elisakettu

Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12200

  1. Huomioithan, että se toinen osapuoli syytösten sarjassa olin minä? Joka esiintyi miehenä ja kantoi nimeäsi?

    Tuota pidin normaalina tai ääliöimäisenä trollaamisena, mutta en liikuttunut asiasat aivan yhtä vahvasti kuin sinä. Siitä huolimatta että ML:n sivut avatessa pelkällä aloitussivulla saattoi olla kolme neljäsosaa tehty mikä elisakettu on tai mitä se nyt on tehnyt. Ja jos se ei riittänyt, lainattiin muualta kirjoittamiani juttuja.

    Ei minulla ollut hajuakaan kuka tai ketkä olivat asian takana. Tosin trollit olivat kimpussani jo ennen ML:aan tuloa ja usein kirjoituksia suuntauti nimellääni sinnekin missä en edes ollut aktiivi. Yksi mahdollisuus että se saattoi olla keiden tahansa tekosia, ei siis välttämättä ML porukan. Sinäkin kirjoitit sinne missä minä aikoinaan, enkä puhu nyt ML:stä. Siellä eräs henkilö kehoitti puolisonia olemaan luottamatta kehenkään ja ettei mikään ole sitä, miltä se näyttää. Hänhän sai jopa tappouhkauksia.

    Joitakin yksityiskohtia tiputettiin minustakin palstalle. En vain noteerannut niitä koskaan tosiksi eikä taatusti niitä ollut tuntemani ihmiset tehneet. Ehkä kyse oli vahingosta tai soluttautujasta, joka oli ties minkä naamion takana.

    Sinäkin otit ainakin kerran yhteyttä minuuun privana. Halusit tietoja, mutta ei mulla ollut niitä antaa. Enhän logiikasta edes tuntenut ketään. Paitsi YB:n, mutta et kai nyt YB:tä sotke tähän. Hän on kunnon ihminen kaikin tavoin. Joihinkin olin yhteydessä etäämpää vähäisillä tiedoilla.

    Se mitä sulle tehtiin, oli silti väärin. Nimen ja kuvien julkaiseminen toistuvasti ja vihjailut olivat hirvittävän väärin. Ymmärrän toki että haluat syylliset nalkkiin, mutta en osaa auttaa siinä. Jasusta menen takuuseen. Olen myöhemmin avautunut hänelle sen verran, että tiedän ettei hän petä luottamusta. Mutta aika monesta leviteltiin inhottavia juttuja. liekö se ollut pienen trolliryhmän erikoislaatuista huvittelua?

    Omakannasta vielä. Lue kaikki mitä sinne on kirjattu ja jos havaitset vääriä tietoja, tee selvityspyyntö. Omakantaan pystyy kirjaamaan itsen lisäksi vain terveydenhuollon ammattilaiset ja jokaisesta tietoihin käsitellyistä henkilöistä jää jälki. Sama koskee muita sähköisiä potilaskertomusarkistoja. Ja oletan että olet ollut ylläpitoon jossain vaiheessa yhteydessä noissa henkilötietolevitysten vyyhdissä.

    Tsemppiä sulle silti. Olen vilpittömän pahoillani mitä sulle tapahtui.
  2. Täytyy todeta tähän, että Lineri ja AV osaavat todellakin keskustella :-D
  3. En ymmärrä tuota Jasun maalittamista. Voin vakuuttaa, ettei hän ole mikään trolli tai kiusaaja.

    Ja mulla kompetenssia sanoa tämä asia hyvin painokkaasti. Seison vuorenvarmana Jasun takana, puhuipa kuka tahansa mitä paskaa hänestä tahansa.
  4. Voi v*ttu mitä mölinää. Voisitko edes yrittää kirjoittaa hieman selkeämmin?
  5. Mun mielestäni Jasun ja Pirppiksen tavoista kirjoittaa on jotain rauhoittavaa. Ehkä se tulee siitä elämänmakuisesta setistä, mitä he tuottavat.

    Lueskelin sun tuotoksiasi tuossa äsken. Kiinnitin huomioitani siihen yllättävän vahvaan artikulaatioon, jota käytät. Sitä vaan, ettei sua aivovammaiseksi voisi ymmärtää.

    Minä näin sellaista unta, jossa vuorotellen ajoin suurta asuntovaunua ja rekkaa. Täytyy sanoa, että kapeimmissa ja mutkittelevissa teissä alkoi hirvittämään. En ole nimittäin oikeassa elämässä ajanut kumpaakaan.
  6. Pelkäät kuitenkin että purasen sulta palan irti perseestä.

    Palstalasille tiedoksi että olen kiusoitellut Funeauta vuosikausia. Eihän se kuitenkaan niin ilmiselvä tapaus ole :)
  7. Oletko saanut koskaan jeesiä aivovammaliitolta? Tai osallistunut vertaistukeen? Siellä on monia kaltoinkohtelusta kärsineitä ihmisiä, jotka ovat saaneet neuvoja niiltä, jotka ovat saaneet pitkän taistelun myötä huomioimaan tilanteensa. Ja vielä, onko Olli Tenovuo Turusta tuttu?
  8. Aloittaja visualisoi hienosti koskettamisen.

    Jos miesten päivä olisi sellainen, että koskettaisimme joita kuita henkilöitä asioilla, jotka on tarkoitettu ilahduttaviksi tai jopa mielenpainuviksi?

    Mulla olisi aika perinteisiä juttuja. Voisin kaverille tehdä jotain leipomusta tai ruokaa josta hän erityisesti pitäisi, jollekin läheiselleni villasukat (tosin en mie neulo mutta hankin), veljelleni veisin jonkin perintöesineen joka merkkaisi hänelle enemmän, yhdelle tekisin jonkin erityisen kuvataulun, jollekin piffaisin lipun tapahtumaan jne.

    Yhdelle antaisin halauksen ja tai jonkinlaisen fyysisen kosketuksen, että hän ymmärtäisi olevansa minulle erityisen tärkeä ja rakastettu. Olisi toinen, jota yrittäisin kuunnella, mitä hänellä on oikeasti sanottavaa ja antaisin aikaa. Kolmannelle antaisin mahdollisuuden tehdä jotain omaa. Neljännelle antaisin konkreettisen lahjan, joka aiheuttaisi hänelle mielihyvän tunteen.

    On myös joku, jolle soitaisin. Ehkä toinen, jolle kirjoittaisin. On eräs jota huomioisin hänen tyttärensä kautta. Ja vielä joku, jota huomioisin hänen isänsä kautta.

    Ehkä on vielä joku tai montakin, joka ansaitsisi kiitollisuuteni. Koska on olemassa ja tuonut minulle niitä koskettamisen tunteita.
  9. Meinaako Timppa mennä kesätöihin?

    Muistelen että olen kysynyt tätä ennenkin (mun muistini on huonontunut ihan hirveästi) mutta teitkö valituksia silloin päätöksestä ja saitko apua? Vai oliko se lopputulos ettei valituslupaa myönnetty?
  10. Tulisit meille saunaan :)
  11. No millaiseksi kukakin sen oravanpyörän mieltää.

    Itse en ajattele että olemme orjatasolla raatamassa työtä. Paluu orjuuteen on aika pitkä matka. Oravanpyöräorjuus on taas itselle aiheutettu olotila. Mitä sillä työnteolla haluaa saavuttaa tai miksi sen liksan saaminen on niin tärkeätä?

    Mulla on kokemusta oravanpyöräorjuus-ajattelusta. Se johti työnarkomanista ja vääristä ajattelutavoista uupumukseen. Sitten ollut monia tilanteita, joissa olen joutunut kelkasta vetäytymään säilyttääkseni edes jonkinlaisen terveyden.

    Silti tekemäni työ on tärkeää minulle, työn kohteelle ja yhteiskunnalle. Ja saan siitä palkkaa, jolla tulen toimeen, jos en havittele mitään ylimitoitettua. Olen tehnyt myös osa-aikaistyötä välillä. Selvitäkseni työstäni ja hankkiutumalla negatiivisesta ajattelukehästä pyrin muistamaan miksi ja kenelle se on tärkeää. Ja muistaa sen, etten ole korvaamaton, toinen tulee tilalleni kun itse poistun.

    On silti myönnettävä että lukuisat kerrat olen viime vuosina aikonut lähteä v-uun täältä. Jättää kaikki ja ajelehtia jossain rauhallisemmassa ympäristössä ilman sen suurempia tavoitteita kuin mielihyvä. Mutta ollakseni rehellinen, en raaski jättää tätä maata, niitä asuinsijoja ja ihmisiä jotka ovat tärkeitä. Joten on opittava etsimään nautintoja, mielihyvää ja rauhallisuutta täältä ja muista tekijöistä.
  12. Kylkiluut, selkäruoto, poskievät....

    Mistä on Yksisarvisen selkäevät tehty?
  13. Muuten hyvä mutta Jasusta ei kaiken ruodinnan jälkeen ole enää muuta kuin ne ruodot jäljellä.

    Aika laiha saalis.
  14. Oot näemmä siirtynyt puskiin.

    Kerjäät verta nenästäsi? Linerin koukulla varmaan hampaiden palasetkin lentelisi.

    Ja oikea muoto tässä yhteydessä on lepsuilla.

    Aivan . . .
  15. Olen vastarannan kiiski kuten aina Väliksellekin.

    Vastaan Sine`ad

    https://youtu.be/0-EF60neguk
  16. Haa, gandalffi vauhdissa!

    Mulla riittäisi kysymyksiä, mutta pakenet kuitenkin lopulta verhosi (viittasi) taakse.

    Aloitetaanpas . . .

    - Joko mökkikausi on alkanut? Ja milloin tulet morjenstamaan mua?
  17. Et kirjoita rekun takaa? Mie jotenkin oletin niin.
  18. No ei mulla henkilökohtaisesti ole mitään odotuksia, että mua huomioitaisiin jotenkin erikoisesti. Joskus on puoliso tuonut kukkia, tehnyt jotain hyvää ruokaa tms. Monesti on miespuoliset ystävät onnitelleet tms. Monesti olen naisystäviäni kanssa tehnyt jotain. Ei siksi, että olisimme jotenkin erityisiä, vaan siksi, että otamme vain aikaa toisillemme jonkun mukavan merkeissä.

    Jos viitsisin jalostaa tuota naistenpäivää jotenkin, niin ehkä toteuttaisin globaalisti jotain pyyteetöntä. Hankkisin naiselle työtä, auttaisin elinkeinossa, tukisin tyttöjä koulutuksessa jne. Ihan vain siksi että naiset tekevät työtä siinä kuin miehetkin, mutta globaalisti ei kaikkialla ole naisilla samoja mahdollosuuksia kuin miehilä. Naistenpäivä olisi sopiva johonkin tälläiseen.
  19. Voin samaistua suhun täysin. En itsekään haluaisi enää "etsiä" ketään. Ja kauhea homma
    - vuosikausien - oppia tuntemaan toinen. Saati että toinen oppii tuntemaan sinut ja ymmärtämään... tai hyväksymään...

    Silloin kun olin sinkkuna niin en "etsinyt" ketään. Hän nyt sananmukaisesti tipahti puusta eteeni. Ja olen herkkä ihastumaan ihmisiin.

    Mutta osaisnko elää yksin? En osaa sanoa. On siinä se viehätys tietysti ettei ole tilivelvollinen kenellekään, päätöksistään, tekemisistään jne.
  20. kvm:lle ja linerille muillekin jotka on pohtineet tota puhelinnumerohommaa.... ei sitä tarvitse antaa. Olen vuosia klikkaillut muistuttamaan myöhemmin. En pysty kuitenkaan enää rekisteröitymään tänne jos kadotan tunnukseni. Mulla ei ole voimassaolevaa sähköpostia ja taitaa muutkin tietoni olla hölynpölyä.
    21. 2 / 610
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt