Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Eiköhän Niinistön menettelyyn liene yksinkertainen syy: "eläkeläisvirka " presidenttinä. Hänen kykyjään myös taktikkona ei ole syytä epäillä. Pohjatyötähän hän on tehnyt puhemiehenäkin - toki usein ihan asiasta. Jopa niinkin, että on ottanut pieniä irtiottoja puolueeseensakin. Esimerkkinä presidentin valtaoikeudet.

    Ei ole tietenkään syytä epäillä, etteikö hän tiedä EU:n vaikeuksista, jotka alkavat muistuttaa lahoavaa puuta. Kreikka on EU:n vanhimpia jäsenmaita, 10. , liittynyt 1981. Siinä olisi ollut jo aikaa "opetella" ja myös naapureilla seurata hyvin nähtyä tilannetta. Sitä ei tehty, piti antaa liittymästä ruusuinen kuva ja pyrkiä vimmalla laajenemaan. Saihan Kreikka runsaasti tukea myös tupakanviljelyyn - tämänhetkistä tilannetta en tiedä.

    Jotenkin kansalaiset aavistavat maansa tilanteen. EU:sta katsovat parhaiten hyötyvänsä Kreikka, Irlanti, Liettua... mm. suomalaisten käsitykset hyötymisestä eivät ole suuria. EU on ollut "takuuna" holtittomalle taloudelle, ainakin toiveissa. Niin myös käytännössä. Se on saanut jatkua, koska menestystarinaa ei ole haluttu rikkoa. Nyt on vielä kova hinku saada Turkki mukaan. Se ei ole pieni pala myöskään ongelmissa. Mallioppilaille rahoittamista riittää. Niin myös yhteiskunallisia ristiriitaisuuksia. Onkohan "kasvatustehtävä" liian suuri?

    En ole pitänyt käsityskyvyilläni onnelana EU:hun liittymistä, äänestin vastaan. Kummallista - ei ne minua kuunnelleet.)))D.
  2. Minusta kirjoittamisessa on tietty kynnys. Voi olla hyvinkin vilkas, jouhevaan keskusteluun pystyvä, mutta sanojen vääntäminen tekstiksi on vaikeata. Vieläpä sellaisillakin, joilla siihen olisi hyvät tekniset valmiudet. Kuiva asiateksti saattaa silti hyvin luonnistaa. Yhtenä syynä voi olla tuhan tarkka kontrolli; tekstiä voi tarkastella...ryhtyy sitä yhtenään korjaamaaan, "fiilaamaan." Jäähän teksti näkymään, puhe virtaa pienine virheineen ohi, sitä on helppo äkkiä oikaista tai kääntää huumoriksi. Näitä olen itsestänikin huomannut ja yrittänyt tyytyä vähemmän tarkkaan muotoon. Vielähän tässä ehtii opetella.

    Todennäköisesti olen melko puhelias, helposti heittäydyn juttuun kenen kanssa tahansa, jos huomaan että hyväksytään. Mutta kyllä siihenkin rajat löytyy. En viitsi osallistua, enkä kuunnella paatoksellista julistamista, jos aihekin on mielestäni "pihalla." Näitä juttuja olen elämäni varrella riittävästi "kisaillut." Samoin olen kai kuullut lähes kaikki "rasvaiset" jutut. En niistäkään närkästy, mutta enpä ole kiinnostunut ilahduttamaan taputuksillani. Sen tämä ikä taitaa tehdä - tottahan minäkin räkänokasta pikkuaikuiseksi olen tätä kulttuuria viljellyt.

    Tuulensuvellahan menee hyvin, kun yksinpuheluista ei tule riitaa. Minulla tulee useinkin tora, haukun ihan reippaasti itseäni "saatanan tunariksi." (taitaa muuten olla Kekkosen sanomakin)
    Olen käsittänyt, että minulla on siihen täysi oikeus. Kukas minua kurissa pitää, jos en sitä itse tee. Sanan voimalla ruoskiminen pikemminkin helpottaa - pitäähän lähimmäistään opettaa, jos mahdollista.

    Tällä päällä tälläkertaa. Hyvää jatkoa!
  3. Meinaan se hyttysentappokilpailu onnistua. Tosin toisesta näkökulmasta. Valistuneena henkilönä olet tietysti seuraillut tärkeimpiä asioita. Niinpä tiedät, että tällainen kilpailukin on jo järjestetty. Siinähän eläinsuojelujärjestöistä jo kuului pahaenteistä murahtelua. Raakalaismaisena ja säälimättömänä tappamisena sitä pidettiin. Ja vieläpä tämä kauheus huvin vuoksi.

    Itsepuolustuksena eläinten ja luonnonsuojelijatkin kai rajoitetut toimet hyväksyvät. Tutustuvathan he erämaihin Helsingin Keskuspuistossa, jotkut ehkä Nuuksion erämaissa. Siellä voi joinain kesinä tavata jopa ärhäkän hyttysen, joka käy kiinni siloposkeen. Mutta, mutta...hyttysistähän vain naaraat käyvät ihmisverta imemään. Mitäpä sanoisivatkaan ärhäkät feministit tästä eläimiin kohdistuvasta sadismista? Voi vain kuvitella. Jos hyttysistä eroteltaisiin vain urokset kilpailussa uhrattavaksi , se aiheuttaisi vähemmän närää. Se olisikin tarkempaa työtä kuin poroerottelu. Vaikka onhan Amalia varmaan tarkkasilmäinen. Enkä epäile sinunkaan, Anselmi, kokemustasi.

    Saattaisipa hyvinkin Römpsänperä hyttystaposta kimmahtaa maailman kartalle. Varsinkin, jos tieto suojelujärjestöjen aktiivit tavoittaa. Voisipa hyvinkin median edustajat ja utelias kansa täyttää ja tallata Römpsänperän nurmikon mustalle mullalle. Mutta sehän nyt olisi pieni hinta kuuluisuudesta, vaikka muutama Amalian kukkapuska ja perunapeltokin menisi. Varoituksen sanan vain tässä halusin kertoa. Tehän asian päätätte. Onnea Römpsänperälle!
  4. Ja reissuni on heitetty. Tässä "eteläisessä" Nato-maassahan, ihan naapurissa minä lotkottelin. Kylpylässä tietenkin. Hipelöintiä sain tarpeekseni, ruoka oli hyvää ja riittävästi. Eläkeläiset täyttivät paikan sankoin joukoin, yhtään vanhaa tuttua en tavannut. Tuli kuitenkin sopivasti uusia, ettei kieleni päässyt kangistumaan. Vaikka en viinalle olekaan ylen perso, nyt se jäi hyvin vähiin järkisyistä. Ja kulutukseni on niin vähäistä, että taakkoja en ryhtynyt tänne raahaamaan.

    Jäihän tuota sopivasti aikaa lojua ja verkkaisesti mietiskelläkin. Kirjasto oli aika "köyhä", yhteen kirjaan paneuduin. Se oli v. -64 julkaistu maaseudun kulttuuria - sen olemattomuutta - käsittelevä teos. Kirjoittajina mm. Antti Eskola, Erno Paasilinna, Aku-Kimmo Ripatti. Väinö Linnaakin lainailtiin runsaasti. Eipä ollut ennen käsiini ko. kirja osunut.

    Räväkkää oli tämän kirjan kirjoittajien anti. Siinä tuotiin esille, että syrjäseutujen käsitys kulttuuri- sanastakin jo oli ennakkoluuloinen, jopa vihamielinen. Niitä "herrojen ja tyhjäntoimittajien kotkotuksia." Näiden ihmisten kulttuurianti oli muka erillaisten uskonlahkojen saarnatilaisuudet ja pelottelut tulevista tuomioista, Sirpale ja Nyyrikki- lehdet. Se oli jämähtämistä paikoilleen. Tärkeätä oli nöyryys, raskaan työn kuunioittaminen ja rehellisyys. Sellaisena köyhäkin tuli hyväksyksi, eikä muuta tarvinnut kuin vahvaa selkää raatamista varten. No, tämä nyt on suppea tulkintani sisällöstä.

    Kuitenkin se johti ajatuksieni ja muistojeni kertaamiseen. Sellaistahan se korpien keskellä oli, hyviä ja huonoja asioita. Onnekseni minulla sattui olemaan viisas ukki. Hän hylkäsi nöyryyden. Monesti muisti korostaa, että köyhän ei tarvitse, eikä pidä olla tyhmän nöyrä. Ei pidä alistua kenenkään kynnysmatoksi.
    Pitää ottaa asioista selkää, eikä uskoa kaikkea pötyä. Menihän se oppi pojalle päähän, lienee ihan kohtuullisesti väliin ratinalisoitunutkin. Josku pieneksi yltiöpäisyydeksikin. Mutta kuitenkin hyvä potku elämän varrelle. Noo...nythän on se jäähdyttelyvaihe, sanoisinko "alasajo." Kunhan edes joskus jotain välähtää, etten ole vielä "kasviskuntaan " siirtynyt.

    Näillä höpöjutuillani teen ilmottautumiseni Pirttiin. Katsotaan sitten mahdollista jatkoa. Vähän olen ehtinyt perehtyä viikon aikana ilmaantuneeseen aineistoon tässä "ikäloodassa."