Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Minä en tiedä miten itse hoitaisin narsistia. En luultavasti edes kykenisi siihen. Tai "hoitamaan" muutenkaan ketään. Jokainen hoitaa itse itseään toisten opastuksella.

    Mutta kerron miten minua on hoidettu tai sanoisinko autettu. Tämä viimeaikaisin keino N-palstalla on avannut silmiäni moninkin tavoin. Pidän suurena rikkautena kuulla erilaisia näkökulmia kenenkään käymättä silti fyysiseen koskemattomuuteni käsiksi. Kyllä siellä totuuden siementä löytyy yhden ja toisenkin suusta. Aluksi se voi tehdä hyvinkin kipeää, mutta nahka vain vahvistuu kuulemisen myötä.

    Sanomamme sanat ovat arvokkaita. Niiden kuuleminen vaatii vain oman aikansa ja paikkansa. Olen itsekin oppinut paremmin puhumaan. Aavistuksen kuuntelemaankin. Nauramaan. Ja itkemään ettei itku satu enää niin paljon.

    Minulla on ollut ja on hyvin erilaisia läheisiä joiden kanssa olen voinut jakaa ajatuksia. Ystävyyssuhteita tai vähemmän syviä, mutta ajatusmaailman tai kokemusten jonkun kanssa kohdatessa saanut paljon. Myös ulkopuolista apua olen joskus saanut.

    Apua saa myös eri tavoin aisteihin vaikuttavista luetusta, nähdystä, kuullusta ja eletystä. Toisten kokemuksista ja kärsimysten kohtaamisesta. Niin kamalalta kuin se saattaa kuulostaakin. Joskus ollessaan itse kuuntelijan paikalla, alitajunta alkaa rakennella omia polkujaan selviytymisen tielle. Ja toisinaan myös unien kautta.

    Ei ole yhtä tapaa toimia. Mutta katson että erilaisuus kaikessa on sen ydin, millä apua voidaan saada. Ja aina on toivoa jokaiselle. Se ei aina tarkoita parantumista. Mutta se voi olla jotain sellaista, mikä auttaa selviytymisessä. Kaikkea ei kenenkään tarvitse saada. Sekin meidän täytyy osata hyväksyä.
  2. Psykopaatti ei pyydä anteeksi. Hän ei sillä anteeksiannolla tee mitään. Eli tekoa ei kuitata myöskään, eikä anteeksianto tarkoita teon hyväksyntää.

    Anteeksiantaminen onkin antajalle se suurin juttu. Ensin menettää jotain hirviön toimesta, sitten joutuu ikäänkuin myös myymään sielunsa anteeksiannon vuoksi. Siis siltä se ensin tuntuu.

    Mutta mitä ymmärtää sen anteeksiantoprosessin aikana; on antajalle, ei tekijälle. Siinä onse ydin silloin kun anteeksi annamme psykopaatin kaltaiselle henkilölle.