Ihmisiä jotka ei juo?

Mie en! Enkä polta enkä käy klubeissa/bileissä koska ahdistaa. Siinä menee sitten suurin osa sosialisoitumisen mahdollisuuksista kertaheitolla :D

On niitä :)

Jee sielunveljiä (tai -siskoja)!

Mitä te sitten teette yleensä? Haluan tänään tehdä jotain sosiaalista, istun tässä katsomassa historia dokumenttia ja täyttäämssä ristikoita ja hermo menee ;(

En juo, en tee mitään sosiaalista, en ole tehnyt viimeiseen 12 vuoteen ja olen 32v. Kaverit kaikkos juomisen lopettamispäätökseni jälkeen, eikä uusia ole tullut. Tää nyt oli mun tilitys, enkä parempaakaan tekemistä tänään keksinyt. Kauan olen tätä oloani surrut, mutta minkäs sille voi kun on tällainen. Kai tätäkin joku masennukseksi kutsuu, mutta en minä jaksa mihinkään hoitoon hakeutua. Töissä käyn normaalisti, töiden jälkeen teen ruokaa, nukun ja herään joskus illalla netin ääreen ja sitten painun taas pehkuihin. Oravanpyörässä ollaan, en käy missään, viikonloput neljän seinän sisällä.

Tulipahan vuodatus, mutta itse aloitit. Kiitos, helpotti ainakin hetkeksi.

no tuota hyvä kysymys..

itse käyn kyllä baarissa mutta vesi / limu linjalla
harvoin tosin.
sitäkään tulee enään tehtyä .

päivällä saatan mennä kahvilaan ja muten vaan katsella kun ihmiset käppäilee ohitse joskus joku saattaa tulla juttelemaankin.

mutta juu kyllä se helpoin tapa on varmaan jos on joku kaveri jolle soittaa ja kyselee vain kuulumiset ja pyytää kahville.

Olen itsekin ollut pienestä lähtien ollut tuollainen lumiläjässä makaileva tähtiin tuijottava ihminen

ja juu toi toimittajan ura sopisi varmaan minullekin :D

mutta tosiaan aloita vaikka vain sillä että lähdet kävelylle taas
niin tulee itselle parempi mieli , ja sitten käyt puhelimestas läpi kaikki nimet ja soittelet heille ja pyydät kahville kyllä sieltä varmaan ainakin 1 ihminen löytyy joka joisi 1 kupin kahvia tai kaksi.

Ja jos et asu kenenkään lähellä niin soitat vaan ja kyselet ilimosta ja mailman menosta meinaan jo pelkästään se että antaa kuulua itsestään vaikka se vaatii oma aloitteisuutta saa itsensä hyvälle mielelle.

ei kannata ajatella että tuo ihminen on parisuhteessa ja tollakin on tyttö ystävä , soittaa vaan ja utelee elämästä ;)

Nuorempana en juonut ollenkaan. Nykyään otan muutaman annoksen, jos jossain käyn. Olisi pitänyt juoda kunnolla nuorena, niin ehkä nyt olisi kavereita.

Eilen kaksi ystävääni tuli luokseni. Otimme pohjia ja menimme kokon viereen kuuntelemaan musiikkiesitystä. Ne kaverit oli kiviä. Olen hakeutunut hoitoon, mutta en usko saavani kunnon hoitoa kun ne hoidot oli mersuja ja nyt vain audeja. Ennen kaikkea kaikki on syytäni ja kaikki elämäni haaveet kaatui siihen, että menin antamaan entiselle työnantajalle tyrän. Hän tai he eivät tehneet minulle mitään väärää (muuta kuin kuluttanut elämäni parhaimmat vuodet ja tulevaisuudenkin). Onneksi he tietävät aina paremmin kuin minä, että mitä tarvitsen. Jos rivienvälistä saa lukea, niin en varmasti ole ansainnut ketään tai mitään. Muistavat aina keljuilla, esitellä paikkojansa ja tilanteita mitä minulta on jäänyt väliin. Minulla on ollut tämän johdosta koko päivän silmät niin kuivana, että olen tarvinnut silmätippoja.

Joo, en juo enkä ole koskaan juonut humalahakuisesti. Sosiaalisia tapahtumia on työpaikan järjestämänä 2 vuodessa ja sukulaisten ristiäisiä/häitä/hautajaisia joskus harvoin. Käyn niissä, jotta saisin vaihtelua arkeen. Tämä on minulle ihan sopiva tahti, koska ajatus suuremmasta määrästä alkaa jo ahdistaa. Olen sellainen tyyppi, että tutuissa rutiininomaisissa asioissa ei ole mitään vaivalloista, mutta kaikki harvemmin tapahtuvat asiat ahdistavat tosi paljon. Esimerkiksi töissä käynti kuuluu noihin rutiininomaisiin asioihin, mutta ennestään tuntemattomassa vaatekaupassa käynti on jo ahdistavaa. Olen todella yliherkkä sen suhteen. Tykkään siis siitä, että elämä kulkee lähes aina tutun kaavan mukaan, mutta välillä poikkean tarkoituksella kaavasta.

Opiskelujen alussa yritin lähteä mukaan kaikkiin tapahtumiin siitäkin huolimatta, että kaikki tuntui pyörivän juomisen ympärillä. Olin itsekin valmis kokeilemaan. Hyvin nopeasti huomasin, että nettifoorumit olivat mielenkiintoisempia (netti oli minulle melko uusi asia silloin). Jäinkin kotiin ja kokeilemisen halu hiipui. Kokeilin vain muutamia harvoja tapahtumia opiskeluvuosien aikana. Opiskelujen parista kylläkin löysin useita koulukavereita ja hyvänpäiväntuttuja, mutta en ole pitänyt heihin yhteyttä opiskelujen jälkeen. Olen tosi mukava tyyppi koulukaverina ja työkaverina, mutten juurikaan arkielämässä. Se johtuu tuosta samasta luonteenpiirteestä tai mistä lie tunnelukosta, josta kertoo tuo aiemmin mainitsemanikin asia.

Suhtautumiseni juomiseen nykyisin on, ettei se ole minun juttu. Se ei kiinnosta minua.

Minä juon. Ihan vaan helpottaakseni ahdistusta. Missään baareissa en ole koskaan käynyt ja kaljan hakeminen kaupasta on minulle päivän sosiaalinen hetki. Juon aina yksin kotona. Katson samalla tv:tä tai kuuntelen musiikkia. Nytkin olen juonut yli viikon putkeen. Päätä särkeen mutten pysty lopettamaan.

Lautapelikerhoon minäkin liittyisin, jos olisit vain yhtään lähempänä! Mikäpä olisi mukavampaa lauantai-iltana (tai minä iltana vain) kokoontui porukalla jonkun kotiin, syödä hyvää ja pelailla yhdessä. Ilman alkoholia tai muutaman oluen voimin, jos joku niin haluaa. Tosi mukava idea!

Täytyy myöntää että lautapeli kerho kuullostaa kivalta , harmi vaan että en itsekään asu tampereen lähistöllä

Ja rahaakaan matkusteluun ei ole tällä hetkellä :(

Toki idea on siinä määrin hyvä että voisihan sitä harkita vaikkapa tulevaisuudessa kun on varaa lähteä reissaamaan meinaan ei toi matkakaan ole kun pari tuntia junalla :)

Luulin jo ettei ole muita raivoraittiita kuin minä. Paitsi en ole koskaan edes kaljoitellut saati ottanut väkeviä enkä tupakoinut koskaan. Olen sinkkuna jo 9v. Tanssimassa kävin ravintoloissa joka viikonloppu. Senkin lopetin kun alkoi vaan kyllästyttää. Nyt aina kotosalla kissaa hoidellen ja luen paljon sekä kuntoilen. Ei enää osaa edes hakeutua ihmisten seuraan.

Juon kyllä, nimittäin janoon mutten tuskaan. Tuskaan on omat "lääkkeet" kuten nettiriippuvuus, kiroiluriippuvuus, herkuttelu ja jotain muitakin pakokeinoja, joita olen joskus listannutkin ihan.

Baarissa oon käyny vissiin 3 kertaa ja tanssilavalla 6 kertaa (Nuijapäitten lava YK:ssä), aina kuitenkin kavereiden maanittelemana. Baarissa seisoskelin tai istuskelin käet taskussa ( ei siis ollut lintuja siellä taskussa) selvinpäin (olinhan kuskina (joka kerran paaristapaluureissulla meinas ajaa rampista rynnivän rekan alle kaverin autolla, kolmen kännisen nukkuessa siinä käjen ulottuvilla)).

Laaduttoman viihdytysmusiikin möykkää suloisesti vaimentavat paperitollukat korvissani ja hupparin huppu päässä ( jottei kukaan näkis että mulla on ne paperitollot korvissani) oli oikeastaan ihan kivakin istuskella siinä räkälän pöydässä, tupakansavun ja vähäisen valosaastemäärän hämärtämässä tilassa ja tutkistella millaisiksi tutut tyypit menee juopuessaan ja katella sivusilmällä (yksi tärkeimmistä ruumiinosista) sattuisiko näkymään mitään munanpystytysfantasioita aiheuttavia, vaatteiden peittämiä muodostumia.

Noilla reissuilla oli mukana yks tyyppi joka joskus paria vuotta myöhemmin, opikelujeni jo päätyttyä ruukasi silloin tällöin umpiyöllä soitella mulle ja pöristä jotain sekavaa kännissä, oli vaikka kyytiä kyselemässä. Kolme tai neljä kertaa vissiin ehti soittaa muutaman kuukauden aikana. Sitten kerran hoksasin hänen kuolinilmoituksensa lehessä, ja oli vähän niinku että : Taivaan vallat! No se oli kuulemma ampunu ittiään päähä karvaa alle 21-vuotiaana.

Itse olen 23 vuotias enkä ole vielä elämässäni koskenut alkoholiin. Pääasiassa vain, koska en näe siinä minkäänlaista pointtia. Suomessa tämä tarkoittaa sitä että sosiaalisuus tipahtaa nollaan. Ei huvita lähteä kaveriporukan kanssa baariin, tai kaverithan katosivat siinä vaiheessa kun ei kiinnostanut ryypätä viikonloppuisin ja enemmän aikaa tulee vietettyä kotona.

hei larethi! saanko udella että millainen sun pukeutumistyyli on/millaisista vaatteista pidät?
Itse asun pienellä paikkakunnalla ja löytääkseen mieleisiä vaatteita on matkustettava ensin 60 km:n päähän...

minäkään en ikinä ole alkoholiin koskenut, turhaa koko homma, mut mä kuitenkin viihdyn bileissä (JOS on hyvä fiilis ja voi tanssia porukalla) mutta jotkut illanistujaiset on sitte niin tylsiä kun siinä oikeen kytätään mitä ja miten paljon kaikki juo.
Kotona on aina mukava olla :)

Kaikella on hintansa: sillä, että juo, sillä ettei juo. Minua alkoi enemmän ja enemmän ärsyttämään kännissä keikkuminen. Pikkuhiljaa kehitin omaksi tyylikseni olla selvinpäin. Jos menin kapakkaan, olin selkeästi jäävesi-linjalla, vaikka sitä joskus joutuikin selittämään ja selvittämään. En ole tehnyt selvinpäin olosta itselleni ongelmaa, kun en kerta halua olla kännissä niin ei minun ole pakko sitä toisten takia olla.

Elämää on muuallakin kuin kapakassa, tai, asian voi kääntää niin päin, että kysyy itseltään, onko kapakassa olo elämää. Tämä saattaa kuulostaa ja olla tylsää, mutta niinhän koko elämä oikeastaan onkin, ei pelkkää viihtymistä ja viihdettä. Nautin ihan vain tästä hetkestä ja päivästä. Muuta kun oikeastaan ei edes ole. Turha pohtia, meneekö näin rauhallisissa merkeissä koko elämä, tai jaksanko olla yksin, enhän oikeastaan edes tiedä, kauanko tätä on edessä. Tämä hetki on, ja kun olen sen sovussa itseni kanssa, kaikki on ok. Se mikä on tullakseen, tulee.

elämä on ihanaa kun ei juo sen olen huomannut, ei se ole koskaan ongelma ollut, en vain pidä kännisistä, ovat tosiaan ääliöitä, samaa juttua jaksavat jauhaa moneen kertaan perättäin ja joka ainoa kerta, tai sitten v.tuilevat toisilleen, tai telovat itsensä tai toisensa, kuka sellaista jaksaa kovinkaan kauan.... Nyt on jo esim. naapurit oppineet ettei meiltä kannata tulla kaljaa etsimään.... Hyvä konjakki tai viski kykkä maistuu sillointällöin, muttei koskaan kännäysmielellä.On paljon kivempaa kun ei ole tunkemassa mitään känniläisiä kylään voi itse valita seuransa ja viettää hauskaa iltaa ilman kaatuilevia tai muuten epämiellyttäviä yllätyksiä. Koskaan ei ole ravintoloissa viihdytty niissähän on helv.tillinen metelikin ja niitä ääliöitä lähes jokainen, on toki poikkeuksiakin jotka osaavat käyttäytyä 'nauttineenakin' mutta pieni vähemmistö-Parempaa seuraa saat kun pysyt poissa, ystäviä ja seuraa saat muualtakin ja pian huomaat että elämä on muutenkin laadukkaampaa...

Nuorempana dokailin, nykyään en ollenkaan.
Kyllä ne dokauskaverit lopetti yhteydenpidon. Kukapa selväpäisiä haluaisi ryyppyjuhliinsa? Kuulemma ahdistavat känniläisiä.
Aina yhteyksissä ollessa vanha ryyppykaveri kyllä aina jaksaa toiveikkaana kysellä, joko olisin taas alkanut dokaamaan. :D

Joo, mäki voin liittyä henkisesti lautapelikerhoon, koska en asu Tampereella. Mutta on kiva tietää, että muutkin painii tän juomis/sosiaalinen elämä ongelman kanssa.. tai siis kiva tietää etten ole ainoa :)
On vaikea löytää muita, jotka eivät juo, koska nähtävästi kaikki sellaiset ovat täällä Suomi24:ssa. :D Onneksi kuitenkin viihdyn hyvin yksin, mutta välillä se käy aika yksinäiseksi.
Joudutteko te muut selittelemään paljon juomattomuuttanne?

minulla on hieman erillainen juomis historia.noin parikymmentä vuotta meni etten ottanut alkoholia kuin alle kymmenen kertaa ,ja koko tämän ajan jouduin olemaan ikisinkkuna (kuten valitettavasti nytkin).nyt olen vuoden ajan ottanut lähes joka viikonloppu kohtuudella alkontuotteita ravintolassa ainoastaan sen takia että rohkaisu ryypyt auttaisi löytämään vaimon itselle.
ravintolassa käynti ei kiinnosta muuten pätkääkään eikä muuten juominenkaan.

ikä kun lähestyy neljääkymppiä niin on otettava kaikki keinot käyttöön.
tuntuu ettei ole mitään menetettävääkään vaikka huomaisin muutaman vuoden päästä että olen riippuvainen viikonloppu annoksesta.

Mä en juo. En oo kyllä ikinä päättäny ryhtyväni absolutistiks. Pää syy mun juomattomuuteen on se, et alkoholi maistuu tosi pahalta. Kyllä tässä on ns. "jääny asioista paitsi" jos niin haluaa ajatella.
Ite en halua kuulla kännisekoiluista muilta tai nähdä esim. facebookista. Eihän juominen aina känniin juomista tarkota, mutta siltä se vaikuttaa nykysin.
Ja lopuks, baarissa käyminen on ihan v**** kallista. Mielummin käytän rahani muuhun, sillä raha ei puussa kasva. Varsinkaan opiskelijana.

Niin sama juttu täällä. Poltan toki jonkun verran, mutta alkoholia en juo tippaakaan...

Miten absolutismi liittyy yksinäisyyteen?

Enpä ole minäkään koskaan juonut. En ymmärrä, miksi pitäisi kaataa kurkustaan alas jotain pahan makuista myrkkyä, joka tuhoaa arvokkaita aivosoluja. Mieluummin käytän rahani johonkin aivotoimintaa edistävään, esim. musiikkiin.

Sosiaalisuushan tässä on tietenkin kärsinyt myös minulla - ei suomalaisessa kulttuurissa vaan absolutisti pärjää samalla tavalla kuin juovat eli ns. "normaalit" ihmiset. Olen kyllä muutamissa illanistujaisissa ollut kun niitä on kouluaikoina järjestetty, mutta tuntenut aina oloni vähän vieraaksi toisten juodessa ja pitäessä hauskaa. Mieluummin sitten yksin kuin seurassa, johon ei vaan sulaudu. Baareissa en luonnollisesti koskaan käy, sillä ei sinne viitsi vettäkään mennä yksinään juomaan ja muutenkin ärsyttää katsella juovia ihmisiä ja kuunnella aivotonta örveltämistä.

Siellä baarissakin voi käydä vaikka ei mitään otakkaan ja ei sitä alkoa tartte aina ottaa ja voi olla limulinjalla ja on ihan turha surkutella koska ei sieltä kotoa kukaan hakemaan tule. Se surkuttelu on sitä saamattomuutta.

on niitä! :) ite en juo ja polttamisenki lopetin. En käy baareissa enkä bileissä.
hmm..kuiva elämä? :D

Täällä,olen täysin raitis.

Minä en juo tai meidän "perhe" ei juo ja sosiaallinen elämä on nollan luokkkaa.Kummankaan sisarukset ei käy meillä enää.Meillä on kyllä muita harrastuksia kuten elämästä säilyminen.Veli on erottuaan sotkeutunut juonti rinkeihin ja siellä odottaa muutama tyyppi joka minuakin uhkailee vetää kuonoon,jos näyttäsin naamani iltaelämässä.Olen kuulema niin siveä etten edes juo siis itse täydellisyys.Oikeestaan olen vain selvinnyt hengissä rankasta nuoruudessa,neljän päivän juonti putkista,itsemurha ajatuksista ja lopulta join kaverin luottokortilla ja kaveruus loppui siihen 15 vuoden jälkeen.Minulla on perhe nyt,mutta jos puhun näistä asioista jossain niin määrätään psykologille kuten tänään työvoimatoimistolla,kun on vanhoja merkintöjä ennen tasapainoa.

Mäkin heitin juomisen pois 7 vuotta sitten. Sitä ennen ehtikin mennä lähes joka viikonloppu kaks päivää 12 vuotiaasta saakka ja viimeinen vuosi oli myös muiden aineidenävrittämä. Sitten yhtä äkkiä tuli stoppi ja nyt olen elänyt raitista ja onnellistä elämää 7 vuotta :) Mutta ikä kyllä se on totta, että suuri osa kavereista kaikkosi, kun en enään juo, mua ei kutsuta enään mihinkään (ei edes sukujuhliin...siis ryyppäjäisiin) enkä ollut edes tervetullut entisen pitkä aikaisen työpaikkani illanisujaisiin, koska en juo. Mä lopetin juomisen, koska aloin säälimään itseäni ja kavereitani. Molemmat vanhempani ovat juoppoja ja aloin itsekkin ole kuin he. Minä en halua olla vanhempieni kaltainen luuseri, joten lopetin.
Päätökseeni olen todella tyytyväinen ja olen saanut paljon hyvää elämääni sen jälkeen, kaksi ihanaa lasta, miehenikin on raitistunut, meillä on ihana uusi talo ja yhteinen firma. Kyllä mua tietysti välillä harmittaa, kun ois kiva käydä jossain, mutta missä ja kenen kanssa? Kun eihän mun kanssa voi minnekkään mennä, kun mä en juo.
Mutta ennemmin silti hyvinvoiva, terve ja hyvännäköinen, kuin sellainen juoppoakka.

Join vappuna 4 siideriä ja toissa vappuna 8.Kaikki oikeet juopot luuli,että "en ole ikinä nähnyt sinua noin kännissä". Ei känniset huomaa,jos joku ei juo.Olen usein istunut sama sidukka edessä koko illan ja perusjuopot luulee minunkin juovan.Oikeastaan vain seuraan heitä etteivät hajota mitään tai joudu putkaan.En ole syönyt punaistalihaa kohta 20 vuoteen,niin sitä mukaa elimistö on tottunut terveelliseen elämään,niin tulee krapulakin jo pullon haistamisesta.Tiedän äitejä jotka ostaa 14v tyttärelleen tarpeen tullen pullon ja iltaa istutaan alaikäisenä baarissa suvun kanssa.Hänellä on kyllä ruusuinen tulevaisuus.BB talon asukkaat näyttävät säälittäviltä.

Sama juttu juominen lopetettu ja tupakan poltto. vieläkin välillä tulee pieni polte lähteä yö elämään mutta menee ohi kun miettii vähän aikaa..Olen oppinut arvostamaan vapaa aikaa eri tavalla.On tosi tärkeää että saa edes viikonloppuisin nukkua kunnolla.Sitä elämän naista ei ole myöskään löytynyt varmaan siitä syystä osittain etten käy oikeastaan missään enää.Ei huvita selvänä lähteä katsomaan 4 promillen humalassa örveltäviä ihmisiä..Ystäviä ei enää ole

No tässä on aina yksin ollut ja nyt kun alkaa tulemaan 50 pian täyteen, löysin kaverin alkoholista =(( Arvatkaa vaan ottaako pattiin...

Kas, tällainen aihe... Jee, mielenkiintoista!

Aika tuttu tilanne, ja kiva huomata ettei ole yksin tällainen...
Itsekään en juo mitään, koska kalja ei ainakaan mene alas, niin p*kaa se on.

Kuskin hommissa ollut, ja kerran yritetty juottaa mut ei onnistunu...
Mut pakko todet et en edes tykkää humalaisista ihmisistä, saatika tupakoivista...

Muutenkin antisosiaalinen tälleen, ja vasta 20 vuotta täynnä ikää...

Miks on niin vaikeeta olla sosiaalista elämää, jos ei juo?

Itse en kanssa käy bileissä, enkä baareissa, koska alkaa ahdistaan humalaiset ihmiset. Ollut ny vähän yli vuoden juomatta, enkä silloinkaan, kun join, juonut känniin. En näe tuossa humalaan juomisessa mitään järkeä. Ehkä tää baareissa ja bileissä boikotointi on vaikuttanut sosiaaliseen elämiseeni, mutta mielestäni sosiaalisuus ei ole tässä maailmassa tärkeintä. Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu sosiaalisiksi ja mielestäni sosiaalisuutta korostetaan nykypäivänä liikaa.

Miten vietän aikaani? Käyn joskus elokuvissa ja jääkiekko-ottelussa. Käyn keräämässä ympäristöstä tyhjät olutpullot, -tölkit ja muutkin pullot. Tuleepahan siivottua samalla luontoa ja saa liikuntaa. Kirjojenki parissa tulee viihdyttyä ja joskus omissa maailmoissa pyörittyä. Lenkkeilyäkin tulee harrastettua silloin tällöin. Minusta on kivempaa kuunnella ihmisiä, kun itse aukausta suunsa. Kuuntelemalla ihmisiä oppii paremmin ihmisistä.

En juo, olen ujo ja hiljanen, siitä on yksinäisen elämä tehty.

En juo, eikä siten ole sosiaalista elämää. En kaipaa humalaisten seuraa, joten yksinäisyydestä on mahdotonta päästä eroon. Pitkään olen tälläkin pastalla etsinyt baareissa viihtymätöntä seuraa, mutta eipä sellaisia tunnu löytyvän.

Mitäpä jos joisitte vähän? Turha tätä elämää on käyttää liian mallikkaasti eläen, itse lopetin tupakoinnin, mutta holista en luovu koskaan. Itse löysin vihdoin seuraa vuosien hiljaiselon jälkeen..baarista. Ja voi baareissa juoda muutakin kuin alkoholia.

Täällä yksi joka ei ei juo lainkaan. Enkä käy myöskään baareissa. Opiskelen ja teen töitä, siinä minun elämä. Kaverit kaikkosivat kun minusta ei ole bilettämään heidän kanssaan, terveisin 19-vuotias naishenkilö.

Meillä on nyt pieni "lautapelikerho" pystyssä tampereen alueella, ja siihen saa liittyä vapaasti vaikka muualtakin olisi, ihan pelkkä henkinen osanottokin on siis kannustettavaa :)

Sähköpostini löydätte tältä palstalta aikaisemmasta viestistä, sinne voi lähetellä kaikkea mukavaa. :) Liittykää mukaan vaan, mitään sitoutumista ei tarvita :)

Oon ainakin hengessä mukana.

ps. myrkytyksen oireet taas havaittavissa, miksi pitää ihmisen olla näin tyhmä ;(

tämä on tosi kiinnostava viestiketju.. sanoisinko että kerrankin puhutaan asioista sen oikeilla nimillä.. nyt on nostettu niin arka ja vaikea aihe tähän julki.. moni niin moni pakenee tätä puheenaihetta.. välttelee tätä ja yksinäisyyden hetkinä itkee tuskaansa.. sitä että syntynyt ihmiseksi . joka ei halua ehdoin tahdoin enää tuhota elämäänsä.. silti toiset halveksii ja katsoo kieroon.. ootko kipee,sairas ku et dokaa et polta.. et käy missään kuten suurin osa ihmisistä.. mutta kaikki kunnia jokaiselle ihmiselle,ketä uskaltaa sanoo ääneen oman mielipiteensä näistä asioista.. moni ei voi frendien pelosta.. mitä jos sanon etten dokaa enää.. ne nauraa sut pihalle.. ookoo.. mut me ollaan kuiteski aika vahvoja kun jaksetaan jollain tapaa taapertaa tätä elämän matkaa vaikkakin vaikeeta ja vuoroin yksinäistäkin.. mutta jokainen tekee omat valintansa..ja mäki valitsin absolut!! koska oli vaihtoehdot: elä tai kuole:::

on aika opetella hidasta juomista. baareissa voi käydä ja on taas sosiaalinen. baareissa hitaalla juomisella saavutetaan kevyt nousuhumala. kyllä se siitä =D

että on myös muita samanlaisia ihmisiä. Itsekään en välitä dokata... Menee rahat ja terveys. Tupakkaa poltan ahdistukseen. Täytyisi siitä vielä päästä eroon. Sosiaalinen elämäni on pyöreä nolla, mutta toisaalta olen alkanut nauttia siitä. Nautin kun saan olla ihan yksin oma minäni. Tehdä mitä tahdon ja omalla aikataululla. Välillä olisi mukavaa nähdä kavereita selvinpäin ja käydä vaikka syömässä tai lenkillä, mutta.... kun muilla on omat intressit ja yleensä heillä kuluu arkipäivät töissä ja viikonloput dokatessa. En jaksa sellaista enää yhtään. Ei millään pahalla muita kohtaan.

Työttömyys vaivaa, toisaalta sekin on ymmärrettävää työpaikkojen rajallisuudessa. Ei ole yhtään suhteita minnekään suuntaan työn saralla. Julkisesti ihmisiä haetaan osa-aikatöihin ja tuuraamaan. Vakkarit ilmeisesti valikoituu yksityissuhteiden kautta. Ei kai auta kuin tyytyä osaansa. Ehkäpä joistakin kursseista voisi olla apua, jos työkkärillä olisi tarjota.

Yksin olo ei ole häpeä. Varsinkaan aikuisiällä. Toki ihmisten kanssa tulen juttuun, mutta ei ole ketään erityisen läheistä. Sukulaistekin mennä viilettää omissa riennoissaan, eipä heistäkään oikein kukaan ole todella läheinen. Toivon aina löytäväni jonkun syvällisen ihmisen, jonka kanssa voisin yhdistää samanlaiset elämäntavat, kuten kasvissyönnin (joka on itselleni todella tärkeä asia) ja mielenkiinnon taiteita/musiikkia kohtaan ja ihan vaan luonnon merkeissä liikuskelua. Eipä ole löytynyt..... Kaikki tuppaa rakastaa elokuvia ja dokaamista :/ Ei siinäkään kai mitään pahaa ole, mutta minua se ei kertakaikkiaan kiinnosta ollenkaan ja sillä hyvä!

Ihmettelen miksei osa niistä, jotka EIVÄT JUO, laita sitten yhteystietoja ja tollasia omaan "Yhteystietoketjuun" joka on tarkoitettu juuri näille ihmisille jotka EIVÄT JUO.

Aivan kuten tuossa jo tuo yksi ketju on mihin saa jättää yhteystiedot, niin sellane johon vois laittaa sitten yhteystietonsa ne jotka eivät tosiaankaan juo, jos vaikka toiset samantapaiset kiinnostavat.

Emt, kunhan ajattelen...

no onhan täs ketjussa ihan selvät suunnat..ku viitit lukee koko ketjun;))
tässä meitä on jo monta..joita yhteiset asiat tuo yhteen.. ja mä en ole kasvissyöjä enkä hihhuli. mutta haluun että hengitän joten valitsin lopettamisen ihan sen takia. elämä kuitenkin tärkein.loppujen lopuksi.. mä oon netissä.telkkaa.leffoja.kävelen kiertelen kauppoja juttelen tuttujen kaa tuol ku vastaan tulee.. parempi asuu yksin ku huonon kumppanin kaa ketä vetää kokoajan lärvit.. ei oo pakko alistuu sellaseen koska oma elämä kuiteski enssijalla..kyl reissuun aina pääsee ja siel on aina porukkaa jokapaikassa.. silti voi kulkee rauhassa ja nauttii kaikista jutuista.. yksinkin.. )) vaik himas tulee jokaiselle aikaajoin kauheet fiilikset.. tuntuu et mökki kaatuu päälle.. mut tää kuuluu tähän.. system..

Juu, mä en juo. En siis mikään absolutisti oo, mutta kännääminen ja känniset ihmiset ei mua kiinnosta. Oon näes entinen sekäkäyttäjä. Teini-ikä meni enemmän ja vähemmän viinan ja huumeiden kanssa sählätessä. Oli paljon "kavereita. Sitten tapasin eksäni, rakastuin, ja vähitellen jätin päihteet taakseni, korvasin riippuvuuttani liikunnalla ja parisuhteella. "Kaverit" jäi, en mä pystynyt oleen raittiina niiden kanssa. No, mulle riitti tää yksi läheinen ja tärkeä ihminen, vaikka välillä olin yksinäinen. Mutta elämä näytti taas parhaat puolensa ja mä menetin tän yhdenkin ihmisen. Nyt en enää osaa lähestyä ihmisiä, en koskaan osannut selvinpäin, enkä enää halua kännissä. Vaikka elämä on muuten mallillaan, velat maksettu, yks ammatti alla ja toista hankkimassa, niin koen tän yksinäisyyden aika musertavana. Täytyy varmaan liittyä tohon teidän kerhoon, hienoo että ihmiset tekee tällasta eikä vaan jää tuleen makaamaan.