elisakettu

Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Minulla on tuollainen näkemys erään naamioherran sisäisestä maailmankuvasta; käyttäytyminen kuvasti juuri tuota määbään esimerkkiä.
  2. Kuvio selkenee kun luen teidän kirjoituksia tässä. Alitajunta pystyy muodostamaan sanoiksi ja käsitteiksi nämä oudot jutut, syy-seuraus-suhteet. Toisaalta mitetin sitä, että oliko uhri vai paholainen, niin se oman itsensä reagointi asioihin, sitä on niin vaikea kontrolloida, koska se todella on jo sisäänrakennettu juttu, olemassaoleva. Kritisoimme uhreja ja paholaisia teoista, käyttäytymisestä, mutta piruvie, he eivät oikein mahdakaan itselleen mitään, kun eivät tunnista näitä reagoinnin syitä.
  3. Älkää pyörikö liian pitkään; voitte tulla vielä humalaan. :)
  4. Läheltä liippaa ja Lynett; edellisistä:

    Minun N-suhteessani oli alun alkaen kysymys pitkälti jostain ymmärtämisen tarpeesta. Ajattelin, että tuon mielestäni herkän ihmisen kokemukset; hoivaan häntä ja parannan hänen tuskaansa. Ja kun huomasin kaikenlaisia häiriöiden piirteitä, en juuri ollut moksiskaan; kyllähän minä autan häntä eheytymään ajan ja rakkauden kanssa. Osoitin uskollisuuteni ja luotettavuuteni. Ja tein hänelle erään lupauksen. Vaikka loppuvaiheessa näin sairaalle jatkaa kiduttavaa suhdettamme, en sitä voinut katkaista senkään vuoksi, että hän ei kokisi hylkäämisen tunnetta. Ja suhteen päättymisen jälkeen, eräs kipupisteitäni oli juuri se valtava ahdistava syyllisyys, että olin pettänyt lupaukseni: en ollut se läheinen, luotettu, ystävä, tai hänen salaisuuksien vartija mitä olin luvannut.

    Tästä voisi tehdä, tai siis minusta montakin päätelmää. En ihan itse osaa eritellä niitä kaikkia asioita. Kertokaa puhtaasti näkemyksenne, jos haluatte. Ja toinen asia, mitä moni vatuloi suhteen päätyttyä; paluuta. En missään nimessä soisi teidän palaavan. Enkä usko, että tekään suosittelette sitä minulle. Vertaistuen merkitystä ei ole mielestäni vielä ollenkaan liikaa kehuttu.
  5. Jotenkin pähkäilen tuota ohutnahkaisuuttani vielä. Luulisin, että olin pahimmillani ohutnahkainen aiemmassa parisuhteessani, jota nyt voisi lähinnä normisuhteeksikin luokitella. Ja siinä suhteessa minä kohoilin ja laskin kuin ongenkoho laineilla ohut- ja paksunahkaisen välillä. Tämä käyttäytyminen nähdäkseni peilautui täysin koko elämäni käsitteleviin kokemuksiin, joita aloin vasta hiljalleen purkaa.

    Mutta koska olin melkoisen estoinen käsittelemään asioitani, niin myös normisuhteen ongelmat kasaantuivat. Niiden käsitteleminen silloin, kun olisi ollut tarpeellista, jäivät puutteelliseksi. Kun aloin jossain vaiheessa kuorimaan panssarikerroksiani, se aiheutti aivan valtavia ristiriitoja tuohon suhteeseen. Tapahtui väistämätön. Oli siinä paljon muutakin. Mutta olin sopivan paljastautunut N-suhteelleeni ihan kuin komea jatkokertomus kuunaan. Ja tuosta yli päästyäni, en kyllä tällä hetkellä koe olevani sen kummempi kuin minä, vaillinainen ehkä, mutta näen kuorikerrosten hajonneen ympäriltäni kuin kaarna männyn pinnasta.
  6. Kuule "Läheltä liippaa" . Minä en pysty vielä paljon valaisemaan asioita, mutta tuo kysymyksesi "olenko narsisti". Tavallaan se kysymys seuraa jossakin vaiheessa. Kun on ensin sisäistänyt N-suhteen olemassaolon, tajuttuamme mistä on kysymys, tyrmää koko narsismi-aiheen jotenkin kauhistuttavana ja pahana. Siksi ajatus omasta narsistisuudesta voi tuntua kammottavalle. Sitä se ei suinkaan yksin ole. Narsismia on niin monenlaista. Ja jokaisessa meissä sitä on. Olemme kuin kaunis malja, joka on täytetty hyvällä ja pahalla. On jokaisen omalla vastuulla, miten haluaa tutustua tuohon maljan sisältöön. Se ei ole helppo tie, mutta sanoisinko, suositeltava. Ihan vain sen jatkoelämänkin kannalta.
  7. Aloittaja "Vihamielisyys": Sinulla on ollut kammottava ja kuluttava suhde sanoisinko eräänlaisen paholaisen kanssa. Toivon voimia jatkoon. Parisuhteen ei koskaan tule olla mitään tuon kaltaista. Ei koskaan.

    Olen kiinnostunut tuon vihan merkityksestä narsistisessa suhteessa. Mikä sen oikein laukaisee, on reagoiva tekijä? Muunmuassa Temppuilija on puhunut symbioottisesta suhteesta viimepäivinä. Voisiko se olla eräs herättävä tekijä, joissakin tapauksissa? Minä käyttäisin jossain määrin symbioosin merkitystä sinun tapauksessa; tuon seksin takia lähinnä. Seksuaalisuus vaikuttaa olevan niin merkityksellinen tekijä näissä N-parisuhteissa, ei aina, mutta monesti. Sen koukkuunnuttavasta vaikutuksesta, ja miten sillä "parannetaan" "korjataan" suhteen tuhoisuutta. Voin kyllä mennä ihan metsään tässä pohdinnassa, mutta olen aiheesta kiinnostunut.

    Viha sinänsä. Minunkin N-suhteessani oli vihaa. Ehkei samoin kuin sinulla, mutta kyllä mrN vihasi minua. Minä en vain halunnut tajuta sitä aluksi mitenkään. Eihän sitä voi ymmärtää, käsittää. Ja miksi, mistä se viha tulee? No, luulen että hänellä oli moniakin syitä vihata; minulla oli jotain, mitä häneltä puuttui. Minulla saattoi olla paljonkin sellaista, mitä hän himoitsi, muttei voinut syystä tai toisesta saada. Ja minä onneton järjestin, tai muistutin, vihan syitä koko ajan lisää, ymmärtämättämäni. Minä en voi kertoa tästä lähemmin.

    Mutta sitten hän alkoi kitkeä näitä asioita, jotka ensin olivat hänestäkin hyviä ja hienoja seikkoja, vähitellen pois. Ensin mitätöimällä niiden merkityksen ja arvon, johdatellen minua siihen, että itse luovun näistä pois. Suunnitelma oli kutakuinkin tämä; hän halusi minun tekevän totaalitäärisen muutoksen kaikessa. Jos en tanssinut hänen pillinsä mukaan, hän kosti sen. Merkitys ei ollut suinkaan aina suora, mutta myöhemmin olen huomannut yhteyden. Tapahtumahetkellä; vetää sanattomaksi, ja antaa iskun vain pompata pois ettei tarvitsi kohdata sitä, kuvaannollisessa mielessä.

    Vihan merkkejä hän yritti hallita pitkään. Mutta kaikkia aggression merkkejä hän ei pystynyt peittelemään. Minä oli hyvin ymmälläni, en voinut ymmärtää. Matkan jatkuessa, suorempaa, ja vihan siirtoa mihin vain jossa pystyi haavoittamaan minua. Minä tajusin vasta jälkikäteen, että hänen alkuperäinenkin motiivinsa saattoi olla viha. Siitä minulla ei ole varmuutta, mikä on sen lähde, epäilykseni vain. Jos olen oikeassa, koko soppa on sakeampi kuin arvelinkaan. Mutta toivoisin olevani väärässä. Hänhän sanoi aikanaan; aikaa on,ajalla ei ole merkitystä ja hänellä on aikaa.
  8. "pihtari hindu: "seksi kunniaan ja hyvät tavat"

    No toivottavasti sisäistämme tämän asian. Parisuhteessahan se on oleellinen seikka. Mutkia ei tarvitse keksiä, jos ollaan suoria. Ja vältytään niiltä typeryyksiltä.
  9. Kiitos "läheltä liippaa". ...kasvattaneen...nöyrempinä...opittu: jee! Eheyttämisen prosessia? Tutustumaan itseen; mm itsetuntemus, itsetunto, itseusko. Jep.

    Kysymys3 jatkoa : siis ohutnahkainen ei yrittäisikään tutustumista itseään (voisiko viitata objektiiviseen minään?) kohtaan, vaan panssaroituu, koteloituu, nostellen kilpeään jatkuvalta vihmonnalta? Kunnes ei enää tunne sadetta?
  10. Kiitos A tästä aloituksesta. En saanut ensin mitään tolkkua, sitten luin sen artikkelin, ainakin osittain. Ihmettelin että miksi en ole lukenut aiemmin, löytyipä taas selventäviä juttuja.

    Lukiessa sitä Hyrckin osiota niin jääkimpaleet valuivat selkää pitkin. Vaikka aiemmin olin epäillyt paksunahkaiseksi, nyt ei jäänyt epäselvää. Siellä hän oli. Outoa, hän jopa käytti monasti tuota terminologiaa ja käsitteitä. Monesti olen miettinyt, että luulisi hänen tiedostaneen asian; hän on kouluttautunut alalle, mutta ei pitkään työskennellyt. Hän ei käsitteekseni katsonut tarpeelliseksi käsitellä omia kokemuksiaan työterapian kautta, piti hulluina niitä jotka osallistuivat.

    Kysymys1, tiesikö olevansa? : (Ehkä. Hän muuten tuomitsi äitinsä erittäin julmasti. Isänsä, sanomansa narsistisen, ei niinkään kovasti. Minä en saanut olla tekemisissä heidän kanssaan, enkä muidenkaan, paskaa kuulemma vain jauhoivat.)

    Kysymys2; sisäinen objektiivisuus: siksikö hän ei pystynyt työskentelemään alalla, koskei tunnistanut minuuttaan, sinuuttaan realiteettisella pohjalla?

    Sitten artikkelin pohjalta arvelin löytäväni itseni ohutnahkaisena. Ehkä olen, sitäkin. Mitähän muuta sen lisäksi? Mutta hirviöajatus mieleeni; miten rikkonainen minä olen/tai pitäisi olla kaiken lapsuuden ja myöhemmin kokemani jälkeen? Enkö minä nyt tunnekaan itseäni? Toisaalta moni on sanonut että olen "hyvin säilynyt" ;) Älkää kiitos tulko vinoilemaan minulle tuosta, pyydän :)

    Kysymys3: Tuli mieleeni vielä se, että voiko aluksi ohutnahkaisesta tulla myöhemmässä elämänvaiheessaan paksunahkainen?
    (Olen varma, että tätä on käsitelty täällä, en vain jaksa sitä tietoa hakea nyt. Minä itse näen nimittäin tuossa ihmisessä ehkä tapahtuneen jotain tälläistä. Mutta en tiedä onko se mahdollista.)
  11. Absoluuttinen totuus tai vääryys: onko olemassa?
  12. w.e. : halaan sinua virtuaalisesti. Olen sanaton. Mutta Lynett on oikeassa. Kerro. Ja usko pois, on joku joka tosiaan ymmärtää. Minä ehkä en, mutta palstan sanoisinko kyseenalainen rikkaus on siinä että olemme kaikki erilaisia.
  13. Kuukin vielä. :D Mitäs me pikku vampyyrit :)

