Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

316

Kommenttia

11912

  1. Kysymyksesi yllättää minut täysin.
    Sillä juuri tässä ketjussa sivalsin aika pahasti.
    Vielä aamulla, kun heräsin, ajattelin,
    että pitääköhän minun poistaa kommenttini.

    Asia, minkä kirjoitin, oli kyllä mielestäni oikein.
    Mutta oliko kommenttini motiivina puhdas Rakkaus?

    Vai kirjoitinko siinä katkeroituksessa,
    kun jonkun laatima, niin hyvä Isän Rakkauskirje,
    jonka jokainen rivi oli lujasti sidottu Jumalan Sanaan,
    ja jonka laitin tuonne Jaikalin ketjuun,
    vieläpä ilman omaa nimimerkkiäni,
    jotta nimimerkkini ei häiritsisi ja estäisi
    ketään ottamasta vastaan tuota Rakkauskirjeen sanomaa,
    ja sitten näenkin tuon kirjeen otetun tänne revittäväksi.

    Toinen asia, mikä minua vaivaa eli kiusaa on se,
    että pelkään pahoin, ettei Jari-Pekka ollenkaan ymmärtänyt viestiäni.
    Ja silloin minä olen tehnyt vain pahaa.
    Olen haavoittanut Jumalan rakkaan lapsen sydäntä.
    Silloin olen taistellut ilmaan hosuen.

    Näissä tunnelmissa avasin tietokoneen,
    ja muitakin murheita ja taakkoja oli painamassa mieltäni.
    Normaalisti rukoilen tietokonetta avatessani,
    että Jumalan Pyhä Henki voitelisi jokaisen sanan,
    minkä kirjoitan. Nyt rukoilin vain itseni puolesta,
    että Jumala armahtaisi ja antaisi minulle ruumiin terveyttä.

    Ja sitten luin ensimmäiseksi juuri sinun kommenttisi.
    Kauniit sanasi olivat varmasti tarpeen tähän aamuun.
    Kiitos niistä.

    Elän päivän vain ja hetken kerrallansa Hänen armossaan.
    Ja olen iloinen, jos joskus voin olla tyhjä astia Hänen käytössään,
    kirjoittaessani jotakin tänne.

    Ruoko (= kalamos) särkynyneenäkin,
    voi joskus antaa kauniin äänen, kun Hän siihen puhaltaa.

    Mutta kyllä täällä on paljon kirjoittajia,
    joilla on erityinen armoitus siihen.

    Yksi heistä on Jari-Pekka. Muistetaan toisiamme rukouksin.
  2. Raamattupiirinne vetäjä selitti hienoja asioita.
    Me todellakin kaiken sen lisäksi,
    mitä minäkin olen tässä ketjussa jo kertonut
    Pyhän Hengen osallisuudesta meissä,
    voimme myöskin saada Pyhän Hengen voitelun
    jotain virkaa tai tehtävää varten.

    Mutta Jeesus ja Nikodeemus
    eivät lainkaan keskustelleet noista hienoista asioista,
    joita raamattupiirinne vetäjä teille kertoi.

    Jeesus itse kertoo Nikodemukselle,
    mikä oli se Kirjoitus, joka Nikodemuksen olisi
    Israelin opettajana pitänyt tietää liittyvän siihen,
    kuinka tapahtuu Hengestä syntyminen:
    "Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa,
    niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän".

    Jos sinä Tapio nyt ollenkaan haluat ymmärtää
    Jeesuksen ja Nikodemuksen välistä keskustelua,
    niin sinun täytyy tavoittaa tämä asia.
    Jeesus ja Nikodemus eivät puhuneet mitään kasteista.
    Jos haluat ymmärtää, mitä Jeesus Nikodemukselle sanoi,
    niin jätä nyt kokonaan pois mielestäsi kasteasiat.
  3. Ehkä tarkoitit Aadamin syntiinlankeemusta,
    mutta vastaan nyt kuitenkin, mitä tapahtui,
    kun minä vuorostani tein saman, minkä Aadam teki.

    Nimittäin samoin kuin Aadam teki synnin,
    ja kuolema tuli maailmaan,
    niin aivan samoin kuolema tuli minuunkin,
    kun minä tein syntiä (Room 5:12).
    Näin kävi minulle. Näin kävi Paavalille. Näin kävi Kainille.
    Synti petti MINUT ja tappoi, sanoi Paavali.
    Ja siksi minunkin täytyi syntyä uudelleen eläväksi.

    Ef 2

    1. Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
    jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
    2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan,
    ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan,
    joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
    3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa,
    noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja,
    ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

    Tässä puhutaan ihmisistä,
    jotka ovat kuolleet tekemiinsä rikoksiin ja synteihin (jae 1).
    Tällainen hengellisesti kuollut ihminen
    vaeltaa tämän maailman menon mukaan (jae 2).
    Tuo "vaeltaminen" on nimenomaan
    noihin lihan himoihin "kääntymisen" (ana strefo)
    seurauksena tapahtuvaa vaeltamista (jae 3).

    Tämä eläväksi tekeminen eli uudestisyntyminen tapahtuu,
    kuten Jeesus Nikodemukselle selvitti,
    Golgatan ristin juurella,
    jossa me nostamme katseemme puuhun ripustettuun.
    Silloin me tekemiimme synteihin ja rikoksiin kuolleet
    tulemme eläviksi.

    Silloin meidät PALAUTETAAN sellaisiksi kuin LAPSET.
    Mutta selvää on, ettei pienokaisia tarvitse kääntää
    eli heitä ei tarvitse palauttaa sellaisiksi kuin lapset.

    "Totisesti minä sanon teille:
    ellette ole kääntyneet/palautetut/takaisintuodut/muutetut
    ja ole kuin lapset,
    ette pääse taivasten valtakuntaan."

    Tämä je (Matt 18:3) ei tietenkään koske lapsukaisia.
    Heistä Jeesus sanoo: "Juuri näiden on taivasten valtakunta."
  4. Otitpa esille hyvän jakeen,
    jos ja kun tämä nyt sitten onkin kastekeskustelua:
    "sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi".

    Ei tuossa puhuta vesikastetoimituksesta.
    Vaan olemme yhdessä Hengessä kastetut.
    Eli tämä kaste on se, jota toisessa kommentissani
    kuvasin ensimmäiseksi kasteeksi eli kasteeksi pilvessä.

    Samasta kasteesta on kysymys jakeessa, jonka aiemmin otit esille:
    "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu".

    Näissä kohdin ei siis puhuta vesikasteesta.
    Sillä se ei pelasta siinä iankaikkisuusmielessä,
    mistä Jeesus tuossa lauseessa puhuu;
    eli kun Jeesus sanoo, että uskova ja kastettu pelastuu,
    mutta ei uskova joutuu kadotukseen.

    Tätä jakoa ei ratkaise vesikaste, vaan se kaste,
    mikä tapahtuu siinä hetkessä,
    kun lähdemme liikkeelle ulos egyptistä.
    Silloin meidät kastetaan pilvessä.

    Eli juuri sinä hetkenä, kun me jätämme egyptin,
    meidät on siirretty pilven alle.
    Ja tästä kasteesta on noissa kohdin kysymys.
    Siis tuo ratkaiseva kaste on uskoontulohetkellä tapahtuva asia.
    Sitten kyllä kuljemme myös meren läpi,
    ja toki siinä yhteydessä egypti eli maailma jää konkreettisesti taakse.
    Mutta ei siis ole sattuma,
    että Paavali mainitsee asiat tässä järjestyksessä:
    "Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä,
    että isämme olivat kaikki pilven alla
    ja kulkivat kaikki meren läpi
    ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä".

    Mitä tulee itse kysymykseesi, niin olen hiukan jäävi vastaamaan.
    En ole tuollaista ratkaisua koskaan joutunut tekemään.
    Minut on kastettu vain kerran ja se tapahtui aika kauan uskoontuloni jälkeen.
    Ja todettakoon nyt sekin, että se tapahtui helluntaiseurakunnassa.
    Ja olen nyt sitten rehellinen siinäkin,
    että minä en kyllä näe vauvakasteessa mitään Sanan mukaista.
    Jos kasteelta haetaan jotain pätevyyttä, niin kuin asian ilmaisit,
    niin ei vauvakaste sitä kyllä anna. Mutta ei tuo kaste meitä pelasta.
    Ei se pätevöitä meidän pelastumistamme, tapahtui se milloin tahansa.

    Ratkaisevaa on se,
    että saamme kuulla pelastuksemme evankeliumin ja käännymme.
    Silloin ja siinä hetkessä meidät liitetään Kristukseen
    ja meidät on siirretty Pyhän Hengen pilven alle.
    Jokainen ihminen on siis tämän kasteen saanut uskoontulohetkellään,
    täysin riippumatta tuosta vesikastetoimituksesta.
  5. Jeesuksen vertauksen kolmannessa osiossa
    eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
    Ruumiillisesta syntymästään saakka
    pojat olivat itsestään selvästi olleet erottamaton osa tuota perhettä.
    Isänsä lapsia ja perillisiä.

    Heti seuraava virke onkin sitten jo kauhistuttava Jeesuksen ajan kuulijoille.
    Nuorempi poika vaatii perheen omaisuudesta sitä osaa,
    joka hänelle olisi lankeava, kun isä kuolee.
    Kuulija odottaa kuumeisesti,
    että isä laittaa pojan ruotuun.
    Mutta seuraakin entistä suurempi järkytys.
    Hän jakoi heille elämisensä.
    Alta aikayksikön poika realisoi omaisuutensa, ja lähtee muille maille.
    Nuorempi veljeksistä ja hänen mukanaan
    kolmannes maasta, karjasta, rakennuksista, viljasta jne
    oli leikatti irti perheen elämisestä.

    Nälänhätä oli tulossa, mutta poika ei sitä aavistanut.
    Hän tuhlasi kaiken omaisuutensa elämäntavallaan.
    Hänen elämäntapansa oli holtitonta, jotain sellaista holtittomuutta,
    ettei se antanut mitään mahdollisuutta
    hänen elämisensä pelastamiseen lähestyvän nälänhädän keskellä.

    Pian hän paimentaa sikoja toisen palveluksessa.
    Mutta sianruokaakaan hän ei saa syödäkseen.
    Poika on kuolemassa nälkään. Ja muistelee isän palvelijoiden osaa.

    Hän oli onnistunut puhumaan itselleen Isän omaisuuden.
    Nyt hän aivoittelee puheen, jolla heltiäisi paikka palvelijoiden joukossa.
    Jokainen kuulija ymmärsi, ettei se voisi onnistua.
    Yksikään arvonsa tunteva patriarkka
    ei tuollaista poikaa huolisi kotitantereelle.
    Eikä hän edes pääisi kotipihalleen asti.
    Hänet kivitettäisiin kuoliaaksi jo lähestyessään kotipaikkakuntaansa.
    Mutta kun poika on vielä kaukana, juoksee isä kylän läpi poikansa luo,
    ja pelastaa poikansa kyläläisten kivitykseltä.

    Poika alkaa sopertaa valmistamiaan lauseita.
    Mutta isä katkaisee pojan puheen,
    ennenkuin tämä ehtii lainkaan kertoa
    ratkaisuehdotustaan nälkäkuolemansa estämiseksi.

    Täysin ehdoitta isä käskee puettaa pojan puhtaisiin vaatteisiin,
    laittaa sormuksen sormeen.
    Poika oli jälleen sinetöity perheenjäseneksi.
    Hän oli kuollut.
    Mutta nyt jälleen yhtä elävä perheenjäsen
    kuin syntyessään tähän maailmaan.