Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. N kai etsii useampia hyötynäkökohtia. Ensimmäiseksi saattaisi tulla verkostoituminen uhrin piireihin, sosiaalisiin kuvioihin, saada menestystä itselleen. Mahdollisesti viehättävän parin kanssa tietysti ilkeää liikkuakin, että on arvolleen sopiva. Ulkonäköhän tullaan turmeleman kuitenkin ajan kanssa. Manipuloidaan muuttamaan sitä, lihotetaan, kehoitetaan muuttamaan naturellimpaan suuntaan, jopa melkoiseksi kummajaiseksi.

    Ja jos se vielä hankkii, tavalla tai toisella, kustantaa elämisen ja menot niin mikäpä kivempaa :) Ja kun rahat on loppu, myydään pois kaikki irti lähtevä, jos sitä jemmassa on. Suvusta ja kavereista saattaa alkuun olla hyötyä; tätä kautta N pääsee etsimään uusia hyötykohteita ja yllätysyllätys, myös uusia uhreja. Joista kyllä ajan kanssa on jotenkin päästävä eroon, tavalla tai toisella. Muuttamalla vaikka hornan helevettiin sitten.

    Jos uhrilla on sosiaalista asemaa tai hyvä työ, senkin siivellä voi aikansa elvistellä. Kehua häntä tai saada sen kuuluisan tilipussin. Mutta katsokaa vaan, eipä aikaakaan kun tuokin pitää elämässä muuttaa; vaihtaa paikkaa, alaa tai suhteita.

    Seksiä tietysti pitää tarjota kyltymättömästi ja mielikuvituksellisesti eikä haitaksi ole jos on pieni lahjakkuus alalla. Mutta tosiaan kyllästyttään uhri onkin enää yksinään pelkkä seksiorjuuttaja, ei N. Ja kaiken takana on ensin se, mikä oli alunperin hyvää, siitä tehdään-tavalla tai toisella - jotenkin huonoa.

    En oikeastaan usko, että löytyy ketään, joka olisi täysin suojaton narsistille. Kun N osaa pelata nimenomaan sillä tunnekoukulla, se ei aina katso kohdetta. Olkoon miten viisas tahansa. Ja useampi ymmärtää jo leikkiin lähtiessään, että peli on menetetty, muttei voi muuta kuin jatkaa sitä.
  2. Eikä juutuubattu :DD
  3. Joo no olen kyllä sitä mieltä tiimissä saadaan aina parempaa jälkeä. Jokainen tuo sen oman parhaansa, yksilöllisyytensä, soppaan mausteensa. Ollaan huikea kokoonpano. Ja selviytymisen mestareita. =)