voiko narsisti

Oon käsittänyt että ovat uskottomia lähes aina. ja valheellisia.

Yleensä eivät ole uskollisia, koska se ruoho aina niin mukavasti vihertää siellä aidan toisella puolella...Ei tarvitse kantaa asiasta turhaa syyllisyyttäkään, niin mikä estää?
Jos narsisti ei ole kiinnostunut seksin harrastamisesta ja on ns. älyllinen narsku, niin silloin asia on eri...
Muussa tapauksessa sanoisin, että se on vain ajan kysymys, koska pettää...

En usko narsistin uskollisuuteen. Miksi hän olisi parisuhdeuskollinen, koska hän ei sitä ole muutenkaan? Häneltä puuttuvat tälläiset arvot kokonaan. Jos se jotenkin häntä hyödyttää tai on samantekevää, se on mahdollista, muuta että hän tekisi sen toisen vuoksi? Uskoisin tuohon pettämiseen vaikka senkin vuoksi, vaikkei muuten kokisikaan tarvetta, mutta halutakseen satuttaa, saada huomiota tai osoittaa määräysvaltansa.

Narsisti on uskollinen vain ja ainoastaan itselleen.

Meillä ainakin jäi kiinni pettämisestä useampaan kertaan, tosin puhui itsensä niistä ulos ja minä hölmö uskoin kaikki selitykset, lopulta ne olivat osa minun mielikuvitustani ja väärin ymmärrystä ja pettämiskumppanin ja exäni kaverien "vituillakseen vaan sellaisia kertoo sulle" ja eihän se ole valehtelua jos HÄN jättää asiasta kertomatta, että hän näin on tehnyt, joten pettämistä ei siis ole tapahtunut käytännössä ollenkaan jne jne jne..Ja hän "ei ole tilivelvollinen mistään tekemisistään, sussahan joku vika on kun ei sun kanssa voi mennä ja tulla niin kuin tykkää", " Olet liian herkkä", " Älä ota asioita niin henkilökohtaisesti"..

Että näin meillä meni...Tosin en tiedä oliko exäni luonnehäiriöinen vai vain täysi kusipää..

Parin eka tapaamiskerran jälkeen ihmettelin ja aavistelin ettei kaikki ole kohdallaan, eihän noin ihmeellistä ja ihanaa, hyväkäytöksistä ja charmaattista miestä olekaan. Mutta, päätin, että tämän suhteen eteen teen todella töitä, tätä ihmettä kannattaa vaalia, tuollaisia miehiä ei voi tulla kohdalleni useita, voi kun ei olisi tämäkään tullut. Nyt, jälkiviisaana, jos olisi ymmärtänyt aukaista neitin ja tutustua kirjallisuuteen, olisin ehkä selvinnyt vähemmällä, mutta ehkä en uskaltanut tuolloin ja olin todella sokea "rakkaudesta", olisinko uskonut lukemaani kun en uskonut näkemäänikään. Kaikki merkit olivat olemassa heti alkuun. Uskollinen hän oli, sillon kun oli hyvä aika hän soitti monta kertaa päivässä, tämähän oli mustasukkaisuutta ja koukuttamista, ei rakkautta. Perusnarsisti käyttää uhrinsa loppuun ja hakee sitten uuden.
Suhde oli sairas, yritin tehdä ja olla tekemättä, mutta mikään ei riittänyt. Mies oli fiksu ja älykäs, hyvässä johtaja-asemassa, hän osasi todella älykkäästi koukuttaa minut mukaansa omaan elämäänsä, huomasin ettei minulla ollutkaan enää omaa elämääni. Jos hän halusi jotain se tapahtui ja jos minä halusin jotain siitä sain itselleni vain huonon omantunnon ja pyytelin anteeksi. Hän oli todella hyvä ihminen silloin kun niin halusi, mutta muutos kylmäksi ihmiseksi tapahtui sekunnissa. Ystävänsä hän lahjoi, mutta minä en saanut edes joululahjoja, vaikka itse lahjoin hänet runsaskätisesti, tosin lahjani olivat hänen mielestään täysin epäsopivia eikä hän niistä kiitellyt. Minulla oli koko ajan outo paha olotila hänen seurassaan, mutta kuitenkin yritin miellyttää ja miellyttää häntä, kehuin ja kannustin. Hän eli suureellisesti, teki velkaa velan päälle, hankki omaisuutta ja koskaan hän ei myöntänyt tehneensä virhearviointia. Fyysistä väkivaltaa hän ei käyttänyt, mutta hän osasi rankaista tavalla jota ei edes huomannut.
Nyt pyristelen irti tunnekoukusta, heikoilla hetkillänä toivon, että hän pyytäisi minut takasin, palasin aiemmin joka kerta kun hän vihelsi vaikka hän oli loukannut minua kuinka pahasti ja koskaan asioista ei saanut keskustella. Nyt tietoisena hänen persoonastaan, en todellisuudessa palaa, mutta tunteet ja muistot niistä alkuaikojen hyvistä hetkistä ovat tuskallisia.
Suhteen loppumisesta on nyt neljä kuukautta ja vieläkin joka päivä tulee ahdistuskohtauksia, itken usein, öisin en aina saa nukuttua ja unien kautta hän käy elämässäni. Ilman ystäviäni, joista osa onneksi säilyi vielä, en olisi selvinnyt ja yllätyksellisesti myös miehen exvaimo antoi tukensa, niitä exvaimojahan oli useita, kaikki jotenkin "kajahtaneita", niinkuin minäkin tälle seuraavalle uhrille, joka oli kehissä heti eromme jälkeen. Niin, selviämisestä, en ole vieläkään vahvoilla, olen usein miettinyt siirtymistä tuonpuoleiseen, mutta jotenkin olen löytänyt vahvuuteni ja jaksan jatkaa. Minulla täytyy olla peruspsyyke todella vahva, että jaksoin käydä tuon kaiken läpi ja jaksan edelleen. Haluaisin kilttinä ihmisenä varoittaa tuota uutta "rakastettua" tulevasta, mutta luulen, ettei hän uskoisi, koska en uskonut itsekään vaikka ystäväni varoitti. Ehkä on epäinhimillistä, mutta en voi todellakaan toivoa tuolle miehelle mitään hyvää elämässään. Niitä asioita, mitä hän teki minulle, oli aivan mahdoton uskoa jopa itse tai kertoa toiselle. Ja joka kerta syyllistin itseäni ja koin itse tehneeni väärin. Toisaalta syy onkin minussa, miksi annoin kaiken tapahtua, niin on ulkopuolisena helppo sanoa, ja se onkin vaikea selittää itselleen ja muille, narsistin teoissa ei ole mitään logiikkaa ja se aiheuttaa jatkuvan ymmällään olon, olo on kuin Liisalla ihmemaassa, silmät suurena vain ihmettelee. En voinut edes uskoa, että iso mies oli kuin pieni lapsi ja en osannut ottaa kaikkia asioita tosissani vaikka ne olivat täyttä totta hänen tekeminään. Jotenkin luulen, etten koskaan pääse hänestä irti.....

Vaikka se häiritsikin, tiesin (oikeasti) hänen uskottomuudestaan ja tiesin,että se on joko hyväksyttävä tai käveltävä ulos. Annoin sitten mennä koska miksi taistella tuulimyllyä vastaan. Välillä koetin uskotella itselleni jotain muuta mutta kyllä se totuus sieltä aina selkisi, halusin tai en.
Hänen alkuaikojen puheet ja toiminta jo heti kyllä viittasivat selkeästi siihen ja antoivat näin raamin tulevalle - sen tajusin myöhemmin monesta muustakin asiasta.

Ja yksi pointti tulee itselleni mieleen. Kiinniottamisesta ei ole hyötyä. En tiedä mikä häntä vaivasi, mutta vaikka narautin prepaid-liittymien ja nettipalstojen kautta järjestettyjen treffienkin kautta hänet menemällä paikalle ja näin luullen saavani hänet vihdoinkin myöntämään jotain - ei auttanut! Ei hän myöntänyt silti mitään tai mikään muuttunut. Se on sellaisen kanssa ota tai jätä - tilanne.

Hänelle keho oli "se" väline kun älynlahjoja ei niin paljon ollut. Maneerinen ja päivälehtityyppinen keskustelija jolla oli vain pintapuolista tietoa, tarinoita ja visioita jotka olivat kaikki vain harhaa. Siksi muuta vaihtoehtoa olemassaololle ei ole...kuin kumppanien valloittaminen ja seksin kautta saatu palaute.
Tällä pystyin itsekin "pelaamaan" hänen kanssaan jos halusin ohjata laivaa.

Lynett

Menipä kirjoituksesi naulan kantaan, näin meilläkin suureltaosin ollut. Ja jälkikäteen, niin seksin avulla todellakin pystyin "pelaamaan" minä myös :(

Tunnen pari mies narsistia jotka eivät pettäneet, molemilla vaimo lopulta jätti, mutta eivät ole hankkineet itselle edes uutta nais -ystävää. Ikää molemilla n.40 - 50 vuotta.