Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12203

  1. Minä.
  2. 10 + - 17. : "Täysi hiljaisuus, ainakin vielä :) Hän näköjään vaan purjehti pois, todellakin täysi välinpitämättömyys eli ei tunteita..."

    Sama. Mutta kuule. Parempi niin. Taakka on helpompi kuljettaa ja sitten laskea se pois. Pitäisi jonkun tuoda se kivivertauskuva tähän. Oliko se A;n vai Mää;n?
  3. 1. Minä olen minä enkä kukaan muu. Minuun pätevät omat toiveeni, tarpeeni ja mittapuuni eivätkä kenenkään muun asettamat mittapuut.
    - Kyllä. Kykenen myös jäljittelemään, se on monasti jopa tarpeen. Mutta kykenen huomioimaan myös muita ihmisiä. Rajoitetusti.

    2. Olen elämäni keskipiste ja määrittelen itse mikä minulle on oikein. Jos en tee näin, muut suostuttelevat minut sellaiseen, etten elä enää omaa elämääni. Tiedän mitä haluan ja toimin sen mukaisesti.
    - Pyrin tekemään mikä minulle oikein. Teen myös kompromisseja. En kyllä aina ole selvillä mitä haluan. Toisinaan tiedän sen täsmälleen.

    3. Kannan vastuun itsestäni ja kaikesta mitä teen. En ole vastuullinen kenellekään muulle.
    - Pyrin kantamaan vastuuni. Joskus se sujuu niin kuin on suunnitellut. Olen vastuullinen muillekin toimieni kautta.

    4. Päämääräni on olla elämäni jokaisena päivänä niin vapaa ja onnellinen kuin omin voimin pystyn olemaan.
    - Ei se ole päämäärä. Se on velvoite. Vaikeasti tavoiteltavissa oleva asia. Tunneihmisillä. Järkiminä voi toimia siten. Ja aina voi hyväksyä toisenlaisiakin olotiloja.

    5. Uskon siihen, että pystyn saavuttamaan kaiken haluamani. Uskon itseeni enemmän kuin kehenkään toiseen. Jos uskon muita, en usko tarpeeksi itseeni.
    - Höpö höpö. Uskoa itseensä ja muihin. Ei tämä maailma pyöri yhden ihmisen ympärillä. Eikä kaikkea välttämättä voi saada. Miksi pitäisikään?

    6. Olen yhtä itseni kanssa elämässä ja kuolemassa ilman epäilyjä, ilman pelkoja ja ilman epäröintiä.
    - Kenelle se on noin yksinkertaista?

    7. Kaikki, minkä tarvitsen elämääni varten, on minussa itsessäni. Kuuntelen sisäistä ääntäni, jottei minun tarvitsisi kysyä keneltäkään muulta.
    - Minä en ole koskaan pärjännyt ilman toisten ihmisten vaikutteita. En usko että pärjäisin edelleenkään, täysin yksin maailmankaikkeudessa.

    8. En kysy:"Mitä minä saa?" Kysyn:"Mikä on minulle oikein, tässä ja nyt?"
    - Kysymykset eivät välttämättä ole noita mitä esitetään. Kysymyksissä otetaan huomioon muutkin ja olosuhteiden tekijät.

    9. Olen sellainen kuin olen, mikään minussa ei ole hyvää tai huonoa. Kaikella on mielekkyytensä ja syynsä. Kun tunnistan ne, tiedän mikä on oikein minulle.
    - On huonoa ja hyvää. Ominaisuuksiansa on hyvä tunnistaa. Kaikelle ei löydy syytä kiivaastakaan etsinnästä huolimatta. Kuka aina tietää, mikä on oikein?


    Kiitos A aloituksesta. Onpa mielenkiintoinen. Nyt en osaa ajatella tätä kovinkaan syvällisesti. Mutta kumoan enimmät väittämäsi omalla kohdallani.