Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

327

Kommenttia

12280

  1. Raamattu puhuu kolmesta eri kuolemasta:
    - hengellinen
    - ruumiillinen
    - iankaikkinen

    Minä olen jo kokenut
    ensimmäisen eli hengellisen kuoleman.

    "Mutta otettuaan käskystä aiheen
    synti petti minut ja tappoi minut
    sen kautta."
    (Room 7:11)

    Mutta sitten minä synnyin uudesti
    ylhäältä Hengestä.
    Ja nyt minä olen taas elävä.

    On monia ihmisiä,
    jotka ovat kokeneet hengellisen kuoleman
    samalla lailla kuin minäkin,
    mutta eivät ole syntyneet uudesti.

    He ovat nyt siinä tilassa,
    josta Jeesus puhui
    avauksessa viitatussa tilanteessa.

    Jeesus sanoo heitä kuolleiksi,
    vaikka he eivät ole vielä kokeneet
    ruumiillista kuolemaa.

    "anna kuolleitten haudata kuolleensa"
    (Matt 8:22)

    Kuolleilla Jeesus tarkoittaa tässä
    ruumiillisesti eläviä ihmisiä.

    Myöskään tuo isä ei ollut vielä
    suinkaan kuollut.
    Ei välttämättä edes sairastunut.

    Tuo kohta ei siis suinkaan tarkoita sitä,
    että emme saisi siirtää vainajaa
    hautakammioon tai muuhun hautapaikkaan
    ja surra vainajaa tuon hautapaikan äärellä
    muistellen häntä.

    Aabraham maksoi hirvittävän suuren hinnan
    tällaisesta hautapaikasta.
    Ja Aabrahan suri ja itki vainajaansa.
    Ja hautasi hänet itse.

    Jeesus itsekin itki haudan äärellä.
    Jeesus on surevien lohduttaja.

    Mutta nyt siis tuon miehen isä
    ei suinkaan ollut kuollut.

    Tuo käytetty sanonta tarkoitti sitä,
    että mies pyysi lupaa tulla
    seuraamaan Jeesusta sen jälkeen,
    kun hänen isänsä joskus tulevaisuudessa
    tulee vanhaksi ja sitten kuolee,
    ja hän lopuksi hautaa hänet
    surren niinkuin Aabrahamkin.

    Ja sitten kaiken tämän jälkeen
    ehkä vasta siis vuosikymmenien kuluttua
    hän tulee ja antaa loppuelämänsä
    Jeesuksen käyttöön.

    Siihen asti hän eläisi isänsä kanssa
    hänestä huolehtien hautaamiseen saakka.

    Jokainen ihminen on siis
    jossain elämänsä vaiheessa kokenut
    hengellisen kuoleman.

    Ja siksi meidän täytyy kokea
    uudestisyntymisen ihme.

    Siinä meidät palautetaan sellaisiksi kuin
    vauvat ja pienokaiset ovat.

    "Totisesti minä sanon teille:
    ellette käänny
    ja tule lasten kaltaisiksi,
    ette pääse taivasten valtakuntaan."
    (Matt 18:3)

    Mutta täysin riippumatta siitä,
    olemmeko Jumalan lapsia vai emme,
    niin jokainen meistä kokee
    ruumiillisen kuoleman
    ja myöskin
    ruumiin ylösnousemisen.

    Ja jokaista ihmista kohtaa tuomio.
    Kuitenkin eri ihmisiä eri aikoina
    ja erilaiset tuomiot.

    Me Jeesuksen omat olemme
    tuomiovuorossa ensimmäiseksi.

    Mutta kysymyksessä
    on Kristuksen palkintotuomioistuin.
    Mikään kadotustuomio
    ei meitä kohtaa.
    Mutta kruunu, palkinto ja aarre
    meille annetaan,
    jos meille sellainen on varattu.

    Mutta iankaikkinen elämä
    on Jumalan armolahja.
    Sitä ei ansaita
    niin kuin voittopalkinto, kruunu ja aarre.

    Mutta moni on hyljännyt tuon armolahjan.
    Ei ole ottanut vastaan Häntä,
    joka on Ikuinen Elämä.

    He ovat jo nyt ruumiillisesti elävinäkin
    ikuisen kuoleman tilassa
    eli Jeesuksen mainitsemia kuolleita.

    Jos he eivät koskaan käänny,
    niin sitten he tulevat kerran olemaan
    siinä joukossa,
    jossa tuomitaan vain kuolleet.

    Ja nyt pointti ei ole ruumiillinen kuolema,
    vaikka senkin jokainen on tuohon
    mennessä kokenut.

    Mutta pointti viimeisellä tuomiolla on se,
    että ihminen on henki,
    ja tuo henki on kuollut
    ilman yhteyttä Jumalaan.

    Ja vain nämä hengellisesti kuolleet
    tuomitaan viimeisellä tuomiolla,
    jossa vielä tarkistetaan,
    että näiden ihmisten nimet
    on todellakin pyyhitty pois
    Elämän kirjasta,
    jossa ne alunperin olivat olleet
    maailman perustamisesta asti.

    "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet,
    seisomassa valtaistuimen edessä,
    ja kirjat avattiin;
    ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja;
    ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
    mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
    tekojensa mukaan.
    Ja meri antoi ne kuolleet,
    jotka siinä olivat,
    ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet,
    jotka niissä olivat,
    ja heidät tuomittiin,
    kukin tekojensa mukaan.
    Ja Kuolema ja Tuonela
    heitettiin tuliseen järveen.
    Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
    Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu,
    se heitettiin tuliseen järveen."
    (Ilm 20:12-15)

    Ne ruumiillisesti kuolleet,
    jotka ovat maan päällisen elämänsä aikana
    siirretyt kuolemasta Elämään,
    ovat nyt Aabrahamin helmassa
    Jumalan Paratiisissa.

    Ne ruumiillisesti kuolleet,
    joita ei ole koskaan
    siirretty kuolemasta Elämään,
    ovat tuonelassa.

    On siis kaksi joukkoa.

    Ne,
    jotka rakastivat Valkeutta,
    palkitaan.

    Ne,
    jotka rakastivat pimeytta,
    tuomitaan.

    Vain viimeksi mainittu ryhmä
    on tuomion kohteena
    viimeisellä tuomiolla.

    Heidän identiteettinsä on:
    Kuolleet.

    Jako kahtia menee siis
    Jeesuksen sanojen mukaan näin:

    "Mutta tämä on iankaikkinen elämä,
    että he tuntevat sinut,
    joka yksin olet totinen Jumala,
    ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt,
    Jeesuksen Kristuksen."
    (Joh 17:3)

    "Mutta tämä on tuomio,
    että valkeus on tullut maailmaan,
    ja ihmiset rakastivat pimeyttä
    enemmän kuin valkeutta;
    sillä heidän tekonsa olivat pahat."
    (Joh 3:19)

    Valkeuden lapset eivät
    ole tuomittavina viimeisellä tuomiolla.

    On siis ratkaisevan tärkeää,
    että olemme

    "valkeuden lapsia ja päivän lapsia ...
    emme ole yön emmekä pimeyden lapsia."
    (1 Tess 5:5)
  2. monet
  3. Ihminen syntyy tähän maailmaan
    elävänä sieluna.

    Sinä päivänä,
    kun ihminen nielaisee
    synnin hedelmän,
    kun synti pääsee ihmisen sisimpään,
    ihmisestä tulee kuollut sielu.

    Tällaisen kuolleen sielun
    tulee syntyä uudesti ylhäältä.
    Ei ruumiillisesti, vaan hengellisesti.
    Ja kun Elämän Henki
    taas puhaltaa meissä,
    me olemme siirtyneet
    kuolemasta elämään.
    Emmekä ikinä kuole.

    Me olemme kuitenkin
    samaa lihaa ja luuta kuin Aadam.

    Vaikka olemmekin syntyneet
    Hengestä uudesti ylhäältä,
    me asumme edelleen
    kuolevaisessa ruumiissa.
    Maan tomusta peräisin oleva
    liharuumiimme
    on tuleva maaksi jälleen.

    "Sillä maasta sinä olet,
    ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."

    Kaikki ihmiset kokevat kerran
    ruumiillisen kuoleman.

    "Ihmisille on määrätty,
    että heidän kerran on kuoleminen,
    mutta sen jälkeen tulee tuomio."

    Synnymme tähän maailmaan
    kuolevaisessa ruumiissa.
    Kun viimeinenkin ihminen on kuollut,
    tulee viimeinen tuomio.

    Eli kaikkia ihmisiä kohtaa
    paitsi ruumiillinen kuolema,
    myös ruumiin ylösnousemus.

    Jeesus nousi esikoisena kuolleista.
    Vanhan liiton aikakausi päättyi
    Kristuksen ylösnousemiseen.
    Tuona viimeisenä päivänä
    monta vanhan liiton pyhää nousi ylös.

    Seurakuntakauden viimeisenä päivänä
    Kristuksessa kuolleet
    ja me elossa olevat Kristuksen omat
    saamme ylösnousemusruumiin
    ja viedään Isän Kotiin.

    Sen jälkeen koittavan
    ahdistuksen ajan viimeisenä päivänä
    ahdistuksen ajan marttyyrit
    ja myös Vanhan Liiton pyhät
    kokevat ruumiin ylösnousemisen.
    Alkaa Messiaan Valtakunta
    tämän maan päällä.

    Ja maailmanlopussa
    vihoviimeisenä päivänä
    Hän herättää kaikki,
    jotka vielä haudoissa ovat.

    Ja silloin nousevat
    ensimmäisen kerran ylös
    myös kaikki ne,
    joille ylösnousemus ei ole
    elämän ylösnousemus,
    vaan tuomion ylösnousemus.
    Vasta silloin
    kaikki väärät nousevat ylös.
    Ja menevät ikuiseen kauhistukseen.
    Kohtaavat toisen kuoleman.

    Ja kaikki
    – niin vanhurskaat kuin väärätkin -
    viettävät ikuisuutensa
    ylösnousemusruumiissaan

    "Ja monet
    maan tomussa makaavista heräävät,
    toiset
    iankaikkiseen elämään,
    toiset häpeään
    ja iankaikkiseen kauhistukseen."

    Toisille ylösnousemus
    merkitsee siis elämää,
    toisille tuomiota.

    "Älkää ihmetelkö tätä,
    sillä hetki tulee, jolloin kaikki,
    jotka haudoissa ovat,
    kuulevat hänen äänensä
    ja tulevat esiin, ne,
    jotka ovat hyvää tehneet,
    elämän ylösnousemukseen,
    mutta ne,
    jotka ovat pahaa tehneet,
    tuomion ylösnousemukseen."

    On siis kaksi erilaista ylösnousemusta:

    Ensimmäinen eli elämän ylösnousemus
    tuo vanhurskaat ikuiseen elämään.

    Toinen eli tuomion ylösnousemus,
    vie väärät
    ikuiseen kauhistukseen.
    Raamattu ei kuitenkaan
    tunne käsitettä toinen ylösnousemus,
    vaan puhuu sen sijaan
    toisesta kuolemasta.

    Jos emme ole osallisia
    ensimmäisestä ylösnousemuksesta,
    kohtaamme toisen kuoleman,
    jolla on silloin valta meihin.

    "Autuas ja pyhä on se, jolla on osa
    ensimmäisessä ylösnousemuksessa;
    heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa."

    Ylösnousemus koskee
    sekä vanhurskaita että vääriä.
    Sekä oikeamielisiä että väärämielisiä.

    "Minä uskon kaiken,
    mitä on kirjoitettuna
    laissa ja profeetoissa,
    ja pidän sen toivon Jumalaan,
    että on oleva ylösnousemus,
    jota nämä itsekin odottavat,
    sekä vanhurskasten että vääräin."

    Ja nyt seuraa huono uutinen.

    "Ei ole ketään vanhurskasta,
    ei ainoatakaan,
    ei ole ketään ymmärtäväistä,
    ei ketään, joka etsii Jumalaa;
    kaikki ovat poikenneet pois,
    kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
    ei ole ketään,
    joka tekee sitä, mikä hyvä on,
    ei yhden yhtäkään."

    Olemme siis vääriä
    emmekä vanhurskaita,
    pahaa tehneitä
    emmekä hyvää tehneitä,
    ja kaukana Jumalasta
    emmekä suinkaan pyhiä
    eli Jumalalle erotettuja.

    Voimmeko me välttää
    toisen kuoleman,
    hirvittävän tuomion
    ikuiseen kauhistukseen,
    ja päästä Jumalan yhteyteen.

    Kyllä.
    Ja nyt onkin korkea aika kertoa
    todella hyvä uutinen.

    "Kristus kärsi kerran kuoleman
    syntien tähden,
    Vanhurskas vääräin puolesta,
    johdattaaksensa meidät
    Jumalan tykö"

    On yksi Vanhurskas, joka kuoli
    meidän kaikkien vääräin puolesta.

    "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
    ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
    ja saavat lahjaksi vanhurskauden
    hänen armostaan
    sen lunastuksen kautta,
    joka on Kristuksessa Jeesuksessa"

    Vanhurskaita eli oikeamielisiä
    ovat ne, jotka ottavat
    Jumalan lahjavanhurskauden vastaan.
    Vääriä ne, jotka sen hylkäävät.

    Pelastuminen
    Jumalan valtakuntaan edellyttää
    tästä väärämielisyydestä luopumista
    eli kääntymistä Jumalan puoleen.

    Jos meitä ei ole siirretty
    Hänen rakkaan Poikansa
    valtakuntaan,
    kuulumme vielä pimeyden
    valtakuntaan,
    ja meitä odottaa tuomion ylösnousemus
    ikuiseen kauhistukseen.

    Elämme Jumalassa tai erossa Hänestä.
    Ja siitä riippuen ylösnousemus
    merkitsee meille
    ikuista elämää tai ikuista kauhistusta.
    Meille kuoleman omille
    tarjotaan ikuista elämää Kristuksessa,
    joka voitti kuoleman.

    Viimeinen tuomio koskee
    kuolleita sieluja.
    Heidän nimeään ei enää löydy
    Elämän kirjasta.

    Heidän pahoja tekojaan
    ei ole pyyhitty pois tekojen kirjasta.
    Ja niiden mukaan heidät tuomitaan.

    Jumalan omien nimiä
    ei pyyhitä pois Elämän kirjasta.

    Pahat teot on pyyhitty.
  4. En löytänyt avauksesta
    enkä oikein muistakaan viesteistä mitään,
    mikä liittyisi otsikon aiheeseen
    eli viimeiseen tuomioon
    ja sen perusteisiin.

    Ennen viimeistä tuomiota on oleva
    kaksi muuta tuomion ajankohtaa.

    Ja toinen näistä on ilmeisestikin
    ollut aloittajan mielessä.

    Ihmiskunta jakaantuu
    Raamatun ilmoituksen mukaan
    kolmeen osaan:

    Israel
    Pakanakansat
    Seurakunta

    Ensimmäisenä näyttämöltä poistuu viimeksimainittu.

    Se joutuu myös ensimmäisenä tuomiolle.
    Seurakunta temmataan tuuliin ja pilviin
    ja tuomitaan Kristuksen
    palkintotuomioistuimen edessä.

    Tähän tuomioon osallisista
    ei kukaan saa kadotustuomiota,
    mutta jotkut jäävät vaille
    voittopalkintoa ja kruunua.

    Maan päälle jäävät silloin vielä
    Israel ja pakanakansat,
    mutta yhtään uudestisyntynyttä
    Jeesukseen uskovaa
    kummastakaan joukosta ei maan päällä
    tässä vaiheessa enää ole.

    Noin seitsemän vuotta myöhemmin
    Jeesus tulee takaisin maan päälle
    vihityn Morsiamensa eli Vaimonsa kanssa
    ja perustaa tuhat vuotta kestävän
    Valtakunnan maan päälle.

    Tuosta Valtakunnasta pahat otetaan pois - vanhurskaat jätetään siihen.
    Me löydämme Raamatusta myös kriteerit
    niin Israelilaisten kuin pakanakansojen osalta,
    miten tuo pahuus tai vanhurskaus ilmenee.
    Ja tuon perusteella toiset otetaan
    ja toiset jätetään -
    Siis otetaan pois tuosta Valtakunnasta
    tai sitten jätetään siihen.

    Tuomion kohteena
    Jeesuksen tullessa takaisin maan päälle
    ovat sekä Israel että pakanakansat.

    Tämä tuomio tapahtuu maan päällä.
    Kaikki siihen osalliset ovat
    tuomiohetkellä vielä elossa,
    eikä heillä siis vielä ole ylösnousemusruumista.

    Mutta kokonaan kolmas asia
    on viimeinen tuomio.

    Se tapahtuu taivaassa
    Jumalan Valtaistuimen edessä,
    ja silloin kuolleet tuomitaan.

    Ja tuo ilmaisu kuolleet tuossa yhteydessä
    ei tarkoita ruumiillisesti kuolleita,
    vaikka he sitäkin ovat olleet,
    sillä ennen tuota tuomiota
    kaikki ovat kokeneet ruumiin ylösnousemisen.

    Tuossa kohden tuo kuolleet
    kuitenkin tarkoittaa nimenomaan
    hengellisesti kuolleita,
    jotka tuomitaan kadotukseen.

    Heidän nimeään ei siis löydy
    Elämänkirjasta.
  5. Kuilu on edelleen olemassa.

    "Mutta myös valheprofeettoja
    oli kansan seassa,
    niinkuin teidänkin keskuudessanne
    on oleva valheenopettajia,
    jotka salaa kuljettavat sisään
    turmiollisia harhaoppeja,
    kieltävätpä Herrankin,
    joka on heidät ostanut,
    ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon."
    (2 Piet 2:1)

    Minä varoitan Sinua
    Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä,
    joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita,
    sekä hänen ilmestymisensä
    että hänen valtakuntansa kautta.

    "Ja moni on seuraava
    heidän irstauksiaan,
    ja heidän tähtensä totuuden tie
    tulee häväistyksi"
    (2 Piet 2:2)

    Sillä aika tulee,
    jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia,
    vaan omien himojensa mukaan
    korvasyyhyynsä haalivat oppeja
    ja kääntävät korvansa
    pois Totuudesta
    ja kääntyvät taruihin.

    "ja ahneudessaan he
    valheellisilla sanoilla
    kiskovat teistä hyötyä;
    mutta jo ammoisista ajoista
    heidän tuomionsa valvoo,
    eikä heidän perikatonsa torku.
    Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä,
    jotka syntiä tekivät,
    vaan syöksi heidät syvyyteen,
    pimeyden kuiluihin,
    ja hylkäsi heidät
    tuomiota varten säilytettäviksi."
    (2 Piet 2:3-4)

    Ja aivan samoin ihmiset
    alastuomitaan kadotukseen.

    "Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa,
    vaikka varjelikin Nooan,
    vanhurskauden saarnaajan,
    ynnä seitsemän muuta,
    vaan antoi vedenpaisumuksen tulla
    jumalattomain maailman päälle.
    Ja hän poltti poroksi
    Sodoman ja Gomorran kaupungit
    ja tuomitsi ne häviöön,
    asettaen ne varoitukseksi niille,
    jotka vastedes jumalattomasti elävät."
    (2 Piet 2:4-5)

    Johannes Kastajaa muistaen:

    "Tehkää parannus
    ja
    uskokaa evankeliumi."

    "Jo on myös
    kirves pantu puitten juurelle;
    jokainen puu,
    joka ei tee hyvää hedelmää,
    siis hakataan pois
    ja heitetään tuleen."
  6. Yhden ihmisen kautta
    synti ja kuolema tuli maailmaan.

    Ruumiillista kuolemaa
    ihminen ei kuitenkaan
    tuona kohtalokkaana päivänä kokenut.

    Tämä johtui siitä, että
    Jumala vuodatti viattoman veren
    peittääkseen synnin seuraukset
    eli Aadamin ja Eevan
    alastomuuden ja häpeän.

    ”Ja Herra Jumala
    teki Aadamille ja hänen vaimollensa
    puvut nahasta
    ja puki ne heidän yllensä”
    (Gen 3:21)

    Näin meidätkin puetaan Kristukseen,
    joka on Jumalan Karitsa,
    jos Aadamin lailla
    lakkaamme juoksemasta Jumalaa pakoon,
    kun Hän nimeltä kutsuen huutaa meitä.

    Lupaus Vaimon siemenestä,
    joka muskaa käärmeen pään
    eli synnin vallan,
    toteutui 4000 vuotta myöhemmin
    Golgatalla,
    jossa Pääsiäislampaamme teurastettiin.

    Jeesus on sovitusuhri,
    joka sai aikaiseksi sovinnon
    Jumalan ja ihmisen välillä.

    Jumalan viha syntiämme kohtaan
    tuli lepytetyksi siinä,
    että meidän syntimme pantiin
    Jumalan Pojan
    Jeesuksen Kristuksen kannettavaksi
    ja Hän kärsi rangaistuksen meidän synneistämme.

    Raamattu sanoo,
    että Hänet tehtiin synniksi.
    Raamatun kielikuvaa käyttäen voidaan sanoa,
    että Hänet tehtiin käärmeeksi.

    Ja tuo käärme ripustettiin puuhun kuolemaan.
    Vaikka Hän oli itse synnitön,
    niin koko maailman synnin myrkky
    oli tiivistetty Häneen.
    Ja ikäänkuin syyllisenä
    kaikkeen maailman syntiin
    Hän kärsi synnistä aiheutuvan rangaistuksen.

    Mutta koska Hän itse kuitenkin oli synnitön,
    niin kuolema ei voinut pidättää Häntä.
    Hän voitti Kuoleman ja Tuonelan.
    Ja Hän otti heiltä avaimet pois Itselleen.
    Nyt Hänella on kaikki valta
    taivaassa ja maan päällä.
    Ja Hän voi pelastaa eli vapauttaa ihmisen
    synnin ja kuoleman vallasta.

    Hän on välimies Jumalan ja ihmisen välillä.
    Hän sovittaa ihmisen Jumalan kanssa.
    Tämä sovinto astuu voimaan,
    kun otamme Jeesuksen vastaan.
    Tuossa hetkessä Teurastetun Karitsan veri
    sivellään sydämemme oven pihtipieliin,
    ja astumme vapauteen synnin orjuudesta.

    Jeesus on se luvattu vaimon siemen,
    joka murskasi käärmeen pään eli vallan.
    Ja siksi Jeesus voi pelastaa ja vapauttaa
    tuosta vallasta jokaisen,
    joka ottaa Hänet vastaan.

    Kun olemme ottaneet Hänet vastaan,
    olemme uusia luomuksia Kristuksessa.
    Emme enää vain tiedä Hänestä jotakin,
    vaan elämme rakkaussuhteessa
    Hänen kanssaan.

    Tämä ristin evankeliumi,
    veren evankeliumi,
    on pelastuksen evankeliumi.
    Sillä tapahtuu niinkuin tapahtui aikanaan
    Israelin erämaavaelluksen aikana.
    Jokainen myrkkykäärmeen pureman saanut,
    joka nosti katseensa
    tangon päähän asetettuun vaskikäärmeeseen,
    pelastui varmalta kuolemalta.
    Jokainen ihminen voi saada Uuden Elämän.

    ”me pyydämme Kristuksen puolesta:
    Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa”.
    (2 Kor 5:20)

    Meidän tarvitsee vain nostaa katseemme
    Golgatan puuhun ripustettuun
    Jumalan Ainokaiseen Poikaan,
    Jumalan Teurastettuun Karitsaan.
    Ja silloin meistä irrottaa otteensa
    synnin valta ja myrkky eli
    käärmeen pää on murskattu.