    Voi äiti venäjä kun tulin katsoneeksi kelloa! H*i minä en ikinä enää sopeudu päivärytmiin tällä menolla. Yölliset kyttäyskeikat pistää koko elämän sekaisin. Ja lisää kahvinjuontia. Alan ryhdistäytyä...ööö...joskus sitten.. Virittelin kettuansoja :) Metalliromua ja naamioin ne kaislamatoilla.
  14. Minä olen ennenkin sanonut sanonut että palstalla hiipparoi harvinaisen fiksuja ihmisiä :)

    Solutasolla ja hiipparoinnista mieleen; voi kiesus kun syke pomppas käydessäni ulkona; kuistilla möllötti joku he*tin kummitus! Sätky kun luulin naamioherran paluun koituvan illan ratkiriemukkaaksi kohokohdaksi. Ne olikin omia viritelmiäni, olin jo unohtanut mitä touhusin päivällä.
  15. Veti ketun käpälät aika veteliksi...Aivan upeita. (Simonin ja Jackin ilmeet olivat kyllä myös hyviä :DD)

    Kummallista, erilaisia tunnekokemuksia, varmaan juontaa juurensa mitä kaikkea olen miettinyt viime päivinä. Mutta nuo jättivät, erikoista kyllä, lähinnä rakkauden tunteen. Johonkin. En edes ymmärrä miksi ja mihin.
  16. Mä olen juonut kahvia koko päivän. Kannatti joo varmaan. Sykelukemat...kjöh,kjöh..Miksi punaisia palikoita? Mitä ne värijutut oikein on? Mun on pitänyt kysyä monesti, eikun kysyin jossain, mutta se viesti oli lentänyt hevon kuuseen.
  17. :) Tuossa on jo jotain. Edellinen...nej nej...Mitäs kuppaat valveilla? Minä; vihdoin sain aloitettua sen A;n artikkelin lukemisen; nyt alkaa legopalikoita muuten putoilla!
  18. w.e. : sinulla on tavattoman kaunis taito maalata sanoja tuskasta ja epätoivosta. Kirjoita lisää, tulet löytämään sieltä paljon vastauksia:

    Kipuun auttaa kohtaamalla kipu. Kohtaaminen on aikaa. Ajassa ja kohtaamisessa on paraneminen. Paranemisen myötä on mahdollisuus luottamukseen. Ja luottamuksen jälkeen on mahdollisuus rakastaa. Rakkaus on osa elämää. Kaikkia hirviöitä emme koskaan tulekaan tunnistamaan, mutta ajan tiellämme opimme terveellä tavoin varovaiseksi. Ja ihminen, joka on nähnyt tarpeeksi monta sielun kuolemaa, osaa tarkastella itseään myös ylhäältäpäin.
  19. Niin, uskaltaa. Se lienee oleellisin tekijä. Vaatii tietysti ensin valmiutta, tarkoitan halua. Toisaalta on osattava pyyhkiä ne yhdentotuuden kahleet irti itsestään; myöntää se että voi olla toisenlaisiakin totuuksia. Minusta tämä on jotain ajattelu-rasismia: valkoihoiset näkevät vain valkoihoisia; muun värisiä ei olekaan. Puhumattakaan kansallisuuksista. Jne.
  20. Nämä yhden totuuden ihmiset (hampaiden kiristystä); en mielelläni lähde leimaamaan, mutta...siksi olisikin tarpeellista katsella vähän enemmän näkökantoja, hyvä sellainen esim N-palstakin. Ne jotka kokevat etteivät sitä tarvitse, tunne tulee, että kaipaisivatkin kipeimmiten...mutta niin, tämä nyt on pikainen kiukkuheitto vain...ei voi tietää...
    21. 584 / 614
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt