Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

14

Kommenttia

428

  1. Hassua, itse juuri ammattikorkeakoulussa sanoin, että mikä ihme siinä on, ettei YLEN kaikkia palveluita ole voitu yhdistää yhden veron alle. Opettaja sanoi, että veroa maksaisi nekin, jotka ei siitä hyödy.

    Jos veroja ruvettaisiin tuolta pohjalta nyhjäämään, niin mitä jos joku ei olekaan sairas, ei käy koulua, ei koskaan ole työtön eikä ainakaan missään vaiheessa autoile, pyöräile tai muutenkaan käytä julkisin varoin rakennettuja teitä.

    Pitäisikö hänen saada alennusta verotukseen? Pitäisikö hänen ruoastaan poistaa ALV-kokonaan?

    Ei.

    Hänen pitäisi ruveta käyttämään vaikka niitä julkisia teitä, koska kerran hän siitä jo maksaa, niin on taloudellisesti typerää olla hyödyntämättää sitä.
  2. Kun minä olin hyvin nuori, kymmenen tai alle, niin meille ostettiin tuolloinen pelikonsoli super nintendo, ja sille muutamia pelejä.

    Koska mitään sellaista en ollut aiemmin kokenut, innostuin siitä erittäin paljon. Pelailin muutamia tunteja päivässä. Harrastin samaan aikaan paljon yleisurheilua kilpatasolla.

    Pelit, joita pelasin, olivat kaikki englanninkielisiä, ja suhteellisen vaikeitakin nykypeleihin nähden. Kun nämä kaksi asiaa yhdistää, niin minulla oli aina lukioon asti ylivoimaisesti paras englannintaito luokassani, josta muut eivät paljon pelailleet.

    Voisi myös sanoa, että menestykseni äidinkielessä, lähinnä esseekirjoittamisessa kehittyi, kun pelasin roolipelejä, kuten Final Fantasy, joita on vieläkin. Miksi? Roolipelit, osa ainakin, kehittää ajattelukykyä: niissä teoilla on seurakuset. Monesti peli ei myöskään etene, jos ei kykene ratkaisemaan jotain mystistä ongelmaa. Mielikuvitus kehittyy myös suurin harppauksin.

    Joten peleistä on hyötyä. Mutta haittaa niistä saa aikaan paljon enemmän. Jos en olisi harrastanut urheilua, niin olisin varmaan nössöttänyt vain peliohjain kädessä tähän päivään asti.

    Kohtuus on hyvin tärkeää. Jos ostat lapsellesi konsoli, aseta rajat. Sovi, että "saat pelata kun läksyt on tehty ja olen tarkistanut ne" (noin mun äiti teki, en tiedä tehdäänkö niin enää 2000-luvulla..) ja "Viikolla saa pelata 2 tuntia päivässä ja viikonloppuisin 4".

    Väistämätöntä tuossa iässä on, että riippuen siitä, kuinka "in" lapsesi on pelien suhteen, joko hänet kutsutaan pelaamaan, tai hänen luokseen tullaan pelaamaan. Tällöin noiden rajojen rikkominen on hyvinkin todennäköistä. Mutta silloin ei saa alkaa lepsuilemaan. Kavereille mennään pelaamaan, kun läksyt on tehty. Itse ainakin sain kotiarestia, kun tuota rikoin.

    Jos taas kaveri tulee teille pelaamaan, niin parin tunnin jälkeen voi ystävällisesti huomauttaa, että pihalla on hyvä sää, menkääs sinne leikkimään. (Tai että just nyt tulee sun lempisarja)

    Joten:

    Kyllä, pelikonsolista on hyötyä, ja nykyajan peleistä voi aikuisetkin nauttia. Mutta nuorten lasten kanssa ne aiheuttaa joitain järjestelyitä ja ongelmia. Jos ongelmista ei välitä, viiden vuoden kuluttua voi herätä siihe, että lapsi on pelannut aamun kolmesta aamu kolmeen syömättä mitään ja näkemättä ketään.