Vapaa kuvaus

Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu Ammatti: Muu Ase tai siviilipalvelus: panssarijääkäri

Aloituksia

12

Kommenttia

3652

  1. Nimi "Kuu-Ukko" on tullut siitä, että kuun pinnan tummempien ja vaaleampien kohtien on ajateltu muodostavan kasvot. Tämä ajatusmalli on muistaakseni lähtöisin Länsi-Euroopasta.
    Kuu-Ukon ja Ukko ylijumalan nimien samankaltaisuus on vain sattumaa.
  2. "Arcangelon lausuma on tyypillinen keskivertokatojan mielipide, ns. mutu, jonka ainoa perustelu on se, miltä hänestä tuntuu. Sellaiseen on turha vastata minkäänlaisilla argumenteilla, hänelle oma käsitys on aksiooma."

    No tietenkin; eihän nyt kukaan nykytaidetta halveksiva mitenkään voi olla oikea asiantuntija, aianakin tällaisen käsityksen olen saanut.

    Epäilen, että väheksyntä johtuu siitä, että nykytaiteen kannattajat eivät halua, että usko nykytaiteen taiteellisuuteen katoaa, jos näin käy, siihen sijoittaneet menettävät rahansa, taiteilijat eivät tienaa, eivätkä ne, jotka keikaroivat nykytaiteentuntemuksellaan, voi enää päteä tiedoillaan.

    Tässä pieni vertaus: klassinen taide on niinkuin kultakolikot, nykytaide niinkuin setelit. Kultakolikot säilyttävät arvonsa, vaikka ne eivät enää kelpaisikaan maksuvälineinä, sillä niillä ei ole ainoastaan nimellisarvoa, vaan niillä on myös arvoa itsessään. Setelit taas ovat arvokkaita vain niin pitkään kuin ne kelpaavat maksuvälineinä ja kun niiden arvoon luotetaan. Kun ne lakkaavat olemasta käypää rahaa tai kun luottamus katoaa, ne ovat arvottomia.
    Klassinen taide ei enää vastaa nykyajan vaatimusia, se ei ole enää "käypää valuuttaa", mutta sitä arvostetaan silti ja siitä maksetaan huimia summia. Epäklassinen on tällä hetkellä muodissa, sillä on luotu uskomus siitä, että se tosiaan on taiteellista, samalla lailla kuin setelitenkin arvo perustuu siihen, että värillisen paperin uskotaan olevan paljon materiaaliarvoaan arvokkaampaa. Epäklassinen taide siis on tällä hetkellä "käypää valuuttaa", mutta kun ennemmin tai myöhemmin sitä lakataan arvostamasta, siis kun usko sen arvoon loppuu, sille käy niinkuin käytöstä poistetulle setelirahalle, siitä tulee roskaa.
  3. "Pieni semanttinen välihuomautus: käyttäessäni nykytaiteesta sanaa vieras, en tarkoittanut, etteikö se olisi tuttua. Käytin sitä merkityksessä, että jokin tuntuu vieraalta, ei sellaiselta, joka kuuluu minun maailmaani. Nämä kielen nyanssit ovat joskus moniselitteisiä, jopa harhaanjohtavia."

    Tajusin toki mitä tarkoitit, mutta näin tilaisuuden leikitellä sanan "vieras" eri vivahde-eroilla koettaen saada aikaan nasevan vastauksen.

    Tarkoitukseni ei ollut väittää että juuri sinä olisit sitä mieltä, että taiteessa ei ole hyvää tai huonoa, vaan viittasin siihen että sellainen mielipide ylipäätänsä on olemassa. (Ymmärrän, että sellaisen käsityksen saattaa tekstistäni saada.)

    Käyttämäni ilmaus "raivostunut" on ehkä huono, koska siitä huomautellaan. Näin ollen korjaan: "olen harmistunut".

    "Mitä "oikeaan" ja "väärään" taiteessa tulee, minun tietääkseni kuvataiteissa ei ole sellaisia normeja tai laatuluokituksia, joiden perusteella voidaan osoittaa taidesuuntaus tai taideteos oikeaksi tai vääräksi (lukuun ottamatta tietysti puhuttaessa taideväärennöksistä). Sinulla ilmeisesti tällainen tieto on, joten ystävällisesti varmaan kerrot, mistä minäkin löytäisin tuon ohjeiston ylösrakennuksekseni."

    Yksinkertaista, olen jo aimmin huomauttanut, että sana "taide" tulee sanasta "taito". Tästähän voi päätellä, että teos, joka on taidolla tehty on "oikeaa" taidetta ja mikä on tehty menetelmin, mitkä eivät sitä vaadi, on "väärää" taidetta. Siinä yksi aika hyvä ohjeistus. Huono puoli siinä kyllä on se, että voi alkaa saivarrella siitä, missä kulkee taitavuuden raja. Oikeastaan voisi sanoa, että mitä suuremmalla taidolla teos on tehty, sitä "oikeampaa" taidetta se on. Esim. Mondrianin kompositioiden maalaaminen ei vaadi läheskään yhtä paljon taitoa kuin Leonardon maaluksien toteuttaminen, näin ollen Leonardon maalaukset ovat "oikeita" maaluksia, Mondrianin taas eivät.
  4. Tarkoitin siis sitä kun Maria julistettiin perisynnistä vapaaksi, mikä tapahtui muistaakseni 1850-luvulla.

    Ja tosiaan; unohdin aivan tuon taivaasenottamisdogmin. Eli ex cathedra-lausuntoja on kaksi, ei yksi, niinkuin aiemmin väitin (vai onko niitä enemmän).
  5. Totta, Kiinalla on uskomattoman pitkät ja upeat perinteet taiteessa. Nyt kun pahin sorto siellä on lakannut, olisi taiteilijoilla ollut mitä parhain mahdollisuus jatkaa perinteitä, mutta ei. Perinteethän ovat ikäviä ja kahlitsevia, eihän niistä ole mihinkään muuhun kuin rajoittamaan luovuutta. Sen sijaan länsimaissa osataan tehdä kivaa taidetta, jota tehdessä ei tarvitse välittää minkäänlaisista säännöistä. Ja kun lisää työhön jonkin vanhan taiteen elementin, sanotaan vaikka lohikäärmeen (klisee, myönnän), niin teoksen voi sanoa "siirtävän Kiinalaisen maalaustaiteen uudelle vuosituhannelle". Ja pah! Vain länsimaisen kulttuurissa on keksitty väittää ei-esittävää tai täysin säännötöntä taidetta taiteeksi. Nykykiinalaiset maalarit ovat siis omaksuneet länsimaalaisen ajatustavan. Toki on niitä, jotka tekevät oikeasti sellaista taidetta, minkä voi sanoa jatkavan kiinalaisia perinteitä, mutta he ovat varmaan mielestäsi paikoilleen jämähtäneitä.
    En minä halveksi oikeaa kiinalaista taidetta, vaan sitä epäitsenäistä jäljittelyä, jota väitetään kiinalaiseksi taiteeksi.

    En sanoisi että venäläiset taiteilijat matkivat Länsi-Euroopan/Pohjois-Amerikan taidetta, sillä Venäläiset osallistuivat taiteen rappioittamiseen itsenäisesti jo ennen vallankumousta, siis samanaikaisesti lännen kanssa. Sitä paitsi neuvostovallan alkuosina kehitys jatkui samaan suuntaan, art deco oli 20-luvulla Neuvostoliiton kannattama taidesuunta. Niinpä nykyvenäläiset taiteilijat eivät matki länttä, vaan heidän voi kyllä sanoa jatkavan omaa, joskin aivan hirveää, perinnettä.

    Lopuksi vielä kysyn: miten muka diktatuurisen vallan tukema taide ei voi olla kunnon taidetta? Eihän siinä ole mitään ihmeellistä, jos pystyy tekemään teoksen, joka ei noudata minkäänlaisia sääntöjä. Sen sijaan jos onnistuu luomaan taidetta sääntöjen rajoittamana, se todistaa taidoista. Olihan Eurooppalainenkin taide pitkään sääntöjen ja rajoitusten kahlitsema, mutta ei se selvästikkään haitannut taiteilijoiden työskentelyä. Samoista vanhoista aiheista (esim. ristiinnaulitseminen, noli me tangere, Perseus ja Andromeda yms.) pystyttiin luomaan yhä uusia tulkintoja. Lisäksi kehitettiin uusia aihepiirejä, esim asetelma- ja maisemamaalaus 1600-luvulla. Ylipäätänsä taide kehittyi jatkuvasti. Kaikki tämä säännöistä, tilaajien ehdoista ja perinteistä huolimatta.