Vapaa kuvaus

Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu Ammatti: Muu Siviilisääty: Sinkku Lapset: Olen ylpeä vanhempi Email: [email protected]

Aloituksia

0

Kommenttia

14

  1. Jos on esikuva, niin pitäiskö kaikkien suomalaisten olle vammaisia, eikös nämä työnantajaliitotkin vaadi että vammaisuus ja työkyvyttömyys on lakkaustettava!!!!
  2. Juuri näin se vain on, välituntivalvoja ei näe, eikä kuule, kun ei halua kuulla!!! Kun itse otin kantaa koululle poikaani kohdistuneesta kiusaamisesta, opettajien kommentti oli, mistä minä muka voin tietää sellaisia asioita, kun heillä on asiantuntemus ja osaaminen tälläisiin asioihin.

    Poikani kimppuun käytiin joukolla pieksämään ja siinä rytäkässa pojaltani sormi murtui, välituntivalvojan mukaan syy oli pojassani, kun neljä muuta poikaa kävi hänen kimppuunsa, pojalle tietenkin jälki-istuntoa. Miksi syy oli pojassani, sitä ei tietenkään perusteltu etes millääntavoin. Näitä vastaavanlaisia tapauksia sattui neljä lukuvuoden aikana, lopputulos aina sama!!!

    Lopulta päätin ottaa yhteyttä koulutoimenjohtajaan, josta seurasi palaveri koululla. Pojan vanhemmat, koulukuraattori, koulupsygologi, rehtori, luokanopettaja, kivakouluvastaava osallistuivat palaveriin. Ennen palaveria opettajat olivat valmistelleet kuraattorin ja psygologin huolellisesti tilanteesta omasta näkökulmastaan. Palaverissa ei koulun taholta myönnetty mitään kiusaamiseen viittaavaa, vaan syy annettiin ymmärtää olevan pojassani, hänellä kuulemma on niin kelvottomat sosiaaliset taidot, että syy on hänessä. Poika on kuulemma näiden asiantuntijoiden mielestä psygologisen terapian tarpeessa. Vetosin kuitenkin , ettei häneen voi kohdistaa tälläista käyttäytymistä, vaikka hän olisi kehitysvammainen, painaisi 160 kiloa ja olisi puolet lyhyempi kuin luokan seuraavaksi lyhin. Perustelujani ja koululla sekä facebookissa sattuneita tahtumia kertoessani, niitä ei tietenkään kommentoitu millään tavoin he vain kertoivat haluavansa auttaa poikaani ja tähän kuulemma tehokas keino olisi hänen saattamisensa terapiaan. Itse kuitenkin väitän tuntevani poikani paremmin ja eihän hänellä ole missään urheiluseurassakaan ollut mitään vastaavia ongelmia, vaan hänet on hyväksytty kaverina ja hän on sopeutunut hyvin joukkueisiin. Poikani ehti olla yksitoistavuotiaaksi 6 eri urheiluseurassa. Jatkaa edelleen kahdessa ja jaa omalla ponilla kilpaa.
    Palaverissa muuten koulupsygologin ainoat sanat olivat, että olemmeko koskaan harkinneet pojalle terapiaa. Hän oli tuona vuonna 11 vuotias. Lisäksi todettakoon poikani olevan koulumenestykseltään luokkansa paras oppilas, onneksi nykyinen luokanopettaja ei ainakaan kiusaa arvostelussa, tämä on tietenkin hyvä asia. Luokanopettaja oli ennen palaveria tehnyt luokassa kirjallisen kyselyn asteikolla 1-5 poikani kiusaamisesta. Jokainen luokan oppilas oli vastannut kiusanneensa poikaani vähintää asteikon numero kaksi arvoisesti.

    Näiden tapahtumien perusteella uskallan väittää, ettei koululla eikä opettajilla oikeasti ole halua, kykyä, eikä tahtoa puuttua koulukiusaamiseen, eikä koulukiusaaminen lopu koskaan koulun sisäisenä asiana!!!!!

    Ps. vielä esimerkkejä häneen kohdistuneista kommenteista facebookissa, tuolloin minulla vielä oli pääsy hänen facebookkiinsa, enää ei ole. Saat vielä turpiis niin, että kuset housuus. Isäs on täys homo. Äitis on huoran penikka. Voi vitun äpärä. Kaikki äijät on nussinu äitiis. Nussi sitä huora äitiis. Tässä muutamia esimerkkejä päivittäisestä häneen kohdistuneesta solvaamisesta. Eikös nämä kuitenkin aikalailla kuulosta vanhemmilta peräisin olevilta.

    Nyt huomaan poikani ainakin jossain määrin syyttävän minua, etten ole häntä paremmin pystynyt puolustamaan ja tottahan se onkin ja olen hyvin uupunut tilanteesta, sehän on pääsääntöisesti ennallaan.