idompsu

Vapaa kuvaus

Me me me! Me need hug... NOW!

En ehkä ole väärässä mutta ei se tarkoita että sinä olisit oikeassa...

Merkityksettömiä ovat ne, jotka eivät rekisteröi nimimerkkiä...
Minä sentään kehtaan paljastaa että viikatemies kuolaa jatkuvasti selkääni mielialani takia, kuolannut jo niin kauan että sinulla ei ole edes täällä olemisesta kertynyt vuosia yhtä paljon...

Ja se merkitsee että voit painua suoraan takaisin v*tuun...

Raivopuuskassa ja muussa voit tulla vinkumaan: [email protected]

Lempialueeni ovat työttömyys, sinkkuus ja maahanmuuttokriittisyys(en agressiivinen, vaikka välillä tuntuukin)...

Tiedän helvetin hyvin mitä työttömyys on ja millaisia työttömien erotuksia on olemassa, jos väität vastaan et ole ollut työtön tuntia enempää.

Sinkkuus on arka juttu, mutta se on oma valinta. Sinkkuna on vapaampi ja omaa laajemman näkökulman.

Maahanmuuttokriittisyyteni on korkea, koska vain rikolliset ovat tulleet pakolaisiksi. Vain harva nainen ja (aito) lapsi on tullut tänne.

Aloituksia

2

Kommenttia

1275

  1. Tuo on sitä, mitä kutsun A-S-I-A-K-S-I...
  2. Ihmettelen miksei osa niistä, jotka EIVÄT JUO, laita sitten yhteystietoja ja tollasia omaan "Yhteystietoketjuun" joka on tarkoitettu juuri näille ihmisille jotka EIVÄT JUO.

    Aivan kuten tuossa jo tuo yksi ketju on mihin saa jättää yhteystiedot, niin sellane johon vois laittaa sitten yhteystietonsa ne jotka eivät tosiaankaan juo, jos vaikka toiset samantapaiset kiinnostavat.

    Emt, kunhan ajattelen...
  3. "Yksinäisyyden tunne ei ole sama kuin muiden fyysinen poissaolo, vaan yksinäisyyden tunne voi olla suurimmillaan juuri ihmisten keskellä."

    Tiedätkö ketjun "Ihmisiä jotka ei juo?"

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/10082658

    Tämä on jo yksi syy yksinäisyyteen.
    Esimerkiksi itse en juo, mutta mm serkku juo ja yksi kaveri juo. Enkä tunne kuuluvani joukkoon ei-juovana ihmisenä.

    Ja kyllä, se on myös häpeää. Häpeää siitä, että liikkuu välillä alkoholisoituneiden ihmisten seurassa, saa siitä sen leiman että on baarissakävijä sekä kun kieltäytyy tupakasta, niin tulee se tunne että "nyt olen erilainen" ja joskus myös tuntee itsensä totaali-idiootiksi.
    (Välillä tulee tunne: Mitä v*tua mä näiden seurassa teen, en edes kuulu näihin ihmisiin.)


    "Yksinäisyyttä ei aina ole helppo havaita ulkoapäin. Ihminen voi olla yksinäinen toisten joukossa. Yksinäinen ei välttämättä näytä pahaa oloaan. Ihminen voi olla ulospäin aktiivisen oloinen, sosiaalinen, iloinenkin peittääkseen yksinäisyyttään. Voi olla, että hän ei halua vaivata ketään itsensä vuoksi tai häpeää yksinäisyyttään. Sisimmässään hän saattaa kuitenkin kärsiä syvästäkin yksinäisyydestä.

    ...................................................................................................................

    Yksinäisyydestä selviämiseen on useita keinoja. Vaikka yksinäisyydestä ei kokonaan pääsisi eroon voi sen kanssa oppia elämään."

    Njoo, en ole tosiaankaan koskaan koennut olevani johtaja missään tapauksessa, joten en tosiaankaan tiedä johtajuudesta sinällään.
  4. Oma yksinäisyyteni johtuu juuri mainituista kokemuksista(traumoista) koulussa.
    Nykyään ehkä pystyn puhumaan hiukan enemmän jo, mutta minkäänlaisia suhteita en pysty pitämään kauaa yllä.
    Ja usein on vaikeata pitää minkäänlaista esilläpitoa itsestään.
    Ei kukaan ole sanonut ihan noin, vaan on muuten jätetty yksin.

    Syrjitty, periaatteessa. Siitä se taitaa sitten johtua.

    Vaikea sitä oli paeta, samassa koulussa nuohan olivat.
    Eikä silloin kukaan kyllä liikakuormaansa päälleni kaatanut.
    Jotenkin vaan, jätettiin yksin...
    Nykyään sen kaato on osa mun elämää, kuuntelen toisten murheita.
    That's it.
    Joskus kysytään, että miten mää jaksan kuunnella sitä kaikkea s*ttiä.

    Njoo, onhan ihminen muutakin. Mutta se että onko se muu osa näkyvää, riippuu ihan ihmisestä itsestään, johon vaikuttaa juuri, onko halukas ja kyvykäs sekä pystyvä näyttämään sen. Joskus jos mieliala lähentelee kengänpohjaa, ei ole mahdollista näyttää muuta kuin masentuneen, jossain tapauksessa senkin pystyy piilottamaan valehymyn taakse.
    Puhumaan pystyy, mutta tajuaako toisten ihmisten puheen masennuksen alta onkin sitten asian toinen puoli.

    Kolme muuta palstaa?
    Hmmm... Tyhjästä on paha nyhjästä.
    En kovinkaan usein palstoilla käy, tämä nyt sattui olemaan sellainen, mihin pystyi ilman rekisteröitymistäkin kirjoittamaan. Ja anonyymina.
    Siis tämän tyylisiä palstoja, Afterdawnia lukuunottamatta, en ole kauheasti palstoilla itse kirjoitellut.

    Kokemukset mm kaverien ja läheisen(-ten) kuoleminen sekä koulukiusaaminen on tehnyt minusta tällaisen, jollaisena nyt tässä kirjoitan.
  5. No, isästäni en tiedä johtajuudesta, olin todella nuori kun hän vielä eli.
    Mutta kova autoremppaaja hän oli, joten lähellä asuvan, isäni paremmin tuntevan vanhemman miehen mukaan olisin ainakin perinyt isäni ulkonäköisyyden lisäksi käsitaitoja.

    Äitini hallitsee kyllä hyvin. Ja uskaltaa puhua enemmän kuin minä.
    Ja tosiaanki ihan normaali äiti on, eli en tiedä heikkoudesta.

    Ja mitä tulee kiusaajiini, en todellakaan osaa sanoa mitään tuosta.

    Njaa... En tiedä noista johtajista niin paljoa, ketkä on yksinäisiä ketkä seurapiirillisesti rikkaita.(omaavat hyvän seuran ja ovat arvostettuja)
    Sinällään hyvät johtajat voivat arvattavasti olla yksinäisiä, mitä nyt paria hyötykontaktia lukuunottamatta.

    En sitten tiedä mitä sisällä oikeasti piilee, voi olla terästäkin. =D
    Mutta kyllä on johtajuus pahasti hukassa...
  6. Periaatteessa et ole syrjäytynyt koska omaat opinnon eli olet opiskellut, ja töissä. Ns. "yhteiskunnan" puolesta olet valmis tuottavaan.
    Eli työn ja opiskelun puolesta et ole syrjäytynyt.
    Eli tässä syy miksi "yk" ei sinua syrjäytyneeksi luokittele.

    Sosiaalinen syrjäytyminen riippuu sinusta sitten.
    Jos annat tuon, että et omaa mitään yksityiselämää, nyhjötät loppupäivän kotona etkä yritä luoda suhdetta, tai kontaktia, on syjäytymistä sosiaalisessa elämässä, mikä on omalta kannalta vaarallista...

    itse teen juuri sitä välillä. Ihan tarkoituksenmukaisesti, tosin...
    (Ei, en ole vaarallinen vaikka sosiaalisesti syrjäytynyt...
    Yhteiskunta tuskin minuakaan syrjäytyneeksi luokittelee opintojen takia.)

    Jos koet sen masentavana, hanki jonkinlaisia kontakteja.
    Jos taas annat homman olla, etkä edes yritä, vaan vaivut yksinäisyyteen omasta tahdostasi, se on syrjäytymistä.

    Yhteiskunta ei tiedä oikeasti mitään, nuo luokittelut nyt on mitä on.
  7. Hyvin mielenkiintoinen kysymys...

    Jotkut elävät sen kanssa, ja osa myös myöntää sen.
    Jo se, että osaa tiedostaa, että yksinäisyys on läsnä on jo askel siihen, että on sinut sen kanssa ja voi olla mahdollista päättää, jatkaako sen kanssa vai haluaako tehdä sen kanssa jotain.

    Ja osalle se aiheuttaa masennusta.
    He eivät kerro totuutta, vaan ovat äänettömiä.
    Joskus liiallinen äänettömyys voi tehdä ihmisestä, etenkin yksinäisestä, kävelevän aikapommin.
    Mutta jo tiedostaminen auttaa paljon.

    Jos ihminen tiedostaa, että on yksinäinen ja myöntää sen, ei muilla pitäisi olla huolenhäivää. Ainakaan niiden, jotka ovat huolehtivaisia läheisistään ja ystävistään.
    Parempi on silloin siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli miten jatketaan sen kanssa.


    Aika hassua, miten kohdellaan niitä, jotka sen tiedostavat...
    (Onkohan ilveilijät kateellisia, etteivät pysty itse sanoaan ongelmistaan mitään?)
  8. Kouluaikoihin...
    Tosin koulutusta käyn vieläkin.
    Siellä ei niin pahaa enää ole olla.
    Oikeastaan tuo koulutus antaa välillä jonkinlaista jaksamistakin.

    Joo ei ne parikymppiset nii pahoi enää ole.
    Tosin tuolla on jo sinänsä vanhempaakin porukkaa.

    Kyllä, käsin tekeminen on työnteossa tärkeintä koska, no, tykkään tehdä paljon käsin. Ja kyllä, niin tarkkaa kuin työnteossa käytettävät välineet vain sallivat.

    Myöskin jonkinlainen esitteen esittäminen yleisön edessä puhumalla on tosiaan vaikeata. Kouluajoilta tuttua se tappavan tuntuinen ahdistus.
    Ainoastaan kerran olen saanut tuon ahdistuksen pidettyä kurissa, kun ajattelin, että viimeinen kerta, eikä enää sen jälkeen uusiksi koskaan.
    Asiaa edesauttoi se, että aihe oli jotain, mistä varmasti tiesin.

    On se puhuminen yleisön edessä vaikeampaa, koska silloin on periaatteessa keskipiste. Ja se on vaikeata.
    Mutta ei se siltikään helpota oloa se että joku katsoo, kun vaikka teen työtä.
    Tai siis enemmän kuin yksin ihminen katsomassa, niin se siitä työnteosta.

    Hmmm... Vaadittu enemmän? Ei oikeastaan.
    Vaativia persoonallisuuksia? En osaa sanoa, kuka olisi ollut vaativa.

    Lapsena oli hiukan enemmän kavereita, jopa ystäviä.
    No, toinen näistä muutti vanhempiensa kanssa pois, toinen taas... muuttui.
    Aivan eri ihminen kuin ennen, ja pelottava...
    En siis tarkoita mitenkään ulkonäöltään, vaan käyttäytymiseltään ja mielenkiinnon kohteistaan...

    En paljoa lukenut kirjoja, saati yrittänyt eläytyä niihin.
  9. Nope...

    Ei ketään johon samaistua...
    Jaa että suku joka olisi ulottunut pitkälle? En mene sanomaan mitään...

    Hmmm... Mietitäänpäs...
    Serkuista yksikään ei ole arka, ujo ja sosiaalisesti heikko.
    Veljiä? Nope...
    Siskoja, no ne on jo löytänyt jonkun. Ja ne hallitsee sosiaalisen elämänsä.
    Joskus kun niitä näkee niin murheet menee silloin...
    Isoisä ja isoäiti? Niillä ei ole mitään heikkouksia sosiaalisen puolen suhteen.
    No, mitä nyt isoisä on vähän omissa mietteissään, vanhuuttaan.
    Isä? En halua puhua siitä...
    Äiti? No sillä on sentään tuttuja, ettei tarvi tällasta katsoa...
    (Välillä ärsyttää se hilpeys...)
    En kummemmin sukuani ole tutkinut.
    Jos joku osoittautuu sukulaisekseni, eroaa hänen tuttavapiirinsä ym. sellaiset rajusti.
    Ja usein puheliaampia kuin minä.
    Usein vain ei tiedetä että olen täällä, ja jos huomataan niin katsotaan kuin muusta maasta tullutta...

    Ja kavereita?
    Hmmm... En nyt tiedä, kutsuisinko heitä enää kavereiksi.
    Ainoa kanssakäyminen entistenkään kanssa on se, että saatan kuskata heitä jonnekin.
    Periaatteessa he ovat muuttuneet "asiakkaiksi"
    Ei sen kummempaa...

    Tällainen minä olen...
    Keneenkään en samaistu, kenenkään persoonallisuutta tai tapoja en matki. Yritän vain olla mitä voin olla, mitä tunnen olevani, ja toivon sen riittävän.
    Mutta loppujen lopuksi sanon vain sanan, lauseen tai elehdin että ilmoitan olevani elävä, kunnes taas katoan, haihdun varjoihin...
  10. No siinähän se näkyy.
    Ei se, että onko ihminen ja eläin.
    Vaan se, kumpi haittaa enemmän "taustalla"
    Eläin voi olla hiljainen, ei häiritse tai tee mitään haitallista, mitä nyt osoittaa huomionkipua, kuten vaikka kouluttajan koira, joka ei uskalla tulla lähelle, kun joku koulutuspajalla tekee hommia, mutta haukkuu ilmoittaakseen olemassaolostaan.

    Ihmiskatsoja taas voi olla ilkeä, ja se ilkeys vasta tekee kipeää.
    Mm. juuri tarkan homman vaiheessa joku tulee tekemään jotain häslinkiä, josta on haittaa, tai voi enemmänkin tuhota jotain mihin olet kuluttanut paljonkin aikaa. (kokemusta on)

    Esimerkkinä on p*kamainen koulutoveri, joka ilkeyttään piilottaa jotain TODELLA tärkeätä aineistoa, tai jotain mitä juuri sinä hetkenä tarvitset.
    (kokemusta on)
    Ja ihminen pystyy haukkumaan masentavasti, moittimaan tai jotain.
    Jopa väärissä tilanteissa, tai haittatakseen ihmisen moraalia ja itsetuntoa.

    Koira siis:
    -Haukkuu vain huomionkipeisena, eikä moiti tai hauku sinua turhaan mm. jollakin ilkeällä sanalla vaikka muiden kuullen.
    -Ei piilottele useinkaan tärkeitä tavaroitasi.
    -Ainoa haitta on että sinun täytyy vahtia ettei koira telo itseään.

    Ihminen:
    -Haukkuu joko kohottaakseen tietoisuuttasi jostain asiasta...
    -...jolloin voit myös ottaa sen nöyryytyksenä ja häpeänä
    -Pystyy haukkumaan ties miksi muiden kuullen, mikä aiheuttaa häpeää.
    -Piilottelee usein tavaroitasi tai tekee jotain muuta mikä pilaa jotain.
    -Niitä täytyy vahtia ettei mitään katoa.

    Eli ei se koira mitään haittaa...
  11. Tuohon sänkyostokseesi en osaa sanoa mitään, mutta mikset sitten vaikka mene johonkin ns. yhteisötapaamispaikkaan, kahvilaan tai jotain.
    Tampereelta en nyt tiedä onko siellä jotain sellaisia paikkoja...
    (Liikaa aikaa siitä kun itse tampereella kävin joskus lapsena)

    Jos et viihdy asunnossasi, mene ulos. (Tiedän, tavallinen kommentti, mutta kuitenkin...)

    Oletko yrittänyt etsiä kunnan seudulta kaveria vaikka S24:n "yksinäisyys" alueen Yhteystietoketjun kautta?

    Tyhmäähän se on ehdottaa tollasia, ja pian tulee varmana joku "ottaakoha nää tosissaan" tyylinen kirjoittelija sanelee jotain omiaan.
    Mutta se voi toki auttaakin, oma asiasi on että haluatko sinne yheystietojasi laittaa mm. jotain sp-osoitetta tai jotain.

    Eli käyppä vaikka kattomassa jos löydät jotain kivaa juttuseuraa tampereelle:

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/9384540

    Ja se sänky.. Jos se painaa mieltäsi, niin mietippä sitä että onko maailmassa ketään, joka ei olisi ostanut jotain, jota katuu jostain syystä?
    Tuskinpa. Ja jos on niin mitään kummoista tuskin ostanut.
    Eli se on nyt siinä se sänky, jos ei muuten, ni ajattele että se kartuttaa kokemustasoa ostamisessa. Seuraavalla kerralla sitten osaat olla kärsivällisempi, että voit päätyä oikeisiin ostospäätöksiin. (Toivottavasti.)
  12. Nope...

    Ei siis eläimet eivät vaikuta mitenkään, vain paikalla välillä oleva kouluttajan koira, joka tosin saa huomioni pois työnteosta.
    Mutta ei siis yksinäisyyteen tai sosiaaliseen osaan(puoleen) eläimet eivät vaikuta.

    Otetaanpa vaikka tämä:

    Työstän kappaletta.
    Sitten siihen tulee joku, vain katsomaan. (toinen ihminen)
    Tulee paineita, että jos tää nyt menee tää homma p*seelleen, niin
    varmuus itseensä laskee, taas... Mieliala laskee samalla.
    Eli jos homma menee hanurille, niin tälläin käy.
    Eli tunnen itseni tosiaankin p*kaksi, kelpaamattomaksi.
    Sen jälkeen vetäydyn, ja samalla kyseiseen katsojaan oleva
    sosiaalinen "yhteys" laskee. (tarkoitan että tunnen tämän katsojan silmissä olevani jonkinlainen, no alallaji tai jokin...)
    Loppu ajaksi mieliala laskee, ja sen nousemiseen menee ainakin päivä.

    Jos paikalle tulee enemmän kuin yksi ihminen, otetaan vaikka kaksi, niin en vaan voi tehdä mitään, eli joko olen yksin ja teen homman, tai en tee koska asetan itseni paineen alle, toisen katsellessa.


    Tämä oli vain toinen vaihe, missä huomaa että yksinäisyys kukoistaa minussa.
    Toinen on taas:

    Jos koen olevani ulkopuolinen mm. kännisten ihmisten seurassa, mikä on yleistä.
    Koen, että seurassa puheenaiheena oleva juttu ei ole mun alaa taikka en tajua.

    Nämä aiheuttavat sitä, että vetäydyn, tai en tunne kuuluvani joukkoon.
    Jo nämä ovat yksinäisyyttä.

    Koska mm koira ei moiti, vaan haukkuu (tosin ei mitenkään masentavalla tavalla) niin vastaukseni kysymykseesi on että ei, eläimet eivät vaikuta mitenkään siihen että olenko arka, ujo ja sosiaalisesti heikko ihminen.
    Sosiaalisesti heikkoon tasooni vaikuttaa se, että en ole kovin kyvykäs aina vastaamaan, tai sanomaan tiettyihin asioihin ei tai kyllä, vaikka se voisi olla hyväksi.
    Myös se tekee minusta hyvin etäisen.

    Elikkä:

    -Selosteeni jakaa ymmärrystä(toivottavasti) mitä on yksinäisyys, ja missä vaiheessa mm. häpeä tulee peliin mukaan.
    -Ei, eläimet eivät tosiaankaan kuulu asiaan, vain toisten ihmisten läheisyys tuo nämä ongelmat(ainakin minulla) esiin.

    kiitti ja kuitti.
  13. Lisään tämän tänne, ei mitenkään loukkauksena, vaan löydettynä, täydentävänä tietona:

    -Yksinäisyys, sen kokeminen ja selitys:

    "Yksinolo voi olla myönteisesti tai kielteisesti koettua. Toisinaan on jokaisen ihmisen hyvä ja tarpeellista vetäytyä tilapäiseen yksinoloon, esimerkiksi jonkin tehtävän vaatiessa rauhaa ja keskittymistä tai ihmisen halutessa koota rauhassa ajatuksiaan. Olennaista on tällöin, että yksinololla on tarkoitus. Yksinäisyyden kokeminen onkin erotettava tällaisesta vapaaehtoisesta ja toivotusta eli myönteisestä yksinolemisesta.Yksinäisyyden tunne ei ole sama kuin muiden fyysinen poissaolo, vaan yksinäisyyden tunne voi olla suurimmillaan juuri ihmisten keskellä.

    Yksinäisyyden kokeminen on hyvin moniulotteinen asia. Yksinäisyyttä voi kokea suhteessa moniin asioihin, esimerkiksi ihmissuhteisiin sekä minuuteen tai yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin liittyen. Yksinäisyys voi olla luonteeltaan määrällistä eli tällöin jonkin tai joidenkin asioiden suhteen koetaan puutetta, esimerkiksi henkilöllä ei ole parisuhdetta tai tarpeeksi ystäviä, vaikka hän haluaisi niitä. Yksinäisyys voi olla myös laadullista, jolloin jonkin asian laatuun ei olla tyytyväisiä, esimerkiksi henkilö ei koe parisuhteessaan riittävää läheisyyttä. Yksinäisyyden kokemiseen liittyy erilaisia persoona-, tilanne- ja kontekstitekijöitä. Ihminen voi olla esimerkiksi persoonaltaan ujo ja käyttäytymiseltään syrjäänvetäytyvä. Muuttaminen ja ero parisuhteesta tai ystävistä aiheuttavat usein tilanteeseen liittyvää yksinäisyyttä. Vieraassa ympäristössä tai kulttuurissa yksinäisyys voi konkretisoitua ulkopuolisuuden tunteena. Yksinäisyyden kokeminen on prosessi: se voi olla ohimenevää tai toistuvaa, tilapäistä, tilanteista tai kroonista. Yksinäisyyteen liittyy lisäksi monia tunteita ja tuntemuksia, jotka usein kietoutuvat toisiinsa ja synnyttävät ainutlaatuisen yksinäisyyden kokemisen tunteen. Yksinäisyys onkin viime kädessä subjektiivinen kokemus."

    -Yksinäisyyden kohtaaminen:

    "Yksinäisyyttä ei aina ole helppo havaita ulkoapäin. Ihminen voi olla yksinäinen toisten joukossa. Yksinäinen ei välttämättä näytä pahaa oloaan. Ihminen voi olla ulospäin aktiivisen oloinen, sosiaalinen, iloinenkin peittääkseen yksinäisyyttään. Voi olla, että hän ei halua vaivata ketään itsensä vuoksi tai häpeää yksinäisyyttään. Sisimmässään hän saattaa kuitenkin kärsiä syvästäkin yksinäisyydestä.

    Yksinäistä voi olla vaikea kohdata. Yksinäisyys voi esimerkiksi aiheuttaa vetäytymistä. Yksinäinen voi olla ujo, arka ja hiljainen. Toisinaan hän voi olla vihamielinenkin. Yksinäisyyteen voi liittyä vakavia sosiaalisia ja terveydellisiä vaikutuksia, esimerkiksi itsetuhoisuutta ja syömishäiriöitä. Yksinäisyydestä selviämiseen on useita keinoja. Vaikka yksinäisyydestä ei kokonaan pääsisi eroon voi sen kanssa oppia elämään."



    Joo eli tollasen löysin jostain yksinäisyyttä käsittelevältä sivustolta.

    -> Ketjun aloittajalle

    Onhan se näinkin että yksinäisyys on häpeän tunnetta, kun ei ole tottunut mm. ihmisläheisiin juttuihin ja on arka tms.

    Omat kokemukseni kertovat:

    Itse koen mm. työnteossa häiritseväksi, jos on "yleisöä" koska olen silleen yksintyöskentelijä. Mutta oma syyni kun arka, ujo ja sosiaalisesti heikko ihminen olen.

    iD kiittää ja kuittaa...
  14. Ihan hyvä että joku muukin ajattelee samaa.
    Propsit siitä...

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/10109741

    Mm nimimerkki "Jubileum" teki yksinäisille chatin joka on jo hyvä alku tähän yksinäisten yhteisön perustamiseen, mutta tuosta jos saataisiin kehitettyä juuri tätä tietoverkon kautta toimivaa yhteisöä niin, että saataisiin se liveasteelle, eri läänien suuntiin jopa mahdolliseksi niille, jotka eivät mm Helsinkiin asti pääse.

    Jatka vaan, Annu, ja levitä asiaa.

    (rekkasin itselleni nimimerkin, joten d-kirjain nykynimimerkissäni on pieni.)
  15. Näinhän se on...

    Kotimaassa olisi runsaittain varmaan hieman alemmallakin palkalla aluksi työskenteleviä, kokemuksenjanoisia nuoria työnhakijoita, mutta sitten tulee nää kaikki ulkomaalaiset jotka tekee työtään halvalla. Liiankin...
    16. 64 / 64
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt