avaxt

Vapaa kuvaus

Suosikkibändit/artistit: Slot, Nightwish, J.S. Bach, Within Temptation (ja muu mekkometalli), G. P. da Palestrina. Suosikkileffat: Onhan niitä, en vain muista niiden nimiä. Enkä tunne näyttelijöitäkään. Lempikirjat: Lempikirjailijoita: Erlend Loe, Tapio Koivukari, A. H. Tammsaare, Jaan Kross. Vapaa-aikanani: Teutaroin puisen purjeveneen kanssa, soitan sähkökitaraa. Katson tv:stä mieluiten: Säätiediotuksen, jos siinä on Mette. Kotieläimet: Kissa olisi kiva. En pidä: kukkakaalista, äärilaidan poliittisista tai uskonnollisista näkemyksistä. Parhaat matkakohteet: Pinsiö, Ponsa, Parainen; Kolminaisuus ja Tupakka Ruoka & juoma: Liha, makkara, keskiolut, Kahvi, vesi, peruna, lohi, siika, tomaatti, savusilakka, oivariini. Linkit: http://tedinblogi.blogspot.com Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu Koulut: Korkeat ovat kouluni Ammatti: Tiede/teknologia Työskentelen: tutkija Ase tai siviilipalvelus: Suoritettu kauan sitten. Yhdistykset/kerhot: Pauliinan päiväkahviseura ry.

Aloituksia

1

Kommenttia

236

  1. Merkkiuskollisuuden sairaudesta en tiedä, mutta miksi jatkuvasti siedämme sitä, että kun autoista tulee puhe ja voi näkökulmansa voi ilmaista anonyymisti, alkaa loputon ärsyttäminen, suuntoitto ja typerehtiminen. Minusta se on jollakin tavalla sairasta. Vai pitääkö minun olettaa, että tavalliset, jokseenkin fiksut ihmiset eivät juttele täällä. Ehkä minunkin sitten pitää poistua...

    Tällä hetkellä en omista autoa, enkä ole koskaan ollut merkkiuskollinen. lhljlkj tuossa kertookin, että joidenkin merkkien kuljettajat ovat uskollisempia. Ehkä nuo merkit tavalla tai toisella puhuttelevat niitä, jotka ylipäätään ovat innostuneet autoista. Minulle auto on kulku- ja kuljetusväline. Se on hyvä, jos se vastaa tarvetta. On joitakin merkkejä, joiden hankkimista pitäisin lähinnä lankeamisena. Fiat on yksi niistä. Läheiselläni moinen oli, enkä usko, että lähisukuun tulee ainottakaan enää. Nuo Citroen-miesten kiesit jättivät minut useita kertoja tielle aikanaan. Sekä isäni CX että työnantajani BX olivat huoltamisesta huolimatta huonoja vehkeitä. Nyky-citikoissa voi olla tyyten eri tekniikka sisällä, mutta mielikuva istuu mielessäni tanakasti. BMW ei kelpaa sekään mielikuvasyistä.

    Piakkoin saattaa olla tarvis hankkia auto työn takia ja ratkaisu on oleva melko tyly: se ostetaan, joka sopii kieltämättä pieneen budjettiini ja jolla edes joillakin perusteilla voisi katsoa olevan hintaansa ja käyttökuluihinsa nähden eniten kilometrejä edessään. Tyyli- ja mielihyväseikka on se, että jos kuitenkin pärjään työasioissani tuolla kaksipyöräiselläni, auton hankinta jää syksyyn.
  2. Onko se sitten laivan vika, jos homoseksuaalit lähentelevät toisiaan?
  3. Takakirves ja pallivaha ovat lisäksi hyvinkin lähellä toisiaan. Koetaankohan niillä tienoin jonkinlaista kastraatiopelkoa?
  4. Suosituksia jakavat lähinnä ne, joiden oma perse on pehmeällä virkatuolilla ja sairaslomat juoksevat aina kun siltä sattuu tuntumaan. Vähän jaksetaan marmattaa työn raskaudesta, kun pitäisi ahkerakin olla.

    Kaikista ei vain voi tehdä lähihoitajia. Eikä edes etähoitajia. Jotkut eivät sovi tehtävään, ja rajansa se on heidänkin määrällä. Kun tuo hyvinvoinnin ja isoisien työn halvalla myynyt sukupolvi viimein saadaan kuopattua, meillä lienee tuhansia lähihoitajia pyyhkimässä toistensa perseitä.

    Muutoinkin koko terveydenhuolto alkaa olla pahasti hakoteillä. Omia etujaan puolustaa lähinnä ne valkotakit, joiden asiat muutoinkin ovat suhteellisen hyvin ja joilla olisi valta muuttaa tilannettaan. Lisää rahaa kuitenkin pitää pumpata. Tyytyisivät kohtuulliseen palkkaan niin lääkäreitä voitaisiin palkata lisää ja jokaisen työtaakka kevenisi. Hoitajiin en ota kantaa. Ainahan hoitsut ovat liksoistaan valittaneet, vaikka itse asiassa ne eivät ole huonot. Ihan tavallisia ammatti-ihmisten liksojahan ne ovat.

    Kapeakatseisuus, näköalattomuus, byrokraattisuus, näköalojen ja rohkeuden puute, kiire, turhautuneisuus... täsmälleen samaa lajia kuin työelämän muillakin aloilla. Kukin taputelkoon paskaa sillä hiekkalaatikolla, jonka jokin kravattikaula on osoittanut, ja pitäköön suunsa kiinni, koska kilometritehtaalla on vakansseja vapaina.
  5. Näkisin asian niin, että on hyväkin, että avoimeen työpaikkaan valitaan tuttu tekijä. Se vähentää sekä työnantajan että -tekijän riskiä. Myönnän kuitenkin auliisti, että se ei ole tasapuolista kaikkia niitä kohtaan, jotka paikkaa hakevat. MInusta kannattaisi tutkia ja selvittää, että johtaako tuttujen hakijoiden suosiminen työtulosten huononemiseen. Eihän siitä varmasti lopullista, kaikkialla pätevää tietoa saa, mutta ehkä sentään päätöksen teon perusteeksi kelpaavaa informaatiota.

    Minä kun en oikein näe ongelmaa siinä, että organisaatioon tullaan nuorena ja aloitetaan vaikka siivoajana. Kun koulut on käyty, saadaan koulutusta vastaava paikka tutusta talosta, kun sellainen vapautuu. Tämä toki on sen ajan ajattelua, jolloin työpaikat ja -antajat olivat suhteellisen vakaita. Nykyäänhän väkeä pistetään menemään milloin milläki perusteella. Ties vaikka jonkin portaan pomot saneeraisivat toisiaan kilpaa ulos. Toivotaan nyt kuitenkin, että tähän työelämään joskus tulisi jokin tolkku ja pitkäjänteisyys.
  6. Jos tässä maassa lähdetään siihen, että työnantaja saa potkia väkeä mäelle miten huvittaa, niin täällä potkitaan kohta kaikki mäelle ja otetaan sitten orjiksi jollakin työvoimapoliittisella harjoittelusopimuksella.

    Voi toki olla, ettei laittomasti menetelleellä työnantajalla ole, mistä maksaa korvauksia. Käsittääkseni asian käsittely oikeudessa on myös melko riskaabelia. Siinä jää äkkiä laskut itselleen maksettavaksi.

    Ammattiliittojen olemassaolo näyttää kovasti närästävän joitakin. Ilmeisesti närästystä kokevien ideologian mukaista olisi väen potkiminen töistä, jotta joku tekisi töitä juuri heille ilmaiseksi. Ne liitot on aikanaan perustettu siksi, että työnantajan mielivaltaa vastaan olisi jokin keino. Niistä eroaminen on sulaa typeryyttä.

    Ajat ovat kovat, eivätkä kaikki yrittäjät irtisano väkeään lyhytjänteisen höydyn toivossa. Työntekijä on kuitenkin napanöyhtäänsä myöten vastuussa työnantajalle siitä, että toimii lain ja sopimusten mukaan. Minimaalinen vaatimus työntekijäosapuolelle olisi, että hekin sitoutuisivat lakiin. Väärinkäytökset ovat kuitenkin erittäin tavallisia, enkä minä jaksa aina uskoa, että kyseessä on työnantajan tietämättömyys. Vaikka ajat ovat vaikeat, kannattaa muistaa, että ehkä jonakin päivänä jonkinlainen toiveikkuus valtaa jälleen tämänkin yhteiskunnan. Arvelisin, että se optimismi tulisi nopeammin, jos työmarkkinoiden osapuoletkaan eivät olisi äärimmäisen huonoissa väleissä.

    Malttia, sitä nyt pitäisi käyttää. Vaan se ei taida olla kovin tavallista nykyään..
  7. Onko tämä asia tosiaan tällaisen kiukkuamisen väärti? Täällä kaivetaan veekuutoset ja välijäähdyttimet ja moottoripyörät esiin. Alkuperäinen teksti on lähinnä ihmettelevä. Minusta siinä ei suurennella asiaa. Todetaan vain arkinen, hieman ärsyttävä ilmiö. Mutta kun liikenteestä on puhe, alkaa egoilu, rähjääminen, halventaminen, kyykytysyritykset ja niin edelleen. Jotkut kuljettajat näyttävät saavuttavan 5 G:n kiihtyvyyden.

    Nettikeskustelujen toisinaan mukavakin ominaisuus on rönsyily. Tuo alkuperäinen asiahan olisi hoidettu helposti. Joku vain toteaisi, että niin pakkaa käymään, mutta vastaisuudessa kokeilaan toista tapaa ja kiihdytetään sallittuun nopeuteen vasta kun ohitus on tapahtunut.

    Näissä nettikeskusteluissa ilmenevät asenteet paljastavat sen, että rajoitukset ja valvonta eivät ole turhia. Suomen liikennekulttuuri olisi aivan yhtä karmea kuin erinäisissä vähemmän kehittyneissä maissa, jos moinen sallittaisiin. Väkeä kuolisi moninkertaisesti nykyiseen verrattuna.

    Ymmärrän kyllä, että vauhti ja ajoneuvon hallinta kiehtovat monia, samoin tekniset hienouset. Joitakin ei paina edes pelko omasta vammautumisesta tai kuolemasta. Siitäkin on yksi esimerkki yllä, ja näkyypä noita pelottomia maanteiden sankareita olevan todellisuudessakin.

    Olennainen kysymys kuuluukin, että mitä pitäisi tehdä, että hurjastelunhaluiset saisivat hurjastella. Minä todella ymmärrän tuota kaahailunhimoa. Se istuu joissakin ihmisissä erittäin tiukasti. Itseki ajelisin aika paljon kovempaa, ellen pelkäisi seuraamuksia - ja jossain määrin myös seurauksia. Pitäisikö meidän siis saada lisää moottoriurheiluratoja? Tai pitäisikö rakentaa sinne tänne maahamme tienpätkiä, joilla saa ajaa kuten haluaa, mutta joilla mikään vakuutus ei olisi voimassa? Niillä sattuneista vahingoista kaikki kustannukset otettaisiin omille harteille. Jos siellä siis loukkaisi itsensä, vietäisiin yksityiseen sairaalaan ja hoidon kulut tulisivat lyhentämättöminä itselle maksettaviksi.
  8. Minulla tuommoinen yllä mainittu FJ 1200 on. Kulku tosiaan on letkeää. Oman pärräni ikä vain alkaa painaa monin tavoin. Jos moisen vehkeen hankkii, kannattaa edes yrittää selvittää, onko matkamittari toisella, kolmannella vai ännännellä kierroksella. FJ on pitkäikäisen ja luotettavan pyörän maineessa, muttei kuitenkaan ikuinen.

    FJ lienee ajoasennoltaan jossakin kyykyn ja pystymallin välimaastossa. Polvet tosiaan ovat jonkinmoisessa kulmassa, mutta yläkroppa ei ole missään ankarassa etukenossa. Kyytiläisen oloista en tiedä, kun en ole ollut takapenkkiläisenä.

    Moottori värisee, mikä lienee vanhojen ilma/öljy-jäähdytteisten ominaisuus tai sitten vain vanhuuden ominaisuus. Itseäni se ei juuri häiritse, mutta kyllä sen tuntee. Vääntöä piisaa tällaisen 70-kiloisen käppänän vientiin ihan tarpeeksi. Tai tarkemmin sanoen, en ole juuri missään tilanteessa maantiellä tuntenut tarvetta vaihtaa pienemmälle. Vaikka iskutilavuutta moottorissa piisaa, se ei kuitenkaan ole mikään raketti. FJ:stä ja uudemmista yli tonnisista ei voi siinä suhteessa puhua edes samana päivänä. Vaan eihän sillä totisesti tientukoksi jää.

    Raskashan se on. Parkkipaikalla käsitellessä saa olla huolellinen. Huoltoakaan pyörän paino ei erityisesti helpota. Raskas pyörä ja letkeä kaasuranne saattaapi näkyä joutuin kuluvana takarenkaana. Itse kun olen liikenteessä useimmiten rauhallinen, renkaat ovat kuitenkin kestäneet pitkälle yli 10 000 kilsaa.

    Käyntiäänen ylenpalttinen kamaluus kuuluu olevan ominaisuus, ei vika. Sikäli se on kelju ominaisuus, että mahtaakohan sitä sitten äänestä erottaa, jos moottoriin ilmenee jokin vika. Kälinää, tikitystä, nakutusta ilmenee etenkin tyhjäkäynnillä vallan keljusti. Omassani kuitenkin tuntuisi olevan ne tehot tallella, jotka siinä ostettaessakin oli, eikä esimerkiksi polttoaineenkulutus ole noussut.

    JOS jossakin on vähän ajettu ja siisti yksilö, ja sietää sen vanhanaikaisuuden, niin saahan siinä tyydyttävän matkapyörän melko edullisesti. 90-luvun alun mallista näytetään pyydettävän 2000 - 25000 euroa. Omani osakasko ja liikennevakuutus vuodessa ovat 400 euron luokkaa. Huolloista on koitunut vuodessa muutama satanen menoja. Itse huoltava päässee halvemmalla.

    En siis erityisesti lähtisi suosittelemaan FJ:tä, mutten myöskään väheksy sitä. Se ei ole missään erinomainen, mutta lähes kaikkeen kelvollinen, paitsi maastoon ja asfalttiradalle. Oven pönkäksi tai verkon painoksi se on vähän raskas. Tytötkään eivät juuri FJ:n kuskille vilkuttele. Arjen gloriaa siitä sitten löytyy enemmän kuin hintansa edestä :D
  9. Itse kärsin koko viime talven tuollaisista vaivoista. Ap:n tavoin ne tuntuivat eri puolilla vatsaa ja olivat erittäin voimakkaita. Kaksi kertaa kivut olivat niin voimakkaat, että silmissä sumeni ja vaivuin lattialle. Siinä vaiheessa syyksi arveltiin munuaiskiviä, mikä kuitenkin osoittautui vääräksi tulkinnaksi. Sen jälkeen tutkittiin ja hutkittiin ankarasti, en edes tiedä, mitä kaikkea. Labrassa kävin monta kertaa.

    Keväällä kävin paksusuolen tähystyksessä. Minua varoitettiin, että toimenpide saattaa olla jossain määrin kivulias. No, olihan se. Meinasin jälleen pyörtyä. Ei auttanut mikään sellainen asenne, että kestän kuin mies. Sittemmin olen kuullut, että ärtynyt suoli tosiaan voi olla erittäin kivulias tähystyksessä.

    Pahimmat kivut helpottivat yhtä hämäräperäisesti kuin alkoivat. Silti yhä tuntuu puristavaa tai jäytävää kipua, ja uloste on edelleen aika ehtiväistä. Muistan silti päivittäin olla kiitollinen kipujen huomattavasta helpottamisesta.

    Mitä tapahtui? Olen ollut liian kauan työtön ja yrittänyt sen tuhannella tavalla löytää paikkaani tästä yhteiskunnasta. Olen stressannut raha-asioista. On suorastaan ihmeellistä, että olen kuitenkin onnistunut harrastamaan mieleisiäni asioita ja ajoittain minimaalisista tuloistani huolimatta saanut opintolainanikin maksettua. Stressiäni on jonkin verran helpottanut se, että lopetin kaikenlaisten satunnaisten työntapaisten kokeilun ja rupesin jälleen keskittymään siihen, missä olen lahjakas. Tulopuoli on yhä täpärää, mutta jo se helpottaa, osaan säästää vähäisestäkin tulojen nousemisesta. Kaikki ei mene oitis mainittuihin harrastepuuhiin tai satunnaisiin mielitekoihin. Stressiä on siis liennyttänyt tietoinen pyrkimys valita jokin suunta elämälle ja kyky (toistaiseksi) huolehtia taloudestaan niukoinkin edellytyksin.

    En voi väittää, että ylläolevat elämänmuutokset olisivat kipujen loppumisen ainoa syy. Pidän sitä silti mahdollisena. Tämän perusteella arvelen, että toisinaan näissä psykosomaattisissa oireissa nimenomaan niitä psyyken oireita haetaan kohtuuttoman kaukaa. Vatsakipuja selitellään jollakin oletetulla varhaislapsuuden tapahtumalla, josta kellään ei ole luotettavia muistikuvia. Joissain tilanteissa syy on kuitenkin jotakin huomattavasti ilmeisempää, jotain sellaista, jonka oivaltamiseen ja käsittelyyn ei tarvita vuosien terapiaa tai psykiatrien villejä arvauksia.

    Ap:lle vielä: kokeile vain niitä ruokavalion muutoksia. Vaikka sinnulla onkin sellainen näkemys, etteivät ne auta, niin muista, että muutokset ovat hitaita. Arvelen, etteivät ne ilmene vielä parissakaan viikossa.

    Kaiken tämän löpinän päätteeksi tokaisen, että tällaiset oireet voivat olla monen, monen asian yhteinen tulos. Niinpä mikään yksittäinen muutos ei ehkä riitä. Ruokavalion muuttamisen lisäksi pitää tietoisesti pyrkiä eroon stressistä, lisätä liikuntaa jos siihen on ilmeistä tarvetta jne. Itse uskon, että omaan vointiinsa voi vaikuttaa, mutta sen keino ei ole yksittäinen muutos, eikä varsinkaan jokin huuhaahoidon vippaskonsti, vaan harkittu vähittäinen kuormittavien tekijöiden poistaminen tai rajoittaminen.
  10. Mulla on tuossa 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa tehty Carvinin Custom V220. Neck through body, eebenpuinen otelauta ja se kuulu original Floyd Rose. Ja mitäpä luulette, pysyykö vireessä, kun käpälöi kampea reippain ottein? No eihän se pysy, ei... Mutta sanotaan nyt niin, että jos kammen kanssa ei leiki raskaskätisesti, niin se pitää vireensä erinomaisesti.

    Vakaakin kitara minulla on. Yamaha SA 2000. Yleensä sitä ei tarvitse viritellä, ellei sitä ole kuljeteltu vaihtelevissa lämpötiloissa.

    Hiljan ostin erään uuden Gibsonin tuotoksen. Oli viimeinen... Ehkäpä ne joskus vuosikymmeniä sitten tehdyt ovatkin laadukkaita, mutta mutta omissa näpeissäni ei ole käynyt yhtäkän Gibsonia, joka olisi jotenkin huomattavasti parempi kuin vaikkapa juuri Tokai. Amerikanmaalta on kotoisin myös yksi vahvistimistani, eikä sovi senkään laatua kehua. Vaikka yritän varoa yleistämistä, tulee silti mieleen, että laadulla ei siellä päin maailmaa enää ole merkitystä. Joko roina on liian halpaa ylipäätään tai sitten kyse on laajemmasta asenneongelmasta, jonkinlaisesta kaikenkattavasta lyhytjänteisyydestä.

    Hyvää ei saa halvalla, mutta ei siitä välttämättä tarvitse absurdeja summia maksaa. Ja kalliilla voi myös saada kuraa. Kokemus, maltti ja näkemys lienevät valttia soittopelien valinnassa.
  11. Mitä nuo oikeudet tarkoittaisivat ja keillä kaikilla ne pitäisi olla? Voiko katsoa, että kaikkien oikeudet digitaaliseen mediaan toteutuvat, kun kirjastossa on koneita ja verkkoyhteys kaikkien käytettävissä? Vai toteutuvatko ne vasta, kun yhteys on kotona? Ja keitä keskustelu koskee? Pitäisikö Pohjois-Sentinelin saaren asukkaillekin vetäistä nettipiuha? (Jos ken ei tunne mainitun paikan tarinaa, suosittelen harjoittamaan tiedonhakua.)

    Jos ei halua ottaa kantaa niin suuriin kysymyksiin kuin oikeus tai velvollisuus, niin olisi kuitenkin syytä huomata, että yhteiskunnan toimintaan osallistuminen edellyttää jonkinlaista verkon käyttöä. Mm. pankkiasiat, työnhaku, melkoinen osa henkilökohtaisesta viestinnästä ja osa vapaa-ajan aktiviteeteista hoidetaan verkossa. Vaihtoehdot ovat vielä olemassa, mutta vähitellen muut asiointitavat näytetään tehtävän vaikeammiksi. Arjesta ilman verkkoyhteyttä on tulossa hankala.

    Digitaalisen median käyttö ei käytännössä liene suorastaan velvollisuus, mutta ei kovin kaukanakaan siitä. Ja jos digitaalisen median käytöstä on tulossa velvollisuus, velvollisuuden asettajan tehtävä on huolehtia, että velvoitteet voidaan käyttää. Jos tähän mennään, se tarkoittaa, että perheille on hankittava tietokoneet tai pääsy nettiin vaikka sosiaalitoimen varoin. Ja toisaalta, jos tarvittavat laitteet ja liittymät tai pääsy tähän mediaan hankitaan muutoin omin varoin, jonkinmoinen osa kustannuksista on voitava vähentää verotuksesta. Kun näin ei ole, esitän vastaväitteen: ihmisellä on oltava oikeus elää ilman digitaalista mediaa.
  12. Tämä nyt ei ole henkilökohtainen vastaus aloittajalle, vaan pikemminkin tilanteen pohdintaa laajemmin:

    Yliopistot ovat liian suuria, niitä on liian monta ja niihin haalitaan liikaa opiskelijoita. Kaikille valmistuville ei ole töitä, joillakin aloilla hädin tuskin kenellekään. Kaikkein ääliömäisintä on, että yliopistoon pääsee suoraan lukion jälkeen. Suoraan vain koulusta kouluun ymmärtämättä paljonkaan oppilaitosten ulkopuolisesta elämästä.

    Oma ehdotukseni on, että yliopistoihin olisi vaikka 22 vuoden alaikäraja ja pääsyvaatimuksena olisi työkokemus edes joltakin alalta. Ehkä tämä karsisi pyrkijöistä ne, jotka pyrkivät vain siksi, ettei keksi muutakaan, mutta jotka ovat aina menestynyt koulussa.

    Tilannetta pitäisi selkiyttää: yliopisto ja ammatillinen koulutus pitäisi eriyttää nykyistä täsmällisemmin. Yliopistosta pitäisi tulla alojensa ylimpiä asiantuntijoita, ja suorittava ynnä työtä johtava porras voitaisiin kouluttaa jollakin muulla tavalla. Tämä toki olisi valtava hanke, mutta ei tämä nykymenokaan asialliselta näytä.

    Toistaiseksi tilanne on mikä on. Yliopisto ei ole ammattiopisto, ja sieltä on mahdollisuus saada ihan käypäinen koulutus. Sopiva aineyhdistelmä on itse valittava. Toisaalta, yliopisto on sivistyslaitos, jonka suorittaneiden pitäisi kyetä tarkastelemaan maailmaa laajemmin kuin vaikka teollisuudessa jonkin lajin pomona häärivän insinöörin. Niinpä nuorelle maisterille itselleen voi kyllä sälyttää vastuuta myös siitä, että hän tuo oppinsa ja taitonsa yhteiseksi hyväksi. Se vain pitää hyväksyä, että ainakaan välittömästi se ei turvota lompakkoa ja tuo taitojen tarjoaminen vaatii oman panostamisensa. Ja tällä en tarkoita sitä, että nuoret maisterit pitäisi jättää yksin.

    jokuvaan 91:lle: on tietenkin ihan jees, että purkaa tunteitaan suomi24:ssä. Täällä ei kuitenkaan kukaan suoranaisesti auta sinua. Jos tuntuu, että pääsi hajoaa, se lienee omien voimavarojen hupenemisen merkki. Kyllä tuohonkin tilanteeseen apua on saatavissa. Valitettavasti apukaan ei yleensä tuo välitöntä ratkaisua. Ne kypsyvät yleensä hitaasti ja vaativat panostamista. Ehkäpä joku hops-ohjaaja tai Yths voisi auttaa löytämään uusia ajatuksia tuohon tilanteeseesi. Älä ainakaan jää yksin tai suomi24:ään märehtimään.
  13. Huomio kiinnittyy kovin siihen, että millainen se talo tai asunto on. Sanoisin, että merkittävin seikka on jäänyt kokonaan huomioimatta - mitenkään väheksymättä talon teknisen kunnon, käytännöllisyyden tai esteettisyyden merkitystä.

    Ihmisethän näemmä maksavat asunnoista aivan mitä vain. Hinnat ovat nousseet rajusti. Tottahan työ ja materiaalit ovat kallistuneet, mutta silti arvelisin, että nousseista hinnoista kohtalainen osa on päätynyt rakennusliikkeiden, rautakauppiaiden, tonttikauppiaiden ja sen sellaisten taskuun ilman mitään erityistä järkiperustetta. Kauppiaat ovat osanneet pyytää, koska ihmiset ovat halukkaita maksamaan mitä vain saadakseen sen, minkä ajattelevat olevan mieleistä. Sen seurauksena monien taloudellinen pelivara on lähellä nollaa. Jos korkotaso nousee jotenkin merkittävästi tai asuntojen hinnat tipahtavat, ollaan hätää kärsimässä. Selitykset ovat sitä luokkaa, että kerranhan täällä vain eletään ja unelmat pitää toteuttaa. Molemmat ovat sillään tosia: toista elämää ei tule ja unelmien toteuttaminen on hienoa, mutta kun monen kolmekymppisenkin mieli näyttää olevan melkoinen tuuliviiri: tässä kuussa tekee mieli hienoa asuntoa, ensi vuonna pitäisi olla uusi auto, pitäisi saada keskimääräiset 1,8 lasta ja vaimohan ei edes kysy, että pitääkö voida olla kotona äitiyslomilla ja hoitovapailla viimeiseen asti.

    Sanoisin, että tunteet ovat voittaneet jo paljon, paljon ennen kuin ensimmäisenkään asumuksen rakenteita on tarkasteltu ja ilmaa haisteltu. Yhtäälä ihan jees, sillä tunteet ovat paitsi motiiveja, myös kannustimia. Toisaalta taas pitäisi harjoittaa jonkinlaista kollektiivista järjenkäyttöä, että ei maksettaisi mistä tahansa mitä tahansa. Enkä tarkoita tällä pelkkiä euromääriä, vaan sitä, että sitoudutaan moniksi kymmeniksi vuosiksi velkaan, joka otetaan vain kun muutkin niin tekevät. Toivottavasti nyt kukaan ei ottanut suorastaan nokkiinsa, koska yleistelin aika rajusti. Toisaalta, jos otti, niin... olikohan aihettakin?
  14. Palkkoja voisi laskea, mutta ei raha saa suoraan niineen (suur-)yrittäjien taskuun siirtyä. Talouden nokkamiehet ovat osoittautuneet pohjattoman ahneiksi. Jos palkkoja lasketaan, se EI tarkoita mitään muuta kuin että omistava porras turvaa oman perseensä kiristyvissä oloissa.

    Palkkoja voidaan laskea, jos seuraavat ehdot toteutuvat:

    1 Säästyvin varoin palkataan merkittävä osa työttömistä johonkin oikeaan työhön. Ei siis ryhdytä mihinkään tempputyöllistämiseen.

    2 Myös varakkaat ottavat päänsä pe.... nsaasta ja lakkaavat vetoamasta kilpailukykyyn ja riskiin ja ties mihin, ja todellakin kantavat oman vastuunsa.

    3 Palkkojen laskeminen ja väen palaaminen työhön laskee valtion menoja, ja se NÄKYY työntekijöiden verotuksessa.

    NIin kauan kuin syyttelemme toisiamme, voimme varautua väestöryhmien välisten kuilujen levenemiseen ja syvenemiseen, mikä on omiaan tuomaan epävakautta. Viime kädessä siitä ei hyödy edes yhteiskuntamme kermaperseet – paitsi jos alistamisen ja kyykyttämisen ilo on se, mitä he tavoittelevat.

    Minusta näyttää, että ihmiset ovat istuneet sormet korvilla historiantunneilla. Näin ovat kaiketi tehneet myös ne päättäjät, jotka ovat aikanaan menestyneet koulussa. Vedän nyt esiin ääritapauksen: 1860-luvun nälkävuosista alkaen, ellei peräti koko 1800-luvun ajan, Suomi eriarvoistui. Se purkautui erittäin väkivaltaisena sisällissotana juuri silloin, kun olisi pitänyt keskittyä lujittamaan vastaperustettua itsenäistä valtiota. Tarkoitukseni ei ole pelotella, koska moiseen väkivaltaisuuteen on vielä pitkä matka. Mutta sen suuntainen kehitys on minusta mahdollinen, ja pidän lieviä turhautumisen väkivaltaisia purkauksia aivan mahdollisina.

    Summa summarum: tiukoin ehdoin voisin hyväksyä palkkojen laskemisen.
  15. No jaa. Ei näytä ostovoima vallan rajusti kasvaneen sitten 70-luvun lopun. Sen sijaan ihmiset käyttävät rahaa eri tavalla. Ennen ymmärrettiin, että joka lanttia ei voi jyvittää etukäteen. Huolehdittiin siitä, että on pelivaraa. Se pelivara saattoi sitten kulua vaikka huvitteluun. Olennaista tässä on siis se, että se pelivara tarjosi hiukan mahdollisuuksia ongelmissa ja ylipäätään oli omiaan pitämään stressiä loitolla.

    Nykyään ihmiset maksavat asunnosta näemmä mitä vain, kunhan vain saadaan yhtä hieno kuin naistenlehdissä. Asumisen laatu on noussut, mutta ei kustannuksitta. Nyt asuntovelalliset ovat pelko perseessä jo siitä, että korko nousee prosentin osia tai asunnon hinta putoaa edes vähän.

    Turha täällä on yksiä kuitenkaan syytellä. Ahneuden ansaan ovat langenneet kaikki. Ja tosiaan, työttömyys kasvaa. Menneisiin vuosikymmeniin tai Ugandaan tietenkin VOI verrata. Mutta eipä työnnetä päätä Humen giljotiiniin. Se, että jossain menee tai joskus on mennyt vielä huonommin, ei tarkoita, että nykyäänkään hyvin meni. 70-luvun laskusuhdanteesta sen verran, kun työttömien määrä oli joitakin kymmeniä tuhansia, Kekkonen pisti pystyyn hätätilahallituksen. Mitä tekevät valtion nykyiset nokkamiehet: laistavat vastuutaan naiiviin individualismiin perustuvin puhein - presidenttiä myöten!
  16. No toisaalta... jos verrataan linja-autoliikennettä junaliikenteeseen, voimme vain hämmästellä sitä täsmällisyyttä. En edes muista, koska olisin viimeksi ollut jotenkin merkittävästi myöhässä olevan bussin kyydissä, vaikka ajokeli olisikin ollut huono.

    Osa kuskeista tosiaan on hermostuneita. Kaupunkiliikenne ja hankalat matkustajat ja moni muukin varmasti stressaa, ja liekö kaikki kuljettajat alalla, jolle parhaiten sopivat.

    Huonokuntoisen bussin kyydissä olen viimeksi ollut lapsuudessani 1970-luvulla. Silloin oli vielä autoja, joissa pakokaasu haisi ja moottori mekkaloi sisällä oikein huomattavasti.

    Eiköhän yritetä tarkastella tätäkin asiaa hyvän kannalta: bussikuskit tekevät suorastaan loistavaa työtä. Jos esimerkiksi tuntemani opettajat joutuisivat bussikuskin hommiin, yksikään auto ei ikinä lähtisi liikkeelle ajoissa, koska kuljettajat vain marmattaisivat torilla... tai jupisisivat yksinään päättärillä. Jos joskus vuoro myöhästyy sään takia, niin kyllä siitä on paras syyttää säätä. On täysin kohtuutonta ajatella, ettei esimerkiksi ankara tuisku tai peilikiiltävän jään peittämät tiet mitenkään vaikuttaisi arkeemme. Tietenkin busseja voisi kehittää ja työn stressaavuuteen puuttua palvelun parantamiseksi entisestään. Niihin seikkoihin ei kuitenkaan auta marmattaminen vaan työ.
  17. JOS perästä kuuluu, niin sille naiselle pitää tehdä selväksi, että se isyys selvitetään. Mistä sen tietää, monenko miehen kanssa se on maannut ja kuka sen lapsen isä lopulta on. Ei ne naiset näissä asioissa mitään vaittomia ole, joten minusta kannattaa tehdä selväksi, että kaikkein lapsellisimmat vedätykset eivät tule onnistumaan.
  18. Pohjois-Sentinelin (North Sentinel) saari on taatusti eksoottinen. Maahantulomuodollisuudet tosin ovat ...laisensa... Väestö ei pidä ulkopuolisista, koska heillä on erittäin painavat syyt suhtautua poikkeuksellisen nuivasti vierailijoihin: se kun saattaa maksaa heidän henkensä. Heillä ei ole vastustuskykyä sairauksillemme. Sen lisäksi syitä voi olla muitakin. Vaikea sanoa, koska kukaan ei tunne pohjoissentineliläisten kieltä. Heidän kuitenkin arvellaan asuneen saarellaan vuosituhansia, kenties jopa kymmeniä tuhansia vuosia.

    Kyseinen saari kuuluu Intiaan ja Andamaanien saariryhmään ja sijaitsee siis Intian Valtamerellä. Tietääkseni turisteilla on pääsy Andamaaneille ainakin joillakin ehdoin, mutta sielläkin kanssakäymistä alkuperäisheimojen kanssa on rajoitettu tai säännelty.

    Arvelen, että me länsimaiset olemme niin sopeutuneet omaan elämäämme, että jo jonkin heimon ruokavalio voisi tuottaa konkreettisia ongelmia. Toukat eivät ehkä maita, ja lisäksi masu saattaa esittää pitkäkestoisen ja haisevan vastalauseen. Lisäksi tosiaan tarjolla on kielen lisäksi tukku muitakin kulttuurisia ongelmia.

    Eksoottista eskapismia yksinkertaisuuden hengessä voinee harjoittaa hiukan kohtuullisemminkin. Ja sellainen kokemushan voisi olla hyväksi monillekin.
  19. No, tehdäänpä vaihteeksi päätekijästä uhri pienellä ajatusleikillä: 19-vuotiaalla tulokaspojulla on ollut söpö tyttöystävä, mutta myös hiukan velkoja maksettavana. Tyttöystävän piti kuitata pojusen velat haarakonttorillaan, koska pelästynyt poika selitti vetoavin katsein, että muuten hänen käy kalpaten – mikä saattoi olla jopa ihan relevantti uhka. Käry parituksesta kävi, ja velkojat sanoivat pojulle, että jos hän kielii veloista poliisille, hänet upotetaan syrjäiseen merenlahteen.

    Tottahan tässä taustalla voi olla sekin, että teinityttö oli hiukan eksoottisemman perään. Minäkin tiedän yhden sellaisen tytön, Ja saipa hänkin mustaa munaa vastoin tahtoaan. Eiköhän tyttö jo maksanut hölmöydestään aika raskaasti ja oppinut. HI-testin tulosta kun odottelee, ehtii muutaman kerran pohtia omat motiivinsa. Meidän ei tarvitse tämän enempää moralisoida nuorta, ymmärtämätöntä tyttöä.

    Tämän suuntaisia juttuja näemmä sattuu, ja minäkin näen ongelmana monikulttuurisuuden. Jos kulttuuri olisi pelkkiä kansantansseja ja eksoottisia ruokia, siinä ei olisi mitään erityistä pahaa. Maahanmuuttajien kulttuuriin kuuluu kuitenkin myös juuri se väkivalta, välinpitämättömyys ja vastuuttomuus, jota sieltä kotimaasta lähdettiin karkuun. Monenko väkivallanteon arvoinen siis on jokin eksoottinen tanssituokio? Jos suomalaiset haluavat, että Suomi pysyy turvallisena, kukkahatun käyttö pitää jättää kaupunginorkesterin konsertteihin. Jos maahanmuuttajat haluavat, että täällä on turvallista, heidän pitää jättää omasta kulttuuristaan pois se, mitä he itse pakenevat. Jos tämä tuottaa ylipääsemättömiä vaikeuksia, pitää varautua palaamaan sinne mistä tuli. Vaikka ei suoranaisesti vastustaisikaan maahanmuuttoa, pitää silti vaatia, että maassa eletään maan tavalla.
  20. Katos perhanaa. Kyse olikin ala-astelaisista.. ja minä jaarittelen ja jaarittelen. Onneksi mua ei ennenkään ole syytetty viisaaksi.

    Ala-astelaisissa, tai alakoulussa, kuten nykyään sanotaan, on huimia eroja. Ekaluokkalainen on jotakin vallan muuta kuin kuudesluokkalainen.
    21. 6 / 12
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt