>

Virheellinen termi kuvaamaan mitä ilmiötä...?

Kaamos on määritelmänsä mukaan "napa-alueilla esiintyvä ajanjakso, jolloin Aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle." Jos Maan pyörimisakseli kääntyisi siten, että pohjoisnapa osoittaisi hetkellisesti kohti Aurinkoa, niin päiväntasaajan seudulla toden totta esiintyisi ajanjakso, jolloin Aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Koko eteläisellä pallonpuoliskolla olisi jatkuva yö, mutta kaamokseksi tätä ei voi kutsua jos kaamos on määritelty nimenomaan napa-alueella esiintyväksi vastaavaksi ilmiöksi.

Miten evoluutioteoria liittyi tähän terminologiseen erehdykseeni?
Radiohiiliajoitus on kaikista käytössä olevista radiometrisistä ajoitusmenetelmistä tarkin. Kalibraatiosuora on määritetty dendrokronologisesti ja dendrokronologisen ajoituksen absoluuttinen virhe on korkeintaan yksi vuosi! Radiohiiliajoituksella päästään tuloksiin, joiden suhteellisen virheen yläraja on lähes poikkeuksetta alle 0,1%. Jos näyte siis ajoitetaan 1000-vuotiaaksi, on sen oikea ikä väliltä 999-1001 vuotta.

Vielä muutama vuosikymmen sitten radiometrisissä ajoituksissa mitattiin ihan konkreettisesti näytteen radioaktiivisuus. Jokainen, joka tietää kaasumonistusputken ja geigermittarin toiminnasta jotain, osaa sanoa että tämä on melkoisen epätarkka menetelmä, etenkin jos näyte on pieni. Tällä menetelmällä määritettiin myös tuo "virheellinen" puoliintumisaika 5568 vuotta (Ns. Libbyn puoliintumisaika)

Massaspektrometri mullisti radiometristen ajoitusten tekemisen. Nyt näytteestä ei mitatata enää radioaktiivisuutta vaan näytteen massaspektri ajetaan ja pystytään laskemaan montako radioaktiivista nuklidia näytteessä on. Näin myös C-14-isotoopin puoliintumisaika saatiin tarkennettua nykyiseen arvoon: 5730 vuotta. Vuoden 1977 jälkeen kaikki radiohiiliajoitukset on tehty massapsektrometrisinä määrityksinä.

Täällä siis kreationistireikäpäiden vaahtoama "puoliintumisajan jatkuva vaihtelu" tarkoittaakin todellisuudessa sitä, että puoliintumisaikaa on kerran tarkennettu kun tekniikan kehittyminen on suonut sen tarkemman määrittämisen.
Kreationistisen ajatusmallin liittyy yleisellä tasolla yksi ja sama suurin ongelma. Kreationisti löytää jonkin asian, joka jollain harhaisella logiikalla edes etäisesti näyttää tukevan hänen uskoaan. Sitten tätä lähdetään paasaamaan suureen ääneen. Samalla unohdetaan ne tuhannet ristiriitaiset todisteet. Usein on käytetty esim. erästä 4000-vuotiaaksi ajoitettua puuta vahvana todisteena nuoren Maan puolesta. Samalla toki unohtaen kaikki muut ajoitukset, jotka antavat mielettömästi pidempiä aikoja muille objekteille. Tässä matematiikkakysymyksessä on ihan sama juttu: On poimittu se ainoa rusina pullasta ja todettu, että tästä se pulla on tehty.

Jos luontoa tarkkailee kokonaisuutena on helppo havaita, että matemaattinen säännöllisyys ja suunnitelmallisuus on siitä kaukana. Kauottiisuus ja sattumanvaraisuus jyllää edelle.

Aloittajan kuvaamaa näennäistä säännöllisyyttä perustelee myös se, että matematiikka on nimenomaan ihmisen kehittämä "kieli" jolla haetaan ja mallinnetaan luonnon säännönmukaisuuksia. Kirjoittaja voisi mennä yhtä hyvin ensi syksynä paikallisen marttakerhon omenanpoimintatalkoisiin. Kurkkaisi sitten jokaisen Martan ämpäriin ja toteaisi: Jokaisessa ämpärissä olevien omenien lukumäärä kuuluu luonnollisten lukujen joukkoon. Ja tällainen uskomaton matemaattinen järjestyshän ei tietenkään selity muulla kuin Raamatun legendaarisella partaveikolla.

On aivan selvää, että jos etsimme luonnosta säännönmukaisuuksia jonkun "kielen" avulla, olkoon se nyt vaikka matematiikka, niin tottahan toki me saamme tuloksiksi niitä säännönmukaisuuksia.
Jos maailma ei olisi tällainen kuin se nyt on, se olisi erilainen. Siispä kaiken takana täytyy olla Raamatun lapsia murhaava luojajumala. Viimeinkin totuus on selvinnyt!