jopa_vain

jopa_vain profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Vuosittain 4.000 M€ yltävä maataloustuki on vastikkeeton ja siten aiheeton rasitus veronmaksajille.

VASTUSTAN MAATALOUSTUKIAISIA!



Maanviljelijäeläkeläisten työeläkkeen maksu valtion varoista
on yksi pahimpia tasa-arvon vääristäjiä yhteiskunnassamme.



MyEL ON LAKKAUTETTAVA JA VILJELIJÄT SIIRRETTÄVÄ KANSANELÄKKEEN

PIIRIIN; SAMAAN JOUKKOON MUIDEN VÄHÄOSAISTEN KANSSA, JOTKA EIVÄT

KYKENE TYÖELÄKETTÄÄN KUSTANTAMAAN.



Suosikkibändit/artistit: xxxxxxxxxxxxxxxxxx

Suosikkileffat: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Lempikirjat: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Vapaa-aikanani: xxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Katson tv:stä mieluiten: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Kotieläimet: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

En pidä: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Parhaat matkakohteet: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Ruoka & juoma: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx



Koulutus: Ammattikorkeakoulu

Koulut:

Työskentelen:

Ase tai siviilipalvelus:

Yhdistykset/kerhot:

Liittynyt 14v sitten
184 aloitusta · 1811 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Lihantuottajilla itsellään on yli 89 % määräysvalta Atriassa! Jos lihantuottaja pitää Atrian maksamaa tilityshintaa liian alhaisena, niin kannattaa ottaa suora katsekontakti lähimmästä peilistä kuvastuvaan kuvatukseen. Ei tarvitse lähteä syyllistä sen kauempaa etsiskelemään.
Hallitusohjelma voisi olla maatalouden osalta paljonkin tarkempi.

Hallitus voisi esimerkiksi määrätä, että maataloustuki kohdennetaan pelkästään niille, jotka tuottavat ruokaa. Omaa osaamattomuuttaan se ei ehkä osaa tätä hoitaa, mutta vuorineuvos Reijo Karhinen antoi valtioneuvostolle jo v. 2019 selvät sävelet kuinka asian saa hoidetuksi: tuki pois kaikilta, joiden liikevaihto ruuantuotannosta jää alle 20.000 € per vuosi.

Myös Karhisen ehdottama peltoreformi parantaisi aktiiviviljelijöiden taloudellista asemaa ilman ainuttakaan lisätukieuroa.

KKV:n raportin mukaan eurot jakautuvat elintarvikeketjussa niin, että kaupan osuus on 25 %, elintarviketeollisuuden osuus 40 % ja alkutuottajan osuus 35 % arvonlisäverottomasta hinnasta.

Kun esimerkiksi suurimmassa osaa lihateollisuudesta maataloustuottajilla itsellään on määräysvalta, ei pitäisi olle temppu eikä mikään niistää ETL:n osuudesta vähintäänkin 15 % lisää alkutuottajalle, mutta tähän tarvittaisiin hallituksen jeesiä maataloustuottajan kompetenssivajeen vuoksi.

Kysyä sopii, miksi esimerkiksi Atria tarvitsee alleen 26 erillistä osakeyhtiötä ja kolme hallinnollisesti raskasta osuuskuntaa saadakseen sen lihamurikan alkutuottajalta kaupan tiskille.
Johan tuossa siitä lihakilon myyntihinnasta suuri osa kuluu noiden yhtiöiden väliseen kommunikointiin, osakeyhtiöiden hallitusten kokouspalkkioihin, hallintoneuvostojen ja edustajistojen toimintaan, sekä muuhun turhan jauhamiseen ja papereiden pyörittelyyn.
Samaa mieltä! Kyllä tuosta avauksesta käy eittämättä ilmi tukijussin ansaintalogiikan mädännäisyys. Tuon mädännäisyyden korkea veisuna voidaan pitää maatalousministeri Sari Essayahin puheita siitä, että itse asiassa hömppäheinäpellot ja hömppäheinäkeisarit palvelevat Suomen huoltovarmuutta!

Noine puheineen Essayahin voi katsoa olevan hyvin valmistautunut aloittamaan tarvittaessa viime sotien aikana kansankunnan moraalia nakertanut mustanpörssin kauppa maataloustuotteilla het’ sillään.

Lista niistä hömppäheinäkeisareista, joille on myönnettävä Suomen Hömppäheinä ritarikunnan korkein kunniamerkki heidän uhrautuvaisesta maanpuolustustyöstään, lienee Essayahilla sekin jo tulilla.
Valio myy ulkomaille BULKKINA niin voita halpis teollisuusrasvaksi, kuin alhaisen jalostusasteen maitojauhettakin, voidakseen peitellä täysin tukiaisiin perustuvaa maidon ylituotantoon sidottua ansaintalogiikkaa.
Kyllä. Alkutuotannon myyntihinnoista jalostavalle teollisuudelle ja kaupalle. Etupäässä peltoparoneita ja hömppäheinäkeisareita nämä tukien saajat.

Tietenkin myös ProAgria- ja Leader-järjestelmien tukirahat nollaan.
Puolustusmenojen kattamiseksi myös megalomaanisia maataloustukia on nipistettävä. Ensisijaisesti maataloutuki pois niiltä, joiden ruuantuotanto on alle 20.000 €/vuosi, mutta tuskin riittää, joten kautta linjan on leikattava.

Ensisijaisesti tarkasteluun tulee esimerkiksi maidon rouhea, piilotettu ylituotanto.
Todellakin MTK:n Maaseudun Tulevaisuus -niminen järjestölehti on julkaissut päätoimittajansa kirjoittaman kolumnin, joka oli otsikoitu: ”Maataloudessa on menossa pudotuspeli, jota hallitus itse asiassa parhaillaan vauhdittaa”

Vaikuttaa siltä, että tuo läystäke on vihdoinkin alkanut valmistella maataloustuottajia siihen ainoaan oikeaan lopputulemaan, että kymmenentuhatta maatilaa tulee olemaan riittävä määrä Suomen ruokahuollon turvaamiseksi.

Tähän viittaavat vahvasti seuraavat kolumnista löytyvät virkkeet: ”Kaikkia tiloja ei nykyinen hallitus enää tse asiassa kaipaa. Talven aktiivitilamallikeskustelussa useassa puheenvuorossa väläytetty kymmenentuhannen suuren ja tehokkaan tilan malli tuntuu jääneen jonkinlaiseksi ääneen lausumattomaksi tavoitteeksi. Tämä tavoite saattaa myös toteutua nopeammin kuin huomataankaan, vaikka kukaan ei uskalla sanoa sitä toivovansa.”

Näin se menee. Ja hyvä niin.
Jossakin vaiheessa oli jopa sellainenkin tuki kuin tukihakemusten laatimistuki. Varmasti tukijuhanit ovat kovastikin vääryytenä ottaneet sen poistamisen.

Hömppäheinäkeisareille ja peltoparoneille on nämä viikot ovat todella raskaita.

Odotan, milloin hömppäheinäkeisarit tulevat esittämään tukea siihen, että tuet pitää kuitata saaduiksi. Niin sanottu pankkiinjuoksutuki.
Lihantuottajien kyvyttömyys käyttää äänienemmistön suomaa määräysvaltaa omistamissaan elintarvikeyhtiöissä ilmenee näin vuoden suurimman makkarasesongin koitettua siten, että sitä makkaraa myydään kaupassa todella reiluhkoon ale-hintaan.

S-kaupat HK-Kabanossi 1,29 € / paketti
K-kaupat Atrian Wilhelm 1,29 € / paketti

Kauppa olisi käynyt yhtä kuumasti vielä hinnalla 5,29 € / paketti, mutta ei ole lihantuottajalla munaa, eikä paljon muutakaan ….

Maksakie tukiaissia, maksakie!
Tuo hehkutus elintarviketason turvallisuudessa avautuu kaikessa tragikoomisuudessaan, kun sen asettelee oikeaan asentoon globaalisessa katsannossa: maailmassa on väkeä yli kahdeksan miljardia henkeä, josta Suomen osuus on 0,7 promillea eli 5,6 milj. henkeä.

Aika hyvin ovat hengissä, tota noinaan, tuolla ulkomaillakin ilman suomalaista ruokaa pysyneet! Suomalainen turvallisen ruuan hehkutus liittyy läheisesti epätoivoiseen yritykseen tehdä megalomaaniset maataloustukiaiset edes jollakin tavoin hyväksyttäväksi. Ruokavirasto voisi hyvin olla nimeltään myös propagandavirasto.
Tämäpä tämä! Nyt kannattaisi myös muiden kauppojen tehdä Lidlin temppu, jotta saataisiin ilmi, paljonko elintarviketeollisuudelta liikenisi hinnan korotuksesta alkutuottajalle. Epäilys on, että siitä huolimatta, että lihantuottajilla on suurimmassa osaa lihateolisuutta määräysvalta itsellään, tuottajahinta ei silti paljoakaan nousisi.

Lihantuotajilta puuttu kompetenssi johtaa omistamaansa elintarviketeollisuutta.
LUKE.n tilastojen mukaan v. 2024 oli 410 968 maatilaa, ja näistä taloudelliselta kooltaan
21 588 tilaa oli taloudelliselta kooltaan alle 25 000 €/v. Joten todellakin Karhisen ehdotus pudottaisi jopa enemmän kuin puolet pois tukiaishilloilta.
Yksinkertaista tai sitten ei. Myös vuorineuvos Reijo Karhinen raportoi muun muassa näin:

”Tuottajien on tiukennettava otettaan omistamastaan teollisuudesta sen kilpailu- ja tilityskyvyn parantamiseksi.”

”On tunnistettava sekä tunnustettava, että tuottajahinnasta tuottajalle vastaa
viime kädessä vain teollisuus. Omistajalla on sekä valta että vastuu. Teollisuuden on oltava
rakenteiltaan ja taloudeltaan sellainen, jolla on neuvotteluvoimaa kulloisessakin toimin-
taympäristössä.”

Lihateollisuuden omistusrakennehimmeli ei todellakaan ole yksinkertainen, mutta varsinaisilla omistajilla ei riitä kompetenssi asiaa paremmaksi saneerata, heille riittää että saavat tukiaisensa ja saavat uhriutua itseaiheutettuun kurjuuteensa. Mutta sieltä se peilistä se vastuunkantaja pilkistelee.
Kysymykseen ”Kenen vastuulla” on äärimmäisen helppo vastata. Kun lihantuottajilla on määräysvalta suurimmasta osasta lihateollisuutta (HKFoods ja Atria ), niin lihantuottaja saa suoran katsekontaktin vastuunkantajaan lähimmän peilin kautta. Look at the mirror.
Karhisen ehdottamat keinot, kuten peltoreformi ja elintarviketeollisuuden rakenteen saneeraus, samoin kuin maataloustuen poistaminen alle 20.000€ liikevaihdon tiloilta ovat täysin ajankohtaisia edelleenkin.
Ei taida tuoreempaa ohjeistusta Karhisen jälkeen olla olemassa, mutta toki Karhisen opit ovat tänä päivänä yhtä ajankohtaisia ja päteviä kuin vuonna 2019, sillä eihän tilannekuva esimerkiksi lihantuottajien osalta ole miksikään muuttunut.

Edelleen lihantuottajat ovat määräävässä asemassa suurimmassa osaa lihateollisuutta. Edelleen on voimassa hähmäiset hybridiorganisaatiot, joissa osakeyhtiöt ja osuuskunnat, joiden himmeleihin alan elinvoima ja rahat saadaan kuihdutetuksi niin, että alkutuotannon hintoja ei ole varaa nostaa.

Edelleen lihatuottajatkin vain tyytyvät, tekemiseen ryhtymistä vältellen vain huutelemaan: ”Maksakie tukiaissia, maksakie! Antakie rahhaa!”
Vuorineuvos Reijo Karhinen 7.2.2019:

”Maatalouden heikon kannattavuuden ympärillä käytävässä keskustelussa jalostavan kes-
keisimmän teollisuuden hallinnon on tunnistettava heihin laajan omistajakunnan, ja osin
myös koko muun yhteiskunnan kohdistama, odotus ja toimittava määrätietoisesti sen
mukaan.

On tunnistettava sekä tunnustettava, että tuottajahinnasta tuottajalle vastaa
viime kädessä vain teollisuus.

Omistajalla on sekä valta että vastuu. Teollisuuden on oltava
rakenteiltaan ja taloudeltaan sellainen, jolla on neuvotteluvoimaa kulloisessakin toimin-
taympäristössä.”
Maataloustukiaisten vertaaminen palkkatuloihin on väärä rinnastus. Tuki on tuki, oli sitten kysymys astuntotuesta, työttömyystuesta tai maataloustuesta. Lähinnä kai maataloustuki tulisi rinnastaa toimeentulotukeen.

Tuet ovat saaneet Purra-Orpon hallitukselta kylmää kyytiä; on aika varautua myös maataloustuen leikkaukseen. Kun on pakko, niin on pakko.
Lisää vaikeita Karhisen kysymyksiä:

– Onko teollisuus muilla toimin edistänyt
riittävästi hintakilpailukykyään
parantavaa tehokkuutta ja rationointia?

– Onko teollisuus riittävästi panostanut
mm. osaamistaan kehittämällä
vaihtoehtoisten myyntikanavien luontiin,
ml. viennin edistämiseen eri markkina-
alueille?

– Vastaavatko teollisuuden keskeiset
hallintoelimet hyvän hallinnon
periaatteita ja osaaminen
monipuolisuudeltaan tämän päivän
vaatimuksia?

Erityisen painoarvon saa tuo viimeinen kysymys, kun tarkastelee tuottajien omistuksessa olevan elintarviketeollisuuden hallitus-, hallintoneuvosto- ja edustajisto -himmeleitä.

Alkutuotannon hintaitkusta puuttuu se värssy, jossa todettaisiin, että myös tuottajan osuusmaksuistaan saamat rouheat korot ja ylijäämänpalautukset ovat tavallaan osa sitä alkutuotteen hintaa.
Niinpä Karhinen kysyikin myös vaikeita, kuten:

– Onko jalostavan teollisuuden
tulevaisuuden hahmotus ollut
riittävän strategista ja eri vaihtoehtoja
monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti
kartoittavaa?

– Onko tuottajien omistama jalostava
teollisuus vastannut toimintaympäristön
kehitykseen riittävillä rakenteellisilla
ratkaisuilla? Tämä näkökulma vielä
korostuu, kun otamme huomioon
kaupan samanaikaisesti toteuttaman
ja vahvaan keskittymiseen johtaneen
rakennekehityksen.

– Onko tuottajien omistaman teollisuuden
tuotantokapasiteetti koko laajuudessaan
tehokkaassa käytössä?

Tavallaanhan nuo ovat retorisia kysymyksiä, joini vastaus on ”ei” johtuenmaataloustuottajien kompetenssivajeesta.
1 / 91
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt