saimander

Vapaa kuvaus

Siviilisääty: Sinkku

Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

3

Kommenttia

88

  1. Taitolaji laiskuus kieltämättä on. Itsekin olen perusluonteeltani laiska ja toivoisin, että paremmin osaisin piirteitäni hyödyntää. Mutta kun on kasvatettu tekemään ja lapsesta saakka myös tehnyt, tuntuu lorviminen niin väärältä. Nytkin tunnen syyllisyyttä, kun flunssaan vedoten vain sisällä istun tai makaan.

    Mieleeni on jäänyt erään kaverini (menestynyt yrittäjä) sanoja: "Hyvään elintasoon pitäisi kuulua myös se, ettei tarvitse olla kaiken aikaa vain työssä."
    Itse en enää varsinaisesta ansiotyöstä juurikaan välitä, sillä eihän vanha enää rahaa tarvitse, mutta kun apua pyydetään, on kieltäytyminen suunnattoman vaikeaa. Ja tuohan myös tekeminen iloa muuten niin monotomiseen elämään.

    Äsken jouduin keskeyttämään kirjoittamisen ja selvästi piristyin, kun naapurini tuli käymään moottorisaha kainalossa. Sanoi, että se ei toimi. Ei siinä kuitenkaan vikaa ollut, laitoin vain säädöt kohdalleen ja huomenna hän pääsee mökilleen halkoja sahailemaan.
    Sinä aikana oli Pappa ja Lasse ehtineet tuoda arvokkaat kommenttinsa ketjuun, mutta niihin en enää jaksa ottaa kantaa, laiska kun olen.
  2. Nyt on pakko räkiä. Selasin palstaa ja löisin tämän nyt niin ajankohtaisen ketjun. Räkä lentää joka tuutista, mutta kukaan ei sitä tiedä, kun en ulko-ovea tänään vielä ole avannut.

    Kävin toissa päivänä maalla (fillarilla) ja viivyin hieman kauemmin kuin olin ajatellut. Vasta iltahämärässä lähdin polkemaan kotiin. Olisin siellä voinut yöpyä, mutta kun ei enää syötävää tai juotavaa löytynyt, halusin lähteä kotiin.
    Jo alkumatkalla alkoi taivas ripotella vettä ja ilma viileni. Päälläni oli vain lyhythihainen kesäpaita ja aloin palella, vaikka lujaa yritin polkea.
    Flunssaa en usein ole potenut, mutta näyttää se tauti iskevän minuunkin.Nyt vain yritän lääkitä itseni buranalla ja konjakilla, etteivät alkuviikon suunnitelmat mene täysin poskelleen.

    Mutta sainhan syyn käydä tätä palstaa lukemassa, vaikken itse mitään järkevää jaksa kirjoittaa.
  3. Bingo, ainakin niin luulisin. Olenkin Sinua usein ajatellut ja olisi kiva tietää, mitä Sinulle nyt kuuluu.
    Osoitteesi on minulla vielä tallessa, mutta on Suomi 24-osoite. Omaan silloiseen postilaatikkoon en ole pitkään aikaan päässyt, koska kerran poistin tunnukset.
  4. Vaikka kiintiöni tällä palstalla tämän päivän osalta jo on täynnä, on pakko vielä väitteittäsi lyhyesti kommentoida.

    Tunnen hyvin yhden muslimimiehen, voin melkein ystäväksi sanoa. Keski-ikäinen kaveri, erittäin rehellinen, sivistynyt ja kielitaitoinen. Oman maan kielten lisäksi puhuu hyvin suomea, englantia ja ranskaa. Koulutukseltaan eläinlääkäri, vaikka Suomessa on toiminut täysin eri alalla. Meillä oli pitkaikainen asiakssuhde ja laskut hän maksoi aina heti, eikä vasta eräpäivänä. Kerran häneltä kuitenkin käteinen loppui, ja hän pyysi maksuaikaa. Lähti lomalle kotimaahansa maatilalleen tilanhoitajansa ja elukoitaan katsomaan, ja sieltä Sveitsiin tonttia etsimään. Sanoi että laskuni maksaa heti kun Suomeen palaa ja vakuudet hän voi antaa. Kyse ei ollut aivan pikkusummista. Ei tarvitse sanoin minä, luottamuksemme toisiimme on molemminpuolinen.

    Huijareita ja huligaaneja on joka maassa ja kaikissa kulttuureissä, mutta ei pidä yleistää.
  5. Hej på dej!

    Hur gick första dagen på jobbet? Själv har jag inte varit på jobb ännu idag, men min mobiltelefon har ringt hela dagen, så jag vet att min semester är slut.

    Olen ymmärtänyt että Ruotsissa asut ja vaikutat. Myös minulla on siellä sukulaisia, ystäviä ja tuttavia. I Stockholm, Umeå, Tranås, Borlänge och Norrköping. Nuorena miehenä kuuskytluvulla oli pitkäaikainen tyttöystävä från Kalix. Hän opiskeli Uumajassa opettajaksi ja minä Vaasassa nööriksi. Merenkurkun yli oli helppo mennä, laivalla tai lentäen. Olisi kivaa tietää, mitä hänelle nyt kuuluu.

    Että sinut Ruotsiin yhdistän, johtuu nimimerkstäsi. Luen usein netissä Dagens Nyheter, dn.se.

    Med vänlig hälsning
    btl
  6. Sellainen elämä on, ja kai kuuluu ollakin. Lapsillamme on oma oma elämänsä, omat lapsensa ja heidän eteen on uurastettava. Emme voi vaatia, että heidän aikansa kaikkeen riitä.
    Iloa oli joitakin vuosia sitten, kun nuoremman poikani talon rakensin. Silloinen 3-vuotias lapsenlapsi halusi usein käydä työmaalla pappaa katsomassa. Harvoin heitä enää näen, mutta ovat yhä kuin taivaan tähdet.

    Olen jo valmistautunut siihen, että kohta olen yksinäinen vanhus ja olen sen aatoksen itselleni myös hyväksynyt. Ennen sitä pyrin kuitenkin elämään täysillä, nyt kun ei enää ole velvoitteita mihinkään. Lapsiani olen auttanut jo riittävästi, ja nyt haluan ajatella vain itseäni. Kovinkaan järkeviä ne ajatukset eivät aina ole, mutta onko sillä enää merkitystä? Monessa mukana sanoin yhdessä ketjussa, ja pahinta mitä meille voisi tapahtua olisi se, että meistä tulisi katkeria luotaantyöntäviä vanhuksia.
  7. Sanoin taannoin yhdelle naiselle, että pieniä hommia voin tehdä vaikka pusupalkalla, enkä aivan pikkujutuista ole sitäkään pyytänyt. Pusun sain ja vähän muutakin, sain hyvät pullakahvit ja pitkäaikasen ystävättären.

    Täällä kulkee hyvä mies vapaana, ei enää niin nuori, mutta sisäsiisti, hyväntapainen ja suhteellisen vakavarainen. Pulmana on vain se, ettei enää ole haku päällä. Pitkähkö avioliitto ja lähes viiden vuoden avoliitto jo riittää.

    Toki mukavassa daamiseurassa viihdyn, ja uusista ystävistä aina iloitsen.
  8. Ymmärrän tilanteesi ja otan osaa. Itsekin joudun duuniin taas muutamaksi päiväksi, vaikka jo vanhuuseläkeläinen olen. Elämäni ensimmäinen koko kuukauden loma on nyt vietetty. En aiemmin ole tiennytkään, kuinka yhden kuukaudena aikana vapauteen voi tottua.

    Men jag vet att du klarar dig. Efter några dagar är du dej själv igen och jobbet smakar.

    Ha det så bra!
  9. Olin tainnut sen oven sulkea, mutta avain oli tallessa ja ovi on nyt auki. Mitään mainittavaa siinä ei ole, joten saa toistaisksi auki ollakin.
    Kävin myös sinua kurkkaamassa, mutta vain ystävillesi ovi aukeaa. Pyydänkö sinut ystäväkseni, vai kutsutko minut?
  10. Viinin tekeminen on pitkäjänteistä puuhaa, eikä siitä ensijanoon ole. Kiljua saa nopeammin superhiivoilla. Kännijuoma syntyy helposti, mutta laadukas viini vaatii kärsivällisyyttä. Ensin käyminen vie aikaa 2-4 viikkoa, riippuen sokerimäärästa eli valmiin tuotteen alkoholipitoisuudesta. Kirkastumiseen menee pari viikkoa ja kypsymiseen kuukausi tai pari. Suuria määriä ei kannata tehdä, sillä kotiviini säilyy hyvänä vai noin vuoden. Tosin tähdenlentojakin saattaa esiintyä, ja viini vanhetessaan vain paranee. Joskus onnistuu, joskus ei. Oikein ohjaamalla pystyy vaikuttamaan lopputuloksen laatuun, mutta määrätä sitä ei voi.

    Sanoohan nimikin, että viinimarja on raaka-aineista paras. Pelkkiä mustia en kuitenkaan käyttäisi, vaan sekaan olen laittanut myös punaisia ja valkoisia. En usko että mustikasta viini synny, mutta puolukan sekaan on hyvä laittaa. Puolukasta tulee hyvä viini ja siitä voi tehdä väkeväkin. Sen tekeminen vain on työläästä, kun marjat on päivittäin lisättävä mehuun pienissä erissä. Muuten mehu ei käy.

    Ota marjat pakstimesta ja laita käymään. Siitä sinulle saattaa kehkeytyä mieluisa harrastus.
  11. Heh, se viimeinen lauseesi nostatti suupielet. Laiska minäkin perusluonteeltani olen, vaikka aina on jotakin pitänyt touhuta.
    Selityksiä olen jo valmiiksi miettinyt, kun syksymmällä pyöräilysta tilinteon aika on. Ketjun aloittajan kanssa ehkä painimme samassa sarjassa, mutta toiset reippaat tytöt ovat jo niin paljon edellä, etten enää kiinni saa.
  12. "Nooa oli peltomies ja ensimmäinen, joka istutti viinitarhan. Mutta kun hän joi viiniä, hän juopui ja makasi alasti majassansa" (1 Moos. 9.20-21).

    Kiinalainen Kungfutse saarnasi 500-luvulla eKr kohtuutta: "Viinin nauttimista eivät ohjaa mitkään ehdottomat säännöt, mutta älä koskaan juo niin paljon, että tulet juovuksiin".

    Kreikan ja Rooman viinikultuurista ei enää voi puhua, mutta Suomessakin keskiajalla viinikulttuuria vaalivat kirkonmiehet. Yhä kirkoissa on viinivarastoja ja luostareissa valmistusta. Mm. Uusi Valamo Heinävedellä tekee hyviä juomia.

    Pitkästä aikaa laitoin minäkin viinit kuplimaan, kun pakastimeen piti saada tilaa. Aika näyttää mitä niistä tulee. Näyttää myös, että käykö kuin Nooalle, vaan osaanko noudattaa Kungfutsen saarnaa.
  13. Lapseni kaikki ovat hyviä uimareita, mutta sitä ei minusta voi sanoa. Pinnalla pysyn, mutta eteenpäin pääsen todella hitaasti. Mutta onhan lapsillani ollut aivan toiset mahdollisuudet oppia, kun kaikki kesäviikonloput vietimme veden ääressä. Omassa lapsuudessani oli lähin uimapaikka joki, jonne oli matkaa pari kilometriä. Ristiriitaista on, että olen veneillyt yli 30 vuotta, mutten kunnolla osaa uida. Mutta liekö silläkään merkitystä jos aallokossa joutuu veden varaan ja matkaa rantaan on kilometrejä. Hyvät kelluntavälineet matkassa mukana ja liikkeelle selvin päin. Sen opin silloin kun promillen humalassa pimeässä ajoin yhden veneen kivikkoon. Siihen aikaan ei nykyisiä GPS-laitteita ollut.

    Kuinka em. lapset nyt omia lapsiaan valvovat, ei kuulu minulle. Uskon että ainakin tytär. Ehkä muistaa kun hän 4-vuotiaana putosi laiturilta veteen. Olin silloin lähistöllä ja nostin hänet heti kuiville.

    Vähän toisinajattelija 1943 sanoo olevansa, mutta toteaa myös, että palstalla on muutama joka häntä haluaa kuunnella ja myös vastata hänen ajatuksiinsa. Ehkä olen yksi heistä, vaikken vakiokirjoittaja olekaan. Aika-ajoin käyn palstalla ja joskus jotakin myös kommentoin, mutta läheskään kaikkia ketjuja en avaa. Otsikko ratkaisee, mutta usein myös kirjoittajan nimimerkki. Minulle mieluisat kirjoittajat ovat mm. tämän ketjun kommentoijat.

    Ehkä myös metsä yhdistää. Itse olen nyt heinäkuussa kulkenut siellä vain vähän marjaa etsimässä, mutta kun ilma viilenee otan kirveen ja moottorisahan kainaloon ja lähden polttopuupinoja suurentamaan. En lisää itse tarvitse kun liiteri on jo täynnä, mutta harmittaa että jäävät sinne lahoamaan. Harmitta myös se, etteivät terveet puut saa tilaa, kun ryteikkö kasvaa niiden ympärille.

    Palstalla on usein väitelty, että ollaanko vanhuksia vai ei. Myönnän että itse kohta olen, mutta en enää olekaan +60 vaan -70. Askel on hidastunut, voima ehtynyt, enkä saa päivässä aikaiseksi samaa kuin kolmekymppisenä.
    Toivotan jaksamista teille kaikille!
  14. Mikä on vammainen, sitä en tiedä, mutta palkkasin taannoin ammattikoulun käyneen yksikätisen tytön. En koskaan kysynyt mihin oikea käsi oli hävinnyt, mutta ymmärsin, että se oli puuttunut hänen syntymistään saakka.
    Lähinnä toimistotyöhön ja piirtäjäksi hänet otin, jonka työn teki ahkerasti ja tunnollisesti, mutta pian näin että kentälle halusi. Aina kun mahdollista pääsikin, ja pärjäsi siellä kuin pojat. Jos käsi ei riittänyt, hän otti jalat ja hampaat avuksi.
    Reilun kolmen päästä hän omasta pyynnöstään erosi palveluksestani ja lähti opiskelemaan.

    Kun hän vuosia myöhemmin kävi minua moikkaamassa, hän oli insinööri hyvässä virassa ja kahden lapsen äiti.
  15. Hyvä sinä, laitoin plussan. Vadelmaa en ole löytänyt kuin litran verran ja lakkaa ei sitäkään. Mustikkaa ole poiminut noin 20 l, mutta vielä pitää metsään mennä. Minulle riittää 5 l/kerta, kun en aamusta iltaan jaksa kyykyssä olla.

    100 kg (160-170 l) päivässä ei poimi kukaan, vaikka kuinka ripeä thai-tyttö olisi. Hyvä jos kymmenesosan. Jos litra torilla maksaa 5 euroa, tai viiden kilon laatikko 35 euroa ja poimija saa puolet siitä, ei viidenkympin päiväpalkka helppoa rahaa ole.
  16. En varsinaisesti pelkää, mutta kunnioitan kyllä. Olihan jo muinaisaikoina Ukko-ylijumala kaikista jumalista pelätyin ja kunnioitetuin. Olen työssäni nähnyt ukkosen tuhoja sen verran, että tiedän kuinka arvaamaton se on. Kun on kysytty toimivia ukkosenjohdattimia, olen sanonut ettei sellaisia olekaan.

    Kerran todella myös pelkäsin. Olin merellä kun ukko alkoi riehua aivan yläpuolellani. Matkaa kotisatamaan oli yli 30 km ja lähimpään rantaan myös useita kilometrejä. Muistan lapsuudestani kun isäni ei ukkosta pelännyt, mutta oppi hänkin sen tekemään kun salama löi viikatteeseen niin, että vain varsi jäi käteen. Hänen onnekseen varsi oli puinen ja lähes kuiva.

    Täällä meidän koordinaateilla ei tänä kesänä ukkosta ole juurikaan näkynyt, ja aikaisempinakin on yleensä pysynyt turvallisen kaukana. Rajuilmaa jopa toivoisin helteisen jakson jälkeen, että ilma raikastuisi ja itsekin piristyisi. Mutta vahinkoja en toivo kenellekään.
  17. Oliko lakka jo kypsä? Luulin että vasta viikon tai kahden päästä. Tiedän paikan missä niitä on, mutta matkaa sinne on pari kilometriä vaikeankulkuista metsää.
    Sama metsä, jossa alkuviikolla otin matsin ukkometson kanssa, ja josta puhuin toisessa ketjussa.
  18. Valmisruokia minäkin syön. Valmiina ostan leivät, juustot ja makkarat, maidon valmiiksi separoituna, pasteröituna ja purkitettuna, myös lihan valmiiksi teurastettuna, paloiteltuna ja muoviin pakattuna. Myös perunaa ja porkkanaa yms. joudun talvella ostamaan kaupasta, kun kylmiön kone hajosi. Oli muuten sellainen sähkösyöppö, etten enää sitä aio korjata.
    En kalasta, enkä liioin metsästäkään, paitsi että mukaan hirviporukkaan taas lähden. En erityisestä tykkää kalasta ja teurastajaksi minusta ei ole.

    Ihan mukavaa puuhaa ruuanlaitto on, mutta siihen kuluu vain turhan paljon aikaa. Siksi aina laitankin ison satsin kerralla, purkitan ja pakastan. Pakkasessa on herne- ja makkarasoppaa, on läskisoosia ja maksakastiketta. Nyt vain pakastin alkaa täyttyä metsän marjoista, ja pitää keksiä mitä niillä teen. Mustikkasoppaa osaan tehdä, mutta siihen jää.

    Eräs naapuristossa asuva tuttavani, joka ei ole ollut missään työssä yli 20 vuoteen, ei lainkaan voinut ymmärtää kun lähdin hernesoppaa keittämään. Sanoi että sitähän saa valmiina kaupasta. Piti minut hulluna kun mustikkametsään lähdin. Pitää myös huilia sanoi kaveri, mutta ehkä vähän tärähtynyt olenkin.
  19. Bongasin ihmisiä metsässä. Seuralaiseni hukkasin jo alkumetreillä, kun lähdin parempia apajia etsimään. Myöhemmin kuitenkin kännykkänavigaattorin avulla löysin hänet.
    Kulkiessani bongasin mustikkapoimijoita, neljä miestä ja kuusi naista. Metsäpolulla tuli kaksi heistä vastaan, ämpärit täynnä marjaa. Juttelimme tovin, sanoivat että kun aamusta lähtee liikkeelle ja uutterasti poimii, niin vähitellen astiat täyttyvät.

    Toissa päivänä bongasin ukkometson, tai se bongasi minut. Lähti seuraamaan ja sai minut kiinni. Kun en ollut varma sen aikeistaan, halusiko hieroa tuttavuutta vai haastaa riitaa, otin aseeksi y-muotoisen kepin. Kun yritti hyökätä, sain kepilla otetta sen kaulasta ja työnsin ukon vähän loitommaksi. Perääntyi ja lähti kulkemaan samaan suuntaan mistä oli tullutkin.

    Terassilla en vielä ole ehtinyt käydä bongailemassa, mutta vielä kesää on jäljellä. Myös pyöräily on jäänyt niin vähiin, että jo alkaa hävettää (kts. Suvenkorennon ketju).
  20. Jäikö juhannuksesta hana auki, kun taidat olla vielä juovuksissa?

    En tarkemmin tunne kumpaakaan tapausta, vaan ainoastaan olen uutisista lukenut, mutta en muista, että missään olisi puhuttu osallistujien kansalaisuudesta tai äidinkielestä. Arveletko että Ruotsissa asuvat suomalaiset olisivat kolarit aiheuttaneet, kun ruotsinsuomalaisista puhut. Äidinkielenään ruotsia puhuva suomalainen sanotaan yleisesti suomenruotsalaiseksi, mutta en aiemmin ole kuullut, että olisivat sen vaarallisempia liikenteessä kuin "puhtaat" suomalaiset.

    Mainitussa rekkakolarissa rekalla oli ylikuorma ja ajoi lievää ylinopeutta, mutta sillä ei ole tapahtumassa merkitystä. Kun toinen tulee eteen, on aivan samantekevää painaako yhdistelmä 40 tai 42 tonnia ja onko nopeus 80 vai 88 km/h. Sen tietää jokainen, joka raskaan auton ratissa on ollut, sen tietää poliisikin, mutta ehkä tuomarit eivät. Lisäksi henkilöauton kuljettaja oli juovuksissa, vaikka tapahtumahetkellä enää alle rangaistusrajan.

    Seinäjoen onnettomuudesta taisi olla lehdissä ristiriitaisia tietoja, kun olen minäkin jossakin lukenut, että motoristi ajoi stop-merkin takaa auton kylkeen. Sitä silloin myös hämmästelin.
    Riskikuljettajia on kaikissa ajoneuvo- ja ikäluokissa, mutta moottoripyöräilijä tietää, että itse aina on häviäjä, vaikka kuinka oikeassa olisi. Usein on todettu, että varsinkin alkukesällä jotkut autoilijat ovat niin sokeita, etteivät moottoripyörää näe.
    Itse lopetin m-pyöräilyn 2 kesää sitten, kun oli pari läheltä piti-tilannetta. En enää uskaltanut. Toisesta selviydyin säikähdyksellä, toisessa meni jalkani vähän rikki.

    Toivotan turvallista liikkumista teille kaikille. Myös minä yritän käyttäytyä liikenteessä säädyllisesti, vaikka niitä parjattuja suomenruotsalaisia olenkin.
    21. 3 / 5
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt