elisakettu

Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Minustakin on ihana nähdä sinua ! :-)

    *ja käpertyy pehmoisena lämpimänä keränä A;n syliin ja tuutuu siinä, hyristen hiljaa, välillä nostaen luomeaan, kurkistaen, virnistäen, varmistaen että varmasti vielä olet siinä, hymyillen ja silmiin katsoen*
  2. Sama juttu muuten, sen vieraan mummon kuunteleminen. Kuuntelun taito, ei pelkästään läsnä oleminen, silmiin katsominen. Vaikka olin "jotenkin hyvä" aiemmin, olen vasta nyt enemmän siinä. Tämä matkani täällä ja muiden vaeltajien tarinat, kertomukset, kirjoitukset ovat todella kasvattaneet minua siinä. Kiitos sinulle, kiitos monelle monelle muulle.
  3. Ai ne punaiset legot liittyy taas siihen? Minä olen ollut täällä vasta niin vähän aikaa. Monet jutut aukenee niin hitaasti, mutta sitten kun käsittää jotain, hyvä tunne. Avartaa huomattavasti sitä omaa katsantoa ja kyky käsitellä sitten asioita laajakatseisemmin, irralllaan joo, jotenkin. Mutta vielä miten voi tuoda erilaisten vihjeiden; sanallisten, kuvallisten, tunteellisten, käsitteelisten kautta: löytää sen merkin, avautuu itselle, tarkastelee itseään...ymmärtää muita jne..

    Löytyykö sitä aikakonejuttua jostain enemmän? Olisi hauska joskus lukea.
  4. :DD
  5. *survoutuu kommunikointiin väliin omalla kommentillaan*

    Kyllä! Jokainen meistä on ainutlaatuinen !
  6. Voi Lynett; minusta on hieno asia tuo mitä sanoit rohkeasti kävelemisestä. Ei se aina helppoa ole. Kaikkein pelottavampia asioita maailmassa voi olla juuri tuo itsensä kohtaaminen. Mutta mitä sanotaan pelkojen voittamisesta?
  7. j.o.k.u. : Se ymmärtäminen on osittain paljon siitä, missä vaiheessa on itsensä ymmärtämisessä. Osittain millaisia tunnekokemuksia ihminen sisältää. Tietysti millaisia kokemuksia itsellään ollut, samaistuminen. Ja monesta muusta.

    Minä näen sinussa paljon herkkyyttä ja viisautta sekä itsensä tutkiskelua. En ole perehtynyt tarinaasi, tunnustan. En kenenkään pidempään kirjoittaneen. Ne kiinnostavat kyllä, mutta aikani ei riitä, ja toisaalta taas, en halua olla liian ennakkoasenteinen.

    Minä esimerkiksi luulen tietäväni, miksi tarinani/satuni eivät aukene muille. Ne ovat kyllä tositarinoita. Mutta sisältävät valtavasti erilaisia merkityksiä. Ja jokaisen sielun- tai elämän- tai polunvaiheesta riippuen sieltä löytyy se merkki. En mielellään lähde etukäteen selventämään, mitä niistä pitää hakea. Koska jokainen löytää, jos löytää sen sanoman. Se on tavallaan heräte, itsensä tutkiskeluun.
  8. Tavallaan pimeyttä ja siitä seuraa se, että pimeässä voi tulla pelottavia mörköjä vastaan. Minä olen panssaroitunut elämäni varrella, enempi ja vähempi. Siellä alla on noita käsittelemättömiä asioita. Siellä on syyllisyyttä, häpeää, anteeksiantamattomuutta, paljon muuta. Minä olen riisunut näitä kuorikerroksia aloittamalla muista, tarkastellen heidän tekemisiään ja omaa reagointiani siihen. Käynyt läpi vihaa, halveksuntaa, syyllisyyttä, häpeää, anteeksiantoa.

    Joka kerran minä palaan itseeni. Käsitellessäni tunteen tai ansan kerrallaan; tehdessäni jonkin tietoisen päätöksen; tavallaan hyväksyn sen. Hyväksyn itseni. Ulospäin monet ajattelevat että täällä kehutaan vain sitä miten inhonarsististasta leivotaankin hyvänarsisti. Se ei ole niin yksinkertaista. Täytyy ensin hyväksyä itsessään joitain asioita, että pystyy laajakatseisimmin tarkastelemaan kokonaisuutta. Mutta jos tuota matkaa itseen ei tee, se panssari jämähtää sinne. Kiveksi. Eikä toivoa itsensä eheyttämisestä tai eteenpäin menosta, kehittymisestä ole. Ja kivet eivät elä.

    Asiat, jotka eivät kestä päivänvaloa. Tavallaan ne ovat inhimmillisen elämän vääriä tekoja. Jotkut saattavat kohauttaa olkapäitään; no tuollaistahan tapahtuu, mitä siitä. Jotkut taas haluavat mieluummin kivittää minut. Tai onko pakko suikaloida sielunsa ja asiansa kaikkien näkyville, säästäisi itsensä? Kyse on kuitenkin omasta arvojärjestyksestä, syyllisyydestä ja häpeästä. Itsensä panssarin rikkominen, jotta pystyisi kevyemmin kulkemaan.

    Nuo piilotetut tunteet tekevät heikoksi ja estyneeksi. Enkä halua kulkea loppuelämääni hartiat kyyryssä, syyllisyysrinkka selässä. Puhuminen vapauttaa minua. Tulen kertomaan joitain asioita tarinoissani, sitten kun pystyn. Voit vain uskoa miten vaikeaa se on minulle. Kaikille ne ei aukene, mutta tiedän että matkaajien joukossa on monia jotka painivat samojen asioiden ympärillä, kukin itseään rikkomassa jotta eheyden tie olisi mahdollista.
  9. Onneksi sinä lauot mää noita viisauksiasi. Oikeesti.
  10. *pessyt kyyneleiset kasvonsa, niistänyt nenänsä ja levännyt kunnolla. Kiipee A:n syliin ja antaa pitkän ja lujan halauksen. Silmiin katsoen*

    En ryve nyt itsesäälissä. Perjantait, minä olen puhunut niistä...olen myös hieman kipeä ja mielessä on syyllisyyttä joistain keskeneräisistä asioista. En kuitenkaan lotkauta nyt niille korviani, koska priorisoin asiat tärkeysjärjestykseen. Ehdin kyllä ja tiedän miten toimin. Ja samalla tässä puuhaan muutakin.

    Minä en kaipaa enää häntä. Mutta sitä läheisyyden nälkää tai mitä kuvittelin saavani, sitä kyllä. Ja menetettyjä mahdollisuuksia, koska koin sen olevan elämäni tärkein rakkaustarina. Ja ymmärsin matolla mistä oikein on kysymys. Onko tunteet niin voimakkaita väärinkohdellussa suhteessa sitten niin voimakkaita, koska tavallaan joutuu kerjäämään niitä niin paljon? Ja sitten, pienen ripauksenkin saatuaaan, todellisen tai kuvitteellisen, saama tunne on siksi niin voimakas kun se on niin tavoiteltua, niin haluttua ja kaivattua? Tavallaan jalostaa sen murusen aivan valtaviin mittasuhteisiin?

    "Normaalisuhteessa" minä en ole törmännyt moiseen. Se on ollut vastavuoroista ja hyväksyvää, pystyy irrottautumaan ilman järjetöntä pelkoa ja tuskaa. Onhan se tietysti niinkin, että kaipaan läheisyyttä ja ihmistä sen perustarpeen vuoksi, ja se mikä puuttuu, on sitten tunne niin voimakas; haluaa juuri sitä eniten mitä kaipaa? Tavallaan äärilaita tässäkin tunteessa, olen ihmetellyt sitä.
  11. Minä olen vahvemmin siinä ajatuksessa, että retki kannattaa. Vaikka ajattelinkin joitakin päiviä sitten, etten piruvie voi, tai ilkeä naamaani näyttää kohellusteni jälkeen, puhumattakaan mitä saattaa vielä olla edessä, mutta toisaalta taas: minäkin olen vain ihminen. Sen hemmetin naamion edessä pitäminen kun ei minua pelasta kuitenkaan. Pelastustieni on jotain aivan muuta. Ja minä olen luvannut seistä sanojeni takana. Jos nyt laitan peruutusvaiheen päälle, niin hyvin alkanut matkani menettää arvonsa. Ja silloin minä säilytän rakkaan kilpeni. Se tulee raskaaksi vielä elämänpolullani, jos en nyt ala olemaan sitä mitä haluan olla. Rohkea. Ja otan vastuun itsestäni ja tekemisistäni.
  12. Otitko mää näin rankasti asian ? :D Sinussa on positiivista toverihenkeä =)
  13. Minulle aukeni vasta nyt tuo sinun aikakone-vertauksesi. ihmettelin aiemmin mistä helkkarista se mää puhuu kun joskus sanaan törmäsin. Joka hetki oppii jotain uutta =) Minä haluaisin joskus historialliselle aikakaudelle. Ikäni olen paennut mielikuvitusretkille. Se on jännittävää ja hauskaa, toisinaan.
  14. Ne silmät, niin. Minäkin muistan. Stabiilit, reagoimattamat, kuolleet pupillit. Outoja ilmeitä. En kai koskaan ole nähnyt kuin tällä yhdellä samanlaiset, jotain vastaavaa kyllä, mutta...Hiiparointi, pelottelu naamioituneena johonkin ihme juttuihin.

    Nuo sinun kokemuksesi, tekstisi, muistin taas. Ja sitä ihmistä minä rakastin, halusin, kaipasin, halusin suorastaan kuolla siihen tunteeseen, kuolla pois, kun en kestänyt itseäni ja tunnettani. Ja jälkeenpäin olisin ollut valmis vaikka ryömimään takaisin, vaikeimpina hetkinä. Voi v minkälainen mato ihminen voi olla. Inhosin itseäni.

    Minä olen nyt hieman väsynyt. Ja ahdistaa. Taas on perjantai. Nämä ovat niitä huonoja päiviä. Positiivisuus hukassa. Menen oksentamaan ja matolle. Inhoan itseäni nyt näinä päivinä. Kaipa sekin tunne on tarpeen.
  15. :DD
  16. w.e : onpa sinulla vaikuttava teksti tuossa. Ymmärrän - täsmennän -muistan tunteen. Vaikka se oli vain hetkellinen. Sitä voi joskus olla toisten vaikea ymmärtää. Silti en kadu omaa ratkaisuani, vaikka aikansa se kipeää tekikin. Nyt pystyn hengittämään ja osaan jopa nauttia siitä.
  17. Miksi asiantuntijaa ei ole hankittu?
  18. Haluan vielä lisätä tuohon edelliseen. Muista ettet sinä ole riippuvainen siitä pahasta olosta, mikä sinulle tuotetaan. Ehkä äitisi on riippuvainen siitä pahasta olosta, minkä hän pystyy tuottamaan muille. Hän ei näe tekojensa vääryyttä, pitää niitä oikeutenaan ja siksi avun saaminen hänelle on vaikeaa. Mutta sinähän tiedät mikä on totuus. Ole vahva edelleen.
  19. Aloittaja; väsynyt tytär. Sinä olet todellakin vahva. Säilytä tuo vahvuutesi. Sinun olisi hyvä nyt alkaa myös sitä säästellä. Suhteesi vanheempiisi vie sinulta hirvittävästi voimia. Äitisi käyttäytyminen jo yksin on liian iso pala nieltäväksi, mutta sitten sinulta puuttuu isäsi tuki. Koska et saa muualta tarvitsemaasi tukea, suosittelen sinua ottamaan etäisyyttä. Pitkäksi aikaa ja kauas. Kunnes jaksat pohtia näitä, voit sitten pohtia niitä, mutta irtautuneena. Luulisin, että olet sietänyt asioita jo niin kauan, että olet normalisoinut niistä osan elämääsi kuuluvaksi.

    Olet nyt vahva. Mutta jos elämääsi tulee lisää muita murheita, voi tuo vahvuus heiketä. Ja myönteisten tunteiden puutteesta saatat hiljakseen alkaa panssaroitua siten, jota et tule huomaamaan kuin vasta myöhemmin elämässäsi. Hyvä on, että pystyt puhumaan näistä. Puhu lisää ja hae vertaistukea. Asioiden jakaminen on tärkeää.

    Voimia sinulle väsynyt tytär, sisar.
  20. Ei hassumpi ajatus. Mutta erottelu on vaikeaa. Ihminen, joka tulee kysymyksineen ja tarvitsee neuvoa, ei yleensä ole psykologian tai mielenterveystyön erityistutkinnon suorittanut. Riittääkä pelkkä elämänkokemus?

    Ja minusta pelkän kirjoitetun perusteella ei koskaan voi sanoa satavarmasti mistä häiriöstä on kysymys. Esimerkkinä; tulen ahdistuneena kysymään kumppanin käyttäytymismalleille selitystä; minut buukataan toiselle palstalle, taas toiselle, jne. Neuvojia ja kommentoijia riittää. Näin ei kysyjä saa vastauksia, vaan on vain enempi ja enempi pyöritettynä.

    Nämä ovat niin hienosäätöisiä juttuja. Muutama esimerkki jonkin käyttäytymisestä sopii niin moneen kuvioon. Ja narsistillakin on usein merkkejä useasta eri luonnehäiriöstä tai jostain luokiteltavasta psyykkisestä sairaudesta. Ei ole helppoa.
    21. 590 / 614
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt