waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Mieleen tulee, että konfliktin aikaansaaminen on tässä asetelmassa tarkoituksena. Kuka siitä hyötyisi? Yksi ilmeinen hyötyjätaho olisi mitä ilmeisimmin venäläinen kansallishenkinen pullistelu, jolle yritetään hakea Helsingistä lisää käyttövoimaa, energiaa, latausta. Tässä mielessä meidän suomalaisten olisi pidettävä pää kylmänä ja olla provosoitumatta eli jäitä hattuun.

    Toinen hyötyjätaho saattaa pysytellä mieluimmin täysin tietymättömissä, mutta mitä ilmeisimmin sekin saattaisi kokea itselleen edulliseksi, jos Helsingissä syntyisi kunnon revohka. Tämä toinen taho olisi Suomen Nato-jäsenyyttä edistävä taho. Tarkoitus pyhittää menetelmät siinäkin operoinnissa.

    Kun Suomen EU-jäsenyyskysymys eli ratkaisuvaihettaan v.1994 ja sitä aikaisemmin, niin meillä velloi melkoinen Zhirinovski-teatteri. "Idän uhka", Zhirinovskilla säikyttely oli erittäin käyttökelpoinen työväline Suomen EU-jäsenyyden edistämisen saralla tehdyssä uurastuksessa. Suomen Nato-jäsenyyden edistäjille vastaavanlainen "Venäjän uhka" olisi mitä toivottavin vipu nyt näinä aikoina. Vanhasen hallitus istuu enää kaksi vuotta, jos sitäkään. Aikaa Suomen Nato-jäsenyyden kiinniniitaamiseen on siis vain kevääseen 2011 saakka. Sen jälkeen eduskunnan voimasuhteet voivat ilmaantua Nato-jäsenyyden esteeksi.
  2. Saamelaisten ja karjalaisten aikaisemmuus asutushistoriassa nojautuu myös maantieteeseen. Nykyisen "Suomenniemen" laajat alueet olivat jääkauden väistyessä veden alla vielä siinä vaiheessa, jolloin saamelaiset ja karjalaiset elivät jo kuivalla maalla. Tosin hekin osasivat liikkua vesillä kuten hyvin tiedämme. Meillä Suomessa on vallinnut niin voimakas halu suuntautua "Länteen", että siinä yhteydessä on menneisyyden tosiasiatkin syrjäytetty. Kun muinaisuutta kuvataan esim. karttojen avulla, niin noissa kartoissa on mm. rantaviiva usein samassa paikassa kuin nykyäänkin ja sehän ei ole totuuden mukaista historian hahmotusta.

    Sinänsä en nyt pitäisi tänä päivänä heimokeskustelua niin erityisen päällimmäisenä nyky-yhteiskunnan kannalta. Olennaista on silti se, että oikeata tietoa on liikkeellä. Onhan täysin huuhaata esim. semmoinen käsitys, että Suomen asutus olisi alkanut nykyisestä Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta ja sieltä eli Lännestä käsin levittäytynyt itään eli mm. Karjalaan. Tuo tuommoinen "tieto" on perätöntä propagandaa, jota kieltämättä monet vaikutusvaltaisetkin tahot pitävät tarkoituksenmukaisena levittää. Veden alla ei asuttu. Tärkeää olisi tajuta myös se seikka, että kun tarkastellaan esim. viiden vuosituhannen takaisia ja sitä vanhempia aikoja, niin koko nykyinen pohjoinen Eurooppa oli suomalais-ugrilaisten kansojen asuttama ja saamelaiset siinä mukaanluettuina. Venäläisistä ei siinä vaiheessa ollut tietoakaan näillä leveysasteilla.
  3. Rehu on jälleen kerran paljastunut ajankohtaiseksi ongelmaksi myös meillä Suomessa. Salmonellatartunta on voinut levitä myös kuljetusvaiheessa, kun on käytetty samoja autoja salmonellaisen ja toisaalta muutoin salmonellattoman rehun kuljettamiseen. Olisikohan siinä tilanteessa auttanut edes kuljetuskaluston desinfiointikaan vai olisiko pitänyt vaihtaa koko kalusto ja polttaa entinen ainakin tavaratilan osalta?

    Muistamme aikaisemmista uutisista, mitenkä rehuun tahallisesti sekoitettu eläinperäinen jauhemössö on aiheuttanut nautaeläimille sairastumista. Olikohan se siinä hullun lehmän taudissakin sairauden "kulkeutumisalustana"? En tarkkaan muista ulkomuistin perusteella. Nautahan on kasvissyöjä.

    Isot kansainväliset rehuntuottajat ovat rehumarkkinoilla vahvoissa asemissa. Suuret globaalit rehufirmat pystyvät painamaan rehunsa hintaa niin alas, että pienet paikalliset rehuntuottajat ovat suurissa vaikeuksissa kilpailutilanteessa. Meillä Suomessa Raisio on iso rehuyhtiö, mutta kansainvälisesti katsottuna sekin on pieni. Silti Raisionkaan laadunvalvonta ei ole toiminut kelvollisesti. Osansa valvonnan puutteellisuudesta saanee niskoilleen myös meidän viranomaistahomme.

    Lähituotannon laadullinen varmuus tulee jälleen esille myös rehun kohdalla. Tämän meneillään olevan Raision rehukysymyksen yhteydessä on uutisoitu, mitenkä ainakin jotkut tuottajat huolehtivat myös oman karjansa tarpeita varten rehun tuottamisesta itse. Se on varmin tapa laadun takaamiseksi. Jos meidän viranomaisiltamme odotetaan laatua kohentamia päätöksiä, niin yksi selkeä päätös olisi hyvälaatuisen rehun lähituotannon aseman parantaminen rehumarkkinoilla.
  4. Takavuosina poliisitutkinnassa syynäiltiin tapausta, jossa mies oli liikkunut pankin läheisyydessä sukkahousut päässä. Aikanaan poliisi sai selvityksensä valmiiksi ja syyttäjä asiaa harkittuaan päätti jättää syytteen nostamatta, silllä kaupungilla saa kulkea sukkahousut päässä, jos niin haluaa tehdä eikä siinä ole mitään rikollista.
  5. Juuri niin olisi viisasta menetellä. Mitä paremmin yksityiset ihmiset ja kotitaloudet eläisivät velattomina ja tekisivät hankintansa säästämisen ansiosta käteisellä, sitä tanakammalla pohjalla olisi Suomen koko kansantalous. Kun vielä yrityksetkin onnistuisivat optimoimaan toimintansa tavoitteena velattomuus, niin maailman rahamarkkinat eivät meitä heiluttelisi niin pahasti kuin nyt heilutteleevat. Jos sitten rahamarkkinat ja pörssi joutuisivat sopeutumaan nykyistä pienempään rooliin, niin sehän olisi vain terveen järjen mukainen tilanne. Velkavaroin voitaisiin toimia silloin, kun vakuudet olisivat ylimitoitettuja ja siten epäonnistumisen osuessa kohdalle realisoitavissa ilman, että haastemiesten ja voutien apulaisten tarvitsisi laisinkaan juoksennalle allekirjoituksia papereihin keräilemässä.
  6. Tuossa eilisiltaisessa Ulkolinja -ohjelmassa Krugman totesi, että USA:n talous selvisi pitkään nousun merkeissä, vaikka velkavetoisuus oli päällä. Hän mainitsi, että tämä kehitys jatkui "hämäristä syistä". Ymmärtääkseni hänkään ei osannut tulkita noita hämäriä syitä.

    Jos meikäläinen ryhtyisi tässä amatöörinä puuhastelemaan tuon Krugmanin esilleottaman tulkinnan parissa, niin arvelen osaavani ottaa esille ainakin muutaman syyn. Maailman muutos vaikutti voimakkaasti ja se vaikutti myös kansainväliseen talouteen. Kun Neuvostoliiton tahtipuikon mukaan toiminut sosialistinen blokki Euroopassa romahti, niin se tapahtuma tulkittiin "Lännen" voitoksi. Siis "amerikkalaisen järjestelmän" voitoksi. Tämä asetelma vaikutti erittäin vahvasti kaikkeen politiikkaan ja myös talouteen.

    Sosialismista kapitalismiin siirtyneissä maissa virisi liki sokea amerikkalaisuuden palvonta. Ja tuo ihastelu konkretisoitui vielä jyrkimmän sortin friedmanilaisen yltiöliberalismin palvonnaksi ja käyttöönottamiseksi. Ihastelu oli kritiikitöntä. Yleinen ilmapiiri ikään kuin karkasi käsistä.

    USA:n presidentti George W. Bush luonnehti entisiä sosialistisia Moskovan holhouksesta vapautuneita maita uudeksi Euroopaksi ja hän antoi ymmärtää, että se oli modernia nykyaikaa, kun taas perinteiseen hyvinvointiyhteiskuntaan ankkuroituneet läntisen Euroopan ja Pohjois-Euroopan maat olivat jämähtäneitä ja jälkeenjääneitä ja vanhanaikaisia maita.

    Jo aikaisemmin oli puhuttu Tyynen meren alueen noususta maailman johtavaksi talousmahdiksi. Siinä yhteydessä Japani, Kiina ja Etelä-Korea nousivat vaikuttavalla tavalla esille. USA oli olennaisena voimana niin siellä Tyynen meren alueella kuin muuttuneessa Euroopassakin. Näytti siltä, että "USA:n malli" oli vastaansanomattoman ylivoimainen niin yleisenä yhteiskunnallisena kuin taloudenkin mallina. Ja se kaikki oli kuitenkin illuusiota.

    Maailman poliittinen muuttuminen Berliinin muurin murtumisesta lähtien ruokki lumipalloilmiön tavoin paisunutta massapsykoosia, jossa kyseenalaistajat ja kriitikot olivat väärällä puolella kehityksen jarruina ja kokkareina, joiten kohtalona oli tippua rattailta uuden todellisuuden luomisen kovassa kyydissä.

    Nyt tuo kuvitelmakupla on puhjennut ja maapallolla vallitsee globaali talouskriisi. Sen analysoimiseen eilinen TV1:n Ulkolinja -ohjelma tarjosi runsaasti hyviä aineksia.
  7. Kun W.Leiriniekka kirjoitteli yleisluontoisen kommenttinsa, hän ei ollut vielä lukenut Aira Kemiläisen laajaa ja perusteellistä katsausta. Mieleen tulee Suomen valtion rooli näissä yhteyksissä. Onhan meillä Suomi-brandin kirkastamiseksi asetettu oikein työryhmä.

    Arvelisin, että Suomi-tietämyksen puutteen korjaamiseksi valtion, siis Suomen valtion, olisi kustannettava tiivistelmänomainen Suomi-tietokirjanen, joka olisi tarjolla myös sähköisessä muodossa. Siihen tiivistelmään olisi koottava tiettyjä faktoja, jotka me itse olemme tärkeiksi havainneet. Tuosta Suomi-tietouden tiivistelmästä olisi otettava massiivinen painos kaikilla tärkeimmillä kielillä eli ainakin englanniksi, venäjäksi, saksaksi, ranskaksi, italiaksi, espanjaksi, portugaliksi, puolaksi, turkiksi, arabiksi, hindiksi, kiinaksi, japaniksi, koreaksi, jne. Kirjanen olisi jaettava jokaiselle Suomeen ulkomailta tulevalle ulkomaalaiselle rajalla saapujaislahjana semmoisella kielellä kuin hän itse valikoimasta haluaa valita.

    Historian osalta pitäisi lyhyesti esittää itsenäisyytemme aikajakso, Venäjän yhteyden aikajakso, Ruotsin alaisuuden aikajakso ja korvaamattoman tärkeätä olisi esittää myös ennen Ruotsin ja Svean valtakautta vallinnut erittäin pitkä aikajakso, jonne mahtuu suomalais-ugrilaisten kansojen merkittävää historiaa Sigtunan voittoon saakka.

    Viime sotien ja sen jälkiselvitysten osalta Aira Kemiläinen on osuvasti tiivistänyt asioita tekstinsä lopussa. Olennaista olisi kertoa talvisodan alku Mainilan lavastusta myöten. Talvisota oli oma sotansa. Jatkosota oli sekin oma sotansa meidän kannaltamme ja sen me voimme kertoa kaikille. Erittäin tärkeätä olisi kertoa, että Lapin sota saksalaisia vastaan oli sekin oma sotansa, jossa sodassa Suomi oli itse asiassa liittoutuneitten puolella. Tämä tosiasia ei kuitenkaan näkynyt Suomen rauhanehdoissa v.1947 sen paremmin kuin länsimaitten suhtautumisessa Suomeen. Sodan jälkeisen aikajakson osalta olisi lyhyesti ja selkeästi kerrottava perusfaktat eli Suomea ei miehitetty; Suomi oli kansanvaltainen tasavalta kuten ennen sotaakin; Suomi ei kuulunut Varsovan liittoon eikä SEV-valtioihin; Suomessa vallitsi sosiaalinen markkinatalouden järjestelmä kuten mm. Ruotsissa ja Norjassa ja Tanskassa.

    Yleistietona Suomesta olisi kerrottava, että Golf-virta vaikuttaa olennaisesti Suomen luonnonoloihin kuten koko Fennoskandiassa. Meillä ei ole ikiroutaa eikä jääkarhuja. Edelleen olisi todettava, että me emme asu igluissa. Olisi havainnollisesti kerrottava, että meillä on neljä vuodenaikaa, jolta osin mm. valoisat ja luonnon osalta rehevän vehreät kesät ovat ulkomaalaisille suuri yllätys ja kummeksumisen aihe.

    Olisi edelleen kerrottava, että kielenä suomi kuuluu ikivanhaan kieliryhmään, johon kuuluvat myös mm. unkarin ja viron kielet. Geneettisesti me emme ole mongoleja, vaikka sinänsä siinäkään asiassa ei olisi mitään kielteistä, sillä ovathan mongolit ruudinkeksijöitä. Kielenä suomi ei ole sen vaikeampi kuin muutkaan kielet eli Suomeen muuttaneet ulkomaalaiset kuten mm. saksalaiset, virolaiset, venäläiset, kiinalaiset, ym. ovat oppineet kielemme siinä kuin minkä muun kielen tahansa. Suomen kielestä olisi aiheellista kertoa valtavan suuri ilmaisumahdollisuuksien runsaus. Ehkäpä paikallaan olisi mainita, että italialainen kirjailija Malaparte on luonnehtinut suomea pehmeäksi ja soinnukkaaksi kieleksi. Oma kielentutkijamme Pertti Virtaranta totesi suomen olevan varsin kultivoituneen kielen.
  8. Suomen valtaamisesta tuli Stalinille vastustamaton houkutus. Kun Molotovin ja von Ribbentropin sopimus salaisine lisäpöytäkirjoineen oli tehty, niin pian sen jälkeen alkoi "sopimuksen toimeenpano". Saksa valtasi ison osan Puolaa lyhyessä ajassa. Neuvostoliitto otti haltuunsa Puolan itäosan. Baltian maissakin Neuvostoliiton eteneminen sujui varsin vaivattomasti.

    Stalin ja Neuvostoliiton koko johtoporras ilmeisesti uskoivat, että Suomen "haltuunotto" kävisi vastaavaan tapaan sutjakkaasti. Moskovan tilannemäärittelyä luonnehtii osuvasti se, että Suomeen lähteneitten Puna-Armeijan kolonnien kärjessä oli sotilasoittokuntia, joitten tarkoituksena olisi ollut puhallella reipasta musiikkia kapitalismin ikeestä vapautumisesta riemuitsevalle Suomen kansalle. Toki sen verran Stalinillakin oli häpyä, että hän järjesti Mainilan teatterinäytöksen, jotta Suomen kanssa voimassa ollut hyökkäämättömyyssopimus voitiin siirtää syrjään "perustellusti".

    Stalin ja koko neuvostojohto Puna-Armeijaa myöten saivat pian huomata erehtyneensä Suomen suhteen. Ei tullutkaan riemumarssia. Tuli puna-armeijalaisten tuhon taival. Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Sota pitkittyi ja länsivallat olivat valmistelemassa sekaantumista tilanteeseen.

    On tismalleen totta, että Neuvostoliitto halusi talvisodan. Suomi oli kuitenkin toisenlainen tapaus kuin Baltian maat ja Puola. Myös Tsekkoslovakia oli antautunut v.1938. Sotilasasiantuntijat ovat arvioineet, että Tsekkoslovakian armeija oli niin hyvässä kunnossa, että toteuttamalla olemassaolleet hahmottelut mahdollisesta ehkäisyhyökkäyksestä Saksaan, niin sillä tavalla Tsekkoslovakia olisi voinut hyvinkin säilyttää itsenäisyytensä. Sen seurauksena olisi voinut olla jopa Hitlerin kukistuminen. Kukapa tuota tietää, kun Tsekkoslovakia antautui taistelematta.

    Suomen maine Talvisodan ansiosta jatkui pitkään. Kun presidentti Kekkonen teki virallisen vierailun Ranskaan 1960-luvulla, niin Ranskan presidentti De Gaulle totesi vieraansa saapuneen "miesten maasta".
  9. Mietityttää tosiaan, mitkä motiivit, tarkoitusperät ovat taustalla, kun pääministeri Vanhanen on ottanut aika lailla sanelupoliittisen asenteen eläkkeelle siirtymisen ikärajan nostamiseksi.

    Eläkerahastojen vaikutus voisi hyvinkin olla mukana vaikuttamassa ainakin yhtenä tekijänä. Meneillään olevan talouden laskusuhdanteen takia eläkerahastojen omistamien osakesijoitusten arvo on supistunut huomiotaherättävässä määrin. Eikä ole pitkääkään aikaa siitä, kun eläkerahastot itse halusivat aikaisempaa vapaampia käsiä bisniksen tekemiseen eläkerahastojen massiivisilla varoilla. Olisiko eläkerahastoissa tehty myös epäonnistuneita osakeostoja ja nyt olisi sitten hätä käsillä? Ja olisiko pantu pääministeri asialle?

    Kun pääministeri tähdentää sitä, että nyt päällä oleva talousahdinko, kriisi, vaatii tilanteen pelastamiseksi eläkeiän korottamista, niin juuri sitä toteamusta pitääkin miettiä tarkkaan ja sitä on aiheellista ruotia oikein kunnolla. Mieleen tulee kanadalainen yhteiskunta-analyytikko Naomi Klein ja hänen esittämänsä kovaluontoisen talousliberalismin kritiikki. Klein on kiinnittänyt huomiota siihen, että kriisiaikoina shokkiluontoiset poliittiset päätökset menevät helpommin läpi kuin "normaaleina aikoina".

    Onhan meillä täällä Suomessakin kokemusta menettelystä 1990-luvun laman ajoilta niin Ahon kuin Lipposenkin hallitusten tekeminä. Kriisin aikana hallitus teki hätäistä ja harkitsematonta politiikkaa, joka meni eduskunnassa läpi ryhmäkurin voimalla niin että sujahti.

    Mitähän kaikkea Vanhasen hallituksen ministereitten pöytälaatikoissa oikein onkaan nyt kriisin aikana esilletulevina "uudistuksina"? Mahtaisikohan tässä tilanteessa auttaa yhtään, jos me kansalaiset olisimme hoksottimet hereillä ja yrittäisimme puntaroida asioita myös näillä keskustelupalstoilla. Tulepa sinäkin "Falco.peregrinus" itse esille, kun kerran poliittista keskustelua peräsit täällä ikäryhmäsivuilla!
  10. Kun värkkäsin tuon aloitukseni, niin siihen tuli tosiaan kimmoke Falco.peregrinuksen aikaisemmasta kirjoituksesta. Tässä yhteydessä on tosiaan olemassa noita lakipykälien määritelmiä ja toisaalta ihmisten elämisen olot ja terveys vaihtelevat hyvinkin paljon. Elävän elämän todellisuus ei aina meinaa osua yksiin säädettyjen pykälien kanssa.

    Takavuosilta on jäänyt mieleen eräs murheellinen tapaus. Tänne Koti-Suomeen oli palannut USA:sta ikääntynyt naishenkilö, yksinäinen amerikansuomalainen. Yhdysvalloissa hän oli pitkälle vanhuusikäisenäkin, muistaakseni vielä 80-vuotiaana työskennellyt jossain varakkaassa perheessä kotiapulaisena tai vastaavissa tehtävissä (tarkkaa titteliä en tiedä). Vuosikymmenien aikana hän oli koonnut melkoiset säästöt. Hän palasi Suomeen tarkoituksenaan viettää rauhallisia vanhuudenpäiviään täällä. Sitä silmälläpitäen hän osti itselleen sopivaksi arvioimansa talon tontteineen. Myyjäpuolella oli sitten kuitenkin osunut olemaan vilpillinen porukka, joka halusi saada vääryydellä eläkeläisvanhuksen rahat ja myi kelvottoman talon, joka ei ollut juuri minkään arvoinen. En muista, mitenkä siinä käräjöinnissä kävi, mutta minun mieleeni jäi tuo pitkä työura USA:ssa. Hyvin terveytensä säilyttänyt, luotettava ja ahkera ihminen oli mukana työelämässä pitkälle vanhuuteen meidän suomalaisten tavanomaisen käsityksen mukaan katsottuna.

    Niin, onhan noita poliittisen keskustelun palstoja täällä Suomi24:n sivustoillakin runsaasti. Oikeastaan olen itse sitä mieltä, että kaikenlaisen väen, nuorten ja vanhojen ja kaikkien siltä väliltä, kaikenlaisen väen olisi hyvä olla mukana keskusteluissa yhdessä. Toisaalta onhan tuo kuitenkin myös niin päin, että kun suoraan eläkeläisiin kohdistetaan arvostelua tai erityisiä lainsäädännön toimia, niin mikäpä estää meitä pistämästä pystyyn ajatusten vaihtoa myös ihan senioriporukan omin voimin. Kapasiteettia näkyy löytyvän yllin kyllin ja sen seikan on tämäkin pieni debatti osoittanut. Joka tapauksessa me kaikki kuulumme mukaan yhteiskunnan kokonaisuuteen, olipa ikäporukkamme nimike sitten 60+ tai 70+ tai 80+ tai 90+ tai vaikka 100+.
  11. Oma henkilökohtainen tuntemukseni on Vanhasen hallituksen yksipuoliseen eläköitymisiän nostamispyrkimykseen epäileväinen. Silti otin esille tuossa aloituksessani nykyistä suuremman joustavuuden. Ja joustavuutta olisi mahdollista laajentaa myös ikähaarukan alapäässä toisin kuin mitä ministerit nyt ovat touhuamassa. Yläikärajana on nykyisin 68 vuotta. Jos ja kun meistä joku tai moni haluaisi jatkaa työelämässä vielä sen jälkeen vanhemmallakin iällä, niin siitä voitaisiin tosiaan antaa jo erikoisbonusta esim. verohelpotuksen muodossa.

    Ymmärrän hyvin ay-liikkeen ärtymyksen hallituksen aikeisiin nähden tässä asiassa. Kun työmarkkinajärjestöt ovat osallistuneet tähän asti näitten asioitten valmisteluun, niin nyt hallitus haluaa muuttaa sen asetelman. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että Vanhasen hallitus on asettumassa yksipuolisesti työnantajatahon puolelle. Ei vaikuta rakentavalta politiikalta. Hallituksen tekemisissä on toheltamisen vaikutelma. Lieneekö hallituspuolueitten taholla kysytty tässä asiassa edes oman puolueen eli mm. Keskustan ja Kokoomuksen omien eläkeläisjärjestöjen mielipidettä ja otettu sitä huomioon?

    Nuorempien eläkeläisiin kohdistama arvostelu on tosiaankin omituista. Esim. nykyiset koulunkäymisen mahdollisuudet ja siihen liittyvät tukirakenteet koulukuljetuksineen ja opintoavustuksineen on aikaansaatu meidän aikaisempien sukupolvien pitkäjänteisellä toiminnalla, päätöksillä. Eivätkö nuoremmat ymmärrä arvostaa heille rakennettujen mahdollisuuksien tekijöitä, aikaansaajia? Tietenkään kaikki nuorempi väki ei ole mukana tuossa ikääntyviin suunnatussa moitiskelussa, mutta epäreilulta se tuntuu. Onko kiittämättömyys nuorison antama palkka?
  12. Pörssiosakkeita kannattaa ostaa ainoastaan siinä tapauksessa, että niihin sijoitettu raha on tavallaan "ylimääräistä" rahaa, jonka voi sijoittaa moniksi vuosiksi odottamaan aikojen ja suhdanteitten muuttumista, paranemista. Siis juuri nyt lama-aikana ei pidä myydä, vaan nyt olisi aika ostaa osakkeita. Ja sitten korkeasuhdanteen aikana olisi aika myydä, jos niin tarpeelliseksi katsoisi. Ainoastaan ajattelemattomat ostavat korkeasuhdanteen aikana ja myyvät sitten tappiolla matalasuhdanteessa.

    Oma porukkansa ovat sitten pienillä voittomarginaaleilla pelaajat, jotka käyttävät nykyisin apunaan internettiä ja he toimivat usein hyvin lyhyittenkin aikajaksojen puitteissa. Kun käsitellään suuria osakemääriä, silloin pienistäkin puroista kertyy melkoinen virta. Se onkin sitten jo ammattiosaajien hommaa se.

    Pörssiosakkeittenkin ostamisessa on viisautta se, että kaikkia rahojaan ei pidä sijoittaa yhden firman osakkeisiin, vaan ostot pitää hajauttaa tai hajakeskittää. Kaikkia munia ei pidä laittaa samaan koriin. Ja järkeväähän se olisi pörssitapahtumien pitkäjänteinen seuraaminen, jos pörssiosakkeitten parissa alkaa kauppaa tekemään. Ellei siihen ole harrastusta, niin silloin on viisainta pitäytyä muihin sijoittamisen muotoihin. Joka tapauksessa oman henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen ja omatoiminen sijoittaminen on parempi tapa kuin rahastojen seireenilauluihin lumoutuminen.
  13. Venäjän rajavyöhykkeeltä eivät suomalaiset voi ostaa maata. Venäjä ei ole tarkkaan määritellyt omaa rajavyöhykettään ainakaan Suomen vastaisen rajan osalta. Jonkinlaista näppituntumaa on olemassa "yleisessä ilmapiirissä", että tuo Venäjän rajavyöhykkeen syvyys olisi jotain 50-100 kilometriä. Tuo suunnilleen sadan kilometrin syvyinen rajavyöhyke tarkoittaisi sitä, että käytännössä Tarton rauhan rajojen kattama rajantakainen Karjala sijaitsisi rajavyöhykkeen sisällä. Saattaa olla niin, että Venäjä jättää aivan tietoisesti tarkkaan määrittämättä rajavyöhykkeensä syvyyden, jotta aina olisi tilaisuus tehdä tulkintoja vaikkapa 200 kilometrin päässä rajasta sijaitsevien maa-alojen osalta.
  14. Kriittisyys on perusteltu suhtautumistapa, kun tarkastellaan venäläisten maakauppoja Suomessa tätä nykyä. Vanhojakin perinteitä on tiedossa toiminnasta ja sen tarkoituksesta. Suunnilleen sata vuotta sitten, jolloin Suomi oli vielä tsaarien Venäjän suuriruhtinaskunta, niin silloin sata vuotta sitten venäläisiä käyskenteli Kymijoen länsirannalla Korian sillankorvan alueella. Ja kertoivat katselevansa huvilatonttien paikkoja. Siihen Korian sillan äärelle syntyi kohta sen jälkeen venäläinen varuskunta, joka on myöhemmin tunnettu Suomen pioneerivaruskuntana. Nyt sekin on lakkautettu.

    Venäläiset olivat viime vuonna ostamassa laajan maa-alueen "lomakylän" paikaksi Iitin kirkonkylän kupeesta Iitin seurakunnalta. Maa-alue sijaitsee Virran sillan äärellä. Siinä kohdassa Kymijoen vedet virtaavat kapeikossa Kirkkojärvestä Pelinginselkään. Venäläisten maanostohankkeestä nousseen kohun seurauksena Iitin seurakunta luopui aikeestaan myydä maa-alue venäläisille.

    Maan ostaminen Suomesta salaamalla todelliset tarkoitusperät vaikuttaa olevan vanha venäläinen tapa. Tätä piirrettä näissä keskustelun alaisena olevissa maakaupoissa Suomen vallanpitäjät eivät näytä kerkiävän ajattelemaan ja analyseeraamaan. Ilmeisesti Brysselin reitillä rahteerautuminen vie niin paljon aikaa ja energiaa, ettei sitä riitä suomalaisten eduista huolehtimiseen kotimaassa.

    Erittäin vaikeata on ymmärtää, että Suomen hallituksen ministerit puolustelevat maakauppojen tekemistä venäläisten kanssa. Missä on Keskustan ja Kokoomuksen isänmaallisuus? Ruotsalaisilta ja vihreiltä nyt ei voi odottaakaan suomalaisen maankamaran vieraalle kauppaamisen vastustamista. Mutta jotta isänmaallisuudellaan iät ajat pullistelleet Keskusta ja Kokoomus ovat siirtyneet Suomen maaperän venäläisille rahalla myymisen kannattamisen linjalle! Aikoihin on eletty.

    Venäläisten maakauppojen asetelman kokonaisuuteen kuuluu myös se, että me suomalaiset emme voi ostaa omaksemme maata esim. rajan taakse jääneen Karjalan alueelta. Ilmeisesti on niin, että Venäjä ei halua karjalaisten evakkojen jälkeläisiä asettautumaan sukujensa vanhoille kotipaikoille. Sen sijaan venäläiset pitävät aivan luonnollisena asiana, että heillä on oikeus ostella maata Suomen puolelta aivan vapaasti.
  15. Justiinsa jetsulleen oikein myös meikäläisen mielestä sanottu. Kovin tarkkaan meillä viilataan tismallista oikeakielisyyden pilkkua. Tulee uskonnollinen rigorismi mieleen. Henkilökohtaisesti itse olen pitänyt tilaisuuden tullen päällä pientä protestiliikettä eli kirjoitan ja sanon aina jonkin asian "asemasta" enkä enää ole moneen aikaan suostunut käyttämään kieliviisaitten suosittelemaa ja suorastaan vaatimaa tekeletermiä "asemesta", joka mielestäni ei tarkoita yhtään mitään.

    Äärimmäisen kireäpipoisuuden asemasta kielenkäytössä voi mielestäni hyväksyä kohtuullisen vapauden. Kirjakieltäkin voi käyttää luontevasti. Ja murteet rikastuttavat kokonaisuutta. Eikä murteittenkaan kohdalla tarvitsisi olla kovin tiukka sen suhteen, että miten jollakin murteella jokin ilmaus pitäisi sanoa. Murteetkin muokkaantuvat ajan mittaan, nykyäänkin.
  16. Lähden vähän sivuraiteelle ja totean, että minua itseäni ovat alkaneet kiinnostaa "pienet kielet". Pienuus ja suuruus on suhteellista. Kielitieteilijät ovat sanoneet, että suomi on kielenä itse asiassa suuri kieli, kun ajatellaan globaalia kielikirjoa.

    Toisaalta on sanottu, että suomi on pieni kieli siinä kuin ruotsikin. Joka tapauksessa niin suomi kuin ruotsi kuten myös esim. unkari ja monen monet muut vastaavassa mitassa puhutut kielet ovat sivistyskieliä. Kielitutkija Pertti Virtaranta sanoi, että suomi on kielenä erittäin kultivoitunut kieli. Kauneimpana suomalais-ugrilaisena kielenä hän mainitsi Tverin Karjalan kielen, kun asiaa häneltä kysyttiin.

    Maailman kielien valikoimaa on kiinnostavaa tarkastella ja siinä puuhassa tämä internetti on erinomainen apuneuvo. Katsotaanpa vaikka Intian eteläisiä dravida-kieliä. Nehän muistuttavat suomalais-ugrilaisia kieliä monella tavalla. Samoin Etelä-Amerikan inka ja ketsua ovat kielinä taivutuksellisia kieliä. Maailmalla on edelleen monia kieliä, joitten sukulaisuussuhteista toisiin kieliin ei ole selvyyttä. Euroopassa baski kuuluu siihen sarjaan.

    Olematta varsinainen kielitieteilijä, rohkenen olla eri mieltä Sinun kanssasi, arvoisa Ruuneperi. Pienilläkin kielillä on oikeus olemassaoloon ja jokapäiväiseen käyttöön sekä kehittymiseen. Juuri niin kuin on tapahtunut suomen kohdalla.
  17. Täytyy myöntää, että "kansallisuus"-termin käytön kohdalla usein joutuu miettimään, mikä siinä on olennaista. Näin suomalaisena tunnen henkilökohtaisesti oman kielen, suomen, olevan suomalaisuuden ytimen. Tämän omakohtaisen tajuamisen ohella tulee eteen kysymys: Miten saamelaiset ja meidän ruotsinkielisemme ymmärtävät kansalaisuuden? Suomalaisuuden? Kieli on silloinkin olennaisinta. Vai onko?

    Muualla maailmalla on moninainen valikoima kansallisuuksia. Neuvostoliiton jälkeen itäisenä naapurinamme oleva Venäjä on yksi muoto valtioista. Maan valtaväestön taholta haluttiin korostaa jo heti Venäjän "itsenäistymisen" alussa v.1992, että Venäjä on venäläisten valtio. Entä laajan maan muut kansallisuudet, joitten olennaisin tunnusmerkki on oma kieli? On nostettu esille käsite "venäjäläisyys", jonka alle mahtuisivat kaikki Venäjän kansallisuudet.

    Kun Jugoslavia hajosi, niin siellä nostettiin esille "kansallisuuksien" väliset ristiriidat hajaantumisen syynä. Kuitenkin tietääkseni serbit, kroaatit ja sloveenit puhuvat samaa kieltä, jota nimitetään yleensä serbiaksi, mutta myös serbokroatiksi. Serbiassa kieltä kirjoitetaan kyrillisin kirjaimin, Kroatiassa ja Sloveniassa latinalaisin aakkosin.

    Uskonto vaikuttaa olevan entisen Jugoslavian alueella olennainen erottava tekijä. Serbialaiset ovat kreikkalais-katolisia, ortodokseja, kun taas kroattialaiset ja slovenialaiset ovat roomalais-katolisia. Montenegrossa puolestaan on sekä serbinkielistä että albaninkielistä väestöä. Kosovon tilanteen tunnemme kaikki. Makedoniassa enemmistön kieli on lähellä bulgarian kieltä ja albaanit ovat runsaslukuinen vähemmistö.

    Historiakin on mukana kuvassa Balkanilla. Bosnia-Herzegovinan alueella on enemmistö islamilaista väkeä ja kyrillisesti kieltään kirjoittavat ortodoksiset serbit ovat vähemmistönä niin kuin myös latinalaisittain samaa kieltä kirjoittavat roomalaiskatoliset kroaatitkin. Ottomaanien turkkilaisvallanpito heijastuu nykyaikaankin.

    Nämä muutamat esimerkit antavat aiheen todeta, etttä meillä suomalaisuus ja suomen kieli samaistuvat varsin hyvin kansallisuuteen. Asia ei muuksi muutu, olimmepa me uskonnoltamme luterilaisia, ortodokseja tai siviilirekisteriläisiä. Mahtaisivatko saamelaiset ja ruotsinkielisemme samoin kuin runsastuva venäjänkielinen vähemmistömme hyväksyä termin "suomenmaalaisuus" omaksi kansallisuudekseen Suomessa?
  18. Yritän tässä puntaroida asiaa puolelta ja toiselta. Me kaikki tiedämme, kuinka merkittävä oli Talvisodan aikaan tunnus: "Koti, uskonto ja isänmaa". Uskonnolla oli siihen aikaan tärkeä paikka yhteiskunnassa. Sotien jälkeen maailma on muuttunut ja niin on muuttunut Suomikin. Jos itse uskontoihin uskomattomana yritän löytää meiltä Suomesta uskonnon myönteisiä aikaansaannoksia, niin yksi semmoinen on lepopäivän viettäminen. Vaikka meillä vitsaillaankin siestaa viettävien espanjaanojen kustannuksella, niin ilman kirkon pakotusta pyhäpäivän pyhittämiseen, ilman sitä me raatamishullut suomalaiset olisimme rehkineet istemme hengiltä sukupuuttoon.

    Nyky-yhteiskunnassa me suomalaiset voisimme aivan hyvin noudattaa Ruotsin esimerkkiä ja meilläkin valtiokirkkojärjestelmä olisi perusteltua lakkauttaa. Siirtyisimme siis sivistysmaitten kuten Ranskan noudattamaan käytäntöön.

    Täytyy myöntää, että tuon kansainvälisen vertailun tulos ei ole mikään yllätys. Henkiseltä ilmapiiriltään tämä meidän Suomemme on varsin vahvasti menneeseen jämähtänyt pysähtyneisyyden paikka. Kirkko ja raittiusliike näkyvät julkisuudessa tavalla, joka saattaisi tuoda mieleen sadan vuoden takaisen aikakauden, jota en kuitenkaan kunnolla pysty hahmottamaan, koska en itse ole sitä elänyt. Nyky-Suomi tuntuu joka tapauksessa ahdasmieliseltä maalta, jossa monenmoinen holhous voimistaa asemiaan kaiken aikaa vähän kerrallaan. Uskonnollisuus liittyy "erinomaisesti" siihen kokonaisuuteen. Ikävä kyllä. Suomi on varsin taantumuksellinen valtakunta.
  19. Sinä "Samooja maan" käsittelet olennaisia asioita. Nuorempana minulla kuten monilla toisillakin oli vakaa käsitys, että me olemme ajan mukana luomassa ikään kuin itsestäänselvyytenä entistä parempaa yhteiskuntaa, Suomea, elämää meille kaikille. Vuosikymmenien matkassa saadun kokemuksen ja näkemyksen perusteella rohkenen väittää, että tuo aikaisempi käsitys oli pelkää harhakuvittelua, illuusio. Suomi ei ole automaattisesti kehittymässä yhä paremmaksi ja paremmaksi paikaksi elää. Jopa aikaisempien sukupolvien sinnikkäällä työllä ja suurilla uhrauksilla rakentamat aikaansannokset voidaan romuttaa varsin lyhyessä ajassa hetken huumassa.

    Ihmisten kotikentän tasolta puntaroituna on tosiaan omituista, että ahkerankin uurastuksen tienestiä jää nettona käteen omituisen vähän. Vaikka tavoitteena olisi kohtuullinen riittävyys, niin senkin saavuttaminen on perin vaikeata. Euroopassa Suomi on vertailuissa havaittu matalahkojen ansioitten ja varsin ankaran verotuksen paikaksi. Lisäksi vielä hintataso on korkea. Vertailtuna vaikkapa Saksaan juuri nämä piirteet korostuvat. Kehuskelu, että meillä olisi hyvä sosiaaliturva, niin sekään nyt ei ole erityisen totta. Monet Euroopan maat ajavat Suomen ohi Portugalia myöten.

    Viime vuosikymmeninä on kaiken päälle paljastunut runsaasti hölmöilyä. Kun valvottu ja ohjeistettu rakentaminen tuottaa hometaloja, niin jossain on paljon pahasti vinksallaan. Samaan eikaan pidetään juhlapuheita suomalaisesta osaamisesta ja huippulaadusta. Olisivatkohan meidän päätöksentekijämme erehtyneet uskomaan omia perättömiä puheitaan totuuksiksi?

    Suomalaiseen ilmastoon soveltuvasta rakentamisesta meillä itsellämme on "vanhan ajan" tietämystä, mutta kun tätä oloihimme sopivaa rakentamista on ryhdytty ohjeistamaan "nykyaikaisten vaatimusten mukaiseksi", niin saman tien on menty hatelikkoon. Uusimman tietämyksen taso onkin ollut kelvotonta ja sääntöjen nikkaroijat mämmikouria. Kuvaan kuuluu edelleen, että "kansainvälinen ilmastonmuutoksen huomioonottaminen" innostaa meidän pykäläbyrokraattejamme yhä vain kiihtyvään ohjeitten suoltamisen kliimaksiin. EU:n direktiivimaakarit ovat sitten luonnollisesti mukana kokonaiskuviossa.

    Mahtaisikohan tervejärkisyys vielä joskus palautua arvoonsa meillä Suomessa?
  20. Me kaikki näemme valtavasti markkinaroinaa ympärillämme. Käsin kosketeltavan tavaran lisäksi vastaavansorttista sälää on aistiemme äärellä jatkuvasti vaikkapa median toimesta esilletarjottuna. Yhtä ja samaa markkinarojua. Lähellä on houkutus käyttää nimikettä turha tarjonta. Siinä on kuitenkin samalla haksahtamisen mahdollisuus. Mitalilla on toinenkin puolensa. Kuka meistä on kelvollinen määrittelemään tarpeellisen ja turhan eron? Kun Mika Waltari vastaanotti 1950-luvulla akateemikon arvostetun aseman, hän käsitteli "virkaanastujaispuheessaan" ilmaisua "kaunis turhuus" ja asettui kauniin turhuuden puolelle tiukkapipoisuutta ja holhoushenkisyyttä vastaan.

    Mielessä taustalla tämä määrittelemisen ja jyvittämisen mahdottomuus, niin siitäkin huolimatta voimme me jokainen itsekukin omalla kohdallamme tehdä valintoja, jos niin haluamme ja jos itse katsomme niin tarpeelliseksi ja hyödylliseksi tehdä. Perusteeksi riittää oma näkemyksemme, oma järkeilymme.

    Kuvittelen, että maailma saattaisi huomattavasti tai ainakin jonkin verran parantua, jos me yksityiset ihmiset, yksilöt tai omassa pienessä porukassamme, esim. perheen puitteissa, yhteisesti "kohtuullistaisimme" käyttäytymistämme vapailla markkinoilla. Jos tosiaan vähentäisimme rahan käyttämistä jonninjoutavuuksista maksamiseen. Jos ryhtyisimme elämään kohtuullisissa puitteissa. Siis itse itsemme kohdalla ajateltuna. Naapurit saisivat tehdä puolestaan omat ratkaisunsa. Eläisimme itse oman järkeilymme mukaisesti ja antaisimme toisten elää puolestaan omalla tavallaan. Tietysti yhteisessä sovinnossa ja ihmisiksi elämällä. Sikäli mikäli vaikkapa vähemmän kauniin turhuuden ostaminen viehättäisi jotain lähimmäistämme, niin mitäpä sitä moralisoimaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin siirtyminen kerskakulutuksesta edes hiukan kohtuullisuuden suuntaan olisi myönteistä. Semmoista jonniinmoista ja kohtuullista maailmanparantamista.
    21. 51 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt