Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

316

Kommenttia

11908

  1. Ymmärtääksemme Ilmestyskirjaa, meidän on pidettävä mielessä kaksi asiaa.
    Ensimmäinen oli tehtävä, jonka Johannes oli Jeesukselta saanut:
    Kirjoita
    - mitä olet nähnyt
    - mikä nyt on
    - mitä tämän jälkeen on tapahtuva.

    Toinen tärkeä asia ymmärtää on ... Johannes.
    Johannes edustaa koko Kristuksen seurakuntaa.
    Ystäväni, älä nyt menetä tätä. Jos haluamme ymmärtää Ilmestyskirjaa,
    meidän on käytettävä meille jo Ilmestyskirjan alussa annettua avainta,
    mutta jo sitä ennen aivan Ilmestyskirjan alkusanoista lähtien
    meille tehdään tiettäväksi, että Johannes on vain yksi meistä
    ja hän edustaa koko Kristuksen seurakuntaa.

    Kysymyksessä on "Jeesuksen Kristuksen ilmestys,
    jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa"

    Johannes ottaa vastaan tuon ilmestyksen Kristuksen seurakuntaa varten.
    Jeesus näyttäytyy Johannekselle.
    Mutta jo ennenkuin Johannes on vielä edes kääntynyt
    nähdäkseen, mikä ääni hänelle puhui, oli Jeesus sanonut:
    "Kirjoita kirjaan, mitä näet".
    Jeesus halusi, että koko Hänen seurakuntansa näkee Hänet.
    Ja siksi Johannes kirjoittaa
    ensimmäisenä ja kaikkein tärkeimpänä asiana ylös sen,
    "mitä oli nähnyt", kun hän näki Jeesuksen.

    Nyt meidän on myös ensin nähtävä se, mitä Johanneskin näki.
    Me emme voi ottaa vastaan sitä, "mikä nyt on",
    ellemme koko ajan katso samalla myös sitä, "mitä olet nähnyt".

    Mutta kun Jeesus lähestyy meitä, Hän haluaa aina aivan ensimmäiseksi
    meidän tietävän, mitä Hän näkee meissä.
    Hän näkee meidät "Efesona" eli "kauniina ja haluttavana".

    Mutta heti seuraavaksi Jeesus tahtoo
    että me käännämme katseemme Häneen:
    "Näin sanoo hän,
    joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään,
    hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä."

    Eli avain Efeson viestin avaamiseen on tuossa virkkeessä,
    joka on toisto osiosta "mitä olet nähnyt".

    Efeso on Jeesuksen silmissä ja Jeesuksen tähden
    nimensä mukaisesti "kaunis, täydellinen, haluttava".
    Mutta Jeesuksen ihastus ja rakkaus on nyt yksipuolista.
    Efeso on hyljännyt ensimmäisen rakkautensa.

    Mitä meidän tulee tällaisessa tilanteessa tehdä.
    Nostaa katseemme Jeesukseen. Aivan niinkuin Johannes teki,
    kun vankileirien synkässä saaristossa yhtäkkiä kuuli äänen takaansa.
    Johannes kääntyi katsomaan ....

    Jos me olemme samassa tilanteessa kuin Efeso,
    on meidän käännyttävä siihen suuntaan, mistä kuulemme tuon äänen.
    Äänen, joka on niin voimakas, kuin vain on Jumalan ääni,
    joka jo Eedenissä huusi ihmistä.

    Jos ensirakkaus on sammunut, ei asiaa ollenkaan korjaa se,
    että me vihaamme kaikkea sitä, mitä Efesokin vihasi.
    Efeso vihasi oikeita asioita. Mutta ilman Rakkautta sillä ei ole merkitystä.

    Tällaisessa tilanteessa meidän on nähtävä, se mitä Johannes oli nähnyt.
    Meidän on nähtävä Hänet,
    joka käyskentelee illan viileydessäkin etsien meitä kylmenneitä.

    Ja samalla meidän on nähtävä se, ja vieläpä ensimmäiseksi,
    että Hän pitää meidät oikeassa kädessään.
    Ei mikään eikä koskaan voi meitä irrottaa tuosta kädestä,
    jossa nuo seitsemän tähteä ovat.

    Johannes seurakunnan edustajana oli tuo ensimmäinen tähti.
    Nyt hän, se opetuslapsi, jota Jeesus erityisesti rakasti,
    saa olla ensimmäisenä meistä näkemässä Hänet,
    joka käyskentelee meidän keskellämme ja tietää meistä kaiken,
    joka pitää meidät tiukasti oikeassa kädessään eikä meitä hylkää eikä jätä.

    Mutta jos ensirakkaus on päässyt sammumaan,
    meidän on sytyttävä uudelleen.
    Tarvitaan uusi kosketus Hengen liekkiin, Häneen,
    joka käyskentelee lampunjalkain keskellä.
    Hän saa tuon sammumaisillaan olevan liekin uudelleen hulmahtamaan.
    Me voimme taas olla valaisemassa ...
    ehkä vain yhtä pimeää huonetta, ehkä vain lähipiiriämme,
    tai ehkä kokonaista kaupunkia, jos meidät on asetettu vuorelle.

    Mutta jos öljy ei virtaa astiaamme, meidän lamppumme sammuvat.
    Mutta Hän käyskentelee lampunjalkain keskellä,
    jotta voisimme laittaa lamppumme kuntoon.
    Jos emme laita, Jeesus tulee ja työntää lampunjalkamme pois paikaltaan.
    Seurakunta toisensa jälkeen on tämän kokenut.
    Mutta meidän ei tarvitse tätä kokea. Ei yksilönä eikä seurakuntana.

    Muistetaan rukouksin niitä yksilöitä ja seurakuntia,
    jotka nyt ovat kuin Efeso.
  2. "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa,
    vaan siinä, että hän rakasti meitä
    ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."
    "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa"

    Sinä kuulut tuohon joukkoon "maailma".
    Koko maailman syntivelka oli Jeesuksen päällä.
    Hän maksoi koko velan, ja sanoi lopuksi: SE ON TÄYTETTY.
    Eli mitä itse asiassa tapahtui. Saanen kuvata sen sinulle monologina.
    Eli kysymys on syntivelasta, joka on sulkenut meidät vankilaan:

    Velkakirjani on ripustettu sellini oven ulkopuolelle.
    Siitä näkyy myös tuomioni. MInun on kuoltava.
    Tämä vankila on täpötäynnä.
    Sillä kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet,
    ja ovat rikkomustensa tähden täällä istumassa
    ja odottamassa kuolemantuomiotaan.

    Miksi ihmeessä Tuomari ei ole jo määrännyt tuomion täytäntöönpanoa.
    Jotkut sanovat, että näin Hän osoittaa oikeudenmukaisuuttaan.
    Jotkut hienostelijat ilmaisevat sen sanalla vanhurskaus.
    Vanhurskas tuomari. Ja mitä se minua hyödyttää.
    En minä voi mitenkään maksaa velkaani. Kuoltava on.

    Tosin jotkut väittävät kuulleensa ihan pähkähulluja huhuja.
    Että tuo Vanhurskas Tuomari olisi aikeissa lähettää
    oman ainosyntyisen Poikansa tuomittavaksi
    kuolemaan meidän sijastamme.
    Ja että tämän tähden meidän tuomiomme täytäntöönpano on viivästynyt.
    Hullutusta, sanon minä. Ei se voi olla totta.

    Käytävältä kuuluu ääniä.
    Ikäänkuin sellien ovat aukeaisivat yksi kerrallaan.
    Hälinä lisääntyy vankilassa. Hiljaa siellä!
    Eikö sitä saa edes vankilassaan olla rauhassa.

    Sellini ovi lennähtää auki. Vartija ilmoittaa minulle:
    Vanhurskas tuomari antoi oman Poikansa kuolemaan
    Sinun sijastasi. Sinun tuomiosi on kärsitty. Olet vapaa.
    Hän ottaa velkakirjani sellini oven yläpuolelta ja
    ja kirjoittaa sen päälle: TELESTAI

    Olen kovin hämilläni. Ei tämä voi olla totta.
    Moni muukaan ei usko. He jäävät istumaan selliinsä.
    He sylkevät vartijaa naamalle:
    "Vai tulit sinä pilkkaamaan meitä".
    Ja iskevät kokonaan maksetuksi kuitatun velkakirjansa
    takaisin vartijan isoon kouraan. "Sulje ovi perässäsi!"
    Sitten he käyvät nukkumaan.
    Ja odottamaan tuomionsa täytäntöönpanoa.

    Minä kysyn vartijalta: Onko tämä totta vai valhetta.
    Hän ottaa taskustaan Vanhurskaan tuomarin laatiman kirjallisen pöytäkirjan:

    "Nyt Jumalan vanhurskaus, on ilmoitettu ilman lakia,
    nimittäin Jumalan vanhurskaus Jeesuksen Kristuksen uskon kautta
    kaikkiin, jotka uskovat. Ei siis ole erotusta.
    Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla,
    ja heidät vanhurskautetaan lahjaksi Hänen armostaan
    sen lunastuksen kautta,
    joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
    jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä."

    Kun kuuntelen Vanhurskaan Tuomarin kirjoitusta,
    minun sisimmässäni syntyy usko:
    Nyt minä ymmärrän, että tuo Tuomari todellakin
    on vanhurskas, ja Hän vanhurskauttaa sen, jolla on usko ....
    mikä Hänen Poikansa nimi olikaan.

    "Jeesus", Vastaa vartija. "Vanhurskas Tuomari vanhurskauttaa sen,
    jolla on usko Jeesukseen. Jeesus on Sinun verilunastajasi."

    Minä uskon ja kävelen ulos sellistäni ja koko vankila-alueelta.
    Sen muurien sisäpuolella minua hallitsi Synnin ja kuoleman laki.
    Mutta ei enää. Minut siirrettiin kuolemasta Elämään.
    Sisimpäni on nyt täyttynyt Elämän Hengellä.
    Ja nyt Elämän Hengen laki hallitsee minua.

    Minä olin kuollut synteihini ja rikoksiini.
    Mutta minut tehtiin eläväksi. Ja nyt minä elän.
    Enkä ikinä kuole. Luen Vanhurskaan Tuomarin Sanaa.
    Ja uskon joka ikisen sanan todeksi. Ei Vanhurskas Tuomari voi valedella.
  3. Kiitos linkistä. En vielä lukenut.

    Raamattu on monikerroksinen.
    Me voimme lukea Raamatun ensimmäisestä luvusta sen,
    mitä tälle planeetalle tapahtui 6000 vuotta sitten.
    Mutta sitten tuo samainen ensimmäinen luku
    paljastaa meille myös esimerkiksi Jumalan pelastussuunnitelman.
    Ja paljon paljon muuta.

    Näin on myös Raamatun viimeisten lukujen osalta.
    Ne kertovat meille vaihe vaiheelta, mitä lopuksi tapahtuu.
    Mutta niissä on myös vastaavanlaisia syvempiä kerroksia.
    Noista samoista luvuista (esimerkiksi luvusta 4 alkaen)
    voidaan lukea paitsi tulevaisuutta myös jo toteutunutta historiaa,
    jossa seurakunta on tietenkin ollut osallisena.

    Tässä ketjussani "avain Ilmestyskirjaan" olen hapuillen yrittänyt
    joitain aivan peruslähtökohtia avata.
    Tai oikeastaan vain ojentaa avaimia.

    Ilmestyskirjan historiallinen tulkinta olisi ehkä tullut omastakin aloitteestani
    jossain vaiheessa esille, mutta Ilmestyskirjan peruslähtökohtiin
    se ei mielstäni kuulu.
    Ja niin valtavia näkymiä antavaa ja uskoa vahistavaa kuin se onkin,
    niin se on myös kompastuskivi,
    jos jätetään Ilmestyskirjan suora ilmoitus sen varjolla huomiotta.

    Ilmestyskirjan ohella puhutaan usein
    ja jopa rinnakkain Danielin kirjan sanomasta. Ihan ok.
    Mutta silloin täytyy muistaa se, että Danielin kirja ei puhu mitään
    ainakaan suoraan
    nyt meneillään olevasta seurakunnan aikakaudesta.

    Jos Israel olisi ottanut Messiaansa vastaan
    Hänen ensimmäisen tulemisensa yhteydessä,
    ei tällaista seurakunnan aikakautta olisi ollenkaan tullut.
    Ja silti Danielin kirjan kaikki ennustukset olisivat toteutuneet pilkulleen.

    Olen iloinen, että otit tämän puolen esille, ja luulen niin,
    että minun ei nyt sitten tarvitsekaan tästä historiallisesta näkökulmasta
    oma-aloitteisesti enää kirjoittaa.

    Vaan voin keskittyä siihen, mikä nyt on lukujan 2-3 mukaan
    ja sitten jos miten koen ja puhtia riittää niin hiukan avata sitäkin,
    mitä tämän jälkeen on tapahtuva,
    ja tarkoitan nyt luvusta 4 eteenpäin ja nimenomaan maan päällä asuvaisille.
    Se, mitä seurakunnille eli uloskutsutuille nyt meneillään olevan aikakauden jälkeen tapahtuu, on kerrottu jo luvuissa 2 ja 3.
  4. Jeesus on hyvä. Jeesus ei väittänyt vastaan.
    Jos olisi väittänyt, Hän olisi valehdellut.
    Mutta Jeesus ei suinkaan sanonut, etteikö Hän olisi hyvä.
    Uusi Testamentti kertoo meille yhä uudestaan,
    että Jeesus teki vain hyvää.
    Itse asiassa lähes kaikki tunnustavat sen, että Jeesus oli hyvä.
    Mutta tuollainen tunnustus ei vielä merkitse mitään.

    Jeesus kysyykin meiltä:
    "Miksi sanot Minua hyväksi?".
    Ja antaa rikkaalle nuorukaiselle vielä kymmenen pisteen vihjeen:
    "Ei kukaan hyvä paitsi yksi, Jumala."

    Kukaan ei voi sanoa Jeesusta pahaksi,
    mutta sanommeko Häntä hyväksi sillä perusteella, mitä Hän teki,
    vai sillä perusteella, mikä Hän on.

    Jos emme tunnusta Häntä Jumalan ainosyntyiseksi Pojaksi,
    siis ainoaksi, joka lajiltaan/suvultaan/perimältään on Jumala Jumalasta,
    emme vielä ole tulleet tuntemaan Häntä, niin kuin tuntea tulisi.
    Hän ei vielä ole ilmestynyt meille Elävänä Vapahtajana.
    Emme vielä ole kohdanneet Häntä niin kuin epäuskoinen Tuomas,
    joka tunnusti: Minun Herrani ja minun Jumalani!
    Emme vielä ole kohdanneet Häntä niin kuin epäuskoinen Natanael,
    joka tunnusti: Opettaja, Sinä olet Jumalan Poika!

    Tuo rikas mies ei tajunnut hengellistä köyhyyttään.
    Hän tiesi käskyt. Ja onneton uskoi noudattaneensakin niitä.
    Ei siis tajunnut lainkaan syntisyyttään ja kelvottomuuttaan.
    Ja niin Jeesus otti esille pienen esimerkin.
    Vain pieni vihje käskyjen alkutaipaleelta:
    Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
    Mene, myy omaisuutesi ja anna köyhille, ja tule ja seuraa Minua.

    Mies olisi voinut siinä hetkessä saada kokea Jumalan valtakunnan
    eli vanhurskautta, rauhaa ja iloa, mutta menikin pois murheellisena.

    Kunpa Jumala saisi avata sokeat silmämme
    näkemään todellisen köyhyytemme.
    Silloin on niin helppo lähteä seuraamaan Jeesusta.
    Hukkuvana on helppo tarttua Hänen ojennettuun käteensä.

    Kun Pyhä Henki avaa sokeat silmämme näkemään alastomuutemme,
    on helppo heittää omakutoinen vanhurskauden vaate pois,
    ja ottaa vastaan lahjavanhurskaus.

    Kun tajuaa olevansa kuollut synteihinsä,
    on niin helppo luopua omasta elämästä,
    ja ottaa vastaan Hänen lahjoittamansa uusi Elämä.

    Silloin Rakkaus saa aikaan jopa sen, että on mahdollista seurata Häntä,
    mihin ikinä Hän menee. Kärsimyksen tielläkin. Ja tulla kerran kruunatuksi.
    Ja kun me lähdemme liikkeelle seuraamaan Jeesusta,
    niin kohta meillä on jotain todella arvokasta, mitä jakaa toisillekin.
    Ja kun sen teemme, meillä on itsellämmekin aarre taivaissa.

    Jeesus sanoo tänä päivänä meillekin, jotka luulemme olevamme rikkaita:
    Mene ja myy kaikki.

    Paavali heitti kaiken lain noudattamisen kautta saavuttamansa roskana pois.
    Hän halusi tuntea vain Jeesuksen ja Hänen ylösnousemisensa voiman.
    Hän halusi olla puettu Jumalan lahjavanhurskauteen.
    Hän halusi sen, minkä saamme Jumalalta uskon perusteella.

    Mutta samalla Paavali tiesi, että kahta herraa emme voi palvella,
    että hänen ei turhaan anneta tuntea Jeesuksen ylösnousemusvoimaa.
    Paavali tiesi, että kun meidät on siirretty s...tanan vallasta
    Jumalan Rakkaan Pojan valtakuntaan, niin meillä on vihollinen.
    Ja Kristuksen joukoissa me voimme joutua kärsimään.
    Ja Paavali jopa tiesi, minkälainen oli oleva hänen tapauksessaan
    maaliviivan ylitys. Jeesus oli sen hänelle sanonut.
  5. 1