Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kiire teki, tuli hyppy!
  2. Enpä ole lukenut kuin hajanaisia tietoja bräntiryhmän vuoden aikaansaanoksista. Jospa jotakin...
    Rantojen myymisestä mm. venäläisille. Niinpä näyttää ahneus syövän "aatteetkin." Kun keinotellen omaisuuksia hankkineet ostajat tulevat, kaupat syntyy rahalla. Niin yksityisiltä kuin kunniltakin. Ei myyjinä ole rutiköyhät suomalaiset, eihän ostajille kaikki rämeet suolampien reunoillalla kelpaa.

    Soilla ja metsissä ovat kyllä tunarit tehneet vahinkoa. Soita ojitettiin avustuksilla runsaasti. Sellaisia soita, joissa ei ikinä kasva kuin miehenkorkuista käkkärämäntyä. Ojitus puski mudat järviin ja jokiin. Metsiä on laajoina alueina aukkohakattu, kynnetty jumalattomiksi ryteiköiksi. Useimmissa paikoissa ne kasvavat tiuhaa vesakkoa. No kyllähän luonto sen hyvin pitkässä ajanjaksosa - 200 vuotta - hoitaa kuntoon. Ennen - vaikka se tuntuu tympeältä - tehtiin paremmin. Metsistä löysi kunnollistakin puutavaraa
    myös jatkossakin. Se tehotaloudesta.

    Brädiryhmä koostui toimitusjohtajista, parista "oikeasta europarlamentaarikosta - olihan siellä tavallisuutta edustamassa ex- urheilija Aki Riihilahti, varmaan tietävin potkupallosta. Sellaiselta vaikuttaa koko "räntin" tulokset. Eliitin silmin katseltuna, sille seurapiirille sopiva, hienosteltu kiiltokuva, jota pitäisi markkinoida.

    Ratkottavia ongelmia ei taida olla. Sellaisia kuin köyhyys, työttömyys, leipäjonot, ihmisten syrjäytyminen, kasvavat mielenterveysongelmat ja terveydenhoito yleensä. Eihän nämä "rentiryhmän" jäseniä kosketakaan, ehkä ne on ajateltu piilotettaviksi. Katsellaan vain "kaunista suomea ja ryypätään järvestä."

    Nythän on laskettu köyhyysraja, vähän päälle tonnin. Voisiko laskea ylärajankin, sen millä normaalin elämisen puitteissa tulee hyvin toimeen ja sen päälle kohtuullisen vastuu ja arvolisän. Se olisi tarpeen, jotta jonkinlaista tasa-arvoa päästäisiin määrittelemään. Se olisi jo moraalin kannalta hyvä tietää. Olisiko nelinkertainen palkka hyväksyttyyn vähimmäistasoon verrattuna sopiva? Brändiryhmä olisi voinut todeta, että Suomessa pyritään tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Lopetetaan kilpailu eliittiryhmien kanssa kaikenmaailman pörssimeklareiden kanssa. Vai onko tiukasti niin, että joidenkin kuuluu olla 50- 100 kertaa "tasa - arvoisempi?" Jos näin on, on turha puhua yhteisistä lamatalkoista. Niistähän juuri suurituloiset ääntä pitävät.

    Piti sanomani enemmänkin, mutta onneksi tuli kiire!

















    r
  3. Perheemme oli kyllä kaksi kertaa evakossa. Eka Iisalmen tienoilla meni asiallisesti, toinen Kärsämäen seutuvilla oli yhtä helvettiä. Viranomaiset joutuivat "pakkosyöttämään" sisälle, muuten ei olisi "mahtunut." Talossa kyllä oli rutkasti tilaa. Jatkuvat herjaukset ja äyskimiset kestivät koko ajan. Kun toiset aloittivat koulun, en päässyt. Meillä oli kaksi lehmänkantturaa mukana evakossa, ehdoton vaatimus oli, että meidän on paimennettava n. 20 lehmää, koska mukana on myös meidän elukat. Äitini ja sisarukseni sairastelivat jatkuvasti. Minun oli otettava paimennnustehtävä. Sen verran siinä kyyneleitä vuodatettiin, että ymmärsin ottaa aikuisen vastuun alle kymmenvuotiaana.

    Kun on tullut tuota historiaa, tulkoon sekin, että evakon jälkeenkin oli leipä hankittava. Lähellä oli savotta, en ehtinyt kouluun, koska työssä tarvittiin. No...pääsin vähän myöhemmin, jo lähes "partasuuna." Kävin kouluni, pari luokkaa kerrallaan. Koska olin pääsyt kouluun, suoritin sen aikuismaisella otteella. Olihan koulumatkani vain 16 km/ pv , rauhallista korpea koko matka. Kyllä he päälle ysin keskiarvon kirjoittivat, uskonnostakin kympin. Tiedän, että tätä kehaisua ei olisi pitänyt tehtä, mutta kestän seuraukset. Ja koko tämä historia siksi, kun usein tulee sanontoja, että "se on oma valinta." He jotka niin sanovat, eivät tiedä kuin oman elämänsä. Näin tässä ikäryhmässä.

    Olen yrittänyt oppia ja opiskella myöskin "itsnäistymiseni " jälkeen. Aina ei ole ollut ainoa tavoitteeni omaan napaan tuijottaminen ja mahdollisimman hyvään menestykseen tai rikkauden tavoitteluun. Niistä lähtökohdista on jäänyt myös "oppia" ja solidaarisuutta, ikäänkuin "velkaa."

    Purnannut olen, enkä aina itseni puolesta. Mahtuu kyllä kymmeniä "laillisia ja laittomaksi" tuomittuja lakkoja joissa olen ollut. Usein osallistujana, monesti myös ratkaisujen esittäjänä. Asioita niillä on hoidettu. Purnannut olen asioista myös ns."omiin johtoryhmiin"kuuluvien tekemisistä. Enpä ole pahemmin katunut, miten olen esim. äänestänyt. Jos joku, jota olen äänestänyt, ei saakaan tehtäviä suoritettua, osaan jotenkin tehdä realistisia arvioita. Päätökset eivät voi pyöriä yksin "minun napani" ympärillä", ei yhden edustajan, esim.kansanedustajan. Sellaisia "varjopuolia" demokratiassa on.

    Pitkäksi menee...no, olen purnannut, monesti saanut kenkääkin, on tullut onnistumisiakin. Elämääni olen suhkoht tyytyväinen. Mutta en niin tyytyväinen, että purnauksen kokonaan jättäisin. Silti, vaikka enhän tässä hyvin monia vuosia suuta revitä. Eihän hommiakaan parane kesken jättää.
  4. Pitäää olla Ranskalla 365 miljardia. Aina pitäisi lukea kirjoittamansa!