elisakettu

Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

112

Kommenttia

11957

  1. Välis, lopeta Citrinellan kiusaaminen ja mollaaminen, äläkä asettele hänelle sanoja joita hän ei ole sanonnut. Muuten mä tulen haukkaamaan sellaisen palan persauksistasi ettet istuen kirjoittele viikkoihin.

    *grrr* ja *mur*
  2. Toivottavasti kiitokseni tavoittaa teidät kaikki. On pirullista kun on kiire, ei ole keskittymiskykyä ja hermot paukkuu kattoon epäonnistumisista. No silloin on vissiin parempi kysyä apua, eikö? :)

    Mun on aina ollut helppoa siirtää USB:lla koneelle tavaraa, mutta jostain pirun syystä ei nyt onnistunut millään. En tiedä johtuuko se vaihdetusta puhelimesta, onko mulla joku ohjelma estämässä vai mitä lie.... En aina itsekään ymmärrä mitä säätöjä olen tehnyt ja miksi.

    Ponnistelujen jälkeen sain kuvat sinne googlen arkistoon ja siirsin zip-tiedostoihin ja pienensin samalla. Kun materiaali on menossa sähköisesti liitteinä muualle jo tosiaan se kiire...

    En taatusti ole mikään tekninen nero ja nykyisin mulla ei pysy edes neuvot päässä. Eli kiitos teille murusille kun neuvoitte :)
  3. Et sinäkään näytä nauttivan elämästä. Puutostiloista tulikin mieleen... Mitenkä hampaasi voivat? Ja millä maksoit laskut?
  4. Älä lokeroi mielenterveysongelmia ja masentuneita, kuin he eivät olisi ihmisiä lainkaan.

    Kuka tahansa voi sairastua. Ja sairaus se on mikä tahansa muukin, joskus jopa haitallisempaa kuin fyysinen sairaus. Taakan lisääminen hyvää tarkoittavilla saarnoilla ei auta ketään. Auttaisi enemmän, jos joku ymmärtäisi.

    Lohtusyöminen nyt on yleisempää kuin tiedätkään. Liki kaikki sitä joskus harrastaa, tai ainakin he, joilla on edes varaa syödä.

    Perunassa ja silakassa ei ole mitään vikaa, mutta yksipuoliseksi pidemmän päälle menee. Tulee puutostiloja ja ihminen voi sairastua todella vakavastikin.
  5. *tyrskis*

    Sä olet taas ihan kamala Sergei :-D
  6. Olit saanut monia hyviä kommentteja jo. Itsekin ehdottaisin tuota Linerin kaavaa, että kaupasta ostetaan vain se tarpeellinen. On oltava jämäkkä sen suhteen.

    Itse sokerikoukkuuntuneena ynnä muissa addiktioissa kiereskelevänä sanoisin, että älä ole liian ankara aluksi, muuten ei toimi.
    Mieti herkkujen tilalle joatain "terveellismpää" herkkua. Ja määrää. En tiedä käytätkö alkoholia, mutta jos, niin siinä on valtavasti kaloreita plus jos siihen lisää jotain.

    Liiku siksi, että se keventää kropan tuntua, vähentää kiputiloja ja poistaa jännitteitä. Ja rentouttaa. Ja tee rentoutusharjoituksia. Jos olet masentunut, siihen on syynsä. Olisi aika tuumailla, mistä se voi juontaa juurensa. Ihana että kuitenkin pystyt tekemään töitä.

    Älä minimoi sosiaalisia kontakteja. Linnottautuminen aiheuttaa vain enemmän itseinhoa (=masennusta). Itselleni on toiminut lapputekniikka. Muuten en pysyisi järjissäni. Kirjaa sen päivän tehtävät ja velvollisuudet, joita yrität noudattaa. Tähän kuuluu aina myös vähintäin yksi sosiaalinen kontakti. Se voi olla tapaaminen, se voi olla soitto, messenger, viesti, wa, face tai mikä muu tahansa. Pääasia että olet tekemisessä tuntemasi ihmisen kanssa, kysyt mitä kuuluu ja avaudut hieman hänelle. Pyydän vaikka reseptiä siihen ihanaan kanakeittoon tms. Tiedän, että joskus on vaikeaa poistua mukavuusalueeltaan. Mutta se auttaa oikeasti, usko pois.

    En tiedä oletko jo hakaetunut saamaan apua terveydenhuollosta. Jos et, tee se. Mielialalääkitys ei ole niin paha juttu kuin luulisi. Eikä pahaa tekisi keskustella avoimesti jonkun ohjatun kanssa. Masennusta voi ja pitää hoitaa.

    Tsemppiä KPL.
  7. Hyvää huomenta vaan kaikille minunkin puolestani.

    Toivottavasti päivä tulee teille olemaan kuten aloittaja toivoo miellyttävä, ihana jne.
  8. Hieno aloitus MJ.

    Mua naurattaa tuo palstajohtaja-titteli. Mutta sikäli Yksisarvinen on oikeassa - näin sen teidän keskustelun - että sulla on potentiaalia tehtävään.

    Olet miellyttävä ja kiltti, mitä olen ehtinyt seurailla. Tasoittelet toisten teitä lähemmäksi (ehkä siinä onnistumatta :-D), olet sovitteleva ja tyyni. Ja Yksisarvinen on ehdottomasti oikea kätesi neuvoantajanasi.

    Vanhempana palstailijana Harmis voisi olla vasen kätesi. Kuten hyvin tiedät, voimakkaan johtajan on luotava ympärilleen erilaisia ihmisiä pystyäkseen toimimaan tasaveroisena ja objektiivisena johtajana.

    Mutta jo kauhulla odottelen, mitä uusi palstahallitus keksii meille poloisille palstakirjoittajille tehdä. Luultavasti alkaa tehtäviä tulemaan, ja ellei suoritteita tarpeeksi tule, alkaa raippa rutisemaan selkään, tulee palkanalennuksia, etuisuuksien leikkaamista ja pahimmillaan saadaan potkut koko talosta. Sitten eikun Disselle itkemään ja rukoilemaan, että auta jesse meitä. Tuo kamala hallitus kurjuuttaa jo ennestäänkin kurjia kansalaisiaan, joiden odotetaan nälässä ja janossa raatavan itsensä hengiltä.
  9. Joo, myötäilen tässä vieressä.

    Mä muuten tykkään sun ajatusmaailmasta ja tarkkailla asioita. Sekä kirjoitustyylistä. Mennään taas ihan aiheen ohi, mutta salli se minulle.

    Mulla on muuten ihan älyttömän idioottimainen kysymys. Miten helkkarissa siirrän kuvat androidilta tietokoneelle? Mulla on unohtunut ihan täysin eikä guuglelta saanut apua, ei vaan onnistunut. Musta on tullut ihan talitintti kaikessa. En muista mitään.
  10. Kaamea ajatus että pariutuisin jonkin itseni kaltaisen kanssa.

    Ajatellaanpa elämää tai sitä parisuhdetta matkana. Minä näen jotenkin, että meillä on parempi mahdollisuus olla parempia ihmisiä/ihmmisenä kun emme ole niin samanlaisia. Uskon että erot luovat ristiriitoja, mutta toisaalta että arvostaako kumppani todeella itsenään ja hyväksyykö hänet?

    Mutta tämä on vain eräänlainen hajatelma. En tiedä mitä edes hakisin mahdollisessa kumppanissa jos hakisin.
  11. Omituinen kysymys. Osoitettu minulle, Minä en ole te. Minä en ole kännissä.

    Käytät harhauttamistekniikkaa. Se ei vain päde minuun. Eikä moneen muuhunkaan täällä.
  12. Minusta on todellakin paljon suloisempaa olla kiltti toiselle kuin olla se vittupäinen palstakiusaaja.

    Eikä tällä ole takapuolen eikä nuolemisen kanssa mitään tekemistä. Vai alanko väitänkö, että itse olet se fantasioinut perseraiskaaja jokaisen rekisteröityneen kimpussa?
  13. Mun piti hieman pohtiä tätä kysymystäsi.

    Ajattelin havoitttuvaisuutta, joka on todella ymmärrrettävää. Ehkä siksi kaipaamme näkymättömyyden suojaa turvataksmme itsemme kolhuilta ja töninimisiltä ja muilta asioilta, jotka satuttavat tai voivat satuttaa meitä. Haluamme välttää satutetuksi tulemiselta.

    Tuossa juuri Lutkikselle sanoin että yksi avain tässä on vahva itsetuntemus ja -hyväksyntä. Joka määrittää itseni sen näköisenä ihmisenä kuin mikä halutaankin olla. Mitä enemmän on asioita, joita emme hyväksy itsessämme, sitä vaikeampi meidän on myös torjua vihollismiellisiä iskuja noihin herkkyyksiin itsessämme. Ja siksi sitten olemme herkempiä myös muuttamaan arvomaailmaamme tai arvokäsityksiämme ollaksemme hyväkstympiä muiden silmissä. Se, onko se itselle miten tärrkeää, tietää vain ihminen itse. Tai ei aina tiedäkään, mutta ehkä oivaltaa asian, joskus.

    Mitä tulee keskusteluun anonyymeistä, niin se, että on ikävää, että palstailmapiiri on muuttunut myrkylliseksi. Anonyymit vs rekisteröidyt. Minä en lähde tässä asianyhteydessä väittämään, että anonyymien tarkoitus on vain suojata itsensä, vaan syitä voi olla lukuisia. Toiset haluavat pysyä näkymättömänä muutenkin.

    Itselleni rekisteröityminen on ollut luonteva tapa tutustua muihin kirjoittajiin itsenäni, ja muillla mahdollisuus ymmärtää sitä elisaketun sisäistä maailmaa, mikä se on. Olenhan kirjoittanut todella vaikeistakin asioista. Vaikka multa on tuhansia kommentteja poistettukin, ei se sitä muuta, että olen ne joskus kirjoittanut. Se, pääseekö se satuttamaan minua, en osaa sanoa. Minun on vain hyväksyttävä se, että seison niiden asioiden takana. Ne on tapahtuneet enkä minä voi sille yhtään mitään. En ennen, en nyt, enkä tulevaisuudessakaan.
  14. Oikeassa olet palstasiskoseni. Ja panostaa itsetuntemukseen ja sitä kautta myös hyväksyntään.

    Ihmisllä on tapana lyödä sinne, minne arvelee sen kipeintä tekevän. Ja itsetuntoonhan ne suurimmat loukkausyritykset on tarkoitus tähdätä.

    Parhain suoja tälle on kuitenkin vahva itsetuntemus, -hyväksyntä ja vankkumaton arvomaailma, ettei mun tarvitse muuttua siksi, että kelpaisin tuolle. Koska en tarvitse häntä, vaan kokee itsensä tärkeämmäksi kuin muuttumisleikkivä kiusaaja.
  15. Tietääkseni en ketään.

    Silti en kelpaa keskustelemaan joissain ketjuissa itsenäni. Mun pitäisi piiloutua näkymättömyysviitan alle. Ihan kuin olisin juhlahumussa vaikka viltti päällä ettei kukaan vaan tunnistaisi mua.

    Teen siitä johtopäätöksen, ettei joku halua minun olevan se joku. Eihän minun identiteettini ketään loukkaa. Ne on vaan sanani, jotka loukkaavat. Tai teot. Tai tekemättä jättämiseni.
  16. Haukkuu ne. Ja heiluttaa häntää. Kysy vaikka KVM:ltä.
  17. Kiitos kultaseni. Tuo lohduttaa kuitenkin <3.

    Pahinta ja parhainta tässä kun ei tiedä paljonko aikaa on. On oikeasti vain aina tämä päivä.

    *Halaa takaisin*

    Harmikselle jo sanonkin, että tämä kaikki on muuttanut mua. En tiedä, miten paljon mun on vielä muututtuva, selvitäkseni. Vittu, voiko elämä enää enempää pyytää multa? Joskus toivoisi olevansa kuollut, Mulla kun ei vaan moiseen ylellisyyteen ole varaa.
  18. Mä oikeasti annan arvoa tuolle valinnalle. Mulla on joskus estoja siitä, miten sanoa asiat niin, ettei vain loukkaisi toista. Sitten lähtee sille pehmeämmälle linjalle, Mutta olen minä ruoskaakin joskus heilutellut.

    Otanpa toisena esimerkkinä xLinerin. Siinä on mimmi joka uskaltaa sitä ruoskaa heiluttaa. Eikä välitä kuka on vastassa, sanoo sanottavansa tai mielipiteensä vaikka vastassa olisi presidentti. En voi väittää että aina olisin samaa mieltä, mutta silti omalla tavallaan nostan hattua.

    Mä teen hidasta ja kivuliasta henkistä kuolemaa. Kun seuraan toista kuolevaa vieressä. Enpä ole huonommin koskaan voinut. Mulla on kaiken muunkin menettämäni lisäksi mennyt myös työ- ja toimintakyky. Elämässä on ollut paljon stresiä, mutta en tiennyt että ahdistus voi olla tälläistä. Ja tällä kertaa mulla puuttuu keinot siihen, miten vahingot korjataan. Enkä tiedä, miten itseänikään korjaisi.
  19. Sitähän sinä et voi tietää:-D Siitä näkemisestä siis.
  20. En minä riitele. Minä haluan keskustella identiteettioikeudesta ja minäoikeudesta. Ihmisestä ja ihmisyydestä.

    Koskemattomuudesta. Kuka haluaa rikkoa konaisuuden ja miksi?
    21. 2 / 598
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt