Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. Pilvistä ja sateista on ja pysyy. Myrsky on kuitenkin eilisestä rauhoittunut. Olen tutkaillut säätietoja myös mökkiympäristöstäni. Eipä harmita, kun en lähtenyt, vaikka olisihan tässä ollut viikko aikaa mökillä käyntiin. Eipä siellä ole välttämättömiä puuhia. Verstas on parvekkeellani, voin täällä "toteuttaa itseäni "sikäli kun huvittaa ja kiinnostaa.

    Kepun puoluekokouksesta...vaikka eihän se oikeastaan minulle kuulu. Se ihmisten kannanmäärittely näihin asioihin on paljolti sitä "miltä tuntuu." Kerronpa, kuinka eräs hyvin tuntemani maalaisliittolainen valisti aikoinaan minuakin. Hän sanoi, että kaikille maanviljelijöille ja talollisille on luonteva valinta Maalaisliitto. Esimerkiksi opettajalle on ihan luonnollista muka olla vaikka Kokoomuslainen. Kun kysyin, että mitä hän suosittelee minulle, pikkutoimijana hän mietti ja vastasi: kyllä se sinun paikkasi on jossain vasemmistossa, kun sulle ei ole mitään muuta kuin työmiehen kädet. Että silleen se paikka määriteltiin. Ehkä olisin osannut ilman avustustakin.

    Niinhän se oli, parhaillaan maaseutua koristi maitolaiturien rivit. Pienilläkin eläjillä oli joskus ihan kunnia-asia kärrätä maitoa laturille, vaikka se pieni tuotos olisi mennyt perheessäkin. Siinä oli Maalaisliiton kannatuksen salaisuus. Mutta...tämäkin esimerkkinä mainitsemani Maalaisliittolainen oli ensimmäisiä innokkaita Pientalonpoikien - nykyisten Persujen alkujuurien - puolesta puhujia. Niin se maailma muuttuu - maitolaiturit ovat kadonneet. Luonnollinen pohja Maalaisliittolaisuudelle on rajusti kaventunut - Kepunakin olo on varmaan ristiriitaista. Nyt Kepu otti uutta suuntaa kohti asutuskeskuksia - tuskinpa kaikki riemuitsevat... Turhaan taas jaarittelin. Kepulainen en ole, mutta "vanhan ajan" Maalaisliittolaisten kanssa tulin hyvin toimeen. Työtä tekeviähän he olivat, kesät pelloillaan ja talvet vaikkapa savotoilla. Silloin kun nämä työt olivat syntymäseutujeni ehkäpä tärkein ja suurin elinkeino. Myös siinä suhteessa maailma on muuttunut.

    Tällainen jaaritteluni. Kahviloissahan puhutaan yhtä sun toista.
  2. Olen tullut vasta kahdeksannella kymmenellä mukaan lukemaan ja vähän keskustelemaankin tänne 70+ palstalle. Koko tiekkarilla "leikkimisenikin" on varsin nuorta. Silti olen lukenut Maalaismieheen ja Ruuneperiin kohdistuneita hyökkäyksiä. Ei niissä ollut mitään keskustelua. Rääväsuista panettelua ja herjaustahan ne vain sisälsivät.

    Halventamis-ja solvaamiskeino on ollut täälläkin käytetty konsti. Eivät kaikki ole niin kylmäpäisiä, etteikö reagoisi tunteella itseensä kohdistuviin solvauksiin. Tuskinpa aivan täysin kukaan. Saattaapa siinä karata turhankin kipakka vastaus...tai sitten jättää koko puuhan.

    Jos huomaa asiavirheen, sen voi toki korjata. Jos on asiasta erimieltä, kyllä sen voi tehdä selväksi keskustelemalla. Näinhän pitääkin tehdä. Kauan kestävä kaivelu vanhoista erimielisyyksistä on jo pahempaa kuin "koulukiusaaminen." Kun jahti vielä rakennetaan niin, että nimmaria vaihtelemalla yritetään luoda kuva, että takana on isompikin joukko, vaikka ei monta olisikaan. Joskus yksikin rakentelee "joukkoa."

    Eikä nämä toimet ole kohdistuneet vain pariin mainittuun nimimerkkiin. Hampaisiin on joutunut moni muukin ja Kahvipirtti päälle. Pientä "korventamista" ehdin minäkin kokea. En tiedä, mikä lie minussa ärsyttänyt jotakin sitkeätä jankuttajaa. Koska minulla ei ollut kokemusta "virtuaalielämästä", otin kyllä solvaukset turhankin vakavasti. Kyllä siinä kävi mielessä "laukun pakkaaminenkin"...no pieniähän nuo ja oppia olen saanut. Jatkan kuten ennenkin, aina vakinikilläni, harvakseen ilmestyen. Silloin kun muilta "kiireiltäni"ehdin

    Ei minusta kannata ärsyyntyä pienistä kehaisuista. Eikä sen tarvitse olla "nuoleskelua." Mahtuu hyviin käytöstapoihin. Puhumattakaan siitä, että joku tai jotkut ovat "erilaisia." Niin ovat ja pysyvät, sen voi nähdä keskustelupalstalla rikkautena.
  3. Muodostuu aurinkoinen päivä. Tutka näyttää, että sateet eivät täällä tänään häiritse. SkillaNin mesimarjalöydöstä: onhan se jalo marja, esiintyy luonnossa vain rajatulla vyöhykkeellä. Se mahtuu tähän löytöön.

    Olen metsästänyt mesimarjaa monina vuosina ja löytänytkin maistiaisiksi. Kohteeni on ollut vanha, heitteille jäänyt syrjäinen maatila. Sen on tietojeni mukaan valtio ostanut jo aikoja sitten edesmenneeltä pariskunnalta. Niinpä olen katsonut, että minähän olen "osaomistaja." Ainakin sen verran, että en ylitä jokamiehen oikeuksiani.

    Minua viisaammilta perintötiedon haltijoilta olen kuullut, että mesimarja on "kaksineuvoinen" kasvi. Saattaa olla hyvinkin paljon kukkivia mesimarjoja, mutta ne eivät hedelmöidy. Siihen täyttyisi kuljettaa toisesta paikasta taimia, jotta luonnollinen toiminta käynnistyisi. Siihen en ole ryhtynyt kertomallani maatilalla - se ehkä ylittäisi valtuuteni.

    Prinsessoista ja kunkuista en jaksa paljon kiinnostua. Heidän "arvo" on mielestäni suunilleen sama kuin kiltokuvien ( taitaa olla jotain "kitsejä") kerääjien harrastus. No sen verran kuitenkin että lienee hyvä, kun siniverisiin sekaantuu myös tavallisempaa "rotua." Välttyy samantapaisilta perimys- ja laatuongelmilta, mikä mesimarjoja vaivaa.(kuulemani teorian mukaan)

    Piskatti, piti juosta väliin puhelimessa ja olikin pitkä juttu. Onneksi tämä kone ei hävittänyt noita mesi-juttujani. Ajatukseni kyllä sekosi, joten heippa vaan!
  4. Enpä tiedä, minkä verran voin pistää sattumien tiliin, joka olisi muuttanut elämääni ratkaisevasti suuntaan tai toiseen. Tuskinpa paljonkaan. Ne "raamit" ovat tulleet syntymäpaikkani ympäristöstä ja mahdollisuuksista. Sattumien vaikutus rajoittui siellä melkeipä siihen, viekö halla suurperheen perunasadon ja aiheuttaa vieläkin suurempia ongelmia ruokataloudessa.

    "Peräkammaripoikaa" minusta ei ollut mahdollista tulla. Siihen ei ollut sijaa. Kun muutin yli 50 vuotta sitten Helsinkiin, ei sekään ollut sattumaa. Työmahdollisuudet väheni koneellistumisen ja elinkeinorakenteen muuttumisen vuoksi. Voimakkaan muuttoliikkeen alku oli jo käynnissä. Joidenkin sieltä korpikylistä oli lähdettävä.
    Toisille paikkakunnan vaihto onnistui jotenkin, joillekin kävi surkeasti. Ehkäpä monelle väärään seuraan sotkeutumisen vuoksikin. Tai ihan vain liian suuren muutoksen, sopeutumattomuuden takia. Olenhan toki joskus miettinyt, että olisinko sikeällä yrittämisellä selvinnyt synnyin paikkani maisemissa. Varmaankin...mutta en ole jäänyt katumaan. Jääminen olisi syönyt orastavaa tietoani ihmisarvon tuntemisesta, joka kuuluu myös perustyöläiselle.

    "Vääriä ihmisiä" olen tavannut - en kovin merkittäviä. Ei ole sattumaa, että olen kohtuullisen pian ottanut näihin pesäeron. Hyviä ja kannustavia ihmisiä olen tavannut työtovereistani niissä yhteisöissä, joissa olen puuhastellut. Jonkunverran olen täydentänyt vaatimatonta kansakoulusivistystäni. Omatoimisesti, omin kustannuksin työn ohella. Joitain kursseja olen voinut käydä erilaisten tahojen tukemanakin. Näitäkään en pidä sattumana, en ole asettanut tavoitteitani ulottumattomiin. Tietysti hieman toisinkin olisi voinut mennä, mutta tuskinpa ratkaisevasti. Jonkunlaisesen ammatinkin sain hankittua ja siitä jopa tarpeellista talouteni apua. Työllä tietenkin.

    Sattumiin en yleensä paljon luota. En pelaa, en lottoa vieläkään...enkä harmittele, mitä mahdollisuuksia olen menettänyt.
  5. On tässä toinen "vetelys." Yhdeksän siemenperunaa mullassa mökillä. Ei muuta. Odotan silti suurta satoa luomuna.
    Äherrän silti yhtä sun toista. Kuntotouhuani en pidä "työhulluutena." En myöskään harrasteitani. Eihän ne enemmälti runkoani rasita, ehkä hiukan päätäni. Ja sehän tarvitsisi vieläkin enemmän "potkua."

    Ymmärrän kyllä myös "maanmöyriäsiä." Tuskinpa heilläkään on ahneuden piirteitä rikastuminen mielessään. Se lienee tapa hakea mielekkyyttä ja sitä myöten odotuksen iloa silmälle. Eipä sekään hassumpi.

    Näin ne vaan harrastukset muovautuvat etsijänsä - ja mahdollisuuksien - mukaan. Kaikki mahtuu ja värittää ... tavallisen laiskana, monien mielestä "tärkeistä asioista" piittaamattomana taaplaan tyylilläni. Toivottavasti en enää opi tärkeysjärjestyksiä. Eikun lojotellaan ja liikutellaan eviä silloin kun huvittaa ja tuntee tarvetta. Minulle "pakko" on pahasta.
  6. Eilen rumuuttelin tänne "lokerooni." Mikäs siinä matka meni hyvin, jopa 200 km. pätkissä kun väsy ei tuntunut painavan. On se kuin juhlakujaa ajelisi, vaikka pienet sateet väliin hämärsivät...

    Hintriikalle onnittelut kauan odottamastaan silmän "teroittamisestasta." Toivon että kaikki sujuu jatkossa hyvin. Hankalahan se on "jatkokäsillä" tiirailla. Hyvin ymmärrän, että vaiva, joka on korjattavissa, mutta tilaisuutta pitää venttailla, alkaa ennen pitkää rassata. Omiakin kokemuksia on - ne vaivat jotka kuuluvat "luonnollisina" ja peruuttamattomina vaikkapa ikään, on helpompi sulattaa ö-mappiin.

    Mitäkö kertoisin? Erittäin hyviä ilmoja piteli, loppupäästä viileni ja sateli. Tavalliseen tapaan ehdin päivärytmini vaihtaa. Aamulla neljän jälkeen konserttia kuulemaan ja auringon nousua pällistelemään. Mökkinihän jököttää sankassa metsässä, vain järven puolella on harvemmassa puita. Puut, koivikko, kuusia ja mäntyjä kohoaa seinänä ylös. Kyllä siinä passaa lintujen liverrellä. Ihan se tuntuu väliin oikealta jutustelulta, mutta sitten joku vetää sooloa pätkän, eikä piittaa "livertelystä." Tai tulee korppi joka rääkäisee karkealla äänellä. Kuuluu teerien kukertelua ja joutselnien roklotusta. Kun käki hulluna alkoi kukkumaan ilman lukua, linnusto hetken kuunteli ja alkoi sitten kilpalaulantaan. Mutta kun lähistöllä, suosaarekkeessa pesivä huuhkaja alkoi huhuilla, huomasin heti, että laulukuoro vaikeni hetkeksi. Pienen tarkkailun jälkeen konsertti jatkui.

    Tätä kuunnellessani tuli mieleen 70+ keskustelut. Näin ihan yhtäläisyyksiä tässä luonnon kuorossakin. No...tästä tuskin kannattaa hernettä nenuun vetää. ( olenhan sot. arvoltanikin "sattumakorppi.") Aitona sen konsertin sai kuulla. Ihmisten aiheuttamat äänet eivät sitä sotkeneet.

    Niin..päivällä sitten lojottelin pitkät ettoneet. Järvestä tuli ruokaa helposti yhdellä katiskalla. Töitäkin tein, ihan luovaa sellaista. Tie vaatii joka kevät kohentelua. Se on loppupäästään pienillä varoilla kinttupolusta "autobaanaksi" kyhätty.

    Ai niin, se "metsänpoika tahdon olla..." kuten SkillaN epäili minun lintukuoroon yhtyvän. Eipä tuo aivan tuulesta temmattukaan ole.Hyvinhän se siellä sekaan mahtuu. Muuten...tänään kai katkaisevat laajakaistayhteyteni. Vaihdan operaattoria maanantaina pitäisi kytkeytyä. Kilpailutustahan se, lähinnä taloyhtiön toimista ja sijainnin siivittämänä.
    Saapa nähdä koittaako ongemia.

    Teille kaikille mahdrottoman hyvää jatkoa!
  7. Lainaan alkua J.K.Paasikiven kirjoittamasta puheesta Yleisradiolle. Ylen ohjelmapäällikkö Heikinheimo kiitteli puheesta Paasikiveä 25.10.- 41.Voittopuhe jäi kuitenkin pitämättä, kuten Aatun valmiiksi suunnitellut juhlat Leningradissa.

    Kansalaiset!

    "Viesti on tuonut tiedon, että Saksan mahtava sotilaallinen voima on valloittanut Pietarin. Tuo meidän rajamme vieressä oleva Venäjän entinen loistava pääkaupunki on kukistunut, ensi kerran historiansa aikana. Tämä sanoma, vaikkakin odotettu, on omiaan sykähdyttämään jokaisen suomalaisen mieltä..."

    Enempää en viitsi puheesta kirjoittaa. Se on melko pitkä. Luulenpa, että Paasikivi ehti katuakin hätäilyään, olihan hän jo rauhanneuvotteluissa ihan realipolitiikko.

    Se että olisiko Suomi toisesta maailmansodasta selvinnyt millään "kuivin jaloin", on saamani käsityksen mukaan epätodennäköistä. Vain Ruotsi pohjoismaista selvisi.

    Suomalaisten siteet Saksaan olivat melkoisen lujat. Saksalaiset ratkaisivat väliintulollaan kansalaissodan Mm. Akateeminen Karjala- Seura toivoi tukea Itä-Karjalan valtaushankkeelle.. Jo valittu saksalainen kunkku luopui virastaan Suomessa, kun saksalaisten sotatoimet menivät heikosti.

    Jääkäriliikettä koulutettiin Saksassa ja nämä osallistuivat myös 2. toisessa maailmansodassa taisteluihin Saksan Itärintamalla. Hitler kävi myös Mannerheimin 75 v. synttäreillä ja Mannerheim myöhemmin vastavierailulla. Nämä hajanaiset seikat mainitsen siksi, että kiinteä yhteys myös natsi- Saksaan oli kaiken aikaa. Selkoa näistä löytyy enemmänkin.

    Suomalaisten sotatoimien alku v. 1939 voi hyvinkin olla perusteltu, ihan puolustussotana. Sodan jatkaminen yhteistyössä saksalaisten kanssa valloitus - ja tuhoamissodaksi Uralia myöten voi määritellä suuruudenhulluudeksi. Vaikka onkin jälkiviisautta.

    Harvapa kai tosissaan toivoo, että Hitler olisi voittanut 2. maailmansodan. Sitä eivät käsittääkseni enää tee edes saksalaiset. Onhan siellä pieniä natsi-ryhmittymiä, joilla ei ole suurta merkitystä.
  8. Italia kuuluu EU:n ja rahaliiton suurmaihin, heti Saksan jälkeen Italia, Ranska ja Englanti(ei rahaliitossa).

    Silvio Berlusconi oikeistoliittoutumineen on johtanut Italiaa. Hänet on yhdistetty korruptioon ja mafiaan useita kertoja. Oikeudenkäynnit ovat pysähtyneet. Berlusconi on hankkinut itselleen ja läheisimmille tukijoilleen syytesuojan. Onhan "yhteistyöstä" myös maksettava.

    Italian valtionvelka on kasvanut - aivan yhtä hyvin kuin Espanjan ja Portugalin - ja Berlusconin varallisuus karttunut miljardeilla. Hän kuuluu maailman rikkaimpiin. Berlusconilla on hallinnassa Italiassa suurin osa tiedotusvälineistä. Hän on julistautunut "maailman parhaaksi johtajaksi." Näillä eväillä ja todella populistisella, härskillä esiintymisellä hän on keplotellut vallassa.

    Miltä B. jättämä tunkio tulee joskus näyttämään? Tai aika piankin. Nythän rahaliiton maat ovat antaneet varmat takuut, "pulaan" joutuneiden velat selvitetään. Jos ja kun Italia rysähtää, mittaluokka on toista kuin Kreikka. Onko edes euroliitolla mahdollista sevittää Italian tilannetta?

    EU:n euroliitto on sitoutunut sellaisiin vakuutuksiin, joita en ainakaan ymmärrä. Suomi on niissä mukana - vieläpä melkoisella innolla. Näistä lähtökohdistako liittovaltiorakennetta kehitellään?