaan edes aikaa niin kuin hän itse oli tokaissut vihreitten kansanedustaja Erkki "Susi" Pulliaiselle, kun tämä oli perännyt mahdollisten vaikutusten läpikäymistä. Tämä on vain yksi esimerkki ja paljon muitakin tapauksia löytyy. Mainitaan vaikkapa Posti, joka on nykyisin Itella. Kauhistuttaa.

    Aivan erityisen kiinnostava kysymys on myös raha. Kenen taskuihin menevät rahat, kun julkisen vallan toimintoja yhtiöitetään, yhtiöitä yksityistetään ja kun yksityistettyjä yhtiöitä myydään ulkomaille? Sama raha-asia kiinnostaa myös mm. suurien kauppakeskusten omistuksen "järjestelyjen" yhteydessä. Kun esim. Helsingin Kampin keskus on rakennettu ja "omistusjärjestelyjä" tehty ja kun kompleksi on sitten lopulta päätynyt ulkomaiseen omistukseen, niin kenen taskuun tai keiden taskuihin myyntiruljanssin yhteydessä rahat ovat sujahtaneet? Onko näissä eri yhteyksissä, joissa siis valtio tai kunta, kaupunki on ollut alkuperäinen päätöksentekijä, maanomistaja, kaavoittaja, niin onko julkinen valta saanut loppujen lopulta myyntirahoista vain murusia, kun katsotaan niitä varsinaisia ulkomaille myymisten kauppasummia?

    Ulkomaisen omistuksen siunauksellisuus ylipäätään on aiheellista laittaa syväsyynäämisen kohteeksi. Kyllähän ulkomaista omistusta voi olla ja se lienee pakko hyväksyä. Onhan vastaavasti meillä suomalaisillakin mahdollisuus hankkia omistusta ulkomailta. Toisaalta omistuksellisissa järjestelyissä on aina kaksi osapuolta eli ostaja ja myyjä. Jos suomalainen omistaja on tilanteessa, jossa hänen omistustaan kohtaan tunnetaan mielenkiintoa ulkomaisen tai ulkomaisten ostajien taholta, niin eihän myyminen ole kuitenkaan mikään välttämättömyys. Suomalainen omistaja voi aivan hyvin olla myymättäkin omistustaan ulkomaalaisille. Ei ostaja yksinään voi kauppaa käydä. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että myymisen houkutus on varsin suuri verrattuna siihen, että omistus pidettäisiin omissa suomalaisissa käsissä.

    Oman messunsa ja ruotimisensa aihe taitaisi olla myös pankkien rooli näissä yhteyksissä. Käyttävätkö mm. ruotslaisessa ja tanskalaisessa omistuksessa olevat pankit raha-valtaansa niin, että niitten tahdon mukaan omistuksia siirtyy pois suomalaisista käsistä ulkomaalaisiin käsiin? Rahoittajalla on määräysvalta. Kun tavallisellakin supisuomalaisella on asuntovelkaa omistusasunnostaan pankissa, niin on aivan realistista sanoa, että asunto on pankin asunto ja omistus pankin määräysvalassa. Niin se on.
  15. Berliinin muurin murtumiseen voidaan symbolisesti kiteyttää niin ajankohtana kuin historiallisen muutosprosessin keskeisenä kiinnekohtanakin meidän aikamme suuri kansainvälisen murroksen jakso. Muistan itse ajatelleeni joskus 1980-luvun puolivälin paikkeilla, että aikaisempina maailman aikoina sattui ja tapahtui merkittäviä kansainvälisiä, historiallisia muutoksia, mutta meidän aikamme silloin oli niin yksitoikkoisena toistuvaa yhtä ja samaa vanhaa kaavaa. Kyllähän Helsingin ETYK v.1975 nyt kelpasi jonkinlaiseksi merkkitapaukseksi ainakin meille suomalaisille, ei ehkä niinkään kaikille toisille.

    Siinä Helsingin ETYK-prosesissa oli kuitenkin samalla jo siementä ja sytykettä myöhemmälle kehitykselle. ETYK tuli Helsinkiin myös sen seikan ansiosta, että Suomi oli ylläpitänyt samanlaisia ja yhtäläisiä, tasavertaisia suhteita niin Saksan Liittotasavaltaan kuin Saksan Demokraattiseenkin Tasavaltaan. Semmoinen diplomatia oli poikkeuksellista. Suomi saattoi sen johdosta tulla kokouspaikaksi eri tahojen hyväksymänä.

    Helsingin ETYK viritti seurausvaikutuksenaan mm. kansainvälisten Helsinki-ryhmien toiminnan, joka oli ihmisoikeuksien edistämistä ja kohdistui erityisesti Moskovan johtamien sosialististen maitten politiikan ja olojen arviointiin ja arvosteluun. Se kritiikki oli osittain vaikuttamassa myöhemmissä tapahtumissa. Puolan Solidaarisuus-liike mullisti maata viitisen vuotta Helsingin ETYK:n jälkeen. Vastavoimana Jaruzelski Puolan armeijan avulla miehitti oman maansa ja esti samalla Puna-Armeijan miehityksen, joka olisi ollut vain muutamien päivien päässä. Gorbatshov nousi valtaan Neuvostoliitossa v.1985 ja siitä alkoi itäisen Euroopan muutosprosessi todella vauhdittua.

    Minulla itselläni oli tilaisuus käydä Berliinin muurilla Brandenburger Torin kohdalla keväällä v.1983. En osannut edes kuvitella, että se kansainvälisen kylmän sodan kuumin maantieteellisen vastakkainasettelun yksittäinen kiteytymäpaikka avautuisi vain kuusi ja puoli vuotta myöhemmin. Kyllä se oli suuri muutos. Sen muutoksen taustana oli oma historiansa. Ja Berliinin muurin murtumisen seurauksena käynnistyi oma muutosprosessinsa. Konkreettinen Saksaa koskeva muutos oli Saksan yhdistyminen.

    Samaan aikaan jatkui koko "itäblokin" avautuminen ja hajautuminen, Moskovan vallan mureneminen. Dramaattisin tilanne oli Romaniassa, jossa Ceaucescut teloitettiin v:n1989 joulukuun lopulla. Pian hajosi Varsovan liitto. Itse Neuvostoliitto siirtyi historiaan runsaat kaksi vuotta Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Janajevin juntan vallankaappausyrityksen epäonnistuminen avasi tien Baltian maitten uudelleenitsenäistymiselle. Koko Neuvostoliitto hajosi ja sen osat itsenäistyivät. Meidän itäiseksi naapuriksemme tuli uudenlainen Venäjä, joka on väkiluvultaan ja pinta-alaltaan Neuvostoliittoa huomattavasti pienempi, mutta iso valtakunta silti kuitenkin.

    Tämän päivän tilanteeseenkin on helppo löytää punaisia lankoja parin vuosikymmenen takaa. Ajatellaanpa meneillään olevaa kansainvälistä talouslamaa. Kun itäblokin maat saivat karisteltua harteiltaan Moskovan komennon, niin ne kääntyivät apinoimaan "amerikkalaisuutta". Ja jopa itse Venäjä sortui samaan "hurahtamiseen" Jeltsinin aikana. Kun Jenkkilän yltiömarkkinaliberalistiset friedmanilaiset pääsivät opastamaan entistä itäblokkia, niin jälki on ollut tuhoisaa. Olisimmehan mm. me suomalaiset ja yhtä lailla ruotsalaisetkin osanneet antaa neuvoja kansantalouden hoitamisesta, mutta eiväthän meidän sanomisemme tietenkään itäblokkilaisille kelvanneet "amerikkalaisen viisauden" rinnalla. Virolaisetkin irvailivat suorasukaisesti Suomen menneeseen jämähtänyttä ja vanhanaikaista hyvinvointivaltiota. Nyt heilläkin taitaa olla toisenlaisia ajatuksia. Kokemusta on kertynyt virolaisillekin kantapään kautta.
  16. Vanhastaan jokaisella yksittäisellä kansanedustajalla on "imperatiivinen mandaatti" eli hän, siis yksittäinen kansanedustaja, on vastuussa ainoastaan äänestäjilleen. Seuraavissa eduskuntavaaleissa voitaisiin poistaa kaikki puolueet. Ehdokkaat olisivat ehdolla yksittäishenkilöinä. Vaalituloksen perusteella äänestäjien kannatuksen mukaisesti Eduskuntaan valittaisiin 200 eniten ääniä saanut ehdokasta. Ja varalle sitten järjestyksessä seuraavaiksi eniten ääniä saaneet. Puoluetuki jaettaisiin luonnollisesti jokaiselle kansanedustajalle ja niinhän puoluetuen suuruus määritellään nykyisinkin eli yksittäistä kansanedustajaa kohti. Vaalituloksen selvittyä valitut 200 kansanedustajaa kokoontuisivat täysistuntoon. Vahtimestarit sulkisivat ovet ja laittaisivat ulkopuolelle riippulukot. Valittaisiin puheenjohtajat (puhemiehistö, -naisisto), valiokunnat, nimitettäisiin tasavaltaan hallitus. Vasta sitten, kun kaikki valinnat olisi tehty, savu pöllähtäisi erityisesti sitä varten rakennetusta torvesta ja ovet avattaisiin. Tuskinpa tällä menetelmällä ainakaan huonompaa jälkeä syntyisi kuin nykyään.
  17. Tuosta edellisestä tekstistä jäi puuttumaan se varsinainen johtopäätöksen muotoilu, opiksi otttamisen osa. On täyttä harhakuvitelmaa ajatella, että Ruotsi ajaisi meidän etuamme. Meillä suomalaisilla on ollut asenteellisena tapana etsiä ulkomailta "Suomen ystäviä". Ja totta kai heitä semmosiia ystäviä on kuviteltu löytyvän ainakin Ruotsista jos mistä. Se kuvittelu on täydellistä erehdystä. Ruotsi ajaa itsekkäästi omaa etuaan suhteessa Suomeen. Ja ninhän se on muittenkin maitten suhteen. meidän suomalaisten on jo korkea aika lopettaa "Suomen ystävien" haeskelu ja kuvitteellinen löytäminen ulkomailta, sillä eihän siellä semmoisia ole.

    Olennainen oppi historiaan kokemuksen perusteella on se, että meidän on itse omatahtoisesti ja omakantaisesti huolehdittava omista asioista ja ajettava omia etujamme tässä raadollisessa maailmassa. Liittoutumisasenteetkin on kohdistettava tiukan kritiikin alaisiksi. Eipä meille taida olla mitään omaa hyötyä esim. liittolaisuudesta Ruotsin kanssa tai yleensä muitten pohjoismaitten kanssa. Otetaanpa mittapuuksi suomen kielen käyttö pohjoismaisessa yhteistyössä. Kielemme ei kelpaa rakkaille pohjoismaisille naapureillemme yhteispohjoismaiseen käyttöön.

    Erityisen kriitisiä meidän on aiheellista olla ulkomaitten ja Venäjän välisissä suhteissa. Monet ulkomaat mielellään käyttäisivät meitä suomalaisia pelinappuloina omissa "Venäjä-peleissään". Meidän on viisasta pitäytyä joutumasta toisten maitten pelinappuloiksi. Ja meidän on huolehdittava itse ja suoraan Venäjä-suhteemme myönteisellä tavalla. Ruotsi saa luvan pärjätä tästä lähin meitä kuppaamatta ja rohmuamatta. Kysymys on siitä, että osaammeko me suomalaiset itse ajatella valveutuneesti omalla päällämme ja seisoa vankasti omilla jaloillamme. Historia opettaa, jos siitä haluamme oppia ottaa. Vanhoja virheitä ei ainakaan toistaa tavan takaa loputtomiin.
  18. Käydäänpä tässä aivan erityisen tärkeää keskustelua. Juuri noin on ollut. Erityisesti Ruotsi ja sen vallanpitäjät ovat meitä suomalaisia kupanneet vuosisatojen ajat. Itsenäisyytemme aikanakin meiltä on viety niin sodan aikana kerätty kulta-aarre liki ilmaiseksi, väestöämme on kyörätty Ruotsin teollisuuden tarpeisiin kuin orjia siirtomaasta ja "hyvä länsinaapurimme" on rohmunnut omistukseen Suomen talouselämän avainelementit pörssin sekä liikepankit.

    Sotalapset eivät vahingossa unohtuneet tuosta luettelosta. Sotalapset ovat aivan oman tarkastelunsa arvoinen aihe. Kun meillä Suomessa on väitetty, että lapsia vietiin Ruotsiin "turvaan", niin eihän se asia tietenkään niin ollut. Lyhyesti sanottuna Ruotsi rohmusi suomalaislapsia, rupesi määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti heitä ruotsalaistamaan heti alusta asti ja yritti estää lasten palaamisen Suomeen.

    Sotalasten tilanteeseen kuului, etteivät äidit saaneet mennä Ruotsiin lasten mukana. Samaan perheeeseen kuuluvat sisarukset erotettiin Ruotsissa toisistaan, että he eivät pystyneet puhumaan suomea keskenään. Samoin ylipäätään suomalaislapset pidettiin erossa toisistaan, jotta kieli, oma äidinkieli olisi unohtunut ja siinähän ruotsalaiset onnistuivatkin varsin turmiollisella tavalla.

    Samaa lasten rohmuamista Ruotsi on harjoittanut myöhemminkin. Balkanin sotien aikana viime vuosikymmenellä 1990-luvulla Ruotsi tarjoutui jälleen kerran "pelastamaan" lapsia sodan jaloista. Asiaan olisi kuulunut lasten muuttaminen Ruotsiin ilman omaisiaan. Kun balkanilaiset eivät siihen suostuneet, vaan olisivat halunneet myös ainakin äitien ja ehkä muittenkin omien tukihenkilöitten lähtevän lasten mukana, niin Ruotsin kiinnostus koko lapsiprojektia kohtaan lopahti saman tien.
  19. Mahtanevatko britit sen paremmin kuin muutkaan "liittoutuneet" itänaapurimme mukaanluettuna muistaa, että Suomi taisteli liittoutuneitten puolella Lapin sodan ajan? Suomen suorittama puolen vaihto ei näkynyt ainakaan Pariisin rauhansopimuksen tekemisen yhteydessä, jossa tilaisuudessa niin britit kuin muutkin liittoutuneet osallistuivat sanelurauhan määräämiseen Suomen kohdalla Neuvostoliiton toiveitten mukaisesti. Siinä suhteessa britit olivat täydellisiä ja tahdottomia Stalinin sätkynukkeja, Moskovan lakeijoita.
  20. Kokoomuksen touhuilu tasavallan hallituksissa viimeksi nähdyn ja koetun 22 vuoden aikana riittää perusteeksi toteamukselle, jonka mukaan Kokoomus on aikaansaanut tuhoisaa jälkeä valtakunnassa vallassaolonsa vuosina. Vuoden 1987 jälkeenhän Kokoomus on ollut oppositiossa ainoastaan vuodet 2003-2007. Tuona v:n 1987 jälkeisenä aikakautena poliittinen päätökseteko on meillä ollut niin vinksahtanutta, ettei mokomalle taida löytyä vertaa maamme historiassa. Tämä puntarointi ja jyvittäminen aikaansaa samalla murheellisen mielen, sillä aikaisemmin isänmaallisena ja suomalaiskansallisena suoraselkäisenä puolueena ymmärretty ja tunnettu Kokoomus onkin muuttunut suomalaisuuden ulkomaille myymisen epäisänmaalliseksi kaupparatsuksi, jolle suomalaisuus ei ole enää arvokasta ylikansallisuuteen verrattuna. Erittäin surullisin mielin on tehtävä toteamus: Mitä vähäisemmäksi hupenee Kokoomuksen jalansija Suomessa, sitä parempi isänmaan kannalta. Kokoomus ääniboikottiin! Seuraavat eduskuntaavlit ovat tiettävästi viimeistään huhtikuussa v.2011.
    21. 44 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt