Vapaa kuvaus

Koettelee, vaan ei hylkää Herra.

En käy yksityiskeskusteluja privassa.

2. Kor. 5

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiansa, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Ef. 1:7

Meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen .

1. Joh. 1:1-3

1 Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -
2 ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille-
3 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.

Tämä on meri,
sanoi sammakko mutahaudastaan
ja ui sammakkoaan joustavin potkuin.

Lätäköitä ovat.
visersi pääskynen
pyyhkäistessään järvien yli.

- Erkki Leminen -

On pilvetön aamu,
kun herätä saan
puettuna armonsa
purppuraan.
Edessäni kimmel
Jumalan maailmoiden
kuulen sävelet Hengen
aarioiden.

- Hilja Aaltonen -

❤️ https://areena.yle.fi/1-41270 Pieni pyhiinvaellusmatka

Aloituksia

1

Kommenttia

109

  1. Täällä vouhnataan aina tätä Muromaa, joten tässä häneltä jotakin.

    Urho Muroma kirjoittaa kristityn vaelluksesta esim. tähän tapaan:

    "Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selvemmin näkee omat heikkoutensa, puutteensa ja vikansa. Vaikka onkin jo vuosikymmenet kilvoitellut Herran askelissa, täytyy kuitenkin rehellisesti tunnustaa: kovin vähän on Kristus minussa muotoa saanut. Missä on se nöyryys, rakkaus, epäitsekkyys, uhrautuvaisuus ja kaikki muut hyveet, joiden tulisi kaunistaa kristityn elämää? Miten monta kertaa täytyy murheella tunnustaa, että ’vanhalla ihmisellä’ on vielä niin suuri vaikutusvalta meidän elämässämme, vaikka sen olisi pitänyt jo aikoja sitten tulla ristiinnaulituksi ja kuoletetuksi. Yhdellä on yhdet vaikeudet, toisella toiset. Jonkun helmasynnit ovat henkisellä alalla, toisen lihallisella. Kuka on ajatuksissaan ylpeä, itserakas, kateellinen ja anteeksiantamattoman pitkävihainen. Toinen taas elämän mukavuuksia rakastava, lihallisiin intohimoihinsa lankeileva, syömäri ja juomari, joilla tarkoitan ihmisiä, jotka vatsaansa palvovat. Eiköhän vain ole niin, että mitä kauemmin elämän tietä vaellamme, sitä selvemmin alamme nähdä omat heikkoutemme ja puutteemme. Syvenevä synnintunto onkin aivan luonnollinen ilmiö vilpittömän Jumalan lapsen koettaessa kaikin puolin elää Herransa ja Mestarinsa tahdon mukaan.

    Mutta yhä syvenevä synnintunto vaatii vastapainokseen yhä kirkkaampaa näkemystä Kristuksen armoon. Kun oma syntisyys kasvaa yli äyräitten, täytyy Herran kirkkauden nousta taivaaseen asti. Suuri syntinen tarvitsee suuren Vapahtajan. Ja tämä suuri Vapahtaja ilmenee hänen elämässään niin, että hän tietää Jeesuksen läpikohtaisesti tuntevan hänen viimeistä piirtoa myöten ja kuitenkin rakastavan häntä äärettömällä, jumalallisella rakkaudella. Tämän ajatuksen on Paavali Roomalaiskirjeessä pukenut muotoon: ’Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on ylenpalttiseksi tullut’ (Room 5:20). Hyvä kilvoitus, rakas ystäväni, merkitsee sitä, että sinä jättäydyt Jeesuksen Kristuksen käsiin sellaisena syntisairaana kuin olet ja uskot koko sydämestäsi, että hän on vaikuttava sinussa niin tahtomisen kuin tekemisenkin.

    Ja kun sinä et yhtenäkään päivänä selviydy sellaisena voittajana, että sinulla ei olisi asiaa Golgatalle, Jeesuksen ristin juurelle, niin ei sinun kerskauksenasi milloinkaan voi olla oma pyhyytesi ja vaelluksesi, vaan kerskauksenasi on ainoastaan Herra ja Hänen armonsa. Kun opetuslapset saivat kirkastusvuorella nähdä Mestarinsa säteilevän kirkkauden päättyy tämä kertomus sanoihin: ’He eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään’ (Matt 17:8). Jeesuksen yksinään. Tässä hyvä kilvoitus, Jeesus yhä suuremmaksi. Tässä hyvä kilvoitus, Jeesus kaikeksi kaikessa. Jospa mekin saisimme lähtöhetkellämme nähdä ainoastaan Jeesuksen, Hänet, joka kerran kutsui meidät omiksensa, vaikka hyvin tiesi, kuinka heikot ja kelvottomat Hän kutsui, ja joka silloin antoi meille armosta kaikki syntimme anteeksi, puhdisti meidät verellään ja uudestisynnytti Sanansa ja Henkensä voimalla, ja joka siitä pitäen on äärettömällä rakkaudella ja uskollisuudella hoitanut meitä tähän hetkeen saakka, antamalla väsymättä meille uutta armoa uutta kilvoitusta varten. Niin, jospa lähtöhetkellämme näkisimme vain hänet saaden unhottaa kaiken muun. Oi, Herra, suo tämä armo meille vaivaisille syntisille oman nimesi kunniaksi" (Urho Muroma, Herää Valvomaan 46-47/1956)
  2. Sydämeni aina läikähtää, kun puhutaan nisunjyvän tiestä. :) Sille tielle on Herra armostaan kutsunut, sillä tiellä jatketaan ja sillä tiellä tullaan kerran perille Taivaan kirkkauteen. "Hänen tulee kasvaa, mutta minun pitää vähenemän". Joh. 3:30

    Yksi hyvä kohta vielä Jobin kirjasta:

    "Jos olet vanhurskas, mitä sillä Jumal­alle annat, tahi ottaako hän mitään si­nun kädestäsi?".

    Hyvää ja kaunista päivänjatkoa toivottaen, Psalmiveisu.:)
  3. Onpa tullut aikoinaan luettua paljonkin Muromaa. Muroma ei opeta synnittömyys-oppia, jossa uudestisyntynyt ihminen ei saattaisi langeta enää koskaan vaelluksensa aikana ja siinä mielessä olisi "täydellinen". Sen verran olen hänen kirjallisuuttaan lukenut. :)

    Tässä lyhyt pätkä kirjastaan, joka on kokonaisuudessaan tutustumisen arvoinen.

    Miten säilyä kaidalla polulla?

    Vain alituisen sisäisen uudistumisen kautta Kristuksen kasvojen edessä. On aina pyrittävä valoon, Kristuksen kasvojen eteen. On aina annettava PH:n kirkkauden päästä valaisemaan sydämen salaisimpiakin sopukoita. On aina oltava ehdottoman rehellisiä Herran edessä.

    Ken joka päivä tuo koko elämänsä Kristuksen valkeuteen, pyytäen alituiseen PH:ä paljastamaan kaikki salaisimmatkin syntisopukat, ken joka päivä on altis alkamaan parannuksensa asian aivan alusta, tunnustaen Herralle kaikki syntinsä ja turvautuen uskossa Jeesuksen veren puhdistavaan voimaan, hän saa kokea Herran johdatusta elämän kaidalla tiellä.

    Uudistava kokemus uudesta armosta joka päivä, uudistava kokemus syntien anteeksiantamisesta varjelee sielua sen elävässä yhteydessä Herraan.

    Efesolaiskirjeen neljännessä luvussa Paavali tähdentää kolmea tässä suhteessa varteen otettavaa seikkaa. Hän kirjoittaa uskovaisille näin:
    - Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, uudistua mielenne henkeä myöten, pukeutua uuteen ihmiseen. Nämä ovat uudestisyntyneille tarkoitettuja kehoituksia.

    Paavali tiesi kokemuksesta, että vanha ihminen pyrkii uskovaisessakin aina uudelleen valtaan. Se on aina lyötävä alas. Sitä vastaan on oltava jatkuvassa sotatilassa. Silläkin uhalla, että se toisinaan saattaa päästä langettamaan, on se heti seuraavassa lyötävä alas. Sille ei saa tunnustaa mitään valtaa ihmisen elämässä. Se on yhä uudelleen lyötävä takaisin ristille, jolle se uudestisyntymisessä tuomittiin kuolemaan.

    On pukeuduttava uuteen ihmiseen. Uusi ihminen on "Kristus minussa". On siis alati, heti kun synnit ovat tunnustetut ja anteeksi saadut, käännyttävä pois omasta itsestä. On lopetettava turvautuminen omiin voimiin, on alati käännyttävä Kristuksen puoleen ja otettava uskossa vastaan taivaallisia voimia. Ja nämä voimat ovat kätketyt syntien anteeksiantamiseen ja Hengellä täyttymiseen.

    Urho Muroma; Elämä Hengessä