En tiennyt oikein miten aloittaisin, joten aloitin noin. :)
En muista missä ketjuissa eilen keskustelin enkä sitäkään, minkä nimisten kirjoittajien kanssa, jotein tein aloituksen.
Mieleeni jäi jonkun kysymys mainitsemastani ulkokohtaisuudesta. Hän kysyi mitä sillä tarkoitan.
Tarkoitan sitä, että ihmisestä tulee omaan elämäänsä nähden ikään kuin pelkkä suorittaja. Taustalla voi olla hylkäämiskokemus ja ulkohtaisuus sopii niin narsisteihin kuin heidän uhreihinsakin ja moneen muuhunkin. Minulle aika monesta teistä (=kommenteistanne) huokui vahva ulkokohtaisuus, kun eilen luin kommenttejanne. En edes osaa eritellä, miksi.
Narsismista tiedän jotain, mutta en ole mikään ammattilainen. Empatiani ei ole valokoivaa.
En olisi tänne eilen muutoin tullutkaan, mutta hetken huumassa päätin suostua Temppuilijan kutsuun, vaikka ensin kieltäydyin. Ei minua kaduta, että tulin, mutta toivon, ettei tästä tule minulle tapa - sen verran huonoja kokemuksia minulle jäi kouraan edelliseltä - muutaman vuoden takaiselta ajalta, jolloin olin aktiivikirjoittaja.
Jotkut sanovat nimimerkkini eteen "legendaarinen"....Pidän sitä liioitteluna, vaikka toisaalta, vuosien kirjoittamattomuuden jälkeen minua yhä muistellaan ja kaivataan. Se kyllä lämmittää. Olen kirjoittaja, jolle muut palstalaiset antoivat aikoinaan nimen - en ole sitä siis itse keksinyt. Jos jotakuta kiinnostaa sen historia, kerron kyllä.
Jospa nyt sitten alkaisin katsella noita värilastuja. Hmm.
Pitäisiköhän maalata makuuhuoneen seinät?
24
102
Vastaukset
- M.B.
Minä kysyin, mitä tarkoitat ulkokohtaisella.
Hmm.. Itseasiassa pitää mennä samantien :D
Ikkunan sijainnilla ilmansuuntien suhteen on muuten yllättävän suuri vaikutus siihen miten väri avautuu huoneeseen... Varmaan tiesitkin :)- M.B.
Niin siis, kiitos ensinnäkin, että vastasit tuohon kysymykseeni. Ulkokohtainen oli tosiaan minulle vieras ilmaus, elämän suorittamisen ymmärrän jotenkuten. Nuo ovat aina mielenkiintoisia nuo, että miten joku toinen saa jonkinlaisen mielikuvan kirjoittelun ja kommenttien perusteella.
Omasta mielestäni, tällä hetkellä, pyrin omassa elämässäni tilanteeseen, jossa suorittaisin edes jotakin. En siis koe suorittavani elämää. Ja sellainen suhtautumistapana olisi oman käsitykseni mukaan lähempänä elämästä vieraantumista, kuin mikään muu. Mutta onko elämästä vieraantuminen sitten vieraantumista omasta elämästään vai sosiaalisesta kontekstista, jota elämäksi kutsutaan. En tiedä.
Nimesi on mielenkiintoisen kuuloinen toisten antamaksi.
Syy, miksi en miellä itseäni tällä hetkellä elämän suorittajaksi on se, että minulla on aina puhelin hukassa. Asia ärsyttää vasta silloin kun kuulen sen soivan jossain, mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, että missä se on. Ajattelen näin: Jos olisin suorittaja, minulla ei olisi varaa olla huolimaton puhelimen suhteen...
Mielenkiintoinen termi -ulkokohtainen- täysin uusi käsite minullekin, joka kuitenkin tykkään erilaisista suomalaisista sanoista.
Jos se painottuu suorittamiseen. Voisin varovaisesti ajatella ehkä olevani osa-aikainen tai irrottautuva sellainen. Esimerkiksi taipumus työnarkomaniaan; tykkään työstäni; teen monta juttua yhtäaikaa; uuvun työssäni. Olen tehnyt kyllä muutoksia, eikä se enää ole minulle niin suuri asia. Vaadin yleensä itseltäni paljon, mutta niin vastaavasti vaadin sitten toisiltakin.
Asioita, jotka eivät ole niin tärkeitä, saavat rauhassa ollakin rempallaan, enkä lotkauta korviani pikkutarkoille tai keskisuurillekaan asioille, enää. Joskus kun opiskelin, halusin mionen olevan viimeisen päälle. Nyt en kehtaa opiskella kun se vatisi niin helkkaristi töitä. Ja jos joskus kauan sitten koti tuli imuroitua joka päivä niin valehtelematta tänä päivänä se tapahtuu ehkä kerran kuussa. Yleensä asiat mitä todella haluan, niillä on kiire. Kaikki mulle heti. Vähempi ei riitä, haluan enemmän. Katsos kun minä ihan oikeasti katson sen kaiken hyvänkin ansaituksi. Ja otan joskus riskejäkin saadakseni haluamani.- marian-aave.
Ulkokohtaisuus on paljon muutakin kuin vain suorittamista, mutta työhön pakeneminen voi olla osoitus siitä.
Ulkokohtainen on vaikkapa alistunut kapinoitsija. Tai hän saattaa reagoida katkeroituneesti ja liiallisella kovuudella itse tapahtumaan nähden. Jotain tuohon suuntaan.
Kovasti lyhyt tämän mun kahvitaukoni. marian-aave. kirjoitti:
Ulkokohtaisuus on paljon muutakin kuin vain suorittamista, mutta työhön pakeneminen voi olla osoitus siitä.
Ulkokohtainen on vaikkapa alistunut kapinoitsija. Tai hän saattaa reagoida katkeroituneesti ja liiallisella kovuudella itse tapahtumaan nähden. Jotain tuohon suuntaan.
Kovasti lyhyt tämän mun kahvitaukoni.Tunnustan kyllä omaavani tuota ulkokohtaisuutta. Suorittamisen lisäksi olen taatusti ollut elämäni varrella alistunut kapinoitsijakin. Katkeroitunut en ole, mutta väliin kilpistyin, rakensin aikamoista panssaria itseni ympärille. Mutta toisaalta olen myös opetellut pois vahingoittavista ominaisuuksistani. Kilpeni olen riisunut. Ja se tekee minut hyvin herkäksi, haavoituttavaksi ja tunteiden kylllästämiseksi. Sen rationaalisen ajattelijan lisäksi joka koen olevani.
Näiden yhteensovittaminen on vain hieman hankalaa. Kun pitäisi ajatella järjellä, tunnekuohu heittääkin minut tarkastelemaan asioita vain tietystä suunnasta. Ja jos rakennan realistisen kuvan jostain tilanteesta, aina tulee joku jota haavoitan, tahtomattomani. Tavallaan on oman itsensä kuin ympäristönsä alainen, kollega ja johtaja. Mutta ei aina ole helppoa noiden roolien yhteensovittamisessa, toisiin yksilöihin tai ryhmiin.
Nii, elämä ei saisi olla suorittamista. Elämän pitäisi olla hyvien ihmisten juhla, täyttä elämää, itse siinä satasella mukana. :)
- M.B.
Niin.. Ihminen kun on muutakin kuin pätkä palstakirjoitusta. Täällä sellainen pyörittely vain on erityisen hauskaa, miellyttävää, joillakin tasoilla vastavuoroista, uutta oivalluttavaa ja edelleen toisinaan myös hyvin lapsellista.
Reagoimisessa on mielestäni olennaista myös se, että joko tietää että mihin reagoi, tai sitten vaan reagoi tietämättään.
Palstakirjoittelussa pätee myös näkökulmaus: yksi kirjoitus juuri tässä hetkessä - Kaikki kirjoitukset alusta asti tähän hetkeen. Ehkä jos lukisin kaiken kirjoittamani, mitä ei lopulta varmaankaan ole liikaa, löytäisin palstakirjoitteluni historiallisesta jatkumosta jotakin, joka viittaisi oman elämäni ulkokohtaisuuteen yleensä.
Jos itse tietää pakenevansa työhön, niin eikö se saata olla oire jostakin muustakin kuin ulkokohtaisuudesta? Jos joku toinen väittää sinun pakenevan työhön, hän on joko oikeassa tai väärässä. Jos hän on väärässä ja läheisessä suhteessa työhön pakenijaan, lausahdus saattaa olla oire jostakin.- marian-aave.
"Jos itse tietää pakenevansa työhön, niin eikö se saata olla oire jostakin muustakin kuin ulkokohtaisuudesta?"
Toki.Mutta keskustelu starttasi nyt ulkokohtaisuuden määritelmästä (mitä sillä ymmärrän), eikä työnarkomaniasta. Riippuu siis siitä kumpaa tarkastelemme. Vastaukset ovat erilaisia - riippuu kysymyksestä.
Minä olen työnarkomaani, mutta ammattini selittää sen. Vain harvat tässä ammatissa työskentelevistä eivät ole.
"...oman elämäni ulkokohtaisuuteen yleensä."
Et sinä mikään ulkokohtainen ole vaan lämminhenkinen inhimillinen ihminen =)
*etkä sit taas ala leijuttaa niitä purkkeja mun päätä kohti* :-D- M.B.
:D hö.. heti kieltämässä ensimmäisen tilaisuuden tullen...
Tietyntyylinen tilannevaihtelu suotakoon kaikille. :) M.B. kirjoitti:
:D hö.. heti kieltämässä ensimmäisen tilaisuuden tullen...
Tietyntyylinen tilannevaihtelu suotakoon kaikille. :)Narsismi on niin raskas aihe että on pakko vitsailla välillä ;)
Ja totta tuo mietelauseesi: 'Ihminen kun on muutakin kuin pätkä palstakirjoitusta'
- 15
Onko ulkokohtaisuus siis sama asia kuin ulkoa-ohjautuvuus?
"Onko ulkokohtaisuus siis sama asia kuin ulkoa-ohjautuvuus? "
Mietin itsekin tuota. Onko ulkoaohjautuvuutta vai itsensä ja elämänsä tarkastelua ikään kuin ulkopuolelta, tunteetta, tieteellisesti, älyllistäen kaiken ?
Vai näiden sekasoppaa ?
Itse huomaan monesti tarkastelevani vaikeita asioita irti tunneyhteydestä. Se saattaa IRL hämmästyttää monia. Siis se, kuinka järkevästi ja tunteetta keskustelen toisille käsittämättömästä asiasta joka saa heidät enemmän tolaltaan kuin minut, siinä elävän.
Se on puolustusmekanismi jota käytän ahkerasti.- 15
lynett kirjoitti:
"Onko ulkokohtaisuus siis sama asia kuin ulkoa-ohjautuvuus? "
Mietin itsekin tuota. Onko ulkoaohjautuvuutta vai itsensä ja elämänsä tarkastelua ikään kuin ulkopuolelta, tunteetta, tieteellisesti, älyllistäen kaiken ?
Vai näiden sekasoppaa ?
Itse huomaan monesti tarkastelevani vaikeita asioita irti tunneyhteydestä. Se saattaa IRL hämmästyttää monia. Siis se, kuinka järkevästi ja tunteetta keskustelen toisille käsittämättömästä asiasta joka saa heidät enemmän tolaltaan kuin minut, siinä elävän.
Se on puolustusmekanismi jota käytän ahkerasti.Niin, se rationalisointi, älyllistäminen, asioiden selittäminen, lintuperspektiivistä katseleminen. Ei se silti tarkoita etteikö niitä tunteita olisi.
Miten muuten määritellään ulkoaohjautuvuus? Ympäristö kuitenkin vaikuttaa meihin kaikkiin omalla tavallaan, joten mietin että mihin vedetään raja koska olet ulkoaohjautuva ja koska et. 15 kirjoitti:
Niin, se rationalisointi, älyllistäminen, asioiden selittäminen, lintuperspektiivistä katseleminen. Ei se silti tarkoita etteikö niitä tunteita olisi.
Miten muuten määritellään ulkoaohjautuvuus? Ympäristö kuitenkin vaikuttaa meihin kaikkiin omalla tavallaan, joten mietin että mihin vedetään raja koska olet ulkoaohjautuva ja koska et.Jaa a... riittääkö rajaksi se, että jos antaa ulkopuolisten määritellä/määrätä itseään ja toimintaansa ?
Minun pitää tuota ja tätä...vaikka en itsekään niin välittäisi.
Minä olen kait ruma ja tyhmä kun tuo niin sanoi...- M.B.
15 kirjoitti:
Niin, se rationalisointi, älyllistäminen, asioiden selittäminen, lintuperspektiivistä katseleminen. Ei se silti tarkoita etteikö niitä tunteita olisi.
Miten muuten määritellään ulkoaohjautuvuus? Ympäristö kuitenkin vaikuttaa meihin kaikkiin omalla tavallaan, joten mietin että mihin vedetään raja koska olet ulkoaohjautuva ja koska et.Mikäli valintoja tehdessäsi huomaat puntaroivasi enemmän sitä, mitä muut tilanteessa tekisivät, miten muut ratkaisustasi tulevat olemaan mieltä, mitä muut mahdollisesti ajattelisivat tietäessään että mietit valitsevasi ylipäätään, kuinka moni tulee valinnastasi loukkaantumaan ja siksi jätät valitsematta... juu neim it.
Olet silloin enemmän ulkoaohjautuva persoonallisuus. Ympäristöhän vaikuttaa nimenomaan. Jos pystyt erittelemään sen, mikä on oma todellinen tahtosi tilanteessa verrattuna siihen, mitä mahdollisesti ajattelet sinulta odotettavan, olet jo vähemmän ulkoaohjautuva. - 15
lynett kirjoitti:
Jaa a... riittääkö rajaksi se, että jos antaa ulkopuolisten määritellä/määrätä itseään ja toimintaansa ?
Minun pitää tuota ja tätä...vaikka en itsekään niin välittäisi.
Minä olen kait ruma ja tyhmä kun tuo niin sanoi...Niin ja miten paljon esim. media vaikuttaa noihin käsityksiin meissä alitajuisesti. Tai yleiset normit kulttuurissa. Kysymysmerkki?
- 15
M.B. kirjoitti:
Mikäli valintoja tehdessäsi huomaat puntaroivasi enemmän sitä, mitä muut tilanteessa tekisivät, miten muut ratkaisustasi tulevat olemaan mieltä, mitä muut mahdollisesti ajattelisivat tietäessään että mietit valitsevasi ylipäätään, kuinka moni tulee valinnastasi loukkaantumaan ja siksi jätät valitsematta... juu neim it.
Olet silloin enemmän ulkoaohjautuva persoonallisuus. Ympäristöhän vaikuttaa nimenomaan. Jos pystyt erittelemään sen, mikä on oma todellinen tahtosi tilanteessa verrattuna siihen, mitä mahdollisesti ajattelet sinulta odotettavan, olet jo vähemmän ulkoaohjautuva.Oma tahto vs. toisten tahto, joskus voi joustaakin esim. lasten kohdalla, mutta ei aina :)
15 kirjoitti:
Oma tahto vs. toisten tahto, joskus voi joustaakin esim. lasten kohdalla, mutta ei aina :)
Ulkoaohjautuvuus ja suorittaminen ?
Koska niin on tapana tehdä, niin kuuluu olla.
Itselläni suorittaminen on ollut ongelma aina. Olen koettanut "elää kuten pitää" ja unohtanut siinä sivussa omat tarpeeni ja tunteeni.
Koin olleeni ulkoaohjautuva koettaessani saada vanhempani hyväksymään minut saavutusteni kautta tai silloin, kun elin narsistisessa suhteessa.
Miksi välitin hänen mielipiteistään niin paljon (vaikka muut olivat täysin eri mieltä) että annoin oman valtani ja sitä kautta itseni pois ?
Hmm... miten paljon ulkoaohjautuminen tai suorittaminen liittyvät kontrollintarpeeseen ?
Onkohan ulkokohtaisen vastakohta omakohtainen. Mietin vain että voisi ollakkin.
- marian-aave.
Jotenkin kyllä. Jos edelleen pidetään tuota työ-asiaa esillä, niin varsinkin siinä omakohtaisen vastakohtana on ulkokohtainen.
On eri asia tehdä työtä omakohtaisesta tarpeesta (harrastuksesta työ, tai nk. kutsumusammatti) kuin ulkokohtaisesta. - M.B.
marian-aave. kirjoitti:
Jotenkin kyllä. Jos edelleen pidetään tuota työ-asiaa esillä, niin varsinkin siinä omakohtaisen vastakohtana on ulkokohtainen.
On eri asia tehdä työtä omakohtaisesta tarpeesta (harrastuksesta työ, tai nk. kutsumusammatti) kuin ulkokohtaisesta.Tuohon kun lisää nyky-yhteiskunnan ja tavoitteellisen kiireellisyyden saada kaikki koulusta valmistuvat valmistautumaan vauhdilla työelämään...
Työ voi muuttua ulkokohtaiseksi ajan myötä myös. Ihminen pysyttäytyy mielummin siinä työpaikassa jossa jo on, siitä huolimatta että työ on muuttunut ulkokohtaiseksi suorittamiseksi syystä tai toisesta, kuin että ottaisi tietoisen riskin lähteä muuttamaan asioita. Vaakakupeissa voi olla paljonkin asioita painamassa sen päätöksen puolesta, että ulkokohtaisesti suorittaa työtänsä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle874275Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt2093414Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖473056Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle822776Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me3832485- 1842153
- 401692
- 781625
vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos231428Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.391412