Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12203

  1. Kun narsistisesta käyttäytymisestä kysymys...Käsityksiäni tai kokemuksiani.

    Suunnitelmallisuus, olettaisin. Yksi selkeä virikkeiden puute. Minun osittain älyllinen osittain seksuaalinen N halusi jatkuvia haasteita. Esimerkkinä: jos hän pitkääntyi, hän alkoi yksinpuhelunsa laajasta historian tai politiikan tuntemuksestaan (hohhoijaa minä tavan tallustaja en oikein muistanut sen ja sen sodan yksityiskohtia tai kenenkin kenraalin lahjomistaipumuksia). No näin hän pääsi niskani päälle, mitätöimään; kyllä pitää tietää; jokaisen sivistyneen/lukeneen nyt tuo asia pitää tietää; pitää tietää oman maansa asiat; kyllähän tämäkin lukee siellä, on julkinen tieto; pitää vaivautua etsimään (mutta laiskat/tyhmät viitsi). Keinoja oli monia.

    Jos hän sai mitä halusi; vaikkapa äkkilähdön jonnekin, niin...namia jonkin aikaa, kunnes pitkästyminen. Älykköni piti haasteista siksi hänelle piti tarjota uusia asioita, rutiinit piti tappaa nopeasti, hän näytti "mielipahansa". Kiukkuuntuminen ja mollaaminen alkoi monesti pitkästymisestä, tai jos koki että oli "antanut" jotakin liikaa (seksuaalisuuteen ja läheisyyteen tai sen jälkeen tuli erityisesti esille), saattoi jopa kasvattaa itsensä raivoon. N halusi käyttäytymisellään nähdä tekemänsä vaikutuksen. Hän järjesti asioita, myös ilkeitä, nähdäkseen millainen vaikutus toimillansa oli. Taustalla oli monestikin mitätöinnin, alistamisen tarve. Mutta myös hän yritti saada minut pelkäämään. Kun nämä edelliset alkoivat enää huonommin tehota, hän otti välinpitämättömyyslinjan. Erityisesti täsmälleen kun tiesi mitä tarvitsen, tai haluan. Hän osoitti että hänellä on se valta antaa tai olla antamatta. Ilman selityksiä.
  2. Ketjun nimeksi olisi sopinut vaikka suvaitsemattomuuden ilmapiiri. Viime päivien ketjuja mitä olen selaillut on vastaan monessakin näkynyt ankea ja tympeä tunnelma.

    Maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heitä tarvitaan. Myös on erilaisia terveitä ja erilaisia sairaita. Kuten luonnehäiriöisiäkin. Niinkuin tälläkin palstalla. Mitenkä me parhaiten opimme kuin toisilta? Tuskin identtinen kloonimme pystyy paljon antamaan meille uutta mitään? Maailmamme ei kehity eikä saavuta mitään uutta, jos emme ole valmiita antamaan tilaa erilaisuudelle ja eri näkökulmille.

    Minusta on rikkaus tutustua erilaisiin hahmoihin, jopa täällä. En sano, että nyt jaksaisin kaikkia kommentoida mitä luen, mutta tulee näkeneeksi erilaisia arvoja ihmisissä. Enkä todellakaan ole samaa mieltä kaikkien kanssa. On jopa nikkejä, joista en perusta niin kovin. Mieleeni ei silti tulisi, että käskisin pitää näiden henkilöiden suunsa kiinni ja näppiksensä laatikossa.

    En usko lukeutuvani vakikirjoittajiin, vaikka viime aikoina olen täällä jonkin verran ollut. Enkä tiedä mitä tarkoitetaan sisäpiirillä. Olen laittanut kyllä merkille, että joitakin tiettyjä kirjoittajia vastaan noustaan tarkoituksella. Mikä lie tämän suunnitelmallisuuden takana? Kyse on kuitenkin kelpokirjoittajista ja ajatuksenvaihtajista, joita nämä kommentoijatkin peräänkuuluttavat.

    Keskustelu ja ajatuksenvaihto on hyödyllistä. Ja jokaisella on eri tyylinsä tai jopa useimpia tyylejä kirjoittaa, kuten itsekin teen. Mutta siinä sivussa voi irrotellakin joskus, vaihtaa vähemmän asiallista tietoa, olla vaan. Koska se on kuitenkin yksi osa tietynlaista jaksamista, olemista. Ei ole välttämättömyys olla koko ajan vakava, vaikka vakava palsta onkin. Ja minusta ainakin on mukava välillä katsella kuvia ja kuunnella biisejä. Sekä kamutella tai nimitellä heitä joita kamukseni jollakin tasolla tunnen. Lähtökohtana täällä olemiseeni ovat luonnehäiriöiset ihmiset, sivujuonena kirjoittaminen ja monin tavoin koskettava klaani, jonka yksilöissä näkee onneksi muutakin kuin vallanhimoa tai simputuksentarvetta.
  3. Aloittajan ketju "Miten ihmeessä sorruin?"

    No joo, pisti kyllä taas ihmettelemään omaakin tilannettani, toisaalta ei. Naamioukko ui rintavarustuksestani sisään ilman minkäänlaista vastarintaa. Kun hän pujahti elämääni, niin minä olin jo odottanut häntä. Koko elämäni. Kerron joskus tarkemmin koko tarinan. Minua pidetään moraalisena ja järkevänä (tai siis pidettiin, enpä tiedä enää), mutta kumma kyllä tuossa suhteessa meni arvomaailmakin sekaisin. Kävin myös henkilökohtaista suurta kriisiä samaan aikaan. On kommentoitu läheisriippuvuudestakakin.

    Jo hyvin pian huomasin, että tuo ihailemani, mutta joustamattoman persoonan ihmisen tarinat eivät täsmää hyvin tai olleenkaan. Jonkin kuluttua näin sen, että kaveri taitaa kärsiä yhdestä jos ei useammastakin persoonallisuushäiriöstä, tai jostain. Mutta mitäpä minä sellaisista pikkuasioista piittasin. Minua vaivasi myös se suhteenaikainen vedätys; kuten kumilanka olisi kireällä koko ajan. Minä juoksin perässä; hän otti etäisyyttä, kun yritin hieman kääntyä, peruutti itsekin. Sitten kun olin kiinni, alkoi etäännytysvaihe. Uudelleen ja uudelleen. Ja minä tajusin koko ajan että jokin on pielessä. Mutta voi niitä tunteita. Kaikki tai mitään, näin minä ajattelin. Minua roikotettiin narun päässä jotenkuten, mutta kyllä minä kuvittelin että tämä on todellinen rakkaustarina. Tunteet, jos se nyt ylipäätään on mahdollista, vahvenivat vain vaikka koko juttu oli omituisempi.

    Säkki oli päässä ja syvällä. Hyväksyin paljon asioita. Katsoin sormieni läpi hänen todellisen tilanteensa. Toisaalta olin valmis tekemään mitä vain tuon ihmisen hyväksi, vaikka aloin epäillä enemmän ja toin sen esillekin. Siinä vaiheessa kun minun varjelemiini asioihin puututtiin, yritettiin kääntää koko elämäni täysin ylöspäin, minä olin jo sen verran kadottanut suomuja silmiltäni, että ymmärsin. Ihan suhteen alussa tämäkin olisi vielä onnistunut.
  4. Itse löysin tänne palstalle jonkin sattuman kautta, kuitenkin narsismi käsitteenä ja siitä lisätieto kiinnostivat minua. Olen todellisuudessa ollut ns alakynnessä eräässä parisuhteessa. Minulla on vahva käsitys että henkilöllä on NPH. Minä en vain ole vielä tätä asiaa pystynyt lajasti käsittelemään, mutta aikaa on. Sen lisäksi olen elämäni eri aikoina törmännyt moniin muihinkiin luonnehäiriöisiin ihmisiin. Kaikkea kokemaani en ole käsitellyt tai niistä puhunut, joten olen myös itse-etsinnän tiellä.Yksi syy miksi olen tänne jumiutunut on että tavallaan haluan kokemusten vaihdolla ymmärtää enemmän luonnehäiriöisten käyttäytymistä mutta myöskin oman roolini siinä. Taival on tavattoman kivualias, mutta katson silti tekeväni oikein. Toivon myös omilla kokemuksillani ja tarinoillani hieman auttaa tai lohduttaa muita.

    En todellakaan osaa sanoa mikä motiivi kenenkin nikin tai roolin taakse kätkeytyy, en jää enää pohtimaan sellaisia. Tiedän, että täällä on oikeita, aitojakin ihmisiä kokemuksiaan jakamassa. Ja mikä tunnetila kenelläkin on, sillä hetkellä, tai kätkeytyy tiettyyn aiheeseen tai henkilöön; niin jälkikin voi olla vaihtelevaa. Jos vierailijat tai vakikirjoittajat alkavat liikaa pähkäillä tälläisiä seikkoja, niin siinä tulee hämärtymään asian ydin, miksi tänne palstalle kannattaa yleensä kirjoitellakaan. Jokaisella on kuitenkin jotain tarjottavaa, mutta tärkein vastaus yleensä löytyy itseltä, toisten kirjoitukset vain hieman auttavat siinä, ehkä tönäisemään oikeaan suuntaan.
  5. Mää...