Mielialan vaihtelut

Miten olisi neurologiset poikkeavuudet, joihin syntyvällä lapsella ei ole osaa eikä arpaa.
Vaikeiden aivojen kehityshäiriöisten tapauksissa vain lievemmät yleensä miten kuten voivat elää laitosten ulkopuolella.

Omat mielialani vaihtelevat ainakin ulkoisten vaikutteiden mukaan...
Enkä nyt tarkoita ihmisiä, vaan asioita...Kuten vaikkapa säätilaa.

Tunteeni myllertävät, kuin pyörremyrsky pääni sisällä, niin etten koskaan osaa sanoa, millä tuulella olen milloinkin...Ärtymys lienee yleisin.

*pihalla, kuin liito-orava*

Kun narsistisesta käyttäytymisestä kysymys...Käsityksiäni tai kokemuksiani.

Suunnitelmallisuus, olettaisin. Yksi selkeä virikkeiden puute. Minun osittain älyllinen osittain seksuaalinen N halusi jatkuvia haasteita. Esimerkkinä: jos hän pitkääntyi, hän alkoi yksinpuhelunsa laajasta historian tai politiikan tuntemuksestaan (hohhoijaa minä tavan tallustaja en oikein muistanut sen ja sen sodan yksityiskohtia tai kenenkin kenraalin lahjomistaipumuksia). No näin hän pääsi niskani päälle, mitätöimään; kyllä pitää tietää; jokaisen sivistyneen/lukeneen nyt tuo asia pitää tietää; pitää tietää oman maansa asiat; kyllähän tämäkin lukee siellä, on julkinen tieto; pitää vaivautua etsimään (mutta laiskat/tyhmät viitsi). Keinoja oli monia.

Jos hän sai mitä halusi; vaikkapa äkkilähdön jonnekin, niin...namia jonkin aikaa, kunnes pitkästyminen. Älykköni piti haasteista siksi hänelle piti tarjota uusia asioita, rutiinit piti tappaa nopeasti, hän näytti "mielipahansa". Kiukkuuntuminen ja mollaaminen alkoi monesti pitkästymisestä, tai jos koki että oli "antanut" jotakin liikaa (seksuaalisuuteen ja läheisyyteen tai sen jälkeen tuli erityisesti esille), saattoi jopa kasvattaa itsensä raivoon. N halusi käyttäytymisellään nähdä tekemänsä vaikutuksen. Hän järjesti asioita, myös ilkeitä, nähdäkseen millainen vaikutus toimillansa oli. Taustalla oli monestikin mitätöinnin, alistamisen tarve. Mutta myös hän yritti saada minut pelkäämään. Kun nämä edelliset alkoivat enää huonommin tehota, hän otti välinpitämättömyyslinjan. Erityisesti täsmälleen kun tiesi mitä tarvitsen, tai haluan. Hän osoitti että hänellä on se valta antaa tai olla antamatta. Ilman selityksiä.

Tuosta tuli mieleen, kun narsistimies alkoi yhtäkkiä saarnaamaan, piti pitkän uskonnollisen saarnan, eikä hän ole pätkääkään uskovainen. Tuon epistolatekstin jälkeen sanoi, että "sinulla on paljon vielä lukkoja, sinun täytyy saada kaikki lukot auki sisimmässäsi". Oli hämmästyttävä tilanne. Hän olisi todella hyvä kirkonmies ihan tuolta pohjalta, ja mitähän pahaa sitten sattuisi.

Mutta muuten kaikki oli vuoristorataa. Narsu itsekin hämmästeli kun neljä päivää oli ollut rauhallista ja kas kummaa, viidentenä hän jo asetti minut epävarmuuden tilaan kyseenalaistamalla minussa ihan kaiken. Piti säännöllisin välein aiheuttaa kaaosta ja pahaa mieltä, ja se toistui jatkuvasti. Mikä syy siihen oli, niin luulisin, että toisen mitätöinti ja itsensä ylentäminen, toisen mielen sekoittaminen, koska on niin suuri persoona että hän saa ja voi tehdä mitä vain toiselle. Ilkeä itserakkaus.

Miten käyttäytyy 3-vuotias? Tuon ikäinen ei osaa suhteuttaa kiukkua aiheuttavia asioita, ei osaa kontrolloida tunteidensa ilmaisua eikä ainakaan osaa ottaa vastuuta tunteistaan. Narsistin sanotaan olevan pitkälti 3-vuotiaan tasolla tunne-elämältään joten voisi olettaa että nuo mielialan muutokset toimivat samoin kuin 3-vuotiaalla. Pinten lasten vanhemmilla on varmasti kokemusta lapsesta joka muuttuu pikku enkelistä pikku piruksi kahdessa sekunnissa ilman järkevää syytä.
Koska narsisti on aikuinen on hän oppinut mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei mutta "ei niin väliä" -seurassa kontrollista ei tarvitse kauheasti välittää. Kun itsetunto on heikko niin kärpäsistä tulee helposti härkäsiä joten sitä "ulostettavaa" pahaa oloa todellakin riittää.

Kyllähän itse kukin meistä saa ajettua itsensä raivoon pelkästään ajattelemalla jotakin ikävää asiaa mutta kyky suhteuttaa asioita ja kyky ottaa vastuuta omista tunteista saa meidän rahoittumaan ja ainakin olemaan purkamatta pahaa oloa ihmisiin joilla ei ole osaa eikä arpaa tunteisiimme. Jos sitten rähjäämme joutavasta niin tunnemme sentään huonoa omaatuntoa asiasta ja saatamme pyytää anteeksi.

> muuttuu pikku enkelistä pikku piruksi kahdessa sekunnissa ilman järkevää syytä.

Voisiko kyseessä olla jokin muu käytöshäiriö tai muu persoonallisuushäiriö, vaikkapa epävakaa persoonallisuus?

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../khp00074

Pidän narsistista ihmistä mieleltään ja tunne-elämältään sairaana. Sairaan mielen vaihtelua ei voi ennakoida, vaan lähipiiri joutuu elämään toisen ihmisen mielialojen mukaan. Tyypillistä myös on, että mielialojen heittelyyn on ulkopuolisen silmissä mitätön syy, mutta sairaalle se on todella suuri. Hullua ei pidä ärsyttää.

Jotenkin tälle ihmistyypille rutiini on myrkkyä, ja arkielämässähän tulee paljon turhautumisen syitä esiin. Aikuinen vain osaa hillita turhautumisensa, jopa hyväksyy ne normaalina arjen monimuotoisuutena. Mieleltään kehittymätön ihminen toimii kuin pieni lapsi, joka haluaa aikuisen lohduttamaan. Ongelmallista vain on, kun tämä lapsen tunne-elämällä varustettu on myös vastuussa tunteistaan ja käytöksestään. Sitä hän ei valitettavasti koskaan tule sisäistämään. Kun on varustettu lapsen omnipotenssilla ja saanut sillä kiukuttelulla läpi asioita vuosikaudet, niin eihän siitä miksikään muututa.

Kun tällainen ihminen levittää kaaosta ympärilleen, hän tuntee elävänsä. Syyttelemällä muita hän saa siirrettyä pahan olonsa ulkoistettua hetkeksi. Ja sitten taas tapahtuu jokin pikku-juttu, ja taas on lupa raivota ja syytellä muita. Hänen oma lupansa, lapsesta asti hänellä ollut.

Suhtaudun erittäin pessimistisesti aikuisen narsistin muuttumiseen.

Mikä asia laukaisee?, no justhan sä niitä tuossa luettelit.