Vapaa kuvaus

Hei. Ollaan ihmisiksi.

Aloituksia

47

Kommenttia

3017

  1. "Olisi hyvä muistaa mitä Raamattu sanoo uskosta:"

    Olisi hyvä muistaa, että Raamattu on uusimmiltakin osiltaan 1700 - 1800 vuotta vanha kirja.

    Jos haluan tutkia aurinkokuntaamme, niin en suinkaan kaiva esiin Ptolemaioksen Almagestia. Nykytieto on edennyt huimasti antiikin ajoista. Uskomisen takana olevat ilmiöt löytyvät psykologian ja sosiologian kirjoista.

    "Raamatun mukaan usko on uskomista toivottuihin asioihin."

    Huokaus.......

    Noinhan se totta totisesti näyttää olevan. Ihmiset haluavat sulkea silmänsä maailmamme ikäviltä asioilta ja tuudittautua kulkemaan lauman mukana paimenta seuraten vaikka lahtipenkille.

    Kaikki kunnialliset ihmiset elävät kunniallisesti. Myös sellaiset, jotka eivät usko kummituksiin. Oikea moraali kasvaa ihmisen sisältä. On moraalisempaa olla kunniallinen omasta halustaan, kuin henkiolennon peloittelemana. (Kyllähän kunnialliset uskovaisetkin ovat kunniallisia luonnostaan. Heille on vain uskoteltu, että kunniallisuus tulee jostain ulkopuolelta.)
  2. "Ihmisen henki on yhteydenpidon väline Jumalaan. Ilman tätä "operaattoria"
    tuo yhteys ei toimisi. Eri kulttuureissa metodit vaihtelevat, mutta periaate on sama."

    Sehän se kummaa onkin, että se operaattori yhdistää milloin millekkin jumalalle, sen mukaan mihin kulttuuripiiriin soittaja on sattunut syntymään.

    Jos operaattori yhdistäisi aina samalle jumaludelle soittajasta riippumatta, niin silloin asia olisi tietenkin toinen.

    Ja kaikkein hulluinta on se, että operattorin valitsema samanniminenkin jumala antaa aina soittajan luonteen mukaisia vastauksia, eri ihmiseille jopa päinvastaisia ohjeita.

    Onko siis kysymys oikeista jumalista vai ihmisen psykologiasta?

    "Uskonnolliset ryhmittymät ovat jakautuneet uskontojen sisällä tulkintakysymyksiin. Erilaisiin painotuksiin. Jumalaa rukoillaan kuitenkin niin Islamin -, kuin Kristinuskossakin ja paljon muissa kulttuureissa. Kyse ei ole psykologiasta vaan hengenravinnosta"

    Siis sillä, mitä lukemattomista jumalista rukoilee, ei ole väliä? Niin minunkin mielestäni, koska ne ovat kaikki yhtä olemattomia.

    Käsityksesi mukaan rukoileminen on siis eräänlaista terapiaa, joka tekee hyvää, vaikkei ketään olekaan sitä vastaanottamassa. Siinä olet varmaan oikeassa, mutta minä katselen mielummin tätä ihmeellistä maailmaamme avoimin silmin.

    Sallittakoon kuitenkin jokaiselle huvinsa.

    "Ateisti ei voi kokea tätä, koska epäusko, mieli, ego, ei salli rukoilla. Kuitenkin vilpittömälle ovet avataan."

    Kyllä ateistikin voi kokea henkisen heittäytymisen tunteen. Sitä ei vain tarvitse luulla vuorovaikutukseksi todellisen toimijan kanssa, vaikka se onkin oikea elämys ihmisen psyykkeen sisällä.

    Vilpitöntä voidaan viedä kuin pässiä narussa, kun taas epäilijä voi käyttää kykyjään ymmärtämään lähimmäistemme tutkimia seikkoja ihmisen mielestä ja ihmisjoukkojen käyttäytymisestä.
  3. Kun luopuu jumalharhoista tietosesti, joutuu käsittelemään myös kysymyksen kuoleman lopullisuudesta ja oman persoonallisuutensa todennäköisestä katoamisesta.

    Sen jälkeen joko ei enää pelkää kuolemaa, vaan hyväksyy sen luonnollisena asiana, tai joutuu rakentamaan itselleen sopivan valheen häivyttääkseen pelkonsa.

    Oletko koskaan miettinyt, että tuo "vaisto" josta kirjoitat, voisi olla sinun oma alitajuntasi?

    Oletko koskaan miettinyt, että vaistosi halu etsiä tarkoituksia ilmiöiden takaa voi olla ihmislajille tyypillinen ominaisuus analysoida ja luokitella ympäristön ilmiöitä?

    Yleensä ihminen ajattelee asioita omasta lähtökohdastaan. Etsiessään elämän tarkoitusta, hän kuvittelee tietoisen ihmisyksilön elinkaarta syntymästä elämän kautta hautaan.

    Useimmiten elämä noudattaakin sellaista kaavaa, mutta ei aina. Jos ihmisyksilöllä on joku tarkoitus elämälle (muukin kuin elämän välittäminen uudelle sukupolvelle), niin miten on selitettävissä selvästi tarkoituksettomat elämät? Keskenmenot, vauvakuolemat, älyllisesti vaikeavammaiset?

    On erittäin suurta itsekkyyttä väittää, että esimerkiksi vauvan kuolema opettaa vanhemmilleen jotain ja on siten selitettävissä. Vauvan oma elämä on yhtä arvokas kuin kenen tahansa muunkin. Sen tuhoaminen toisen eduksi on yhden elämän haaskaamista, vaikkakin toisten "hyväksi". Ihminen voi kysyä itseltään, että jos olisin kuollut syntyessäni, niin olisiko elämäni ollut mielestäni merkityksellinen?

    Joskus sanotaan, että ihmisäly ei osaa vastata tuohon kysymykseen. Silloin tarkoitetaan sitä, että ihminen ei löydä siihen muuta vastausta, kuin että kyse on sattumasta tai huonosta tuurista.

    Miksi kysymys ei voisi olla sattumasta ja huonosta tuurista?
  4. >>Miten ateisti voi tietää ettei Jumalaa ole?