Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

327

Kommenttia

12288

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Efesolaiskirjeen alkujohdannossa sanotaan:
    "Ylistetty Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä,
    joka on siunannut meitä taivaallisissa
    kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
    niin kuin Hän ennen maailman perustamista
    oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat
    edessänsä rakkaudessa,
    ennalta määräten meidät lapseksiottoon,
    itselleen Jeesuksen Kristuksen kautta tahtonsa mielisuosion mukaan"

    Siis ihmiskunnan alusta asti oli säädetty niin,
    että meille tarjolla oleva Iankaikkinen Elämä,
    on Hänessä, Kristuksessa.
    Eli kun Kristus tulee sisäisesti meihin,
    niin tapahtuu tuo lapseksiotto. Meistä tulee Jumalan lapsia.
    Tämä tarjous oli olemassa jo Aadamille.
    Mutta synti toi mutkan Elämän puun tielle.

    Roomalaiskirjeen johdannossa,
    todistetaan, että pakanat ovat syntisiä.
    Luetellaan asioita, jotka ovat oksettavan kauheita.
    Mutta sitten Paavali jatkaa, ja todistaa,
    että juutalaiset ovat ihan yhtä lailla syntisiä.

    Mutta Jumala oli ottanut nimiinsä yhden niskurikansan,
    juutalaiset, ja varjeli sen käskyjen lain alla
    seremoniallisessa puhtaudessa,
    niin että synti ei voinut koko maailmaa saada omakseen,
    vaan ne Israelilaiset, jotka pitivät nuo Jumalan käskyt,
    voitiin lukea Jumalan edessä vanhurskaaksi.
    Ja niin esimerkiksi sanotaan näin:
    "He olivat molemmat (Sakarias ja Elisabet)
    hurskaita Jumalan edessä,
    vaeltaen kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomina."

    Jos tällaista varjelua lain alle ei olisi ollut,
    ei olisi ollut puhdasta vaimoa, jonka kautta Pelastaja
    olisi voinut tulla maailmaan.

    Mutta kun Hän tuli, niin tuota väliaikaista ei enää tarvittu.
    Oltiin alkutilanteessa, jossa on vain yksi ihmissuku,
    josta jokaisella on täysin esteetön ja vapaa pääsy
    kaikkein pyhimpään eli Jumalan kirkkauden läsnäoloon,
    joskin Elämän puun kulkee nyt Golgatan puun kautta.

    Eli nyt ei tuo väliaikaisratkaisu enää ole voimassa.
    Se on jopa käynyt tehottomaksi.
    Vanhan liiton aikana nuo lepytysuhrit saivat aikaan sen,
    että Jumalan ei tarvinnut hävittää kansaa.
    Ja niin Hän saattoi tuon kansan kautta antaa meille Pelastajan.

    Mutta nyt Sovitus on tarjolla, ei enää lihan ympärileikkauksena,
    van sydämen ympärileikkauksena.
    Ja tämä lopullinen ratkaisu syntiongelmaan koskee kaikkia.
    Ei vain juutalaisia, jotka lakiliiton kautta olivat lähellä Jumalaa,
    vaan myös meitä, jotka kaukana olimme.
  2. Rohkenen nyt vastata nimimerkille kulmakivenseurakunta,
    kun kukaan muu ei liene vastannut. Ei ainakaan tässä kohdassa.

    Ensin hiukan käsitteistä, ja nämä taustatiedot ovat
    Risto Santalan kirjasta "Suudelma hunnun läpi".

    "Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa
    elämän hengen (nishmat chajjim)
    ja niin ihmisestä tuli elävä sielu (nefesh chajjaa)

    nishmat tulee sanasta neshama.
    Sen tähden kirkkoraamattumme kääntäjät,
    jotka seemiläisten kielten asiantuntijoina olivat kansainvälistä huippua,
    ovat kääntäneet sen sanalla henki.
    Jos se olisi tullut sanasta neshima,
    se olisi pitänyt kääntää sanalla hengitys/henkäys.

    Entä mitä heprealaiset huiput itse sanovat.
    Even Shushanin laaja hepreaa hepreaksi-sanakirjan
    ensimmäiset vastineet sanalle neshama:
    - nefesh
    - ruuach ha-chajjim

    Ja kun tuosta sanakirjasta katsotaan nefesh,
    se antaa vastineiksi vastaavasti:
    - neshamaa
    - ruuach chajjim

    Ja mitä tämä sitten tarkoittaa. Sanakirja jatkaa:
    "Oppineittemme käsityksen ja uskomme mukaan
    tällä tarkoitetaan iäisesti pysyvää hengellistä olemustamme,
    joka asustaa ihmisen elämän ajan hänen ruumiissaan,
    mutta jättää hänet ja siirtyy iankaikkiseen elämään
    totuuden valtakunnassa."

    Rabbit sanovat myös:
    Hengellinen sielu ei koskaan katoa, vaan se on elävä.
    Sielu ei raukea ruumiin kanssa haudassa, vaan elää iankaikkisesti
    Jumalan läsnäolon suloisuudessa.

    Ja nyt vastaus nimimerkille kulmakiven seurakunta.
    Jeesuksen ruumis jäi ristille. Hänen sielunsa ei jäänyt.
    Vaan samalla kun Hän antoi Henkensä Isän käsiin,
    Hänet tehtiin voimalliseksi/eläväksi.
    Ja Hän meni alas tuonelaan ja julisti voittonsa,
    otti avaimet ja vei saaliin eli Aabrahamin helman
    kolmanteen taivaaseen Jumalan Paratiisiin,
    jossa kohta otti vastaan ristin ryövärin.

    Mitä verensyöntiin tulee ja nyt kysyjän mukaisesti VT:ssa,
    niin se oli kielletty vain Israelia koskevassa lainsäädännössä.
    Mutta kaikkia ihmisiä koskevaa oli se,
    ettei eläintä saanut syödä, ennenkuin siitä oli laskettu veri pois.

    Mutta kuten Jaikalin erinomaisesta aloituksesta käy ilmi,
    UT:n mukainen parempi liitto pystyy parempaan kuin Vanha.
    Se tuo Elämän Ihmisen sisimpään.
    Veri ei enää pelkästään peitä syntejämme.
    Se tuo Elämän meihin.

    Alunperin Aadam oli Elävä sielu,
    mutta ei hänessä itsessään ollut vielä Elämää.
    Hän olisi saanut sen itseensä syömällä Elämän puusta
    Elämän puun hedelmän lihan ja veren.
    Siis Kristuksessa oleva Elämä oli tarjolla ihmiselle Elämän puussa.

    Mutta nyt kun esimerkiksi minä olen Aadamin lailla tehnyt syntiä,
    ei enää riitä, että minä syön Paratiisin Elämän puusta.
    Vaan minun syötävä Golgatan puusta teurastetun Karitsan veri ja liha.

    Minun on tehtävä niinkuin Jeesus sanoi:
    "ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa,
    ei teillä ole elämää itsessänne."
    Ja tämä tapahtuu ehtoollisella.
    Ehtoollisviinissä ei tapahdu mitään kemiallista reaktiota,
    mutta kun juon sen, niin tiedän Jeesuksen sanojen mukaan,
    että "juon Hänen verensä".
    Juon sisimpääni Hänessä olevan Elämän.
  3. Aloitus oli puhdasta evankeliumia.
    Se, jonka sydän kaipaa Jumalan yhteyteen,
    kyllä jaksaa lukea tuon loppuun asti.

    Olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

    Sitten tulikin II-marin kommnetti.
    Ja sekin oli hyvä. Kuin jälkiruoka-annos, pääaterian päälle.

    Me olemme puhtaat Sanan tähden.
    Kylpeneelle riittää, että jalat pestään.
    Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.

    Jumalan ainokaisen Pojan - Jumalan Karitsan - veri on vuodatettu.
    Mutta jos emme suostu tuon veren vihmottaviksi,
    ei sovitus astu voimaan.
  4. Sinä et ole tehnyt sitä, mistä hebrealaiskirje puhuu. Ja mistä se puhuu.
    Se puhuu nimenomaan hebrealaisille. Siis juutalaisille.
    Hebrealaiskirjeen kirjoittaja oli hyvin huolissaan juutalaisista veljistään.
    He olivat heittämässä pois uskalluksensa.
    Hylkäämässä Kristuksen. Palaamassa takaisin juutalaisuuteen.

    Rituaaliin kuului Kristuksen kiroaminen.
    Muuten ei päässyt takaisin synagoogaan.
    Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo,
    ettei tuon teon jälkeen ole enää jäljellä
    mitään uhria syntiemme sovitukseksi.

    Kristityiksi kääntyneet juutalaiset olivat jättämässä Kristuksen
    hirvittävien vainojen takia.
    He olivat menettäneet kotinsa, kaiken omaisuutensa ja perheensä.
    Sekä kaikki yhteydet sukuunsa, mikä tuona aikana oli äärettömän tärkeää.
    He asuivat yhteismajoituksissa koko ajan peljäten,
    milloin heidätkin teloitetaan uskonsa tähden.

    Eikä Kristusta vaan kuulunut takaisin.
    Vaikka Roomalaiset olivat jo saartamassa Jerusalemia.
    Hävityksen kauhistus oli jo ovella, mutta Jeesusta ei kuulunut.
    Heistä tuntui, että he ovat menettäneet kaiken turhan takia.
    He ovat kärsineet ja kärsivät turhan takia.
    He pelkäsivät totuuden, jonka olivat tulleet tuntemaan, olevankin valhetta.
    Ahdistuksen takia he olivat jo lähes valmiita luopumaan uskostansa.
    Mutta näin ei ollut alussa, ensirakkauden aikaan.

    Ja niin Pyhä Henki sanoo Hebrealaisille: Muistakaa entisiä päiviä,
    jolloin te valistetuiksi tultuanne kestitte monet kärsimysten koetukset.
    Toisia teistä häväistiin ja rääkättiin katselijoiden huviksi,
    toiset taas tulivat saman kohtalon saaneiden osaveljiksi.
    Te olette kärsineet vankien kanssa ja ilolla suvainneet omaisuutenne ryöstön,
    tietäen, että teillä on parempaa ja pysyvää omaisuutta.

    Tällä teemalla kirjoittaja etenee kirjeessään ja kannustaa kestävyyteen
    kaikkien kärsimysten keskellä. Ja lopulta hän muistuttaa johtajista,
    jotka jo olivat menettäneet henkensä uskonsa tähden ja paljon kärsineet.
    He olivat jo ylittäneet maaliviivan voittajina.
    He olivat kestäneet tuon kauheuden loppuunsa asti
    Jeesuksen vaikuttaman uskon kautta.
    Ja sitten kirjoittaja jatkaa:
    Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
    Hebrealaiskirjeen siis vakuuttaa näillä sanoilla,
    että sama Jeesuksen läsnäolo oli oleva myös heidän voimansa
    kaiken meneillään olevan kauheuden keskellä.

    Synti, josta tuossa kohdassa puhutaan, on siis Kristuksen hylkääminen.
    Kristuksen kieltäminen.
    Juutalaiset olivat aikeissa käyttäytyä siten kuin
    todellinen luvattu Messias olisi vasta tulossa.
    Mutta kirjoittaja sanoo: Jos kiellämme Kristuksen,
    ei ole oleva enää mitään toista uhria puolestamme.
    Ja niin hän vakavasti varoittaa tallaamasta jalkoihin Kristusta.
    Hylkäämästä pyhää liittoa, jonka perustana on Jeesuksen veri.
    Veri, jossa he olivat pyhitetyt.
    Kirjoittaja varoittaa kuoleman vakavasta synnistä:
    Armon Hengen herjaamisesta. Pyhän Hengen pilkkaamisesta