Kehäteiden jälkeen maailma muuttuu toisenlaiseksi. Se oikeastaan katoaa, tai sitten sen urbaani uni päättyy, josta ei tiennyt, oliko se painajainen vai ei. Vai mikä.
Tämä erkanemisen tai syntymisen tunne on erilainen silloin, kun reittikoneen laskutelineiden renkaat lakkaavat pyörimästä ja hydrauliikka vetää ne pois ilmavirrasta hyiseen pimeyteen. Meteli on helvetillinen.
Maa tämän kivipisteen ympärillä on yhtä villiä puistoa, loputtoman kauniita järviä ja kesäisin peltoin keltaista loistoa. Metsät huojuvat ukkosmyrskyissä. Outo hiljaisuus meluaa kaikkialla, vaikka kaikkialla pursuilee elämä.
Kuluu aikaa, jotta raiteiden kirskunta, siniset välähdykset yössä ja tammiovet, nuo lukitut, kirotut, kauniit ovet jäävät taakse, ja eteen avautuu avoin maailma, maisema kuin rajattomuus itse. Ja sillä hetkellä on vaikea sanoa mitään, sillä sellainen kokemus ei sanoiksi avaudu.
(hihitystä)
Liftari
30
359
Vastaukset
- Anonyymi
Mjoo
Vähän kökkö ja maalaileva. Ja missä kohtaa tässä kukaan liftasi?
En minä ainakaan huomannut.
Pitää ottaa uusiksi.
(reps)- Anonyymi
Piennar
Siis mä oon seisonut tässä jo vartin, tai jotain, ja yhtään autoa ei ole näkynyt. Vittu, sanon minä.
Mikä tuo on?
Mutsi kertoi näistä puukopeista jotain. Ne liittyivät jotenkin maitoon. Eli siis lehmät varmaan asuvat näissä. Tosi hyviä sateensuojia. Hiekkatiet sateella ovat aivan perseestä. Kattokaa nyt mun kenkiä.
(naurua) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Piennar
Siis mä oon seisonut tässä jo vartin, tai jotain, ja yhtään autoa ei ole näkynyt. Vittu, sanon minä.
Mikä tuo on?
Mutsi kertoi näistä puukopeista jotain. Ne liittyivät jotenkin maitoon. Eli siis lehmät varmaan asuvat näissä. Tosi hyviä sateensuojia. Hiekkatiet sateella ovat aivan perseestä. Kattokaa nyt mun kenkiä.
(naurua)Äh
Litimärät teinit tienlaidassa ovat niin kulunut juttu, että innostus loppui kuin seinään.
Kyllä tämä on sitten vaikeaa.
Mitä tässä niin kuin jää jäljelle?
Avantoon pudonnut pilkkijä ja kotirouva?
(hihitystä) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Äh
Litimärät teinit tienlaidassa ovat niin kulunut juttu, että innostus loppui kuin seinään.
Kyllä tämä on sitten vaikeaa.
Mitä tässä niin kuin jää jäljelle?
Avantoon pudonnut pilkkijä ja kotirouva?
(hihitystä)Briljantti idis!
Joo siis tämä emäntä olisi tulossa kaupungista bäk ja tienlaidassa häntä vastaan hölkkäisi viluinen mies kairan kanssa.
Naurattaa jo nyt.
(naurua) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Briljantti idis!
Joo siis tämä emäntä olisi tulossa kaupungista bäk ja tienlaidassa häntä vastaan hölkkäisi viluinen mies kairan kanssa.
Naurattaa jo nyt.
(naurua)Autokorjaamolla
- Se olisi sitten 372€.
- 372€!Miten se nyt niin kallis on?
- No pyöristetään se nyt 370€, niin kaikille tulee hyvä mieli ja saadaan uusi asiakassuhde hyvälle alulle.
- No minä jo ajattelin. Kamalan kallista kaikki nykyään.
- Se on inflaario mikä kaikkia kurittaa. Ihan samassa veneessä ollaan kaikki.
- No juuri niin. Vieläkö valuu vettä konttiin? Pelkäsin että menee hyvä Volvo pilalle.
- Volvot kyllä kestää pahempaakin. Ämpärillisestä vettä ne vaan paranee. Ei huolta. Pojat föönasivat kontin kuivaksi. Nyt taas sopii rouvan päästellä.
- Kamala tuo rouva -sana. En koskaan totu siihen.
- No niin minustakin. Kumma kun en keksi muuta.
- Mitäs kuule jos tehtäisiin ihan sinunkaupat. Hittoako näillä titteleillä.
- No sinäpäs sen sanoit. Minä olen Erkki, ja sinut minä jo tunnenkin.
- Kuinka niin?
- Linnut liversivät. Minun täytyy nyt paljastaa, että olet ainoa asia näillä tienovilla, joka on puhututtanut meitä kaikkia.
- Vai että sellaista. Olenko minä nyt jokin sellainen kuuluisuus?
- Kyllä. Ja jos hieman paljastan, niin pudotin laskun summan puoleen. Mutta pidetään se meidän välisenä asiana. Täällä kun on seinilläkin korvat, koska muut käyttävät kuulolaitteita.
- No voi hyvänen aika. Mitä tässä nyt sanoisi. No ainakin kiitos.
- Ei mitään. Ei mitään.
(hihitystä) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Autokorjaamolla
- Se olisi sitten 372€.
- 372€!Miten se nyt niin kallis on?
- No pyöristetään se nyt 370€, niin kaikille tulee hyvä mieli ja saadaan uusi asiakassuhde hyvälle alulle.
- No minä jo ajattelin. Kamalan kallista kaikki nykyään.
- Se on inflaario mikä kaikkia kurittaa. Ihan samassa veneessä ollaan kaikki.
- No juuri niin. Vieläkö valuu vettä konttiin? Pelkäsin että menee hyvä Volvo pilalle.
- Volvot kyllä kestää pahempaakin. Ämpärillisestä vettä ne vaan paranee. Ei huolta. Pojat föönasivat kontin kuivaksi. Nyt taas sopii rouvan päästellä.
- Kamala tuo rouva -sana. En koskaan totu siihen.
- No niin minustakin. Kumma kun en keksi muuta.
- Mitäs kuule jos tehtäisiin ihan sinunkaupat. Hittoako näillä titteleillä.
- No sinäpäs sen sanoit. Minä olen Erkki, ja sinut minä jo tunnenkin.
- Kuinka niin?
- Linnut liversivät. Minun täytyy nyt paljastaa, että olet ainoa asia näillä tienovilla, joka on puhututtanut meitä kaikkia.
- Vai että sellaista. Olenko minä nyt jokin sellainen kuuluisuus?
- Kyllä. Ja jos hieman paljastan, niin pudotin laskun summan puoleen. Mutta pidetään se meidän välisenä asiana. Täällä kun on seinilläkin korvat, koska muut käyttävät kuulolaitteita.
- No voi hyvänen aika. Mitä tässä nyt sanoisi. No ainakin kiitos.
- Ei mitään. Ei mitään.
(hihitystä)😄😄😄nyt pääsi päivän naurut! Kiitos😃
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Autokorjaamolla
- Se olisi sitten 372€.
- 372€!Miten se nyt niin kallis on?
- No pyöristetään se nyt 370€, niin kaikille tulee hyvä mieli ja saadaan uusi asiakassuhde hyvälle alulle.
- No minä jo ajattelin. Kamalan kallista kaikki nykyään.
- Se on inflaario mikä kaikkia kurittaa. Ihan samassa veneessä ollaan kaikki.
- No juuri niin. Vieläkö valuu vettä konttiin? Pelkäsin että menee hyvä Volvo pilalle.
- Volvot kyllä kestää pahempaakin. Ämpärillisestä vettä ne vaan paranee. Ei huolta. Pojat föönasivat kontin kuivaksi. Nyt taas sopii rouvan päästellä.
- Kamala tuo rouva -sana. En koskaan totu siihen.
- No niin minustakin. Kumma kun en keksi muuta.
- Mitäs kuule jos tehtäisiin ihan sinunkaupat. Hittoako näillä titteleillä.
- No sinäpäs sen sanoit. Minä olen Erkki, ja sinut minä jo tunnenkin.
- Kuinka niin?
- Linnut liversivät. Minun täytyy nyt paljastaa, että olet ainoa asia näillä tienovilla, joka on puhututtanut meitä kaikkia.
- Vai että sellaista. Olenko minä nyt jokin sellainen kuuluisuus?
- Kyllä. Ja jos hieman paljastan, niin pudotin laskun summan puoleen. Mutta pidetään se meidän välisenä asiana. Täällä kun on seinilläkin korvat, koska muut käyttävät kuulolaitteita.
- No voi hyvänen aika. Mitä tässä nyt sanoisi. No ainakin kiitos.
- Ei mitään. Ei mitään.
(hihitystä)Sinun volvoa hoidetaan ilmeisesti vanhainkodissa ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinun volvoa hoidetaan ilmeisesti vanhainkodissa ?
Toivotaan että nämä kuivakat kaskut palstasedälle tekee sinusta suosituin SSiellä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toivotaan että nämä kuivakat kaskut palstasedälle tekee sinusta suosituin SSiellä
Sitähän sinä haluaisit. Julkisuutta sun ruma valkonen irvihammas ss naamas löytyy googlesta. Ällös
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Äh
Litimärät teinit tienlaidassa ovat niin kulunut juttu, että innostus loppui kuin seinään.
Kyllä tämä on sitten vaikeaa.
Mitä tässä niin kuin jää jäljelle?
Avantoon pudonnut pilkkijä ja kotirouva?
(hihitystä)roadkill tien poskessa ja maataloustukiaiset, nariseva tuulimylly autiotalon pihassa ja huom oikea postilaatikko eikä vain kurja postia syövä loksuttaja cityihmisen kuution sisäänmenoaukossa. pthyi
...sekä kaikkien allergikkojen suosikki, siitepölytrombi :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Autokorjaamolla
- Se olisi sitten 372€.
- 372€!Miten se nyt niin kallis on?
- No pyöristetään se nyt 370€, niin kaikille tulee hyvä mieli ja saadaan uusi asiakassuhde hyvälle alulle.
- No minä jo ajattelin. Kamalan kallista kaikki nykyään.
- Se on inflaario mikä kaikkia kurittaa. Ihan samassa veneessä ollaan kaikki.
- No juuri niin. Vieläkö valuu vettä konttiin? Pelkäsin että menee hyvä Volvo pilalle.
- Volvot kyllä kestää pahempaakin. Ämpärillisestä vettä ne vaan paranee. Ei huolta. Pojat föönasivat kontin kuivaksi. Nyt taas sopii rouvan päästellä.
- Kamala tuo rouva -sana. En koskaan totu siihen.
- No niin minustakin. Kumma kun en keksi muuta.
- Mitäs kuule jos tehtäisiin ihan sinunkaupat. Hittoako näillä titteleillä.
- No sinäpäs sen sanoit. Minä olen Erkki, ja sinut minä jo tunnenkin.
- Kuinka niin?
- Linnut liversivät. Minun täytyy nyt paljastaa, että olet ainoa asia näillä tienovilla, joka on puhututtanut meitä kaikkia.
- Vai että sellaista. Olenko minä nyt jokin sellainen kuuluisuus?
- Kyllä. Ja jos hieman paljastan, niin pudotin laskun summan puoleen. Mutta pidetään se meidän välisenä asiana. Täällä kun on seinilläkin korvat, koska muut käyttävät kuulolaitteita.
- No voi hyvänen aika. Mitä tässä nyt sanoisi. No ainakin kiitos.
- Ei mitään. Ei mitään.
(hihitystä)Kotipiha
Kotipihassa sinunkaupat tehnyt emäntä avasi takaluukun ja nosti ostoksensa voikukkamereen.
Huoltamon likaiseen lattiaan verrattuna ero oli valtava. Kuitenkin jääkaappi oli ollut suhteellisen puhdas, eikä sitä hallinnut kuin kaksi kaljatölkkiä ja raollaan oleva pitsalaatikko. Ostokset saivat sieltä väliaikaisen sijan.
Kahviautomaatti ei toiminut, mutta huolto sille oli tilattu. Pöydällä lojuvissa esitteissä oli renkaita ja vanteita. Esitteiden alla oli lisää renkaita ja vanteita.
Ilmapiiri oli kuitenkin leppoisa. Täällä elettiin ja tehtiin töitä, kerrottiin vitsejä ja kerrattiin juoruja. Aivan tavallinen korjaamo, mutta askeettisempi kuin pääkaupunkiseudulla.
Takapenkille oli unohtunut jäihin pudonneen pilkkijän kaira. Se laitettiin sinne siksi, että itse pilkkijä mahtuisi takakonttiin. Tämä itse oli ehdottanut sellaista järjestelyä, sillä hän ei halunnut pilata auton sisustusta. Hypotermian vaara oli suuri, joten oli tehtävä nopeita päätöksiä ja toimittava ripeästi. Kaira unohtui takapenkille inhimillisistä syistä.
Emäntä nosti sen pois autosta ja laski sen viimeiseen lumikinokseen pihamaalla, toimittaakseen sen myöhemmin eteenpäin omistajalleen. Kummallinen kapine, kuin iso pora, jollainen se taisi ollakin, emäntä tuumi ja poimi ostoksensa, sitten suuntasi sisätiloihin. Oli niin paljon tehtävää. Niin kamalasti kaikkea, että hyvä kun mitään ehtii aikaiseksi saada.
Ei kaupungissa tarvitse tehdä juuri mitään, mutta kaiken saa valmiiksi tekemättä mitään.
(hihitystä) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kotipiha
Kotipihassa sinunkaupat tehnyt emäntä avasi takaluukun ja nosti ostoksensa voikukkamereen.
Huoltamon likaiseen lattiaan verrattuna ero oli valtava. Kuitenkin jääkaappi oli ollut suhteellisen puhdas, eikä sitä hallinnut kuin kaksi kaljatölkkiä ja raollaan oleva pitsalaatikko. Ostokset saivat sieltä väliaikaisen sijan.
Kahviautomaatti ei toiminut, mutta huolto sille oli tilattu. Pöydällä lojuvissa esitteissä oli renkaita ja vanteita. Esitteiden alla oli lisää renkaita ja vanteita.
Ilmapiiri oli kuitenkin leppoisa. Täällä elettiin ja tehtiin töitä, kerrottiin vitsejä ja kerrattiin juoruja. Aivan tavallinen korjaamo, mutta askeettisempi kuin pääkaupunkiseudulla.
Takapenkille oli unohtunut jäihin pudonneen pilkkijän kaira. Se laitettiin sinne siksi, että itse pilkkijä mahtuisi takakonttiin. Tämä itse oli ehdottanut sellaista järjestelyä, sillä hän ei halunnut pilata auton sisustusta. Hypotermian vaara oli suuri, joten oli tehtävä nopeita päätöksiä ja toimittava ripeästi. Kaira unohtui takapenkille inhimillisistä syistä.
Emäntä nosti sen pois autosta ja laski sen viimeiseen lumikinokseen pihamaalla, toimittaakseen sen myöhemmin eteenpäin omistajalleen. Kummallinen kapine, kuin iso pora, jollainen se taisi ollakin, emäntä tuumi ja poimi ostoksensa, sitten suuntasi sisätiloihin. Oli niin paljon tehtävää. Niin kamalasti kaikkea, että hyvä kun mitään ehtii aikaiseksi saada.
Ei kaupungissa tarvitse tehdä juuri mitään, mutta kaiken saa valmiiksi tekemättä mitään.
(hihitystä)Omistajalle
Kaikki keittiössä tapahtuva tähtäsi kello neljään. Kello neljä ruokien tulisi olla valmiita, pakattuna ja autossa. Oli sen päivän aamu.
Emäntä tuntui kuuluvan siihen lajiin naisia, jotka herättyään kävelivät päin seiniä, kompuroivat oviin ja kynnyksiin, sekä pudottelivat lattialle kaiken haalimansa, millä ei ollut mitään käytännön merkitystä. Lisäksi vaikutti siltä, että jokin olisi räjähtänyt jossain lähellä. Hyvin lähellä.
Vaikka olemus oli sekava, niin tämän zombien sisällä tapahtui jotain aivan muuta. Mistä tiedämme tämän. Emme mistään. Ja perustellaksemme oman väitteemme, meidän on pysyttävä hänen kintereillään, sillä hän meni jo ulos talosta ja näytti suunnistavan järvelle.
Olimme myöhässä. Lisäksi vesi oli todella kylmää, koska siinä kellui vielä hajanaisia jäälauttoja. Emännästä näkyi vain aamutakki, missä oli tuntemattoman hotellin logo. Nostimme vaatekappaleen ylös maasta ja odotimme. Tosin emme tienneet, mitä.
Jos on olemassa jotain kansallisromanttista, niin se on auringonnousu vetten yllä, ja kimaltava olento kahlaamassa kohti rantaa syvästä vedestä. Poissa ovat räjähtäneisyys, zombius ja sekava olo, ja tilalla jotain täysin muuta.
On käsittämätön se ero, jonka juuri todistimme. Ojensimme hänelle kylpytakin.
Aamuinen järvi kimmelsi naisen silmissä, mutta katseessa oli jotain pelottavaa. Huomasimme pelkäävämme häntä, joten kävelimme kiltisti perässä takaisin rakennukselle, minne hän loikki kuin peura, eikä niin kuin mukanaan tyvestä laahattava pajunranka.
Elämän suurimpia mysteerejä on se, etten voi sietää hunajaa. Hunajan haju on etova, maku kammottava. Hunaja maistuu ja haisee niin omituiselle, etten saa siitä lainkaan kiinni, enkä millään keinoin osaa selittää itselleni, mitä hunajaa käsitellessäni koen muuta kuin vastenmielisyyttä. Hunaja on kuin trauma, jonka olemassaoloa tai syntymekanismia en muista enkä ymmärrä.
Hunaja minulle on kuin ohut folio vasten limakalvoja, niin ällöttävän metalliselta se tuntuu.
Vai niin. No olipas kummallinen juttu. Siis nämä pienet pörriäiset, nämä viattomat uurastajat ja elämän ylläpitäjät, jotka lentelevät kukasta kukkaan, ovatkin nyt saaneet aikaiseksi foliotrauman tämän hiuksiaan kuivailevan hotellivarkaan pään sisään. Näinkö tämä on tulkittava. Mene sinä ja kysy tätä häneltä.
Enkä mene.
(hihitystä) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Omistajalle
Kaikki keittiössä tapahtuva tähtäsi kello neljään. Kello neljä ruokien tulisi olla valmiita, pakattuna ja autossa. Oli sen päivän aamu.
Emäntä tuntui kuuluvan siihen lajiin naisia, jotka herättyään kävelivät päin seiniä, kompuroivat oviin ja kynnyksiin, sekä pudottelivat lattialle kaiken haalimansa, millä ei ollut mitään käytännön merkitystä. Lisäksi vaikutti siltä, että jokin olisi räjähtänyt jossain lähellä. Hyvin lähellä.
Vaikka olemus oli sekava, niin tämän zombien sisällä tapahtui jotain aivan muuta. Mistä tiedämme tämän. Emme mistään. Ja perustellaksemme oman väitteemme, meidän on pysyttävä hänen kintereillään, sillä hän meni jo ulos talosta ja näytti suunnistavan järvelle.
Olimme myöhässä. Lisäksi vesi oli todella kylmää, koska siinä kellui vielä hajanaisia jäälauttoja. Emännästä näkyi vain aamutakki, missä oli tuntemattoman hotellin logo. Nostimme vaatekappaleen ylös maasta ja odotimme. Tosin emme tienneet, mitä.
Jos on olemassa jotain kansallisromanttista, niin se on auringonnousu vetten yllä, ja kimaltava olento kahlaamassa kohti rantaa syvästä vedestä. Poissa ovat räjähtäneisyys, zombius ja sekava olo, ja tilalla jotain täysin muuta.
On käsittämätön se ero, jonka juuri todistimme. Ojensimme hänelle kylpytakin.
Aamuinen järvi kimmelsi naisen silmissä, mutta katseessa oli jotain pelottavaa. Huomasimme pelkäävämme häntä, joten kävelimme kiltisti perässä takaisin rakennukselle, minne hän loikki kuin peura, eikä niin kuin mukanaan tyvestä laahattava pajunranka.
Elämän suurimpia mysteerejä on se, etten voi sietää hunajaa. Hunajan haju on etova, maku kammottava. Hunaja maistuu ja haisee niin omituiselle, etten saa siitä lainkaan kiinni, enkä millään keinoin osaa selittää itselleni, mitä hunajaa käsitellessäni koen muuta kuin vastenmielisyyttä. Hunaja on kuin trauma, jonka olemassaoloa tai syntymekanismia en muista enkä ymmärrä.
Hunaja minulle on kuin ohut folio vasten limakalvoja, niin ällöttävän metalliselta se tuntuu.
Vai niin. No olipas kummallinen juttu. Siis nämä pienet pörriäiset, nämä viattomat uurastajat ja elämän ylläpitäjät, jotka lentelevät kukasta kukkaan, ovatkin nyt saaneet aikaiseksi foliotrauman tämän hiuksiaan kuivailevan hotellivarkaan pään sisään. Näinkö tämä on tulkittava. Mene sinä ja kysy tätä häneltä.
Enkä mene.
(hihitystä)Mjoo
Tässä on mielestäni jotain itseäni viihdyttävää. Ja kun itseään viihdyttää, tulisi olla vaiti.
(naurua) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mjoo
Tässä on mielestäni jotain itseäni viihdyttävää. Ja kun itseään viihdyttää, tulisi olla vaiti.
(naurua)Kukkapuska
Kyllä se jää on aina siinä kohtaa järveä tähän aikaan vuodesta kestänyt. Siitähän minä olen oikaissut sen tuhat kertaa. Eikä tuhat edes riitä, vaan riittäneekö kymmenentuhattakaan. Perhana, minkä teki. Kalatkin jäi jään alle, ja eväät. Onneksi kaira ei mennyt hiisille, vaan jäi jäälle. Ruostunut vain olisi pohjassa ennen kevättä ja sulavesiä. Hitostako sitä enää kesällä tietäisi, että missä se reikä oli.
Ostin Citymarketista tällaisen kukkapuskan. No enpä ole kukkia kyllä naiselle vienyt sitten sen, kun tulevaan vaimooni törmäsin. Hän se minut markettiin lähetti. Oikein hätisti. Mikä lie hätä nyt silläkin. Ensin ollaan ihan normaalisti - ja sitten niin kuin ei. Ei minulla mitään hätää ollut. Paljon pahempi oli haveri vuonna 1999, kun kelkan alta petti jää ja saapas jäi koneeseen kiinni. Siinä perhana näki jo kuplia ja enkelikuoron. Ihme oli, että selvisin.
Tästäkö sinne piti kääntyä? Ei se vielä tämä ollut. Se on varmaan tuo tie tuolla. Kyllä on huonosti merkitty. Eihän tässä ole postilaatikkoakaan. Mitäs peliä se tällainen oli. Onkohan tämä nyt oikea tie. Kärrypolulta tuo minusta näyttää. Ihmeellistä peliä.
Kyllä on huonosti hoidettua metsää. Eihän tätä ole hoidettu lainkaan. Ojatkin matalat ja tie täynnä kuoppia. Ei tästä kyllä syysmyrskyillä mennä, ehei. Näkeehän sen jo vanhoista urista, että on ollut nelivedolla töitä. Ei tästä millään etuvedolla kyllä mennä, eikä takatuupparilla. Kyllä hoitaa tämäkin pitäisi.
On se kumma kun ei omaa omaisuuttaan arvosta. Kyllä meillä on asiat paremmin.
6.50€ kukkapuska. Ei hassumpi, vaan olisi niitä halvempiakin ollut. Minusta kun on vaikea hinnoitella oma henki.
Jaaha, tuolla niitä rakennuksia jo onkin. Taisin käydä täällä lapsena. Tässä oli ruispelto oikealla ja vasemmalla se oli heinällä. Kyllä minä muistan, vaan tätä emäntää en. Pitänee kysellä. Josta vaimokin muistutti, jotta että kysele vähän ja kattele ympärilles.
Jaaha. Eihän täällä ole lipputankoa. Kyllä nyt lipputanko pitää olla.
(hihitystä) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kukkapuska
Kyllä se jää on aina siinä kohtaa järveä tähän aikaan vuodesta kestänyt. Siitähän minä olen oikaissut sen tuhat kertaa. Eikä tuhat edes riitä, vaan riittäneekö kymmenentuhattakaan. Perhana, minkä teki. Kalatkin jäi jään alle, ja eväät. Onneksi kaira ei mennyt hiisille, vaan jäi jäälle. Ruostunut vain olisi pohjassa ennen kevättä ja sulavesiä. Hitostako sitä enää kesällä tietäisi, että missä se reikä oli.
Ostin Citymarketista tällaisen kukkapuskan. No enpä ole kukkia kyllä naiselle vienyt sitten sen, kun tulevaan vaimooni törmäsin. Hän se minut markettiin lähetti. Oikein hätisti. Mikä lie hätä nyt silläkin. Ensin ollaan ihan normaalisti - ja sitten niin kuin ei. Ei minulla mitään hätää ollut. Paljon pahempi oli haveri vuonna 1999, kun kelkan alta petti jää ja saapas jäi koneeseen kiinni. Siinä perhana näki jo kuplia ja enkelikuoron. Ihme oli, että selvisin.
Tästäkö sinne piti kääntyä? Ei se vielä tämä ollut. Se on varmaan tuo tie tuolla. Kyllä on huonosti merkitty. Eihän tässä ole postilaatikkoakaan. Mitäs peliä se tällainen oli. Onkohan tämä nyt oikea tie. Kärrypolulta tuo minusta näyttää. Ihmeellistä peliä.
Kyllä on huonosti hoidettua metsää. Eihän tätä ole hoidettu lainkaan. Ojatkin matalat ja tie täynnä kuoppia. Ei tästä kyllä syysmyrskyillä mennä, ehei. Näkeehän sen jo vanhoista urista, että on ollut nelivedolla töitä. Ei tästä millään etuvedolla kyllä mennä, eikä takatuupparilla. Kyllä hoitaa tämäkin pitäisi.
On se kumma kun ei omaa omaisuuttaan arvosta. Kyllä meillä on asiat paremmin.
6.50€ kukkapuska. Ei hassumpi, vaan olisi niitä halvempiakin ollut. Minusta kun on vaikea hinnoitella oma henki.
Jaaha, tuolla niitä rakennuksia jo onkin. Taisin käydä täällä lapsena. Tässä oli ruispelto oikealla ja vasemmalla se oli heinällä. Kyllä minä muistan, vaan tätä emäntää en. Pitänee kysellä. Josta vaimokin muistutti, jotta että kysele vähän ja kattele ympärilles.
Jaaha. Eihän täällä ole lipputankoa. Kyllä nyt lipputanko pitää olla.
(hihitystä)Logiikka
Kun pihalle ajaa joku, ei tapahdu pitkään aikaan mitään. Sitten kuuluu autonoven paukahdus. Tämän jälkeen ei tapahdu pitkään aikaan mitään.
Emäntä pyyhki kätensä pellavaliinaan mennessään ulos vierasta vastaan. Tämä tutki autonsa vasenta etuvaloa. Siinä oli mahdollisesti jokin vika.
- Päivää, emäntä sanoi ja kuivasi käsiään.
- No päivää päivää. Onkin sitten kaunis päivä. Harvoin näin kauniita päiviä on.
- Näytätte hieman kuivemmalta kuin viimeksi. Ette näemmä saaneet mitään köhää.
- En saanut en. Eihän se ollut kuin sellainen pikku pulahdus.
- Kuinkas terveyskeskuksessa meni?
- Se siinä kummallista juuri onkin, etten muista päivästä juuri mitään.
- Ymmärrän.
- Vielä kummallisempaa on se, että nyt kun sinua katselen, niin vaikutat jotenkin tutulta.
Jäihin pudonnut pilkkijä katseli emäntää edessään hämillään. Hän oli mennyt hämilleen heti. Sanat olivat juuttuneet kurkkuun ja kädessä oleva kukkapuska tuntui olevan nielussa, eikä kädessä.
- Vaimo käski tuomaan nämä. En ole muille naisille kukkia koskaan antanutkaan.
- Taidamme olla varsin erityisiä naisia sinulle, vai mitä.
- No kyllä olette joo. Kiitos kauheasti kaikesta. Sattuiko kairani jäämään tänne?
- Laitoin sen tuohon lumikasaan, mutta se suli pois.
- Onkin kuuma päivä. Mutta ei sitä kairaa näy?
- Ehkä sekin suli pois.
Jäihin pudonnut katseli yhtä jäisiä silmiä kuin kylmä taivas hänen yllään oli.
Naisessa oli jotain kummallisen tuttua. Oli kuin hän olisi nähnyt tämän ennenkin. Ja mitä ihmettä hän puhui ja miksi.
hihitystä) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Logiikka
Kun pihalle ajaa joku, ei tapahdu pitkään aikaan mitään. Sitten kuuluu autonoven paukahdus. Tämän jälkeen ei tapahdu pitkään aikaan mitään.
Emäntä pyyhki kätensä pellavaliinaan mennessään ulos vierasta vastaan. Tämä tutki autonsa vasenta etuvaloa. Siinä oli mahdollisesti jokin vika.
- Päivää, emäntä sanoi ja kuivasi käsiään.
- No päivää päivää. Onkin sitten kaunis päivä. Harvoin näin kauniita päiviä on.
- Näytätte hieman kuivemmalta kuin viimeksi. Ette näemmä saaneet mitään köhää.
- En saanut en. Eihän se ollut kuin sellainen pikku pulahdus.
- Kuinkas terveyskeskuksessa meni?
- Se siinä kummallista juuri onkin, etten muista päivästä juuri mitään.
- Ymmärrän.
- Vielä kummallisempaa on se, että nyt kun sinua katselen, niin vaikutat jotenkin tutulta.
Jäihin pudonnut pilkkijä katseli emäntää edessään hämillään. Hän oli mennyt hämilleen heti. Sanat olivat juuttuneet kurkkuun ja kädessä oleva kukkapuska tuntui olevan nielussa, eikä kädessä.
- Vaimo käski tuomaan nämä. En ole muille naisille kukkia koskaan antanutkaan.
- Taidamme olla varsin erityisiä naisia sinulle, vai mitä.
- No kyllä olette joo. Kiitos kauheasti kaikesta. Sattuiko kairani jäämään tänne?
- Laitoin sen tuohon lumikasaan, mutta se suli pois.
- Onkin kuuma päivä. Mutta ei sitä kairaa näy?
- Ehkä sekin suli pois.
Jäihin pudonnut katseli yhtä jäisiä silmiä kuin kylmä taivas hänen yllään oli.
Naisessa oli jotain kummallisen tuttua. Oli kuin hän olisi nähnyt tämän ennenkin. Ja mitä ihmettä hän puhui ja miksi.
hihitystä)Uni
Jäämies kosketti naisen kasvoja, koska näistä kasvoista oli muodostunut ainoa olemassa oleva asia. Näiden kasvojen ympärillä oli vain hämärää ja varjoja, sekä merkityksettömyyksiä. Kasvot olivat kuin kasvot elämän mielekkyydelle ja tarkoitukselle.
Jäämies ymmärsi hyvin hitaasti, että hänen edessään seisoi jotain täysin käsittämätöntä. Hän asetti kätensä tämän kuvajaisen lanteille ja näki ensimmäisen kerran tämän sellaisena kuin hän oli, hänen oma vaimonsa.
Jäämiehen suu oli auki ja pikkulinnut tekivät sinne pesiään. Eikä hän voinut edes kuvitella, että hänen oma vaimonsa on näin kaunis, syvä ja ihmeellinen olento, niin kuin hän on.
Jäämies suli pois ja voikukat riemuitsivat hänen ympärillään.
(naurua) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uni
Jäämies kosketti naisen kasvoja, koska näistä kasvoista oli muodostunut ainoa olemassa oleva asia. Näiden kasvojen ympärillä oli vain hämärää ja varjoja, sekä merkityksettömyyksiä. Kasvot olivat kuin kasvot elämän mielekkyydelle ja tarkoitukselle.
Jäämies ymmärsi hyvin hitaasti, että hänen edessään seisoi jotain täysin käsittämätöntä. Hän asetti kätensä tämän kuvajaisen lanteille ja näki ensimmäisen kerran tämän sellaisena kuin hän oli, hänen oma vaimonsa.
Jäämiehen suu oli auki ja pikkulinnut tekivät sinne pesiään. Eikä hän voinut edes kuvitella, että hänen oma vaimonsa on näin kaunis, syvä ja ihmeellinen olento, niin kuin hän on.
Jäämies suli pois ja voikukat riemuitsivat hänen ympärillään.
(naurua)Johan nyt on markkinat
Mikähän minussa on oikein vikana, kun kaikki mihin kosken, joko kuolee, tulee hulluksi tai katoaa.
Mikä minun vikani on.
Tuvassa oli liian lämmintä, sillä uuni oli juuri sopivan lämpöinen. Tämä on nyrkkisääntö.
On siis mahdotonta olla mikään tai kukaan muu kuinka se, joka sattuu olemaan, mutta paradoksaalista kyllä, näin ei koskaan ole.
Minusta se ei ole reilua. Se ei ole reilun kaupan hedelmä.
(hirn) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Autokorjaamolla
- Se olisi sitten 372€.
- 372€!Miten se nyt niin kallis on?
- No pyöristetään se nyt 370€, niin kaikille tulee hyvä mieli ja saadaan uusi asiakassuhde hyvälle alulle.
- No minä jo ajattelin. Kamalan kallista kaikki nykyään.
- Se on inflaario mikä kaikkia kurittaa. Ihan samassa veneessä ollaan kaikki.
- No juuri niin. Vieläkö valuu vettä konttiin? Pelkäsin että menee hyvä Volvo pilalle.
- Volvot kyllä kestää pahempaakin. Ämpärillisestä vettä ne vaan paranee. Ei huolta. Pojat föönasivat kontin kuivaksi. Nyt taas sopii rouvan päästellä.
- Kamala tuo rouva -sana. En koskaan totu siihen.
- No niin minustakin. Kumma kun en keksi muuta.
- Mitäs kuule jos tehtäisiin ihan sinunkaupat. Hittoako näillä titteleillä.
- No sinäpäs sen sanoit. Minä olen Erkki, ja sinut minä jo tunnenkin.
- Kuinka niin?
- Linnut liversivät. Minun täytyy nyt paljastaa, että olet ainoa asia näillä tienovilla, joka on puhututtanut meitä kaikkia.
- Vai että sellaista. Olenko minä nyt jokin sellainen kuuluisuus?
- Kyllä. Ja jos hieman paljastan, niin pudotin laskun summan puoleen. Mutta pidetään se meidän välisenä asiana. Täällä kun on seinilläkin korvat, koska muut käyttävät kuulolaitteita.
- No voi hyvänen aika. Mitä tässä nyt sanoisi. No ainakin kiitos.
- Ei mitään. Ei mitään.
(hihitystä)Päälykäinen apuun, niin muodoin saadaan älykkäitä arjen ratkaisuja tuon suuntaisiin ongelmiin ja distanssia itse ongelmaan 😙
https://youtu.be/raoTB56ZMV0?feature=shared - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Johan nyt on markkinat
Mikähän minussa on oikein vikana, kun kaikki mihin kosken, joko kuolee, tulee hulluksi tai katoaa.
Mikä minun vikani on.
Tuvassa oli liian lämmintä, sillä uuni oli juuri sopivan lämpöinen. Tämä on nyrkkisääntö.
On siis mahdotonta olla mikään tai kukaan muu kuinka se, joka sattuu olemaan, mutta paradoksaalista kyllä, näin ei koskaan ole.
Minusta se ei ole reilua. Se ei ole reilun kaupan hedelmä.
(hirn)Leski
Pienessä kaupungissa on suuri kauppa. Kauppa on värikäs, kutsuva ja sen liepeillä riittää vilinää. Kun taas itse kaupunki on valju, harmaa ja vanha. On kuin se toistaisi itseään, niin kuin esihistoriallinen levysoitin, jonka neula hyppii paikoillaan.
Katselen tätä kaikkea ratin takaa kaupan parkkipaikalla. Ajoin ruutuuni juuri äsken. Pidän tästä ruudusta ja kutsun sitä ruudukseni. Ruutuni oli varattu, mutta se oli vapautumassa, sillä lokerossa olevaan autoon pakattiin lapsia, ostoskasseja ja vesipakkauksia.
Autossa oli koira, joka selvästi halusi ulos. Pakkausmestarina toimi nainen, joka oli ilmiselvästi jonkinlaisen klassisen draaman osa, jolla oli vain yksi maksanut katselija: minä.
Katselin häntä ja hänen toimiaan huolellisesti. Keskityin ainoastaan häneen. Muutuin häneksi. Muutuin hänen kehokseen ja hänen mielekseen. Olin tilanteessa mukana ja autoin häntä kaiken mahdollisin kykyineni. Hikolin ja kiroilin hänen puolestaan, ja toivoin samaa kuin hän. Olin yhtä huolestunut samoista asioista kuin hän, ja unelmoin samoista asioista kuin hän, jos hän vain ehtisi.
Oli ihanaa olla ei minä.
Mutta illuusio katkesi yllättäin siihen, että tämä kyseinen näytelmän päätähti vilkaisi minuun. Hän näki minut.
Oli kuin olisimme olleet molemmat niin fyysisesti kuin henkisesti alastomia yhden sekunnin ajan.
Hän teki minulle aivan saman tempun kuin minä hänelle, ja tajusimme tämän samaan aikaan. Yhdessä. Sitten me naurahdimme kuin yksi ja sama nainen ja jatkoimme elämäämme tyytyväisinä.
(hihitystä) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Leski
Pienessä kaupungissa on suuri kauppa. Kauppa on värikäs, kutsuva ja sen liepeillä riittää vilinää. Kun taas itse kaupunki on valju, harmaa ja vanha. On kuin se toistaisi itseään, niin kuin esihistoriallinen levysoitin, jonka neula hyppii paikoillaan.
Katselen tätä kaikkea ratin takaa kaupan parkkipaikalla. Ajoin ruutuuni juuri äsken. Pidän tästä ruudusta ja kutsun sitä ruudukseni. Ruutuni oli varattu, mutta se oli vapautumassa, sillä lokerossa olevaan autoon pakattiin lapsia, ostoskasseja ja vesipakkauksia.
Autossa oli koira, joka selvästi halusi ulos. Pakkausmestarina toimi nainen, joka oli ilmiselvästi jonkinlaisen klassisen draaman osa, jolla oli vain yksi maksanut katselija: minä.
Katselin häntä ja hänen toimiaan huolellisesti. Keskityin ainoastaan häneen. Muutuin häneksi. Muutuin hänen kehokseen ja hänen mielekseen. Olin tilanteessa mukana ja autoin häntä kaiken mahdollisin kykyineni. Hikolin ja kiroilin hänen puolestaan, ja toivoin samaa kuin hän. Olin yhtä huolestunut samoista asioista kuin hän, ja unelmoin samoista asioista kuin hän, jos hän vain ehtisi.
Oli ihanaa olla ei minä.
Mutta illuusio katkesi yllättäin siihen, että tämä kyseinen näytelmän päätähti vilkaisi minuun. Hän näki minut.
Oli kuin olisimme olleet molemmat niin fyysisesti kuin henkisesti alastomia yhden sekunnin ajan.
Hän teki minulle aivan saman tempun kuin minä hänelle, ja tajusimme tämän samaan aikaan. Yhdessä. Sitten me naurahdimme kuin yksi ja sama nainen ja jatkoimme elämäämme tyytyväisinä.
(hihitystä)Koodi
Kaupassa oli vilinää ja ostoskärryt kimalsivat keinovaloissa täynnä herkkuja ja hyödykkeitä.
Ostoskärryt olivat valtavia, pienen helsinkiläisen yksiön kokoisia. Niihin voitiin asettaa jopa pikkulapsi istumaan, ja silti niihin mahtui kokonainen kukkula ruokaa.
Minulla oli ostoskori. Tunsin itseni kuin avaruusolioksi tuntemattomalla planeetalla. En sopinut joukkoon. Siinä mielessä oloni tuntui varsin karmealta. Olin pukeutunut väärin, silmäilin vääriä tuotteita ja kävelin väärin. Lisäksi olin yksin. Kukaan muu ei ollut yksin. Kaikilla oli mukanaan joku. Minulla ei muuta kuin tyhjä kori ja omituisuuteni, erilaisuuteni.
Olin pakokauhun partaalla. Välttelin kaikkea naiseuteen liittyvää, kuten imureita ja meikkejä. Vaateosaston kiersin kaukaa. Huomasin myös, etten voinut mennä edes vihannesosastolle, sillä siellä odotti parvi lintuja raatoa nokittavaksi.
Pakenin makkaraosastolle.
En tiennyt mitään näistä kummallisista pötköistä mitään.
- Mikäs näistä on paras tuote, kun ei ole tietoa?
Paikalla oli monta asiantuntijaa. He katsoivat ihmeissään minuun.
- Jaa että mikä paras?
- Itse otin tätä savupekonia. Se on oikein hyvää.
- Kyllä nämä orikinaalit on orikinaaleja. Nuo tuollaiset on ihan hömpötyksiä.
- Eikö mitään ohjeita annettu? Kauppalistaa?
- Itselleni tässä ajattelin. Entäs tämä?
- Se on jokin ulkomaalainen. Ei niitä kannata edes maistaa. Hukkaan menevät rahat joo.
- Voiko näitä grillata?
Uroslauma puhkesi hyväntuuliseen nauruun. Lopulta minulle suositeltiin kiuasmakkaraa.
Koska minulla ei ollut foliota, niin jouduin etsimään folio-osaston. Folio-osasto oli tyhjä, joten löysin nopeasti etsimäni.
Yritin ojentaa käteni kohti kiiltävää rullaa, mutta käsi ei toiminut. Se ei ojentunut. Toinenkaan käsi ei toiminut, vaikka kuinka yritin. Tuskanhiki alkoi nousta nenälle.
Tarvitsin hansikkaat.
(hirn) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koodi
Kaupassa oli vilinää ja ostoskärryt kimalsivat keinovaloissa täynnä herkkuja ja hyödykkeitä.
Ostoskärryt olivat valtavia, pienen helsinkiläisen yksiön kokoisia. Niihin voitiin asettaa jopa pikkulapsi istumaan, ja silti niihin mahtui kokonainen kukkula ruokaa.
Minulla oli ostoskori. Tunsin itseni kuin avaruusolioksi tuntemattomalla planeetalla. En sopinut joukkoon. Siinä mielessä oloni tuntui varsin karmealta. Olin pukeutunut väärin, silmäilin vääriä tuotteita ja kävelin väärin. Lisäksi olin yksin. Kukaan muu ei ollut yksin. Kaikilla oli mukanaan joku. Minulla ei muuta kuin tyhjä kori ja omituisuuteni, erilaisuuteni.
Olin pakokauhun partaalla. Välttelin kaikkea naiseuteen liittyvää, kuten imureita ja meikkejä. Vaateosaston kiersin kaukaa. Huomasin myös, etten voinut mennä edes vihannesosastolle, sillä siellä odotti parvi lintuja raatoa nokittavaksi.
Pakenin makkaraosastolle.
En tiennyt mitään näistä kummallisista pötköistä mitään.
- Mikäs näistä on paras tuote, kun ei ole tietoa?
Paikalla oli monta asiantuntijaa. He katsoivat ihmeissään minuun.
- Jaa että mikä paras?
- Itse otin tätä savupekonia. Se on oikein hyvää.
- Kyllä nämä orikinaalit on orikinaaleja. Nuo tuollaiset on ihan hömpötyksiä.
- Eikö mitään ohjeita annettu? Kauppalistaa?
- Itselleni tässä ajattelin. Entäs tämä?
- Se on jokin ulkomaalainen. Ei niitä kannata edes maistaa. Hukkaan menevät rahat joo.
- Voiko näitä grillata?
Uroslauma puhkesi hyväntuuliseen nauruun. Lopulta minulle suositeltiin kiuasmakkaraa.
Koska minulla ei ollut foliota, niin jouduin etsimään folio-osaston. Folio-osasto oli tyhjä, joten löysin nopeasti etsimäni.
Yritin ojentaa käteni kohti kiiltävää rullaa, mutta käsi ei toiminut. Se ei ojentunut. Toinenkaan käsi ei toiminut, vaikka kuinka yritin. Tuskanhiki alkoi nousta nenälle.
Tarvitsin hansikkaat.
(hirn)Payday
Kassalla edellinen asiakas, vanhempi nainen, katsahti minuun ja ostoksiini säälin ilme silmissään.
Nuo silmät olivat nähneet paljon.
Hänen mielestään minut oli lähettänyt asioilleen joku kusipää. Hihnalla nimittäin matkusti kohti tulevaisuutta kasa makkaraa ja olutlaatikko.
Viimeisenä ostoksena tämä kuvankaunis nainen asetti hihnalle foliorullan.
Hänellä oli käsineet kädessä.
(hihitystä) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Payday
Kassalla edellinen asiakas, vanhempi nainen, katsahti minuun ja ostoksiini säälin ilme silmissään.
Nuo silmät olivat nähneet paljon.
Hänen mielestään minut oli lähettänyt asioilleen joku kusipää. Hihnalla nimittäin matkusti kohti tulevaisuutta kasa makkaraa ja olutlaatikko.
Viimeisenä ostoksena tämä kuvankaunis nainen asetti hihnalle foliorullan.
Hänellä oli käsineet kädessä.
(hihitystä)😂😂 siinä tuli, oikeastaan kiisi hihnalla 🤣
- Anonyymi
Olipa jännä tarina. Siinä on 2/3 tuttua tai ehkä 1/3, mutta lähes 3/3 kokonaisuudessaan. Tässä sitä odotellaan jännnittyneenä mihin seuraavaksi pääsee.
Noukin lattialle pudonneen kassakuitin roskiin,
kirjattu 10.5 ja sen ensimmäiselle rivillä lukee
Pirkka Voicroissant 52g 0,59 €/KPL
:)- Anonyymi
No siis juu :)
Noin hienoa haihtumista tuskin nähnyt koskaan. Sulautuivat yhteen niin kevyesti.
On vain jäljellä potapilviä, kevyttä utua pellon piretareilla ja voikukkia.
- Anonyymi
Kuulemma kehäkolmosen ulkopuolella ei ole elämää mun mielestä taas kehäkolmosen sisäpuolella on hyvin vähän aivotoimintaa
- Anonyymi
Mjaa
Mä nyt en tiedä muuta sanoa kuin että pääni päällä on sadekehä.
Oh
(naurua)
- Anonyymi
Valkoisen Afrikan voi tunnistaa olosuhteista joissa tiellä peräkylillä(ehkä Helsinki) kulkisi 10 autoa puolessa tunnissa, eikä yksikään pysähtyisi liftaajan edessä pakkasen ollessa -30 C.
Tervetuloa herra Orvon Suomeen:)
Siihen sivistyneeseen, ennen niin hyvinvoipaan valtioon.
OrpoUrpoLandiaan.
AV - Anonyymi
Hauskoja nämä mielikuvat toisinaan, vuosikymmenienkin takaa mieleen putkahtaa liftareista puhuttaessa filmiklassikkohahmo mieleen keltaisinen sadetakkeineen ja lihakoukkuineen...Hitchhiker? 🤔 ...no mikäpä muukaan 🙂
Fune, pitkästä aikaa taas aivan jumalaista tekstiä. Unohdetaan ne uskonnollisuudet yhteyksistä.
Mietiskelin tässä mitä tietylle järvelle kuuluu tänä päivänä. Ehkei mitään sen kummempaa, mutta ihmiset siinä ympärillä muuttavat asioita hitaasti mutta varmasti. Onko suunta hyvä vai huono, meillä jokaisella on mahdollisuus menettää tai saavuttaa jotain heidän(kin) päähänpistoistaan huolimatta.
Meillon mm yksi yhteinen tarina. Yksi inho hunajaan, toinen traagiset ihmiskohtalot. Itse olen menettänyt läheisiä useissa myrskyissä. Ehkäpä sinäkin olet noutanut heitä sieltä, laineilta.
Hyvää kesää Sinulle F.- Anonyymi
Mjoo
Kiitos kiitos, kuin myös.
(Kyllä kannattaa kahlata! Siis törkeän hyvä veto. Siis niin kuin biisi ilman biisiä).
The end
(naurua)
https://youtu.be/CqaAs_3azSs
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2343945Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t462577Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2401800Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus991671- 1061664
Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin161499Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e501494Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1691410- 141161
Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1301158